Elämäni on ollut hyvin vilkasta viime aikoina. Koko ajan pikku hiljaa kasvaa se joukko ihmisiä, jotka käyttävät virtuaalisia työvälineitä. Tässä muutamia esimerkkejä:
Skype nettipuhelimeni soi ja siellä testaa ryhmä opettajia ryhmäpuhelua. Koulutusalajohtaja tilaa WebExin hostauksen verkkokokoukseen, joka käydään opetusministeriön kanssa. Työstän viestintäsuunnittelijan kanssa verkkotyövälineiden kuvauksia ja ohjeita intranettiin ja pohdin sitä, millainen vastuu organisaatiolla on silloin, kun opiskelija tai opettaja tuottaa sisältöjä avoimiin yhteisöllisiin alustoihin. Pelaan tiimitoiminnan ja johtamisen virtuaalipeliä ryhmässä, jossa on mukana opettajia, opetuksen suunnittelijoita ja sovelluskehittäjiä. Osallistun Learning Futures Festival konfrenssiin virtuaalisesti. Toimin kokouksen puheenjohtajana Second Life –virtuaalimaailmassa. Alustan wiki-tilan, jossa organisaation yhteisten palvelujen henkilökunta ryhtyy keskustelemaan verkostomaisesta asiantuntijatyöskentelystä.
Eletään siis mielenkiintoisia aikoja, kun monet opettajat ottavat ensi askeleita synkronisten verkkotyövälineiden käytössä ja ryhtyvät käyttämään muitakin yhteisöllisiä alustoja kuin verkko-oppimisympäristö. Monia kollegoja tapaa jo Second Lifessa ja LinkedIN:ssä. Ollaanko menossa kohti avoimempaa ja yhteisöllisempää oppimiskulttuuria?
No comments:
Post a Comment