Friday, November 08, 2013

Massakurssillakin opiskeleminen voi tuntua henkilökohtaiselta

Viime viikolla päättyi opiskelemani verkkokurssi Understanding Media by Understanding Google. Tämä Courseran ilmainen kurssi kesti 6 viikkoa. Kurssi oli hyvin toteutettu sekä pedagogisesti että teknisesti. Viikkotehtävät olivat monivalintoja ja lyhyitä kirjallisia tehtäviä sekä keskustelufoorumeille osallistumista. Kirjalliset tehtävät vertaisarvioitiin ja arviointikriteerit oli selkeästi ilmaistu. Lähdeviitteiden käytöstä sai myös pisteitä.  Kun jostakin tehtävästä tuli opiskelijoilta negatiivista palautetta, asiaan reagoitiin heti ja arviointikriteereitä tarkistettiin. Osaan monivalintatehtävistä löytyi oikea vastaus suoraan googlaamalla, mikä johtunee kurssin sisällöstä.

Professori Owen Youngman luennoi.

Opiskelin sekä tietokoneen että mobiililaitteiden välityksellä. Artikkeleita oli mukavin lukea tablettilaitteella,  kun taas opetusvideoita oli paras seurata kotona taulutelevisiosta (televisio toimi tietokoneen näyttönä). Kännykästäkin kuuntelin muutaman opetusvideon junassa. Omalla kotisohvalla taulutelevision ja lisäkaiuttimien avulla opiskelu tuntui hyvin henkilökohtaiselta - professori Owen Youngman Nortwesternin yliopistosta puhui juuri minulle! Videoihin oli lisätty monivalintatehtäviä ja taukoja muun tyyppisten tehtävien tekemistä varten. Teknisesti kaikki sujui loistavasti ainakin Applen laitteilla.



Yllätyin taas miten paljon opinkaan antamalla palautetta muiden töistä. Mielenkiintoisin oli tehtävä, jossa arvioimme Youtuben vaikutusta oman maamme kulttuuriin, uutisiin ja politiikkaan. Sain vertaisarviointiin opiskelijoiden vastauksia viidestä eri maasta: Espanja, Sveitsi, Kiina, Intia ja Saudia-Arabia. Arvioituani heidän vastauksiaan, minun piti vielä arvioida oma työni. Aito kansainvälisyys on näiden MOOC-kurssien ehdottomasti paras anti.


Opiskeltuani nyt kaksi Courseran kurssia on aika tutustun myös muiden järjestäjien MOOC-kursseihin  sikäli, kun sopivia teemoja löytyy.

Monday, November 04, 2013

8 minuuttia Pasilan asemalla

Vaihdan lähijunasta kaukojunaan Pasilan asemalla ja laiturilla odottamiseen jää aikaa 8 minuuttia. Päätän olla menemättä nettiin sinä aikana. Sinnittelen ajan loppuun asti, vaikka kaksi kertaa saan itseni kiinni ajattelemasta kiellettyä asiaa. Kirjaisinko itseni sisään Foursquariin laiturilla 6? Ottaisinko valokuvan ja lataisin sen Instagramiin? Alati läsnäoleva netti vetää puoleensa ja mielellään sitä haluaisi katkaista lyhyenkin tylsän hetken etsimällä aivoille jotakin kiinnostavaa puuhaa.

Netin liikakäyttö arvioidaan usein nuorten ongelmaksi, mutta meitä on muitakin. Tässä nuoret kertovat netinkäytöstään http://www.ts.fi/tstv?id=32105888&type=recordvideo

Netin vilkuilun lisäksi olen huomannut, että en mielelläni lue enää pitkiä tekstejä. Lyhyet uutismaiset tekstit sopivat elämääni nykyään parhaimmin, kun niistä saa nopeasti irti oleellisen. Vaikka sitten asemalaiturilla seistessä. Nicholas Carr kirjoittaa ja luennoi huolesta, mitä Internet tekee aivoillemme. Tekeekö aivojen jatkuva kognitiivinen kuormittaminen informaatiotulvalla meistä tyhmiä (Is Google making us stupid)? Löysin niin paljon tuosta artikkelista itselleni tuttuja asioita, että päätin lainata Laurean Laurus-kirjastosta Carrin kirjan What the Internet Is Doing to Our Brains. Ja jos en jaksa lukea kirjaa loppuun, voin katsoa netistä hänen luentojaan. Tässä alla on yksi esitys, joka kestää n. 15min - eli katsottavissa Pasilassa melkein loppuun.