Thursday, December 23, 2010

Puhu puhelimeen

Kävin eilen mielenkiintoisen keskustelun puhelimen osuudesta työviestinnässä. Sähköiset työvälineet ovat syrjäyttäneet puhelimen käyttöä, mutta edelleen puhelin on varmin tapa saada välitön etäkontakti toiseen ihmiseen. Puhelimessa voi nopeasti selvittää asioita, joiden hoitaminen sähköpostilla viivästyisi ja monimutkaistuisi. Melko tavallista nykyään onkin, että kiireiset ihmiset kirjoittavat huolimattomasti tai epätarkasti viestejään. Verkko-opiskelupalvelujen tuessa tarvitaan ajoittain semanttisia taitoja, että pystymme selvittämään viesteistä, mitä ihmiset haluavat meidän tekevän :-)

Puhelujen ja tekstiviestien tehokkuus on säilynyt hyvänä. Puhelut kohdistuvat oikein ja ainakin itselleni tulee hyvin harvoin ”väärä numero”- tyyppisiä puheluita. Mainospuheluita työnumeroon tulee vain harvakseltaan ja tekstiviestinä en ole saanut mainoksia kuin yhden käden sormilla laskettuna. Tekstiviesteillä on jotenkin hyvin henkilökohtainen leima, joten sitä tulee käytettyä vain tarkkaan harkittuna. Skype puheluja käytän niin paljon kun mahdollista – Skype on töissä aina auki. Chat-viesti on usein puhelua nopeampi ja riittää pienten asioiden selvittämiseen.

Puhelimen kannattelu korvalla ei paljoa kiinnosta. Puhun mieluimmin kaiuttimeen tai korvakuulokkeiden kautta. Erilaiset nettineuvottelut ovat minulle arkipäivää ja puhtaasti puhelinneuvotteluja tulee vastaan melko harvoin. Joidenkin yrityskumppaneiden kanssa pidetään hankkeissa puhelinneuvotteluja, koska ihmiset eivät aina ole netin lähettyvillä tai eivät ehdi testata ja opetella uusia verkkotyövälineitä. Pienen vaivan jälkeen kyllä saisi neuvotteluja helpottavia ominaisuuksia ja rahaa säästyisi. Neuvottelupuhelun voi yhdistää omasta kännykästä tai tilata palvelun tarjoajalta. Puhelunneuvottelupalvelujen tulisi olla nopeasti ja helposti käyttöönotettavissa, ja kustannukset pitäisi pystyä helposti kohdistamaan käytön perusteella. Nettineuvottelun ja muutaman puhelinlinjan yhdistäminen on myös silloin tällöin tarpeen.

Kalenteri ja sähköposti kännykässä ovat oleellisesti helpottaneet ihmisten työntekoa. Kunhan kännykkään saadaan vielä verkko-oppimisympäristön ja opiskelijaportaalin mobiilikäyttöliittymät, niin opiskelustakin tulee ihan oikeasti joustavaa. Tekstiviestipalvelut, joilla voidaan lähettää opiskelijoille ja henkilökunnalle täsmäviestejä, esim. aikataulun muutoksia, tärkeitä ohjeita tai hätäviestejä, edellyttävät tekstiviestietiketistä sopimista. Puhelin on osa ihmisten henkilökohtaista elämää eri tavalla kun muut sähköiset viestintävälineet, sillä puhelin kulkee aina mukana ja siitä ei voi sulkea pois työasioita, jos et sitten omista erikseen henkilökohtaista puhelinta ja varjele sen numeron antamista työkavereille. Itselläni on vain yksi puhelinnumero, eri aikaan päivästä minulla on erilaisia rooleja. Oma puhelimeni on myös nettiselain, yhteisöpalvelukanava, mikroblogi, kamera, gps ja musiikkisoitin.

Mutta nyt Joulun Viettoon ja kännykkä vapaa-ajan kanaville!

Saturday, December 04, 2010

Verkko-oppimisympäristö mobiiliksi

Online Educa konferenssissa Berliinissä 1 - 3.12 BlackBoard oli ensimmäinen oppimisympäristöalusta (learning managment system), josta esiteltiin aito mobiilikäyttöliittymä. Opiskelija lataa ohjelman puhelimeensa/lukijaansa ja pääsee sen avulla oppimisympäristön resursseihin: kursseittain koottuihin tietovarastoihin, keskustelualueisiin, blogeihin, tehtäviin, arviointeihin ja tiedotteisiin. Nyt opiskelija ei ole enää sidottu tietokoneeseen tai kannettavaan, vaan hän voi opiskella monenlaisilla päätelaitteilla. Kännykkä tai iPad/Galaxy tyyppinen monitoimilaite kulkee luonteavasti mukana matkoilla viestintävälineenä, musiikkilaitteena ja navigaattorina - miksi ei siis myös opiskeluvälineenä.

Älypuhelimissa on nykyään jo valmiina sosiaalisen median työvälineitä (esim. Facebook, Twitter) ja nyt rinnalle on mahdollista ladata opiskelun työvälineitä. Tämä on hyvä kehityssuunta, sillä opiskelu on yhä useammin elinikäistä ja tapahtuu työssäolon ja vapaa-ajan puristuksessa. Opiskelun pitäisi olla mahdollista silloin, kun siihen on itsellä aikaa.

Oppimisympäristöalustoilla on niin runsaasti pedagogisia mahdollisuuksia, että olisi ikävää joutua käyttämään niiden rinnalla joitakin muita ohjelmia vain siksi, että halutaan tarjota mobiilikäyttäjille palveluja. Oppimisympäristöalustat mahdollistavat yhteisöllisen oppimisen ja mobiililaitteella pitää päästä samaan yhteisöön mukaan. iPadin ja iPhonen multitasking-ominaisuuden avulla voi näissä laitteissa avata useita tehtäviä auki samanaikaisesti, mikä mahdollistaa mm. sen, että opettaja voi joustavasti selata opiskelijoiden tehtäviä ja antaa arviointeja.

BlacBoardiin pääsee iPhonella, iPadilla, BlackBerryllä ja android-puhelimilla. http://www.blackboard.com/Mobile/Mobile-Learn/Device-Demos.asp Tammikuussa on luvattu pääsy Nokian puhelimilla.

Odotan innolla Optima Mobilea, johon on luvattu ainakin ilmoitusten ja kalenterin lukeminen, viestien luku ja lähetys sekä teksti- ja mediatiedostojen siirtäminen. Mobiilikäyttöliittymä tulee varmasti lisäämään alustan käyttömukavuutta. iPadilla Optiman peruskäyttö on OK jo tällä hetkellä.

Thursday, November 11, 2010

3D-kirja Second Life ympäristössä

Toimin 4GoodLife-projektissa Laurea-ammattikorkeakoulun tutkimusharjoittelijana ja käytän Second Life 3D-ympäristöä yhtenä työkaluistani projektin tiimoilta. Olen sisällöntuottajana, eli mm. rakennan 4GoodLife aluetta yhdessä toisen avattaren, Tannin kanssa.

Viimeaikaisimmista Second Life maailman sisäisistä ohjelmakokonaisuuksista olen suunnitellut 4GoodLife-alueella jaettavaa virtuaalikirjaa, jota olisi tarkoitus jakaa kaikille alueella kävijöille opaskirjaseksi.
Koska kirjan koodaaminen tarvitsee edistyneen ohjelmointitaidon ja oma osaamistasoni arvioiden saisin kyseisen ohjelman aikaan kuukaudessa päädyin etukäteen koodattuun kirja-alustaan, johon tekisin tarvittavat muutokset, sekä lisäisin sisällön.

Aikani virtuaaliselta markkinapaikalta etsittyäni löysin 3D-kirjaan sopivan scriptialustan, joka käy tarkoitukseen hyvin.
3D-kirja perustoiminnot ovat samat kuin tavallisella reaalimaailman kirjalla. Kun kirja on asetettu näkyviin näyttöscreenille Second Life virtuaaliympäristössä sen sivuja voi kääntää joko viemällä hiiri kirjan sivulle ja klikkaamalla, tai käyttämällä nuolivalikkoa kirjan yläosassa.
Kirjalla on myös kansiosa, sekä sen voi avata ja laittaa kiinni kuin perinteisen kirjan.
Kirjaa voi oman valinnan mukaan myös suurentaa tai pienentää + ja – valikosta, sekä siihen voi liittää Second Life maailman sisäisiä paikkoja joista on otettu osoitteet, eli landmarkit. Näiden landmarkkien avulla käyttäjä voi viedä virtuaalihahmonsa juuri siihen paikaan, johon kirjan tekijä haluaa.
Periaatteessa 3D-kirjaan voi mallintaa sisällöllisesti ja teknisesti kokonaisen romaanin, mutta virtuaalimaailman puitteet huomioon ottaen se ei tule olemaan todennäköisesti suosittu vaihtoehto.
Second Life ympäristönä on visuaalinen ja vuorovaikutteinen ja siksi perinteinen kirjan selaileminen sekä pitkien tekstien lukeminen ei tunnu mielekkäältä vaihtoehdolta.
Lyhytjänteisessä virtuaalimaailmassa 3D-kirjan paras käyttötapa on lyhytmuotoisen informaation tarjoaminen käyttäjälle. Kirjan sisältönä kuvat ja tiiviit tekstipätkät linkkeineen soveltuvat hyvin ympäristöön.
Itse olen suunnitellut 3D-kirjan käyttöönottoa 4GoodLife-alueen esittelyyn. Käyttäjä kirjaa selatessaan saa informaatiota siitä mikä 4GoodLife alue on, mitä toimintoja tai palveluita sekä paikkoja alue pitää sisällään.
Vaikka virtuaalikirjan alkumuoto on suhteellisen perinteinen, niin tulevaisuudessa näkisin 3D-kirjan toimivan interaktiivisena opaskirjasena, jossa olisi mahdollisuudet mm. videokuvan, linkkien ja teleport-painikkeiden käyttöön.



Tässä kuvaa 3D-kirjasta käyttäjän screenillä.

Lisätietoa 4GoodLife-hankkeesta ja Second Lifestä:
http://wiki.laurea.fi/4goodlife

Monday, November 08, 2010

Löydy - Brändää itsesi verkossa



Löydy- Brändää itsesi verkossa (2010) on Tuija Aallon ja Marylka Yoe Uusisaaren yhdessä kirjoittama teos, joka on juuri ilmestynyt. Tekijät ovat aikaisemmin kirjoittaneet yhdessä Nettielämää- Sosiaalisen median maailmat (2009), joka on nykyään myös saatavissa pdf-julkaisuna. Uusimmassa kirjassa kannustetaan oman ammatillisen verkkoidentiteetin, henkilöbrändin luomiseen. Työminän ja yksityisen minän erottamista verkossa pidetään yleensä tarpeellisena, mutta vaikka itse pyrkisikin esiintymään yksityishenkilönä, voi silti tulla nähdyksi työroolissa. Täysin työrooliin liittyvässä verkkoidentiteetissä edustetaan omaa organisaatiota, kun taas yksityinen verkkoidentiteetti on jokaisen omaa, työhön liittymätöntä aluetta. Kirjassa tuodaan kolmas näkökulma asiaan, jolloin näiden identiteettien ympärille voi muodostua yksityisestä verkkoelämästä sekä työroolista irrallaan oleva ammatillinen henkilöbrändi.

Ammatillisen verkkoidentiteetin perusideana on, että toimit oman alasi edustajana, asiantuntijana ja omistat tekijänoikeudet omalla ajallasi tuottamaasi sisältöön. Silloin ammatillinen henkilöbrändisi ei ole työnantaja-sidonnainen vaan työnantajasta riippumaton verkkoidentiteetti. Se antaa sinulle enemmän vapautta ja liikkumavaraa puhua ja toimia oman alan edustajanasi. Rajoitukset on kuitenkin otettava huomioon esimerkiksi sallitaanko oman työpaikan organisaatiokulttuurissa julkinen esiintyminen. Julkinen tässä yhteydessä tarkoittaa, että materiaali on kenen tahansa löydettävissä. Ammatillisen verkkoidentiteetin perustamisen muita motiiveja voivat olla esimerkiksi oman yrityksen tuotteen, oman kirjan tai oman osaamisensa myyminen. Oman ammatti-identiteetin on oltava kuitenkin jo jollain tapaa muodostunut ennen kuin voi lähteä perustamaan ammatillista verkko-persoonaa. Verkkopersoonan rakentaminen vaatii myös systemaattista ja pitkäjänteistä sisällöntuotantoa, löydettävyyttä verkosta sekä verkostoitumista sosiaalisessa mediassa.

Löydy - Brändää itsesi verkossa annetaan käytännön ohjeita ja ideoita verkossa ja verkostoissa toimimiseen sekä verkkoviestintään. Sosiaalinen media on muuttanut merkittävästi työ- ja viestintäkulttuuriamme ja luonut uuden toimintaympäristön. Se vaatii myös organisaatioilta sosiaalisen median strategioiden, toimintaohjeiden laatimista. Tieto- ja viestintätekniikan hallinnasta on tullut lähes kaikilla toimialoilla vaadittava perustaito ja nykyään puhutaankin sosiaalisen median kansalaistaidoista. Kirja sisältää kattavan listan erilaisista verkko(viestintä)työkaluista, joita voi kokeilla omiin tarpeisiin sopiviksi. Itse koin kirjan erittäin antoisana ja hyödyllisenä kuin myös tekijöiden Nettielämää-kirjankin, jossa opastetaan erilaisiin verkon yhteisöllisten palvelujen käyttöön.

Olen aktiivisena kirjabloggarina, facebookkajana ja sivutoimisena yrittäjänä joutunut miettimään omaa verkkoidentiteettiäni ja sen suhdetta yksityiselämän asioihin. Helpottavaa olikin lukea, että täysipainoista ammatillista verkkoelämää voi elää ilman voimakasta yksityiselämänsä tai persoonansa esille tuomista. Nettirooli ei vaadi erityisesti kertomaan itsestään ja omista asioistaan, vaikka rajanveto voi ollakin välillä vaikeaa. Omassa verkkoidentiteetissäni pidän tärkeänä tiedon jakamista ja sisällöllistä asiantuntemusta. Olen myös kokenut aivan uudenlaista ja merkityksellistä sosiaalisten suhteiden luomista verkossa, verkostoituessani toisten kirjabloggareiden kanssa. Voidaan sanoa, että elämme niin sanotussa postmodernissa (tieto)yhteiskunnassa, jolloin meillä voi olla monia, hajautuneita identiteettejä. Ehkä verkkoidentiteettien moninaisuus juuri kuvastaa tätä ilmiötä. Tärkeää mielestäni kuitenkin on, että se oma yksilöllinen ääni yhdessä muiden kanssa on luomassa uutta, avointa ja yhteisöllistä tieto- ja viestintäkulttuuria.

Kirjan tekijöistä Marylka Yoe Uusisaari toimii aivotutkijana Japanissa ja pitää myös omaa blogia. Tuija Aalto on taas digimedian ja verkkoviestinnän asiantuntija ja kirjoittaa Tuhat sanaa-blogia. Naiset tutustuivat toisiinsa, kuinkas muutenkaan bloggaamisen kautta.

Sunday, October 31, 2010

Blogi moniäänisemmäksi

Pikkuinen eOppimisen tiimimme on kasvanut 2,2 henkilöstä neljään. Sanna tekee töitä Opiskelijoiden terveyden edistäminen Second Lifessa - hankkeessa ja Sara on mukana kehittämässä palvelujemme käyttötukea sekä sosiaalisen median hyödyntämistä. Nämä naiset bloggavat mielellään: Sannan Banananaxos´s-blogista voit seurata meneillään olevan hankkeen edistymistä ja Saran henkilökohtaisesta Saran kirjat -blogista voit lukea vanhoista tyttökirjoista.

Kutsunkin jatkossa tähän eOppiminen -blogiini vierailevia kirjoittajia. Tavoitteena on monipuolistaa näkökulmaa eOppimisesta Laureassa.

Monday, October 18, 2010

iPad on cool

Pari viikkoa vanha iPadini on toiminut odotusten mukaisesti. Monitoimilaite on ollut helposti opittavissa ja kulkee mukana tietokoneen repussa tai isommassa käsilaukussa.

Ostin iPadin Englannista työmatkalla, kun laite ei vielä ole tullut Suomessa myyntiin. Leicesterin Mac storen nuori myssypäinen myyjä ilahtui jokaisesta vastauksesta, jonka annoin hänelle. Tiedätkö miten iPad toimii? "Tiedän". Cool. Kenelle ostat iPadin? "Itselle". Cool. Mihin aiot käyttää iPadia? "Webbi-surffailuun, kirjojen ja lehtien lukemiseen, valokuvien katseluun ja musiikin kuunteluun". COOL.

iPadissani on muistia 64 gigaa ja sillä pääsee verkkoon joko langattomassa verkossa tai operaattorin dataliittymällä. Kosketusnäyttö toimii hyvin. Klikkaan auki ohjelmia, pyyhkäisen esiin uusia sivuja ja linkkejä sekä kuuntelen musiikkia. Junassa rantaradalla on harmittavan paljon katvealueita, joissa dataverkko pätkii, mutta esim. Spotify osaa jatkaa kappaletta sujuvasti katkoksen jälkeen.

Suomen Kuvalehden ensimmäinen iPadille suunniteltu verkkolehti on hienosti käytettävissä ja videot ja äänet tekevät lukemisesta monipuolisen. iBooks sovelluksella luen pdf-muodossa olevai kirjoja. Minulla ei ole vielä montaa kokemusta kirjojen lataamisesta, mutta bloggaajat ovat raportoineen vaikeuksista (mm. http://kfalck.net/2010/10/14/e-kirjabisnes-tuhon-tiella). Toivottavasti eKirja bisness kuuntelee käyttäjiä!

iPadilla on helppo tehdä muistiinpanoja, esim. SketchPad HD:llä voi myös luonnostella piirroksia. Toimisto-ohjelmia ei ole syytä kiirehtiä siirtämään iPadiin, mutta on kiva, että sillä voi lukea word- ja power point -tiedostoja.

Puutteena on vielä tällä hetkellä Flashin tuki, joten kaikki tiedostot eivät aukea. Slide Sharekaan ei näyttänyt aukeavan. iPadissa ei ole kameraakaan. Mutta mikrofoni on ja voi soittaa Skype puheluita.

iPad osoittaa pilvipalvelujen hyödyn. Kaikkea ei tarvitse olla omalla koneella, vaan tallennan ja haen tietoa eri palvelimilta. Välillä on tarvetta koota jotain yhteenkin, (esim työasiat Optimaan ja wikiin) ja kaikki kriittiset työhön liittyvät asiat pidän organisaation palvelimella tallessa. Oma etäpalvelin henkilökohtaisia asioita varten on myös alkanut kiinnostaa (joululahjatoive esitetty miehelle).

iPad on cool opiskelijan lukulaite ja moniviestin. N 10 euron data-kuukausimaksulla saa jo paljon aikaseksi. Ikävää on laitteen kova hinta, n. 700 puntaa. Jää toistaiseksi hinnan takia vielä monelta ostamatta.

Suomen Kuvalehteä lukemassa


Junassa luen uutiset

Tuesday, August 10, 2010

Älä pyydä tyttöystävää katsomaan, kun teet maalin tai ammut vihollisen tietokonepelissä

Tietokonepelit eivät ole yleisölajeja, vaan tylsiä seurattavia, jos et itse pelaa. Tämän vinkin ja muita herrasmiesmäisen käyttäytymisen ohjeita löysin T3 aikakauslehdestä (August 2010 Issue 179), joka on erikoistunut pienten teknisten välineiden ja härpäkkeiden myynnin edistämiseen. Lehti on brittiläinen (http://www.t3.com/).

On hyvä, että kuluttajia on alettu opastaa uuteen sosiaaliseen kulttuuriin, joka tosin on koko ajan kehittymässä. On tyhmää kysyä joltakin ”Huomasitko viimeisimmän twiittini?”, puhua kännykkään vessassa tai ”tykätä” omista Facebook päivityksistä. Sähköpostia ei pidä koskaan käyttää niin kiireessä, että ei ole aikaa hyville tavoille. Myös työkaverit ansaitsevan kohteliaan sähköpostin, eikä nopeasti hutaistua raakiletta.

Sosiaalisen median (some) ohjeet ovat hyvin ajankohtaisia kaikissa organisaatioissa tällä hetkellä. Ei vähiten korkeakouluissa. Ohjeita tarvitaan yksityishenkilöille, koulutus- ja yrityskäyttöön sekä markkinointiin.  Ihmiset toimivat tavallaan ja kehittävät itse uusia vuorovaikutuksen tapoja, mutta some-ohjeilla voi helpottaa uusien käyttäjien tietotekniikkaa hyödyntävää verkostoitumista. Omalla työpaikallani ohjeistusta valmistellaan parasta aikaa.

Luin kesällä riippukeinussa Ari Haasion Facebook-opasta ja Maija Haaviston Näin käytät Twitteriä. Uusia sovelluksia oppii käyttämään tietysti itse kokeilemalla ja heittäytymällä vuorovaikutukseen verkossa. Twitter-kirjan parasta antia ovat kuitenkin Twitter-etiketti ja monipuoliset käytännön esimerkit. Haasion kirjassa esitellään perusteellisesti yksityisyyden suojaamiseen liittyvät ominaisuudet. Suosittelen näitä kirjoja varsinkin niille henkilöille, jotka aikovat työssään ottaa käyttöön sosiaalista mediaa.

Tietoturvakysymyksiä olisi syytä käsitellä jokaisessa some-ohjeessa ja -oppaassa mahdollisimman puolueettomasti ja käyttäjälähtöisesti. Jos riskejä korostetaan liikaa, toiminta tyrehtyy. Kuitenkin jokaisen käyttäjän tulisi tietää, miten hän voi omalla toiminnallaan ennaltaehkäistä ongelmia. F-Secure on julkaissut hyvät ohjeet turvallisesta Facebookin käytöstä ja ohjeet soveltuvat hyvin myös muihin välineisiin. Ota siis selvää mikä Facebook tai muu väline on ennen kun liityt siihen, suojaa tietokoneesi viruksilta, käytä kunnollisia salasanoja, älä hyväksy verkostoosi tuntemattomia ystäviä, harkitse mitä linkkejä klikkaat auki ja huolehdi itse omasta yksityisyydestäsi. Näillä F-Securen ohjeilla pääsee jo pitkälle.

Monday, June 14, 2010

Hyvä blogi on

Keskustelimme Laureassa bloggaamisen käytöstä johtamisen ja hankehallinnon välineenä. Huomasin listaavani, millaisia blogeja itse luen mielelläni
  • blogit, joissa on itselle hyödyllistä tietoa. Hyötynäkökulma saa minut varmasti palaamaan blogiin
  • blogit, joita oman alan asiantuntijat kirjoittavat. Seuraamalla oman alan bloggaajia, tiedän missä mennään juuri nyt. Kommentoimalla tekstejä osallistun keskusteluun ja peilaan omia näkemyksiäni muiden ajatteluun
  • hyvin kirjoitetut blogit. Esim. toimittajataustaisten bloggaajien tekstit vain yksikertaisesti ovat nautittavaa luettavaa ja niistä voi oppia jotain sellaista tietoa, jota ei ole tullut itse edes etsineeksi. Blogikirjoituksissa pitää olla naseva otsikko, tiivis teksti ja kuvia niin, että jutusta saa tolkkua silmäilemälläkin
  • poliitikkojen blogit. Ne on parhaimmillaan silloin, kun kirjoituksia kommentoidaan paljon ja kirjoittaja antautuu aitoon vuoropuheluun kommentoijien kanssa
  • yhteisöllisesti tuotetut blogit, joissa nostetaan esiin tietyn teeman ympäriltä kriittisiä kannanottoja tai hyviä esimerkkejä
  • blogit, joissa kirjoittaja antautuu henkilökohtaisella tasolla sisällöntuotantoon. En erityisemmin pidä nettipäiväkirjoista ja liiallisesta minäjournalismista, mutta esim. kun bloggaaja intoutuu esittelemään uusia kenkiään ja joukko lukijoita ilmoittaa hankkivansa samanlaiset, huomaan kenkäkaupassa itsekin miettiväni suhdettani juuri tähän jalkinevalmistajaan. Muotiblogit, matkakuvaukset ja käsityöblogit ovat mukavaa satunnaista luettavaa
  • blogit, joissa kirjoittaja kerää kommentteja ja palautetta jonkun asian kehittelemiseen. Arvostan omalla nimellä annettua palautetta, koska se antaa kontekstia näkökulmille ja vähentää roskakirjoittelua.

En lue mitään blogia yhtä säännöllisesti kuin Helsingin Sanomien painettua lehteä. Ainakaan vielä. Yleensä pistäydyn silloin tällöin hyvissä blogeissa, mutta muun ajan luen verkkosivuja siellä täällä verkostoni antamien vinkkien tai esiinnostojen avulla. Omaa blogia luen usein :-). Ensiksikin, on erittäin palkitsevaa, kun saa blogiinsa kommentteja ja toiseksi, jokaiseen kommenttiin on syytä vastata, jotta vuorovaikutus säilyisi. Kolmanneksi, on syytä seurata, että kommenttikentät eivät täyty sinisen pillerin myyntiteksteistä.

Oma tyylilajinsa on bloggaus, jossa kirjoittajan ensisijaisena tavoitteena on nopeus. Netti elää reaaliaikaisen tiedon virrassa, josta osa kirjoittajista poimii pintakuohuja. Pierre Bayard on kirjoittanut kirjan ”Miten puhua kirjoista joita ei ole lukenut” (en ole lukenut kirjaa) ja Hannu Marttilan kolumnin perusteella siitä voisi jo kirjoittaa blogiinsa. Näin tapahtuukin usein, että kirjoittajat vain referoivat toisia kirjoituksia ja rummuttavat tyhjää sisältöä. Ja aiheuttavat lukijalle pettymyksen. Mutta bloggauksen suola on kuitenkin ajankohtaisuus, joten hyvää aihetta ei ole syytä hautoa liian pitkään.

Monday, May 24, 2010

Komiasti eOppimaan

Seinäjoen amk:n (SeAMK) Ohjauksen kehittäminen etätyövälineillä -hankkeen ohjausryhmä kokoontui Seinäjoella viime viikolla. Ohjausryhmä on koontunut sekä online että f-to-f . Tällä kertaa kokouksen lisäksi tutustuimme SeAMKin oppimisympäristöön ja hankkeisiin.

Komia alueellinen yhteistyö näkyi mm. Opinlakeuden ja Webanetin esittelyissä.




Jouni Jouppila esitteli Webanetiä.

Webanet on verkkosivusto, johon Seinäjoen yliopistokeskus ja Seamk tuottavat videoita, jotka keskittyvät tieteen popularisointiin. Videot ovat laadukkaita ja helposti katsottavissa. Tieto videon pituudesta ja mahdollisuus jakaa se yhteisöpalveluissa (FB, Twitter) lisäisivät vielä tiedon leviämistä. Esim. Karis Salon videoesitys Sähköpostiviestinnästä on mieleenkiintoinen ja herättää katsojansa videon keskivaiheilla :-) Trissa.tv puolestaan on Etelä-Pohjalainen nettitv, jossa Seamk on myös mukana.

Tekniikan koulutusohjelman Cave (cave automated virtual environment) - virtuaalilaboratorion esittely herätti keskustelun 3-mallintamisen ja simulaatioiden tarpeesta koulutuksessa sekä työelämän kehittämisessä.


Cavessa käytetään 3D-laseja samalla tavalla kun 3D-elokuvissa ja tv:n katselussa. Virtuaalinen elämys on hyvin voimakas. Laboratoriossa voidaan suunnitella palveluja, rakentaa virtuaalipelejä ja tuottaa monipuolisia visuaalisia elämyksiä. Cave on tekniikaltaan vakuuttava, mutta se ei ole ainakaan tällä hetekellä vielä ole integroitavissa nettipalveluihin.







Sosiaalinen media ammattikorkeakoulun työssä herätti runsaasti keskustelua. Jotta voidaan komiasti toimia verkossa, pitää luoda oma käsitys sosiaalisesta mediasta ja tunnistaa sen mahdollisuudet. Myös SeAMK on luomassa sosiaalisen median ohjeita henkilökunnalle ja opiskelijoille.

Monday, April 19, 2010

Osallistu etäältä, mutta ole läsnä

Työpaikoilla ja oppilaitoksessa tulee usein vastaan tilanteita, joissa ei ole mahdollista tai järkevää matkustaa pitkiä matkoja tapaamaan toisia ihmisiä. Viime päivien lentokiellot nostivat video- ja verkkokokoukset, pikaviestimet ja puhelimen tärkeään asemaan. Nyt viimeistään on aika opetella kokousten pito, ohjaus ja luennointi verkon välityksellä!

Itse osallistuin viime viikolla etänä Leicesterin yliopiston opetusteknologiayksikön avajaisiin. Osa ihmisistä osallistui avajaisiin paikanpäällä, osa web-konferessin avulla ja muutamat myös Second Lifen kautta. Etäosallistujat saivat katsella ja kuunnella avajaisia videokuvasta sekä huudella halutessaan terveisiä tutuille. Etäosallistujat rupattelivat Wimban chatin kautta toisilleen ja Second Lifessa chattaili myös muutama avatar. Parhaiten todennäköisesti viihtyivät paikalla olijat varsinkin kun tarjolla oli syötävää ja juotavaa, mutta myös etäosallistuja koki kuuluvansa joukkoon kun tarjolla oli puhe- ja chat-yhteys

Mua vit***taa toi tietojärjestelmä

Avoimilla keskustelufoorumeilla näyttää siltä, että huono käytös ja vihamieliset mielenilmaukset ovat lisääntyneen. Himanen vertasi Helsingin Sanomien haastattelussa avoimia keskustelupalstoja kirjoituksiin yleisten käymälöiden seinillä. Törky voi johtua kirjoittajan ajattelemattomuudesta tai sitten se on tiettyjen henkilöiden masinoimaa tahallista häiriköintiä. Fleimausta on aina tapahtunut keskustelupalstoilla, mutta nyt kun valvomattomia foorumeita perustetaan kiihtyvällä tahdilla, epäasiallinen viestintä jää roikkumaan nettiin lukijoiden harmiksi.

Vielä muutama vuosi sitten ei ollut tavatonta, että joku opiskelija lähetti kiivaan sähköpostin opettajalle, tukipalveluihin tai hallinnon henkilöstölle. Viesti oli syyttävä, kirjoitettu todennäköisesti pahimmassa tunnekuohussa ja lähetä –nappulaa oli painettu ilman sensuuria. Oman kokemukseni mukaan opiskelijoiden sähköpostien sisällöt ovat kuitenkin tulleet sävyltään asiallisimmiksi ja huonosti muotoiltuja kiukun ilmaisuja on harvoin. Olisiko tässä nähtävissä merkkejä medialukutaidon kehittymisestä? Opiskelijoita on opastettu sähköpostien kirjoittamisessa jo pidemmän aikaa.

Nyt pitäisi valistaa opiskelijoita myös avoimiin foorumeihin kirjoittamisen hyvistä tavoista. Huonoa käytöstä esiintyy erityisesti keskustelupalstoilla, joihin ei tarvitse kirjautua omalla nimellä. Mutta myös Facebook ja muut yhteisöalustat vilisevät ajattelemattomia lausuntoja toisista ihmistä todennäköisesti johtuen siitä, että ”mopo on karannut käsistä” ja kirjoittaja on unohtanut, että huonot uutiset leviävät nopeasti. Epävirallisessa viestintäympäristössä hyvät tavat näyttävät unohtuvan helpommin kuin organisaation tarjoamissa oppimisympäristössä (opettajan valvova silmä paikalla?). Esimerkiksi toisen henkilön nimen mainitseminen julkisessa foorumissa pitää aina tapahtua harkiten. Aktiivisesti eri medioissa esiintyvien henkilöiden puheisiin ja teksteihin on melko turvallista viitata, kunhan sen tekee rakentavassa hengessä. Mutta esim. opettajat, jotka kyllä tekevät julkista työtä, eivät kaikki halua, että he tai heidän työnsä tulee julkisesti arvioitua avoimilla nettisivuilla omalla nimellään.

Korkeakouluissa on syytä laatia opiskelijoille ja henkilökunnalle ohjeet kuinka kirjoittaa avoimeen tietoverkkoon. Tällaista taitoa ei ihmisillä vielä ole. Jokaisen pitäisi pitää aina kirkkaana mielessä, että viestin lähettäjä ja vastaanottaja ovat molemmat ihmisiä, ei koneita. Ja ihminen se parhaansa mukaan niitä tietojärjestelmiäkin rakentaa ja ylläpitää :D

Monday, March 15, 2010

Meissä jokaisessa elää pieni toimittaja?

Reaaliaikaisen tiedon välittäminen on tyyppillistä sosiaaliselle medialle. Tieto pitää saada levitettyä nopeasti silloin, kun se on ajankohtaista. Ilmaiset videonjakopalvelut, kuten Bambuser, mahdollistavat live videon lähettämisen kännykästä tai web-kameralla. Kuvan ja äänen laatu on heikko, mutta autenttisesta tilanteesta välittyy nopeasti haluttu tilanne ja tunnelma. Live videona voi toteuttaa haastatteluja, tiedottaa tai jakaa ryhmän yhteisiä kokemuksia.


Kansainvälisen toiminnan johtaja Arja Majakulma esittelee vieraille Otaniemen Laurean Business Ventures -opiskelijoiden oppimisympäristöä - Caribia ja Manhattan ovat avoimia kohtaamistiloja.

Monday, March 01, 2010

Benchmarking verkkokokouksena

Pidimme Jyväskylän ammattikorkeakoulun kollegojen kanssa verkkokokouksen, jossa benchmarkattiin toistemme eOppimisen tukipalveluja. Aika saatiin sovittua helposti, kun 1 - 1,5 tunnin kokoukseen ei tarvinnut varata matkustusaikaa. Kokoukseen osallistui ihmisiä (yhteensä 4) Hyvinkäältä, Turusta ja Jyväskylästä. Matkakilometreja säästyi 1290 km, matkustusaikaa säästyi 16,5 tuntia. Säästimme luontoa 206 kg CO2 määrältä, mikä olisi tuotettu henkilöautolla liikuttaessa.

Tässä kokouksessa ihmiset tunsivat toisensa ennestään, joten kokouksessa päästiin suoraan asiaan. Äänen ja videokuvan avulla kokouksesta tuli hyvinkin aito ja luonteva. Verkkotapaaminen sopii hyvin bechmarking toimintaan: osallistujat voivat keskustella, pitää esityksiä ja näyttää kuvia ja videoita. Esittäjä voi havainnollistaa asioita myös oman tietokoneen näytöltä. Tarvittaessa verkkokokouksen voi nauhoittaa, jos halutaan palata saatuihin tietoihin vielä myöhemmin uudestaan.

Erilaiset verkkokokoukset, online ohjaus- ja opetustilanteet sekä webinaarit ovatkin koko ajan lisääntyneet korkeakouluissa. Yhä useammin online istuntoihin osallistutaan myös ulkomailta ja kansainväliset yhteistyöhankkeet hyötyvät hyvistä internet-yhteyksistä.



Kuva bencmarking istunnosta Connect pro-järjestelmässä. (Tosin puolet osallistuista ehti jo poistua ennen kuvan ottamista).

Monday, February 22, 2010

Opettaja on viisaampi kuin Google

Toisen henkilön tai henkilöiden kirjoittaman tekstin julkaiseminen omana on väärin sekä tekstin tekijää kohtaan että haitaksi omalle oppimisprosessille. Luvaton tekstin lainaaminen eli plagionti näyttää lisääntyvän yhtä nopealla vauhdilla, kuin digitaalisessa muodossa olevat sisällöt. Aiemminkin tekstejä varastettiin kirjoista kopioimalla, mutta nyt tekstin tuottaminen muutamalla hiiren klikkauksella on nopeaa.

Ammattikorkeakoulussa on kaksi erityistä kohderyhmää - aloittavat opiskelijat ja opinnäytetyötä tekevät opiskelijat, joita erityisesti kannattaa ohjata hyvään tieteelliseen kirjoittamiseen. Alkuvaiheen opinnoissa korostuu erityisesti palgioinnin ennaltaehkäisevä toiminta, mutta myös opintojen loppuvaiheessa olevat opiskelijat tarvitsevat ohjausta mm. plagioinnin tunnistamisessa.

Huijareita on liikkeellä yllättävän paljon. Tekstiä kopioidaan surutta kirjoitusvirheineen päivineen. Selitykset ovat moninaiset: en ehtinyt stilisoida tekstiä, luulin että kyseessä on ryhmätyö, professorin tekstiä ei saa mennä muuttamaan jne.

Plagioinnin paljastavat ohjelmat (esim. Urkund) eivät ole täydellisiä - ne hakevat tekstejä vain sähköisistä materiaaleista, joihin niillä on pääsy, ja tietojen esittäminen erilaisista tietokannoista voi olla vaikeaa, jos teksti on syvällä tietokannassa. Googlen hakukone on aika ylivoimainen tietojen etsijä tällä hetkellä. Plagioinnin paljastavan ohjelman avulla opettaja saa kuitenkin kerralla analyysin koko opiskelijan työstä ja Googlella voi täydentää tarkastusta. Kokenut opettaja on viisaampi kuin Google - opettaja muistaa oman alan sisältöjä ja pystyy yhdistelemään monesta lähteestä tulevaa informaatiota. Opettaja suhteuttaa opiskelijan tuotoksen hänen aikaisempiin teksteihinsä ja huomaa, jos tekstien luonne oleellisesti muuttuu.

Kuvien käyttöön palgioinnin paljastavat ohjelmat eivät ota kantaa. Kuviin pitää käyttäjällä olla aina oikeudet, koska niihin ei voi siteerata samalla tavalla kun tekstiin. Kuvienkin tekijänoikeuksia rikotaan sekä tarkoituksellisesti että tietämättömyydestä johtuen.

Yhteisöllinen kirjoittaminen voi ehkäistä plagiointia, jos ryhmä "ihan oikeasti" tuottaa yhdessä uutta tietoa eikä vain liitä yksilöiden tuottamia palasia yhteen. Laurean Learning by Developing -toimintamallin mukaan saatetaan yhteisö yhdessä kehittämään ja oppimaan sovittuja asioita. Samaan aikaan työskentely face-to-face tai verkossa opettajan ohjauksessa voi varmistaa sen, että kaikki käyttävät omaa päätään eivätkä sorru plagiointiin. Online tapaamiset voi järjestää verkkokokoustyövälineellä (esim. Connect pro) ja yhteisöllisesti voi kirjoittaa wikiin. Haasteeksi jää, miten varmistetaan oma ajattelu ja oman tekstin tuottaminen eri aikaan verkossa työskenneltäessä.


Posteri: Laurean kampanja plagiointia vastaan

Sunday, February 07, 2010

Luovuus irti

Oman ammattitaidon ylläpitäminen ja kehittäminen ovat jatkuva prosessi. Opettajalla on haasteena pitää itsensä ajantasalla sekä opetuksen sisällössä että pedagogiikassa. Novia ammattikorkeakoulun muotoilun opettajat rakensivat oman näyttelyn teemalla Hejdlöst- Hulvatonta! Näyttely (14.1.-13.2.2010 Turku) on mielenkiintoinen ja varmasti haastanut opettajat miettimään taas henkilökohtaisesta näkökulmasta omaa opettamaansa aineista.


Hiilijalanjälki, Eeva Dahlberg. Grafiikkaa suihkumyssyjen koteloihin


Peilikuva, Eeva Dahlberg. Tietokoneella tehtyä grafiikkaa

Tuesday, January 12, 2010

Ne korutont´ol kertomaa, ne ota vastaan, kallis maa!

Luin junassa Vänrikki Stoolin tarinoita, koska kirjastosta lainaamassani eKirjan lukualustassa (Bookeen) ei ollut tuoreempaa kirjallisuutta. Rajattu sisältö johtuu kirjojen tekijänoikeuksista. Lainaaja ei saa itse ladata sisältöä lukijaan eikä hän voi itse valita mitä lukija sisältää. Huokaus. No tulipa kuitenkin kokeiltua millainen lukijalaite on käyttää junamatkalla. Lukija oli kevyt pidellä ja fonttikokoa pystyi muuttamaan. Ei ollenkaan huono ratkaisu. Ennen oman laitteen hankintaa odotan vielä, että saadaan lisää sisältöjä eKirjoihin.

Amazon verkkokirjakauppa ilmoitti, että se myi joulukuussa enemmän eKirjoja kuin painettuja kirjoja. Amazonin Kindle onkin jo kehittyneempi lukualusta - sillä saa ilmeisesti jatkossa myös nettiyhteyden.