Thursday, October 20, 2011

Paljastuksia



Sain Saralta tunnustuksen, jossa kuuluu kertoa kahdeksan asiaa itsestään. Otan haasteen vastaan ja kerron eOppimiseen liittyvistä asioista.

Ensimmäisen verkko-opetuskokeiluni tein vuonna 1996, kun olin tutustunut ammatillisella sähköpostilistalla walesilaiseen opettajaan. Käytimme opiskelijaryhmien kanssa sähköpostia ja faxia. Tapasin kyseisen opettajan face-to-face 2 vuoden yhteisen työskentelyn jälkeen. Ainoa asia, joka tuli minulle yllätyksenä oli puolen metrin parta, muuten vuorovaikutus kasvotusten sujui yhtä luontevasti kuin sähköpostin välityksellä.

Ensimmäiset varsinaiset some-kokemukseni liittyvät Jaikuun (mikroblogipalvelu). Kesälomalla satoi muutamia päiviä perätysten ja aloin pitkästyneenä tutkia mitä puhelimellani voisi tehdä. Ensi vuoden alusta Jaiku on päätetty lopettaa. Jaikun virtualiset Pikkujoulut olivat kivoja.

Internet on ollut intohimoni 90-luvun alkuvuosista lähtien. Nykyään pidän erityisesti mobiilisovelluksista.

Verkossa minua kiinnostaa erityisesti mahdollisuus saada kontakti toisiin ihmisiin. Internetillä ja psykoosilla on paljon yhteisiä piirteitä: alati riittää tutkittavaa ja selvitettävää, asiantuntijat neuvovat loppukäyttäjiä ja päinvastoin. Sekavan pinnan alta löytyy järkeä.

Pidän blogien lukemisesta - avoimella verkkokirjoittamisella voi edistää mitä hienoimpia asioita aina demokratiasta arjen pieniin asioihin asti. Huolissani olen oman lukutyylin muutoksista - parhaalta maistuvat lyhyet tekstit ja selailu. Mahdankohan enää jaksaa keskittyä romaaneihin?!

Verkko-opiskelussa on mielestäni kaksi kolikon puolta. Opettajan näkökulmasta prosessin hallittavus ja opiskelijan näkökulmasta henkilökohtainen oppiminen. Tutkin omassa gradussani verkko-oppimisympäristöä ja sillä tiellä olen edelleen.