Linnankadun (Turku) kiinteistön seinään on ilmestynyt yksityisajattelijan kannanotto ”Ei ole kiire minnekään. Paitsi kiireestä pois”. Koen odottamisen kaikesta huolimatta kiusallisena, varsinkin, jos en itse voi siihen vaikuttaa.
Tietokoneeni ja sen ohjelmien avautuminen on hidastunut kiusallisella tavalla. Verkkoon pääsy kestää. Petteri Järvinen kirjoitti Tietokonelehdessä (10/2008) siitä, miten kaikkeen tietotekniikkaan on alkanut liittyä viivettä. Koneilta vaaditaan yhä enemmän suorituskykyä, muistia ja ties mitä lie, jotta ne pystyvät käyttämään nykyaikaisia ohjelmia, videota, ääntä jne. Ihmiset jättävät tietokoneet päälle yöksi, jotta töihin voi ryhtyä heti aamulla.
Hanna vinkkasi blogikirjoituksesta, jonka mukaan joukko amerikkalaisia yrityksiä ei suostu maksamaan työntekijöille palkkaa ajalta, joka menee koneiden avautumisen odotteluun. Odottaessa kun kuluu työaikaa rupatteluun, kahvin juontiin ja tupakointiin. Totta onkin, että ainakaan itse en osaa odotteluaikaa käyttää järkevästi, vaan huomaan tuijottavani ruutua ja lasken minuutteja kuinka kauan vielä kestää. Joskus kun olen kiireinen, avaan odotellessa sähköpostin kännykästä ja vastaan siellä posteihin. Ei kai työnteko ennenkään ollut yhdestä kynästä ja kumista kiinni? Asiat hoidetaan, vaikka välineet välillä temppuilevatkin
No comments:
Post a Comment