Online Educa 2007

Parhaat konfan kokemukseni liittyivät ehdottomasti Web 2.0:n sovelluksiin koulutuksessa. Kiistaa käydään paremmuudesta: PLE personal learning environment vai LME learning management environment. Sallia vai hallita. Parhaita innovaatioita tehdään todennäköisesti tällä hetkellä Web 2.0:n sovelluksilla, mutta massojen koulutuksen hallinta on ainakin vielä parasta tehdä hillitysti, hallitusti ja turvallisesti. Kärkevintä kritiikkiä Web 2.0 –kehitystä kohtaan esitti Andrew Keen (The Cult of the Amateur: How Today´s Internet is Killing Truth).

Avoimet virtuaaliset oppimisympäristöt, erityisesti Second Life, olivat esillä monessa esityksessä. Esityksissä oli yleensä kyse käyttäjien ensimmäisistä kokemuksista ja fiiliksistä. Tekniikkaan ja käyttöön liittyviä ongelmia on vielä paljon. Ihmiset luovat itselleen useampia avattaria – työminälle oma julkinen kuva ja pari hahmoa vapaa-aikaan. Mixed reality eli todellisen ja virtuaalisen elämän sekoittaminen on myös tavallista. Suurin osa ryhmästä pitää palaveria (tai juhlii) face to face kun osa ihmistä on läsnä SL:n kautta.

Olemme Laureassa pitäneet palavereja niin, että osa porukasta kokoontuu fyysisesti samaan paikkaan ja osa osallistuu WebExin, Skypen tai puhelimen kautta. Silloin kun suurin osa ihmisistä on face to face tapaamisessa ja virtuaalisesti osallistujia on vain muutama, koko porukalle voi olla vaikea löytää yhteistä säveltä. Yksittäinen etäosallistuja ei saa samalla tavalla ääntään kuuluviin kun paikalla olijat. Tilaisuuden vetäjän pitää huomioida tasapuolisesti kaikki osallistujat. Silloin kun kaikki ovat virtuaalisesti läsnä, tilanne on lähtökohtaisesti tasavertaisempi.

Prof Sugata Mitran esitys ”The Hole in the Wall” Experiments: Self-Oranising Systems in primary Education oli yksi mielenkiintoisimmista alustuksista. Mitra järjesti kokeellisen tutkimuksen eri puolilla Intiaa pienissä, köyhissä kylissä, joissa hän sijoitti kosketusnäytöllä varustetun pc:n lasten leikkipaikalle koulun läheisyyteen. Lapset oppivat täysin itsenäisesti ja toisiaan auttaen www-selaimen käytön, englannin kieltä ja monia vaikeitakin sisältöjä. Mitra heitti kysymyksen: voisivatko lapset oppia itsenäisesti läpi koko koulun? ”Jos emme voi auttaa köyhiä lapsia suoraan, voimme antaa heille mahdollisuuden auttaa itse itseään ja toisiaan”. Opetusmenetelmällisesti itsenäinen oppiminen ja vertaisohjaus soveltuvat täysin myös aikuisten opetukseen ja korkeakouluopintoihin.

Mobiilioppimisen workshop tuotti pettymyksen. Kun puhutaan kämmenmikrojen ja kännyköiden käytöstä opetuksessa, joudutaan edelleen hyvin laite- ja ohjelmariippuvaisiksi. Workshopissa bluetoothilla jaetut ryhmätehtävät saatiin perille vain muutamaan laitteeseen, sillä useimmilla meistä ei ollut kouluttajan kanssa yhteensopivaa ohjelmaa. Piloteissa opiskelijat eivät ole halunneet opetella käyttämään sellaisia laitteita, jotka pitää luovuttaa pois kokeilun jälkeen. Kukaan ei myöskään halua kantaa kahta kännykkää mukanaan. Kevyesti mukana kulkeva kannettava ja wlan ovat tällä hetkellä paras yhdistelmä. Väittäkää vastaan, jos olette eri mieltä!