Lumipeite ja akateemista juhlaa

Löysin Kuopista valoa marraskuun viikonloppuun: kevyt lumipeite maassa,  joulutorin avajaiset sekä hyvän kollegan väitöstilaisuus ja karonkka. Elina Rajalahti väitteli terveysalan opettajien tiedonhallinnan osaamisesta Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksella. Väitöstilaisuudessa keskusteltiin ajankohtaisista asioista kuten tiedonhallinnasta, tietotyövälineiden haltuunotosta sekä hoitotiedon informaation hallinnasta.

Elina nostaa tutkimuksessaan esiin tiedonlukutaidon (information literacy), medialukutaidon (media literacy) ja terveydenlukutaidon (healt literacy). Itseäni alkoi erityisesti kiinnostaa terveydenlukutaito, jonka tärkeys tulee varmasti kasvamaan sekä terveysalan opettajien osaamisalueena että ihan kansalaistaitona. Terveyteen liittyvää informaatiota on tarjolla joka puolella. Ihmiset voivat itsenäisesti seurata omaa terveyttään monenlaisilla välineillä sekä tulevaisuudessa lukea tietojaan myös kansallisesta terveysarkistosta. Tämä luo väitöskirjan mukaan paineita terveysalan ammattilaisille hallita sähköinen kirjaaminen, tiedonhaku ja asiakkaiden opastus erilaisissa palveluissa.

Kuva: Kännykän Adobe Readerilla luettu sivu väitöskirjasta

Hienoa, että väitöskirjat ovat monessa yliopistossa saatavilla digimuodossa jo ennen väitöstilaisuutta. Paperisia kirjoja onkin aivan turha painattaa kovin monia kappaleita. Jos väitöstilassa olisi tarjolla yleisölle langaton verkko, niin kaikki halukkaat voisivat seurata väitöskirjan käsittelyä omalta mobiililaitteeltaan.  E-kirjanlukijoissa voi yleensä myös tehdä omia muistiinpanoja tekstiin tai sivun reunaan. Väitöstilaisuuksia voisi alkaa striimata verkkoon, jolloin useammat aiheesta kiinnostuneet ihmiset pääsisivät seuraamaan akateemista argumentointia.

#omamuutos

Mobiilikäytön lisääntyminen on suurin muutos omassa mediakäytössäni kolmen viimeisen vuoden aikana. iPad kulkee mukana kaikkialla sekä työssä, kotona että lomalla. Älykännykkä on myös aina mukana, vaikka puhelujen määrä on huomattavasti vähentynyt (erityisesti työpuhelut). Kännykän navigaattorista on usein korvaamaton apu.

Yle Areenasta katson paljon ohjelmia, erityisesti sarjoja. Areenasta voi katsoa silloin kun on aikaa ja voi valita vain itseä kiinnostavat ohjelmat. TV:n katselu on selvästi vähentynyt, vain uutiset katson säännöllisesti. Areenaa katson enimmäkseen iPadilla. Musiikkia kuuntelen Spotifystä, jokaisessa perheen tietokoneessa ja mobiililaitteessa on Spotify. Lomareissulla on pieni kaiutin mukana, jotta hotellihuoneessa voi soittaa mobiililaitteesta musiikkia tai kuunnella ohjelman äänet. Hotellivarauksen yhdeksi kriteeriksi on tullut wlan-yhteys. Kun vaihdoimme autoa, yksi toivottu ominaisuus oli bluetooth yhteys musiikin kuuntelun takia.

Radiota kuuntelen autoa ajaessani sekä töitä tehdessä pidän nettiradiota taustamusiikkina. Olen lopettanut kaikki sanomalehtien tilaukset enkä kaipaa niitä arjessa. Viimeksi digi-Hesari tuli vuosi sitten. Sanomalehtien uutiset tuntuvat vanhoilta. Netistä tulee luettua erilaisia ajankohtaisia asioita - viihdeuutisilla taitaa olla iso asema tarjonnassa.

Somea käytän joka päivä runsaasti. Parin viimeisen vuoden aikana olen lomalla pitänyt 1-2 viikon sometaukoja, koska informaatiotulva on kyllästyttänyt.

Uskoisin, että seuraavan kolmen vuoden aikana mediakäyttöni perustuu edelleen Internetiin. Tulen varmaankin tuottamaan yhä enemmän sisältöjä ja jakamaan tietoja avoimesti somessa. Tuskin tulen enää tilaamaan paperisia lehtiä. Maksullisen nettitv:n voisin jossain vaiheessa taas tilata määräaikaisena. Harkitsen aktiivisuusrannekkeen ostoa (ja kuntoilun aloittamista).

Onko opiskelijoilla ja opettajilla tietoa digitaalisen yksityisyyden suojaamisesta?

Opiskelussa ja opetuksessa käytetään koko ajan yhä enemmän oppilaitosten ulkopuolisia  verkkopalveluja ja omia laitteita. Usein syynä on se, että sosiaalisen median palveluissa prosessit yksinkertaisesti vain toimivat niin sujuvasti ja helposti. Digitaalisten ympäristöjen ja työvälineiden ajatellaan usein olevan itseisarvo sinänsä ja laajentavan oppimista opiskelijoiden ja opettajien välisestä suljetusta tilasta johonkin avoimempaan ja lähtökohtaisesti edistyksellisempään tilaan. Tästähän ei kuitenkaan ole mitään takuita olemassa. Kysymykseni kuuluukin: Onko opettajilla ja opiskelijoilla riittävästi tietoa oman ja muiden yksityisyyden suojaamisesta verkkoympäristöissä? Väitän, että ei ole.

Facebook ei ole kiinnostunut söpöistä koirakuvista, joita
julkaisen. Vaan ihan muusta käyttäjien verkkoaktiivisuudesta.

Prisman Studio:ssa Yle 1:llä käsiteltiin 9.9 digitaalista yksityisyyttä (saatavilla ainakin tällä hetkellä Yle Areenassa). Ohjelma kannattaa ehdottomasti katsoa, jos oma nettikäyttäytyminen vähänkin askarruttaa. Mikäli haluat vielä syvällisemmin paneutua asiaan, lue Brunilan ja Kallion toimittama kirja Verkko suljettu - Internet ja avoimuuden rajat. Tulet huomaamaan, että kaikesta Internetin käytöstä jää jälki ja monessa palvelussa me käyttäjät itse annamme monenlaisia tietoja itsestämme. Tiedot käyttäjistä kasaantuvat isoille yrityksille kuten Google, Facebook ja Twitter.  Nämä tarjoavat meille personoituja palveluja, mutta kolikon kääntöpuoli on, että tietojamme kerätään ja varastoidaan sellaista käyttöä varten, josta itse emme ole tietoisia tai johon emme voi vaikuttaa. Personoidut palvelut itseasiassa myös eristävät meitä uusilta asioilta ja voivat johtaa sosiaaliseen kuplaan, jos toimimme vain itseä kiinnostavien ihmisten ja asioiden parissa.  

Sosiaalisen median käyttö oppimistilanteissa muuttaa valtasuhteita koulussa, kun opiskelija voi esimerkiksi hakea ajankohtaisen tiedon luennolla netistä tai liittyä muihin opiskelijoihin ja työelämäkumppaneihin ilman opettajaa välittäjän roolissa. Tosiasiassa kuitenkin voi olla niin, että siirrymme vain toisenlaisen vallan ja valvonnan alaisuuteen, kun käytämme sosiaalista mediaa. Sosiaalisen median oppaiden olisi syytä olla opiskelijoiden ja opettajien jokapäiväisessä käytössä ja esillä aina, kun digitaalisia työskentely-ympäristöjä otetaan käyttöön. Oppimiseen liittyvien tietojen kerääminen ja analytiikka (learning analytics) kiinnostaa oppilaitoksia yhä enemmän. Siinäkin asiassa olisi tärkeää, että opiskelija itse pystyy seuraamaan omia tietojaan ja on tietoinen siitä, missä dataa käytetään.

Verkko suljettu –kirjan tiedot löytyvät tästä http://www.intokustannus.fi/kirja/verkko_suljettu/

Opetusteknologian suuntaa etsimässä

NMC (New Media Consortium) julkaisee vuosittain tulevaisuusraportin korkeakoulujen opetusteknologioiden käytöstä. Kyse on laajan eOppimisen asiantuntijaverkoston arvioinnista.
Katso NMC Horizon report 2014

Tämän vuoden raportin mukaan trendejä tulevat olemaan:

1 - 2 vuoden aikana
- oppimisympäristöt monimuotoistuvat. Opiskellaan yhteisöllisesti sekä verkossa että kampuksella.
- sosiaalisen median käyttö opiskelussa lisääntyy

3 - 5 vuoden aikana
- omatoiminen digitaalisten sisältöjen tuotanto lisääntyy (videot, e-kirjat jne.). Kriittisen lukutaidon merkitys kasvaa
- opiskeluun liityvää dataa hyödynnetään opintojen henkilökohtaistamisen tukena ja arvioinnissa (learning analytics)

yli 5 vuotta:
- tuotetaan uusia ketterän muutosjohtamisen malleja
- verkko-opiskelusta tulee inhimillisempää ja luonnollisempaa. Videoilla ja muilla keinoilla saadaan aikaiseksi luonnollisempia vuorovaikutuskokemuksia verkossa

Raportin mukaan seuraavat tekniikat yleistyvät:

vuoden aikana:
- flipped classroom. Opettaminen vähentyy, vastuu opiskelusta on opiskelijoilla, tarjolla on erilaisia digitaalisia aineistoja ja yhteisöllistä opiskelua
- opiskelusta kerätään raakadataa, jota hyödynnetään opiskelupolkujen räätälöinnissä (learning analytics)

2 - 3 vuoden aikana:
- 3D tulostaminen
- pelit ja oppiminen

4 - 5 vuoden aikana:
- oman aktiivisuuden (liikunta, lepo, ravitsemus jne.) mittaaminen ja seuranta esim. kellon, rannekkeen tai kännykkäsovellusten avulla
-  digitaaliset avustajat (virtual assistants) esim. äänen ja liikkeen avulla tapahtuva opastus

Horizon raportit tuntuvat hyvin aika hyvin ennustavan tulevaisuuden kehitystä ja varmasti niillä on myös ohjaava merkitys.

Alla olevassa videossa on  koululaisia Bett-messujen standillä. Näillä oppilailla digitaalinen oppimisympäristö on jo niin luonteva osa koulunkäyntiä, että meillä on korkeakouluissa haastetta vastata näiden tulevien opiskelijoiden tarpeisiin!

Opetusteknologiamessujen antia korkeakoululuille - BETT 2014

Bett, Euroopan suurimmat opetusteknologiamessut Lontoon Excelissä, kokosivat tammikuussa yhteen valtavan määrän sekä brittiläisiä että kansainvälisiä tekniikan ja palvelujen tuottajia. Tarjontaa oli runsaasti kaikille kouluasteille. Suomalaisten blogikirjoituksia BETT 2014 messuista on koottu tänne http://www.matleenalaakso.fi/2014/01/suomalaisten-bett-2014-matkaraportit.html Raporteissa on hyvin kuvattu messujen sisältöä. 

Näyttelyn yhteydessä järjestettiin Teknologia korkeakoulutuksessa -seminaari, joka tarjosi meillekin ajankohtaisia aiheita: MOOC, BYOD, oppimisen analytiikka (learning analytics) sekä henkilöstön ja opiskelijoiden digitaalisen lukutaidon (digital literacy) parantaminen. 

Ilmaiset verkkokurssit, MOOCit herättivät monia avoimia kysymyksiä. Onko kannattavaa tuottaa ilmaisia kursseja? Kilpailevatko kaupalliset verkkokurssien tuottajat samoista opiskelijoista kuin yliopistot? Vievätkö isot brändiyliopistot avoimilla kursseillaan pienten yliopistojen opiskelijat? FutureLearn - alusta, jonka jäseniä ovat Open Universityn lisäksi monet brittiyliopistot, kiinnosti seminaariosallistujia. eOppimisen vaikuttaja Donald Clark osallistui seminaarissa paneeliin ja bloggasi myöhemmin otsikolla “MOOCs: Futurelearn 4 pluses & 4 minuses”. Keskusteluja käytiin MOOCien laadusta ja opetuksen innovatiivisuudesta, ohjauksen tarpeesta sekä opetustarjonnan sisällöstä. Opiskelijat ovat alkaneet hakea oppimateriaalia enemmän Youtubesta kuin Google-haulla, videoiden avulla halutaan opiskella. 

Korkeakouluissa joudutaan kysymään, millä kaikilla eri laitteilla ympäristössä pitää pystyä toimimaan? Henkilöillä on keskimäärin 2-3 erilaista laitetta aiemman yhden tietokoneen sijasta. BYOD (bring your own devices) ja mobiilius nähtiinkin uudenlaisen voimaannuttavan ja yhteisöllisen työskentelyn perustana. Kuten Simon Furber asiaa kuvasi “ we are no more slaves to the cable” vaan työskentely tapahtuu erilaisissa ympäristöissä erilaisin laittein yksin tai ryhmissä vuorovaikutteisesti. Palvelut ja oppimisympäristöt ovat yhdestä portaalista helposti saavutettavissa ja käytettävissä erilaisilla laitteilla yhtä helposti kuin kotona. Toimiva langaton verkko on työskentelyn perusta. Tietohallinnolle haasteena ovat erilaiset käyttäjät ja laitteet, laitteiden omistajuus sekä tietoturva.  It is now anytime, anywhere, any device and any source.

Oppimisen analytiikasta esiteltiin mielenkiintoisia näkymiä. Verkkoympäristöissä kerätään paljon dataa, jota ei aiemmin ole analysoitu ja hyödynnetty oppimisen ja opetuksen tukemiseen. Uuden sukupolven oppimisalustat keräävät monipuolisesti dataa ja MOOC-kursseilla mentori pystyy opiskelijoiden aktiivisuuden perusteella suuntaamaan ohjausta. Mentorin kannattaa kommentoida ja kohdistaa ohjaus niihin opiskelijoihin, jotka ovat oppimisympäristössä aktiivisia tai joita muut opiskelijat seuraavat. Analytiikan perusteella voidaan myös poimia erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat sekä toimivat työskentelytavat. Huolestuttavaa kuitenkin on miten MOOC-kurssien järjestäjät käsittelevät opiskelijoiden tietoja ja välitetäänkö niitä eteenpäin kolmansille osapuolille. Tietojen tulisikin ensisijaisesti olla opiskelijan, opettajan sekä korkeakoulun hyödynnettävissä. 

- Irma ja Jaana

Vieraileva kirjoittaja Jaana Kullaslahti jaana.kullaslahti@hamk.fi