Semiaarit eläväksi digillä

Kirjoitin DigiTeamin blogiin käytyäni Korkeakoulujen IT-päivillä. Päivien sisältö oli tosi mielenkiintoinen ja se sai minut miettimään, miten osallistujat voisivat vielä paremmin hyödyntää esityksiä ja olla itse aktiivisia.
https://etiimi.wordpress.com/2015/11/01/seminaari-elavaksi-digilla/

Puhutko pedaa?

Korkeakoulut kokoontuivat eilen Turun yliopistossa keskustelemaan siitä, mitä on digitaalinen oppiminen ja opetuksen tuki IT:n näkökulmasta. Yleinen havainto tuntui olevan, että kehittämisessä ja tukipalvelujen järjestämisessä on vältettävä organisatorista siiloutumista. Eniten haasteita on niillä organisaatioilla, joilla IT-palvelut ovat vieläkin oma autio saarensa, johon ei ole siltoja muualta ja lauttayhteydetkin takkuilevat. Opetusteknologiasta pitää vastata ryhmä, jossa ymmärretään pedagogiikkaa, hallitaan tekniikkaa ja otetaan opiskelijat mukaan kun katsotaan palvelujen tulevaisuuteen. Pelkkä pedaopintojen suorittaminenkaan ei riitä, vaan pitää olla todellista kokemusta opettamisesta.

Sari Koski-Kotiranta (HY) kiteytti digiajan muutoksen siihen, että nyt rakennetaan digitaalista oppimisympäristöä opiskelijalle, kun aiemmin ympäristöt tehtiin opettajalle ja opiskelija sai ne käyttöönsä sellaisena kun ne hänelle näyttäytyivät. Puheenvuoroissa tuli esiin, että edelleen hyvin iso osa opettajista käyttää oppimisalustaa (esim. Moodle, Optima) pelkästään oppimateriaalien jakamiseen, mikä voitaisiin nykyään tehdä helpommin O365, GAFE tai muussa pilvipalvelussa. Pilvipalvelujen mörkönä ovat tietosuoja ja järjestelmien runsaus, joten voi olla vaikeaa motivoida opettajia ottamaan käyttöön ihan uusia työkaluja. Turun Normaalikoulun esityksessä nostettiin McKeown Orwinin kynämetaforalla esiin, miten erilaisia me ihmiset olemme tekniikan käyttöönotossa. Osa opettajista halua olla kärjessä kokeilemassa uutta teknologiaa, kun taas suurin osa käyttää teknologiaa kun se on helppoa ja valmiiksi asennettua.

Kuva: https://www.pinterest.com/pin/38562140535863887/

Hyvässä yhteissuunnittelussa tulevat myös yksittäisten opiskelijoiden ja opettajien toiveet käsiteltyä. Tämän hetken suosituin järjestelmätoive korkeakouluissa näyttäisi olevan kyselytyökalu – huolimatta siitä, mikä tai mitkä järjestelmät kouluun on hankittu.  Näistä aiheista jatketaan mm  Korkeakoulujen IT-päivässä ensi kuussa, jolloin Kimmo Pettinen (Laurea)  esittelee kehittämissalkku-prosessia, jolla kootaan organisaatiossa nousevat kehittämisideat yhteisiksi hankkeiksi. Samassa tilaisuudessa Harri Kuusela (Lahden amk)  puhuu opiskelijoiden omista päätelaitteista korkeakoulun näkökulmasta.

Digitaalinen muisti pätkii

Mitkä ovat ne digitaaliset työvälineet, jotka palvelevat tämän päivän ja tulevaisuuden opiskelua ja työtä? Kaivoin esiin muistiinpanoni Bett-opetusteknologiamessuilta, jotka pidettiin tammikuussa Lontoossa. Messuilla kohtasivat isot ja pienet digi-palvelujen tarjoajat. Isot toimijat kuten Google, Microsoft, Samsung ja Apple ovat siirtyneet yhä vahvemmin opetuksen ja koulutuksen markkinoille. Ne tarjoavat yksityishenkilöille ilmaisia tai ainakin edullisia kuluttajatilejä sekä korkeakouluille oppilaitoslisenssejä. Ihmiset tuntuvat käyttävän yhä enemmän mieluummin henkilökohtaisia ohjelmistoja ja laitteita kuin yrityksen tarjoamia. Henkilökohtaisia ohjelmistojen tilejä käytetään korkeakoulun tarjoamien  tilien rinnalla niin, että yhdellä opiskelijalla voi olla opiskeluun liittyviä dokumentteja useassa eri ilmaispalvelussa (esim. OneDrive, Google Drive, Dropbox, Facebook) koulun tarjoamien palvelujen ohessa. Koulun palvelujakin voi olla samaan aikaan useita esim. Microsoftin ja Googlen pilvipalvelut, oppimisympäristöalusta, portfolioalusta jne.

Henkilökohtaisilla tottumuksilla on iso merkitys. Työ tuntuu sujuvan, kun ei tarvitse opetella uusia välineitä. Jotkut opettajat käyttävät omaa tietokonetta, koska heillä ei ole mahdollisuutta itse hallita työkonetta. Työtä tehdään kuluttajatilin tunnuksilla, koska siihen on totuttu ja dokumentit säilyvät itsellä. Eräs kollega kertoi käyttävänsä alle 18-vuotiaana luotua henkilökohtaista Google-tunnusta työssä, vaikka lähes kymmenen vuotta sitten tehty nimimerkki sopii huonosti nykytilanteeseen.

Useiden digi-työkalujen ja -ympäristöjen rinnakkainen käyttö voisi parhaimmillaan olla pedagogisesti innovatiivista, saumatonta ja sujuvaa. Harvoin se kuitenkaan on ongelmatonta. Julkisia pilvipalveluja ja oppilaitospalveluja ei voi suoraan liittää toisiinsa. Julkisten palvelujen riskit liittyvät erityisesti tietoturvaan, yksityisyydensuojaan, varmuuskopioihin ja palvelun jatkuvuuteen. Nykyään on pidettävä muistissa melkoinen määrä salasanoja ja nettiosoitteita. Digitaalinenkin muisti pätkii, jos et itse ota kopioita tärkeistä dokumenteistasi, huolehdi tietoturvasta sekä tunnista kuluttaja- ja työtiliesi erilaiset käyttötarkoitukset.  

Bett 2015 opetusteknologiamessujen antia.

Lumipeite ja akateemista juhlaa

Löysin Kuopista valoa marraskuun viikonloppuun: kevyt lumipeite maassa,  joulutorin avajaiset sekä hyvän kollegan väitöstilaisuus ja karonkka. Elina Rajalahti väitteli terveysalan opettajien tiedonhallinnan osaamisesta Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksella. Väitöstilaisuudessa keskusteltiin ajankohtaisista asioista kuten tiedonhallinnasta, tietotyövälineiden haltuunotosta sekä hoitotiedon informaation hallinnasta.

Elina nostaa tutkimuksessaan esiin tiedonlukutaidon (information literacy), medialukutaidon (media literacy) ja terveydenlukutaidon (healt literacy). Itseäni alkoi erityisesti kiinnostaa terveydenlukutaito, jonka tärkeys tulee varmasti kasvamaan sekä terveysalan opettajien osaamisalueena että ihan kansalaistaitona. Terveyteen liittyvää informaatiota on tarjolla joka puolella. Ihmiset voivat itsenäisesti seurata omaa terveyttään monenlaisilla välineillä sekä tulevaisuudessa lukea tietojaan myös kansallisesta terveysarkistosta. Tämä luo väitöskirjan mukaan paineita terveysalan ammattilaisille hallita sähköinen kirjaaminen, tiedonhaku ja asiakkaiden opastus erilaisissa palveluissa.

Kuva: Kännykän Adobe Readerilla luettu sivu väitöskirjasta

Hienoa, että väitöskirjat ovat monessa yliopistossa saatavilla digimuodossa jo ennen väitöstilaisuutta. Paperisia kirjoja onkin aivan turha painattaa kovin monia kappaleita. Jos väitöstilassa olisi tarjolla yleisölle langaton verkko, niin kaikki halukkaat voisivat seurata väitöskirjan käsittelyä omalta mobiililaitteeltaan.  E-kirjanlukijoissa voi yleensä myös tehdä omia muistiinpanoja tekstiin tai sivun reunaan. Väitöstilaisuuksia voisi alkaa striimata verkkoon, jolloin useammat aiheesta kiinnostuneet ihmiset pääsisivät seuraamaan akateemista argumentointia.

#omamuutos

Mobiilikäytön lisääntyminen on suurin muutos omassa mediakäytössäni kolmen viimeisen vuoden aikana. iPad kulkee mukana kaikkialla sekä työssä, kotona että lomalla. Älykännykkä on myös aina mukana, vaikka puhelujen määrä on huomattavasti vähentynyt (erityisesti työpuhelut). Kännykän navigaattorista on usein korvaamaton apu.

Yle Areenasta katson paljon ohjelmia, erityisesti sarjoja. Areenasta voi katsoa silloin kun on aikaa ja voi valita vain itseä kiinnostavat ohjelmat. TV:n katselu on selvästi vähentynyt, vain uutiset katson säännöllisesti. Areenaa katson enimmäkseen iPadilla. Musiikkia kuuntelen Spotifystä, jokaisessa perheen tietokoneessa ja mobiililaitteessa on Spotify. Lomareissulla on pieni kaiutin mukana, jotta hotellihuoneessa voi soittaa mobiililaitteesta musiikkia tai kuunnella ohjelman äänet. Hotellivarauksen yhdeksi kriteeriksi on tullut wlan-yhteys. Kun vaihdoimme autoa, yksi toivottu ominaisuus oli bluetooth yhteys musiikin kuuntelun takia.

Radiota kuuntelen autoa ajaessani sekä töitä tehdessä pidän nettiradiota taustamusiikkina. Olen lopettanut kaikki sanomalehtien tilaukset enkä kaipaa niitä arjessa. Viimeksi digi-Hesari tuli vuosi sitten. Sanomalehtien uutiset tuntuvat vanhoilta. Netistä tulee luettua erilaisia ajankohtaisia asioita - viihdeuutisilla taitaa olla iso asema tarjonnassa.

Somea käytän joka päivä runsaasti. Parin viimeisen vuoden aikana olen lomalla pitänyt 1-2 viikon sometaukoja, koska informaatiotulva on kyllästyttänyt.

Uskoisin, että seuraavan kolmen vuoden aikana mediakäyttöni perustuu edelleen Internetiin. Tulen varmaankin tuottamaan yhä enemmän sisältöjä ja jakamaan tietoja avoimesti somessa. Tuskin tulen enää tilaamaan paperisia lehtiä. Maksullisen nettitv:n voisin jossain vaiheessa taas tilata määräaikaisena. Harkitsen aktiivisuusrannekkeen ostoa (ja kuntoilun aloittamista).

Onko opiskelijoilla ja opettajilla tietoa digitaalisen yksityisyyden suojaamisesta?

Opiskelussa ja opetuksessa käytetään koko ajan yhä enemmän oppilaitosten ulkopuolisia  verkkopalveluja ja omia laitteita. Usein syynä on se, että sosiaalisen median palveluissa prosessit yksinkertaisesti vain toimivat niin sujuvasti ja helposti. Digitaalisten ympäristöjen ja työvälineiden ajatellaan usein olevan itseisarvo sinänsä ja laajentavan oppimista opiskelijoiden ja opettajien välisestä suljetusta tilasta johonkin avoimempaan ja lähtökohtaisesti edistyksellisempään tilaan. Tästähän ei kuitenkaan ole mitään takuita olemassa. Kysymykseni kuuluukin: Onko opettajilla ja opiskelijoilla riittävästi tietoa oman ja muiden yksityisyyden suojaamisesta verkkoympäristöissä? Väitän, että ei ole.

Facebook ei ole kiinnostunut söpöistä koirakuvista, joita
julkaisen. Vaan ihan muusta käyttäjien verkkoaktiivisuudesta.

Prisman Studio:ssa Yle 1:llä käsiteltiin 9.9 digitaalista yksityisyyttä (saatavilla ainakin tällä hetkellä Yle Areenassa). Ohjelma kannattaa ehdottomasti katsoa, jos oma nettikäyttäytyminen vähänkin askarruttaa. Mikäli haluat vielä syvällisemmin paneutua asiaan, lue Brunilan ja Kallion toimittama kirja Verkko suljettu - Internet ja avoimuuden rajat. Tulet huomaamaan, että kaikesta Internetin käytöstä jää jälki ja monessa palvelussa me käyttäjät itse annamme monenlaisia tietoja itsestämme. Tiedot käyttäjistä kasaantuvat isoille yrityksille kuten Google, Facebook ja Twitter.  Nämä tarjoavat meille personoituja palveluja, mutta kolikon kääntöpuoli on, että tietojamme kerätään ja varastoidaan sellaista käyttöä varten, josta itse emme ole tietoisia tai johon emme voi vaikuttaa. Personoidut palvelut itseasiassa myös eristävät meitä uusilta asioilta ja voivat johtaa sosiaaliseen kuplaan, jos toimimme vain itseä kiinnostavien ihmisten ja asioiden parissa.  

Sosiaalisen median käyttö oppimistilanteissa muuttaa valtasuhteita koulussa, kun opiskelija voi esimerkiksi hakea ajankohtaisen tiedon luennolla netistä tai liittyä muihin opiskelijoihin ja työelämäkumppaneihin ilman opettajaa välittäjän roolissa. Tosiasiassa kuitenkin voi olla niin, että siirrymme vain toisenlaisen vallan ja valvonnan alaisuuteen, kun käytämme sosiaalista mediaa. Sosiaalisen median oppaiden olisi syytä olla opiskelijoiden ja opettajien jokapäiväisessä käytössä ja esillä aina, kun digitaalisia työskentely-ympäristöjä otetaan käyttöön. Oppimiseen liittyvien tietojen kerääminen ja analytiikka (learning analytics) kiinnostaa oppilaitoksia yhä enemmän. Siinäkin asiassa olisi tärkeää, että opiskelija itse pystyy seuraamaan omia tietojaan ja on tietoinen siitä, missä dataa käytetään.

Verkko suljettu –kirjan tiedot löytyvät tästä http://www.intokustannus.fi/kirja/verkko_suljettu/

Opetusteknologian suuntaa etsimässä

NMC (New Media Consortium) julkaisee vuosittain tulevaisuusraportin korkeakoulujen opetusteknologioiden käytöstä. Kyse on laajan eOppimisen asiantuntijaverkoston arvioinnista.
Katso NMC Horizon report 2014

Tämän vuoden raportin mukaan trendejä tulevat olemaan:

1 - 2 vuoden aikana
- oppimisympäristöt monimuotoistuvat. Opiskellaan yhteisöllisesti sekä verkossa että kampuksella.
- sosiaalisen median käyttö opiskelussa lisääntyy

3 - 5 vuoden aikana
- omatoiminen digitaalisten sisältöjen tuotanto lisääntyy (videot, e-kirjat jne.). Kriittisen lukutaidon merkitys kasvaa
- opiskeluun liityvää dataa hyödynnetään opintojen henkilökohtaistamisen tukena ja arvioinnissa (learning analytics)

yli 5 vuotta:
- tuotetaan uusia ketterän muutosjohtamisen malleja
- verkko-opiskelusta tulee inhimillisempää ja luonnollisempaa. Videoilla ja muilla keinoilla saadaan aikaiseksi luonnollisempia vuorovaikutuskokemuksia verkossa

Raportin mukaan seuraavat tekniikat yleistyvät:

vuoden aikana:
- flipped classroom. Opettaminen vähentyy, vastuu opiskelusta on opiskelijoilla, tarjolla on erilaisia digitaalisia aineistoja ja yhteisöllistä opiskelua
- opiskelusta kerätään raakadataa, jota hyödynnetään opiskelupolkujen räätälöinnissä (learning analytics)

2 - 3 vuoden aikana:
- 3D tulostaminen
- pelit ja oppiminen

4 - 5 vuoden aikana:
- oman aktiivisuuden (liikunta, lepo, ravitsemus jne.) mittaaminen ja seuranta esim. kellon, rannekkeen tai kännykkäsovellusten avulla
-  digitaaliset avustajat (virtual assistants) esim. äänen ja liikkeen avulla tapahtuva opastus

Horizon raportit tuntuvat hyvin aika hyvin ennustavan tulevaisuuden kehitystä ja varmasti niillä on myös ohjaava merkitys.

Alla olevassa videossa on  koululaisia Bett-messujen standillä. Näillä oppilailla digitaalinen oppimisympäristö on jo niin luonteva osa koulunkäyntiä, että meillä on korkeakouluissa haastetta vastata näiden tulevien opiskelijoiden tarpeisiin!

Opetusteknologiamessujen antia korkeakoululuille - BETT 2014

Bett, Euroopan suurimmat opetusteknologiamessut Lontoon Excelissä, kokosivat tammikuussa yhteen valtavan määrän sekä brittiläisiä että kansainvälisiä tekniikan ja palvelujen tuottajia. Tarjontaa oli runsaasti kaikille kouluasteille. Suomalaisten blogikirjoituksia BETT 2014 messuista on koottu tänne http://www.matleenalaakso.fi/2014/01/suomalaisten-bett-2014-matkaraportit.html Raporteissa on hyvin kuvattu messujen sisältöä. 

Näyttelyn yhteydessä järjestettiin Teknologia korkeakoulutuksessa -seminaari, joka tarjosi meillekin ajankohtaisia aiheita: MOOC, BYOD, oppimisen analytiikka (learning analytics) sekä henkilöstön ja opiskelijoiden digitaalisen lukutaidon (digital literacy) parantaminen. 

Ilmaiset verkkokurssit, MOOCit herättivät monia avoimia kysymyksiä. Onko kannattavaa tuottaa ilmaisia kursseja? Kilpailevatko kaupalliset verkkokurssien tuottajat samoista opiskelijoista kuin yliopistot? Vievätkö isot brändiyliopistot avoimilla kursseillaan pienten yliopistojen opiskelijat? FutureLearn - alusta, jonka jäseniä ovat Open Universityn lisäksi monet brittiyliopistot, kiinnosti seminaariosallistujia. eOppimisen vaikuttaja Donald Clark osallistui seminaarissa paneeliin ja bloggasi myöhemmin otsikolla “MOOCs: Futurelearn 4 pluses & 4 minuses”. Keskusteluja käytiin MOOCien laadusta ja opetuksen innovatiivisuudesta, ohjauksen tarpeesta sekä opetustarjonnan sisällöstä. Opiskelijat ovat alkaneet hakea oppimateriaalia enemmän Youtubesta kuin Google-haulla, videoiden avulla halutaan opiskella. 

Korkeakouluissa joudutaan kysymään, millä kaikilla eri laitteilla ympäristössä pitää pystyä toimimaan? Henkilöillä on keskimäärin 2-3 erilaista laitetta aiemman yhden tietokoneen sijasta. BYOD (bring your own devices) ja mobiilius nähtiinkin uudenlaisen voimaannuttavan ja yhteisöllisen työskentelyn perustana. Kuten Simon Furber asiaa kuvasi “ we are no more slaves to the cable” vaan työskentely tapahtuu erilaisissa ympäristöissä erilaisin laittein yksin tai ryhmissä vuorovaikutteisesti. Palvelut ja oppimisympäristöt ovat yhdestä portaalista helposti saavutettavissa ja käytettävissä erilaisilla laitteilla yhtä helposti kuin kotona. Toimiva langaton verkko on työskentelyn perusta. Tietohallinnolle haasteena ovat erilaiset käyttäjät ja laitteet, laitteiden omistajuus sekä tietoturva.  It is now anytime, anywhere, any device and any source.

Oppimisen analytiikasta esiteltiin mielenkiintoisia näkymiä. Verkkoympäristöissä kerätään paljon dataa, jota ei aiemmin ole analysoitu ja hyödynnetty oppimisen ja opetuksen tukemiseen. Uuden sukupolven oppimisalustat keräävät monipuolisesti dataa ja MOOC-kursseilla mentori pystyy opiskelijoiden aktiivisuuden perusteella suuntaamaan ohjausta. Mentorin kannattaa kommentoida ja kohdistaa ohjaus niihin opiskelijoihin, jotka ovat oppimisympäristössä aktiivisia tai joita muut opiskelijat seuraavat. Analytiikan perusteella voidaan myös poimia erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat sekä toimivat työskentelytavat. Huolestuttavaa kuitenkin on miten MOOC-kurssien järjestäjät käsittelevät opiskelijoiden tietoja ja välitetäänkö niitä eteenpäin kolmansille osapuolille. Tietojen tulisikin ensisijaisesti olla opiskelijan, opettajan sekä korkeakoulun hyödynnettävissä. 

- Irma ja Jaana

Vieraileva kirjoittaja Jaana Kullaslahti jaana.kullaslahti@hamk.fi

Massakurssillakin opiskeleminen voi tuntua henkilökohtaiselta

Viime viikolla päättyi opiskelemani verkkokurssi Understanding Media by Understanding Google. Tämä Courseran ilmainen kurssi kesti 6 viikkoa. Kurssi oli hyvin toteutettu sekä pedagogisesti että teknisesti. Viikkotehtävät olivat monivalintoja ja lyhyitä kirjallisia tehtäviä sekä keskustelufoorumeille osallistumista. Kirjalliset tehtävät vertaisarvioitiin ja arviointikriteerit oli selkeästi ilmaistu. Lähdeviitteiden käytöstä sai myös pisteitä.  Kun jostakin tehtävästä tuli opiskelijoilta negatiivista palautetta, asiaan reagoitiin heti ja arviointikriteereitä tarkistettiin. Osaan monivalintatehtävistä löytyi oikea vastaus suoraan googlaamalla, mikä johtunee kurssin sisällöstä.

Professori Owen Youngman luennoi.

Opiskelin sekä tietokoneen että mobiililaitteiden välityksellä. Artikkeleita oli mukavin lukea tablettilaitteella,  kun taas opetusvideoita oli paras seurata kotona taulutelevisiosta (televisio toimi tietokoneen näyttönä). Kännykästäkin kuuntelin muutaman opetusvideon junassa. Omalla kotisohvalla taulutelevision ja lisäkaiuttimien avulla opiskelu tuntui hyvin henkilökohtaiselta - professori Owen Youngman Nortwesternin yliopistosta puhui juuri minulle! Videoihin oli lisätty monivalintatehtäviä ja taukoja muun tyyppisten tehtävien tekemistä varten. Teknisesti kaikki sujui loistavasti ainakin Applen laitteilla.

Yllätyin taas miten paljon opinkaan antamalla palautetta muiden töistä. Mielenkiintoisin oli tehtävä, jossa arvioimme Youtuben vaikutusta oman maamme kulttuuriin, uutisiin ja politiikkaan. Sain vertaisarviointiin opiskelijoiden vastauksia viidestä eri maasta: Espanja, Sveitsi, Kiina, Intia ja Saudia-Arabia. Arvioituani heidän vastauksiaan, minun piti vielä arvioida oma työni. Aito kansainvälisyys on näiden MOOC-kurssien ehdottomasti paras anti.

Opiskeltuani nyt kaksi Courseran kurssia on aika tutustun myös muiden järjestäjien MOOC-kursseihin  sikäli, kun sopivia teemoja löytyy.