Onko opiskelijoilla ja opettajilla tietoa digitaalisen yksityisyyden suojaamisesta?

Opiskelussa ja opetuksessa käytetään koko ajan yhä enemmän oppilaitosten ulkopuolisia  verkkopalveluja ja omia laitteita. Usein syynä on se, että sosiaalisen median palveluissa prosessit yksinkertaisesti vain toimivat niin sujuvasti ja helposti. Digitaalisten ympäristöjen ja työvälineiden ajatellaan usein olevan itseisarvo sinänsä ja laajentavan oppimista opiskelijoiden ja opettajien välisestä suljetusta tilasta johonkin avoimempaan ja lähtökohtaisesti edistyksellisempään tilaan. Tästähän ei kuitenkaan ole mitään takuita olemassa. Kysymykseni kuuluukin: Onko opettajilla ja opiskelijoilla riittävästi tietoa oman ja muiden yksityisyyden suojaamisesta verkkoympäristöissä? Väitän, että ei ole.

Facebook ei ole kiinnostunut söpöistä koirakuvista, joita
julkaisen. Vaan ihan muusta käyttäjien verkkoaktiivisuudesta.

Prisman Studio:ssa Yle 1:llä käsiteltiin 9.9 digitaalista yksityisyyttä (saatavilla ainakin tällä hetkellä Yle Areenassa). Ohjelma kannattaa ehdottomasti katsoa, jos oma nettikäyttäytyminen vähänkin askarruttaa. Mikäli haluat vielä syvällisemmin paneutua asiaan, lue Brunilan ja Kallion toimittama kirja Verkko suljettu - Internet ja avoimuuden rajat. Tulet huomaamaan, että kaikesta Internetin käytöstä jää jälki ja monessa palvelussa me käyttäjät itse annamme monenlaisia tietoja itsestämme. Tiedot käyttäjistä kasaantuvat isoille yrityksille kuten Google, Facebook ja Twitter.  Nämä tarjoavat meille personoituja palveluja, mutta kolikon kääntöpuoli on, että tietojamme kerätään ja varastoidaan sellaista käyttöä varten, josta itse emme ole tietoisia tai johon emme voi vaikuttaa. Personoidut palvelut itseasiassa myös eristävät meitä uusilta asioilta ja voivat johtaa sosiaaliseen kuplaan, jos toimimme vain itseä kiinnostavien ihmisten ja asioiden parissa.  

Sosiaalisen median käyttö oppimistilanteissa muuttaa valtasuhteita koulussa, kun opiskelija voi esimerkiksi hakea ajankohtaisen tiedon luennolla netistä tai liittyä muihin opiskelijoihin ja työelämäkumppaneihin ilman opettajaa välittäjän roolissa. Tosiasiassa kuitenkin voi olla niin, että siirrymme vain toisenlaisen vallan ja valvonnan alaisuuteen, kun käytämme sosiaalista mediaa. Sosiaalisen median oppaiden olisi syytä olla opiskelijoiden ja opettajien jokapäiväisessä käytössä ja esillä aina, kun digitaalisia työskentely-ympäristöjä otetaan käyttöön. Oppimiseen liittyvien tietojen kerääminen ja analytiikka (learning analytics) kiinnostaa oppilaitoksia yhä enemmän. Siinäkin asiassa olisi tärkeää, että opiskelija itse pystyy seuraamaan omia tietojaan ja on tietoinen siitä, missä dataa käytetään.

Verkko suljettu –kirjan tiedot löytyvät tästä http://www.intokustannus.fi/kirja/verkko_suljettu/