Ensimmäinen opiskelemani MOOC-kurssi (Massive
open online courses) päättyi pari viikkoa sitten. Opin kurssilla uusia asioita
digitaalisesta kulttuurista, sain omakohtaisia kokemuksia verkko-opiskelusta ja
todistuksen opintojen suorittamisesta. Minulla kesti muutama viikko tottua suureen
informaatiomäärään, jonka iso opiskelijajoukko tuotti. Aluksi yritin lukea
liikaa viestejä ja turhauduin. Sitten opin keskittymään vain joihinkin kanaviin
ja tein itselleni selväksi mitä haluan oppia. Summaan tähän Edinburgin
yliopiston verkkokurssin toteutukseen liittyviä huomioitani.
Kurssille ilmoittautui ja rekisteröityi 42 874
ihmistä, mutta kolmannella viikolla aktiivisia opiskelijoita oli enää n. 17 %
tuosta joukosta. Melkoinen määrä kurkkimaan tulleita ja keskeyttäneitä!
Oppimisalusta oli yksinkertainen ja selkeä
rakenteeltaan. Aineistot, tehtävät ja ohjeet löytyivät helposti.
Keskustelufoorumi oli helppokäyttöinen, mutta tuli jo muutamassa päivässä niin
täyteen viestejä, että niiden lukeminen aiheutti tuskan tunteita.
Monet opiskelijat perustivat vapaaehtoisesti
opiskelupiirejä ja some-alustoja, joissa kaikki halukkaat voivat jakaa
sisältöjä. Some-alustoilla oli paljon pöhinää ja niistä oli iloa ja hyötyä. Esimerkiksi
monet julkaisivat lopputyönsä tällä seinällä http://padlet.com/wall/edcmooc_artefact
Twitter ja Flickr olivat kovassa käytössä.
Oppimistehtävät ja viestintä (oppimisalustan
keskustelufoorumia lukuunottamatta) tehtiin avoimesti internetiin. Avoimuus tuntui
ensin vähän pelottavalta, mutta nyt teemoihin ja keskusteluihin voi edelleen
palata ja niitä voi jatkaa. Opiskelijoiden tuotosten taso näytti vaihtelevan huippusuorituksista
vaatimattomampiin. Osa näytti kokeilevan kepillä jäätä - saisiko heikon
suorituksen tuurilla läpi. Vertaisarvioinnin tekeminen oli kuitenkin mielestäni
helppoa, kun arviointikriteerit olivat selkeät.
Käytin paljon aikaa koko kurssin ajan muiden
opiskelijoiden tuotosten lukemiseen ja osaa myös kommentoin. Ohjaussessiot (2
kpl Google hang outeja) katsoin läpi tallenteena. Katsoin läpi kaikki
opetusmateriaalina toimivat videot. Artikkelit surffasin enimmäkseen nopeasti
läpi ja tallensin itselleni periaatteella "luen ne tarkemmin
myöhemmin".
Aikatauluista tuli todella tärkeitä
opiskelussa. MOOC-kurssin järjestäjät pitivät tarkasti aikatauluista kiinni,
esim. kurssialusta aukesi täsmälleen luvattuna aikana, lopputehtävän jäljellä
oleva palautusaika juoksi kurssialustalla sekuntti sekunnilta, arvioinnit ja
todistus annettiin tarkasti ajallaan.
Osa opiskelijoista oli pettynyt, kun kurssilla
ei ollut opetusta, videoluentoja ja
henkilökohtaista ohjausta. Muutama opiskelija koki itsensä
koekaniiniksi, kun yliopiston tutkijat ja maisteriopiskelijat tutkivat
osallistujia ja toimintaa MOOCissa. Itselleni itsenäinen opiskelu sopi hyvin,
enkä kokenut tutkijoita häiritsevänä.
Moni tämän kurssin opiskelija on jo aloittanut
uusien MOOCien opiskelun. Monet myös koko ajan etsivät uusia kursseja. Mielenkiintoista
nähdä jatkossa kuinka MOOC suorituksia tullaan hyödyntämään CV:ssä ja miten niitä
hyväksiluetaan ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa.
2 comments:
aymaximOlin samalla kurssilla ja olen tietysti samaa mieltä kertomastasi. Itse orientoíduin enemmän seikkailijana kun en enää ole töissä. Aikaisempi verkko-opettajuus antaa hyvän pohjan osallistua tällaiseen.
Minustakin kaikki oli selvää ja toimi aikataulussa. Ihailin tiimin yhteistyötä ja rentoa ilmapiiriä. Ehkä ihmisten putoamista ymmärtää kun moni oli koko ajan hukassa, eivät löytäneet mitään (eivät osanneet navigoida lainkaan, eivät lukeneet ohjeita..)
Kiva kokemus kaiken kaikkiaan!
Vaikka oli tuhansia käyttäjiä, mikään osa tekniikasta tai prosessista ei kaatunut. Helin bloggaus samasta kurssista löytyy täältä http://heli.edublogs.org/2013/03/07/arviointia-avoimesta-edcmooc-kurssista/
Post a Comment