Klikkaa, pyyhkäise tai naputtele

Mikä työväline sopii parhaiten liikkuvan ihmisen työ- ja opiskeluvälineeksi? Tablettitietokone, kevyt läppäri vai älykännykkä? Usein työvälineestä on tehtävä kompromissi niin, että tietokone on riittävän tehokas ja järeä (siis painava) jokapäiväiseen käyttöön, mutta se on vielä kanneltavissa tarpeen tullen matkalla.  Mikäli työ- ja opiskelusovellukset sijoitettaisiin pilveen ja niihin olisi rakennettu turvallinen etäyhteys mistä tahansa internet-yhteydessä olevasta koneesta, ei tarvitsisi raahata pöytäkoneeksi paremmin sopivia laitteita työmatkoilla.

Itselläni iPad on kulkenut jo pitkään työmatkoilla mukana ja uskallan yhä useammin jättää tietokoneen työpöydälle odottamaan toimistotyökäyttöä. Moni kollega kritisoi kuitenkin tablettilaitteiden digitaalista näppäimistöä, jonka avulla pitempien tekstien kirjoittaminen on työlästä. Nyt tablettilaitteisiin on alettu liittää erillisiä näppäimistöjä, joko kiinteästi tai bluetooth-yhteyden avulla. Olen tykännyt Locitehcin näppäimistöstä, joka on liitettävissä langattomasti iPadiin ja toimii suojakuorena kuljetuksen aikana. Se millainen kirjoitustuntuma tai –asento tuntuu hyvältä, on kovin yksilöllinen asia. 

Jos haluat digitekstiä kirjoittaessasi mieluummin säilyttää kynäotteen, on sekin mahdollista. Erityiskynän kumikärjellä voi naputella kosketusnäytön digitaalista näppäimistöä tai vaikka piirtää. Toinen vaihtoehto on hankkia kuulakärkikynää muistuttava eKynä, jolla kirjoitetaan tavalliseen tapaan paperille, mutta paperin kulmaan kiinnitettävä pieni laite tallentaa kirjoituksen myös digitaaliseen muotoon. eKynien käsialantunnistusominaisuudet ovat nykyään yllättävän hyvät ja joissakin kynissä on myös mikrofoni äänen esim. luennon tallentamista varten. Tietojen siirto tallennuslaitteesta tietokoneelle on kuitenkin vielä aika kömpelöä ja ohjelmien käytettävyydessä on paljonkin toivomisen varaa. Kynällä kirjoittaminen aktivoi aivoja todennäköisesti kuitenkin eri tavalla kun sormella pyyhkäisy tai näppäimistön ja hiiren naputtelu.  

 iPad seisoo näppäimistön alustalla

Kumikärjellisellä kynällä voi käyttää kosketusnäppäimistöä.

e-kynällä kirjoitetaan paperille. Pieni laite tallentaa tekstin digimuotoon ja tekstin voi siirtää tietokoneelle. 

Katri vertaili e-tiimin blogissa tablettilaitteita, käy katsomassa. 

Opiskelu vieraalla maalla kaukana

IC-SID 2012 -intensiiviohjelman viimeiset päivät ovat menossa. 22 opiskelijaa neljästä eri maasta on kokoontunut Leicesteriin, Keski-Englantiin, opiskelemaan palvelujen kehittämistä. Kahden viikon intensiiviohjelman aikana opiskelijat kehittävät paikallisten yritysten palveluja (service innovation and decign, SID). Yrityskumppaneiksi on valittu viisi eri alojen yritystä ja opiskelijat ovat työskennelleet heidän kanssaan ensi päivästä lähtien.

Palvelupolku, customer journey

Ohjelmassa on enimmäkseen työpajoja, yritysten tapaamisia ja benchmarking käyntejä. Luentoja on pidetty vain muutamia. Opiskelijat tuottavat erilaisilla innovatiivisilla menetelmillä aineistoa suunnitteluprosessiin.

Yksi kuudesta ajatteluhatusta (De Bono, Six thinking hats)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Opettajat ovat coutsin ja sparraajan rooleissa. Opettajat pitävät myös lyhyitä esityksiä SID-menetelmistä. Opettajat ovat Suomesta, Virosta, Saksasta, Puolasta, Tanskasta ja Hollannista. Vastuu projeteista on kuitenkin kokonaan opiskelijoilla itsellään.

Opiskelijat oppivat monipuolisia viestintätapoja - he kirjoittavat raportteja, visualisoivat asioita, neuvottelevat, esittävät ja käyttävät nettiä. Olemme keskustelleet myös sosiaalisen median mahdollisuuksista ja riskeistä.

Laurea-ammattikorkeakoulu koordinoi hanketta ja tämän 2-viikoisen ohjelman rahoittaa Euroopan unioni. Projektipäällikkönä toimii Kristina Henriksson Laureasta.

Lisätietoja hankkeesta löytyy netistä sivulta http://www.sidstudies.com

Uusi opetusteknologia messuilla

Bett Show 2012 -messuilla Lontoossa 11 - 14.1. oli yli 650 näytteilleasettajaa. Messuja on sanottu maailman suurimmiksi opetusteknologiamessuksi. Suosittelen messuja kaikille opetusteknologista kiinnostuneille päättäjille ja suunnittelijoille! Messut sopivat myös opettajille, sillä erilaisten casien myötä saa varmasti uusia ideoita työhönsä.

Messuilla esiteltiin monipuolisia välineitä ja sovelluksia, joita voi käyttää kampuksella, työpaikalla, luennolla tai etäopetuksessa. Kävijät voivat osallistua myös workshoppeihin, joista osa oli maksullisia ja osa ilmaisia.

Suurimmilla opetusteknologiatuottajilla, kuten Microsoftilla, Applella ja Googlella, oli päähallissa isot standit. Kävijöitä riitti kyllä ihan jokaiselle pienemmällekin standille, sillä päivien aikana kävijöitä oli jopa 30 000.

Eniten tarjontaa oli esiopetukseen ja peruskouluille. Suurimman huomion veivät opetustiloihin sijoitettavat välineet ja luokkaopetus. Etäopiskelun rooli oli pienempi.

Esittelijät eivät turhaan rasittaneet kävijöitä paperiesitteillä, vaan tarjolla oli QR-koodeja mobiilikäyttäjille ja asiakkaiden nimilaput skannattiin standeillä. Monet esittelijöistä ovatkin jo lähettäneet esitteensä sähköpostilla meille kävijöille.

Bett-messujen netti-sivut, Facebook, Twitter ja nettiradio olivat tehokkaassa käytössä. Suomalaiset kävijät verkostoituivat myös keskenään Facebookissa ja Twitterissä. Nettiin on saatu monia mielenkiintoisia messukävijöiden raportteja.

Opetusteknologian ytimessä ovat tällä hetkellä ainakin kosketusnäytöt, videot ja musiikki, 3D sovellukset, yhdessä tekeminen ja henkilökohtainen käyttö. Tuttuja opiskelu/opetusvälineitä, kuten pulpetteja, kyniä ja tauluja, on digitalisoitu.

Oppilaitosten palvelujen käytön digitalisointi ja turvallisuus olivat myös esillä messuilla.
















Ensi vuoden Bett-messut järjestetään tammi-helmikuun vaihteessa ExCel London -messukeskuksessa http://bettshow.com/ .

e-tiimi aloitti bloggauksen

Verkko-opiskelupalvelujen e-tiimimme ryhtyi bloggaamaan ajankohtaisista ja vähemmän ajankohtaisista asioista. Alustaksi otimme Posterouksen. Posterousta voi ylläpitää hajautetusti selaimella, sähköpostilla ja mobiilisovelluksilla. Katri ehti ensimmäisenä kirjoittamaan.

Blogiimme pääsee tästä:
http://e-tiimi.posterous.com/

Oppimisympäristöt kehittyvät

Nykypäivän opiskelija toimii monenlaisissa ympäristöissä ja tiloissa. Hän opiskelee kampuksella, kotona, työpaikalla, kirjastossa ja liikennevälineissä. Moni opiskelee myös ollessaan matkalla kotimaassa tai ulkomailla. Ammattikorkeakoulut kehittävät sekä fyysisiä kampuksiaan että verkko-oppimisympäristöjä kohtaamisen tiloiksi, joissa on mahdollista kehittää työelämälähtöisiä hankkeita yhdessä työelämäkumppaneiden kanssa. Omassa organisaatiossani, Laureassa, perinteisestä luento- ja luokkahuonerakenteesta on irtaannuttu erityisesti Learning by Developing (LbD) mallin mukaan toimivien hanketilojen ("tutkimus- ja kehityslabrojen") ja kohtaamispaikkojen avulla. Myös luentotiloja ja luokkahuoneita tarvitaan edelleen erikokoisia ryhmiä ja erilaisia tilanteita varten. Fyysisistä tiloista tarvitaan yhä useammin yhteyksiä ulkomaailmaan – halutaan suoria lähetyksiä tai tallenteita tilaisuuksista, halutaan osallistujien osallistuvan tilaisuuksiin sosiaalisen median avulla, osa henkilöistä osallistuu etänä verkon välityksellä tilaisuuksiin jne.

Laurean toimintaan pääsee tutustumaan helmikuussa Kauppakeskus Kampissa, kun Laurea avaa siellä showroomin koko kuukaudeksi - siis uusi kampus Helsingin keskustaan. Mielenkiintoisia ovat myös Laurean simulaatioympäristöt. Yksi niistä avattiin tänään virtuaalimaailma Second Lifessa, nimittäin Lohjan Laurean virtuaalikampus, joka on erikoistunut business alan ja terveysalan koulutukseen sekä yrittäjyyden tukemiseen. Laurean verkkolehdestä voi lukea tarkemmin Lohjan satsauksesta virtuaalimaailmaan.

Joustava korkeakouluopiskelu mahdollistaa myös yhä usemmin sen, että opiskelija voi suorittaa opintoja jossakin toisessa korkeakoulussa. Laurea on mukana nk. Fuas- liittoumassa, jossa Fuas virtuaalikampukseksi nimetyssä hankkeessa kehitämme kolmen ammattikorkeakoulun yhteisiä virtuaalipalveluja, e-oppimista ja e-workingiä.

Näkymä Tikkurilan Laurean kampukselta

Tikkurilan Laurean liiketalouden opiskelijoiden hankkeet löytyvät tiedonpuusta

Tikkurilan Laurean liiketalouden opiskelijoiden työskentelytila, jossa opettaja ja ohjaaja ovat aina läsnä. Erillistä opettajanhuonetta ei ole. Ohjausta on saatavilla silloin, kun opiskelija tai ryhmä sitä tarvitsee.

Lohjan Laurean virtuaalikampukselta löytyy sairaala, jossa voi harjoitella esim. lääkkeiden annostelua ja erilaisten potilaiden kohtaamista

Lohjan Laurean virtuaalimaailman yrittäjyyspolulla opiskelija löytää haastavia oppimistehtäviä. 3D-ympäristö tuo oppijoille ainutlaatuisen läsnäolemisen ja osallistumisen kokemuksen.

Oppisen tiloista verkossa ja työpaikalla keskusteltiin myös Suomen eOppimiskeskuksen järjestämässä Digital Competence and Learning -konferenssissa marraskuussa. Hyvän konferenssin aineistot löytyvät tältä sivulta http://www.eoppimiskeskus.fi/dcl

Vuosi elämää iPadin kanssa

Kokosin listaa ohjelmista, joista on tähän mennessä ollut iPadissa hyötyä. Joidenkin kohdalla peukutan enemmän kun toisten, mutta kaikki nämä toimivat.

- sähköposti (työ, gmail), työkalenteri
- nettiselain Safari. Optiman ja wikin käyttö
- kamera: valokuvat ja video. 
- verkkokokoukset ja online yhteys: Connect, Skype
- yhteisöpalvelut: Facebook ja Yammer
- tiedostojen jako pilveen: Flickr, Dropbox, Bambuser
- kirjojen ja artikkeleiden luku: Stanza
- muistiinpanot: Muistio
- muistilista: Tomorrow
- MS Officea vastaavat työkalut: QuickOffice (maksullinen)
- miellekartat: MindJet

- viihde: Booxtv, Yleareena, Tv-kaista (maksullinen)? Angry Birds
- musiikki ja podcastit: Spotify (maksullinen), podcastit iTunes Universitystä

- gmail- tili ja Fb- tili some-välineisiin

iPad kulkee kevyesti mukana ja ohjelmat saa nopeasti auki. Ohjaustilanne voi syntyä käytäväkeskustelussa tai junassa - langaton verkko ja datapaketti varmistaa yhteyden nettiin. Padi ei korvaa tietokonetta, mutta toimii hyvin lukijalaitteena, tietopankkina, pikaviestimenä ja viihdekeskuksena.



Tämän postauksen kirjoitin riskillä iPadilla suoraan Bloggeriin junan epävakaassa wlanissa. Mutta taisi onnistua :)

Paljastuksia

Sain Saralta tunnustuksen, jossa kuuluu kertoa kahdeksan asiaa itsestään. Otan haasteen vastaan ja kerron eOppimiseen liittyvistä asioista.

Ensimmäisen verkko-opetuskokeiluni tein vuonna 1996, kun olin tutustunut ammatillisella sähköpostilistalla walesilaiseen opettajaan. Käytimme opiskelijaryhmien kanssa sähköpostia ja faxia. Tapasin kyseisen opettajan face-to-face 2 vuoden yhteisen työskentelyn jälkeen. Ainoa asia, joka tuli minulle yllätyksenä oli puolen metrin parta, muuten vuorovaikutus kasvotusten sujui yhtä luontevasti kuin sähköpostin välityksellä.

Ensimmäiset varsinaiset some-kokemukseni liittyvät Jaikuun (mikroblogipalvelu). Kesälomalla satoi muutamia päiviä perätysten ja aloin pitkästyneenä tutkia mitä puhelimellani voisi tehdä. Ensi vuoden alusta Jaiku on päätetty lopettaa. Jaikun virtualiset Pikkujoulut olivat kivoja.

Internet on ollut intohimoni 90-luvun alkuvuosista lähtien. Nykyään pidän erityisesti mobiilisovelluksista.

Verkossa minua kiinnostaa erityisesti mahdollisuus saada kontakti toisiin ihmisiin. Internetillä ja psykoosilla on paljon yhteisiä piirteitä: alati riittää tutkittavaa ja selvitettävää, asiantuntijat neuvovat loppukäyttäjiä ja päinvastoin. Sekavan pinnan alta löytyy järkeä.

Pidän blogien lukemisesta - avoimella verkkokirjoittamisella voi edistää mitä hienoimpia asioita aina demokratiasta arjen pieniin asioihin asti. Huolissani olen oman lukutyylin muutoksista - parhaalta maistuvat lyhyet tekstit ja selailu. Mahdankohan enää jaksaa keskittyä romaaneihin?!

Verkko-opiskelussa on mielestäni kaksi kolikon puolta. Opettajan näkökulmasta prosessin hallittavus ja opiskelijan näkökulmasta henkilökohtainen oppiminen. Tutkin omassa gradussani verkko-oppimisympäristöä ja sillä tiellä olen edelleen.

Romania kehittää e-oppimista

eduVision 2020 -konferenssi kokosi 15-16.9 Bukarestiin n. 200 osallistujaa. Tapahtuman järjesti Siveco Romania yhdessä yhteistyökumppaneidensa kanssa. Tähän mennessä harvemmin isojen eLearning konferenssien areenoilla esiintyneet maat, kuten Romania, Moldovia, Azerbaizan, Egypti, Cypros, Malta, Serbia, Oman, Arabi emiraatit ja Algeria, esittelivät kansallisia koulutuksen digitalisoimisen strategioitaan ja hankkeitaan. Siveco on toiminut näiden maiden strategisena yhteistyökumppanina ja hankkeiden teknisenä toteuttajana. 

Professori  Mircea Micla Bukarestista nosti omassa esityksessään Romanian koulujen haasteeksi tavoitteen saada koulu kohtaamaan digiajan lasten tarpeet, "need to match school to digital mind". Tuttu asia myös Suomessa. Järjestelmiltä edellytetään, että ne ovat helposti saavutettavissa ja käytettävissä. E-oppimateriaalituotanto, palvelujen personoitavuus, reaaliaikainen yhteydenpito verkon välityksellä sekä nopea palautemahdollisuus ovat tämän hetken ykkösasioita koulutuksessa. Miclan mukaan Romanian tärkeimmät digitalisoinnin kohderyhmät ovat esiopetus, verkko-oppimisympäristöt ja kirjastopalvelut sekä virallisen ja epävirallisen opetuksen laatu. 

Lukutaidottomuus, koulutuksen epätasainen jakautuminen, opettajien koulutuksen vähäisyys, koulutuksen laadun heikkous ym. isot haasteet nousivat esiin useissa esityksissä. Väestön köyhyys ja koulujen infrastruktuurin puute ovat merkittäviä kehityksen esteitä. Kuitenkin esim. Egypti oli asettanut tavoitteeksi hankkia jokaiseen kouluun tietokoneen kymmentä oppilasta kohti vuoteen 2015 mennessä. He arvioivat e-palvelujen olevan ainoa järkevä tapa tarjota isolle väestölle mahdollisuus ajantasaiseen tietoon. 

Konferenssiin osallistuneissa maissa pilottikouluihin oli jo alettu hankkia verkkotyövälineitä: kannettavia, tabletteja, älytauluja, portaaleja, online neuvotteluvälineitä, digitaalista oppimateriaalia jne. Puheenvuoroissa sivuttiin myös digitalisaation mahdollisuuksista edistää rauhaa ja ihmisten hyvinvointia. "Access to knowledge is a fundamental right of every child" kirjoitti eräs osallistujista tapahtuman Facebook-sivulle. 

Konferenssiin osallistujilla oli selvästi halu kehittää väestönsä digitaalisia koulutuspalveluja. Erityisesti isäntämaa Romania haluaa kehittää itseään merkittäväksi Itä-Euroopan it-keskukseksi. Romanialaisten yhdessä esityksessä otettiin reaaliaikainen web-neuvotteluyhteys kahteen oppilaitokseen, jossa opiskelijat ja opettajat esittelivät projektejaan. Tuttuja elementtejä siis meille tvt:n ammattilaisille. Koulutus- ja yritysyhteistyö tulee jatkossa olemaan helpompaa näiden maiden kanssa, kun digitaaliset työvälineet ovat käytettävissä. Todennäköisesti he tulevat kuitenkin vielä kohtaamaan saman haasteen kuin mitä mekin Suomessa: miten saada hyvien pilottien käytänteet leviämään ja juurtumaan koko koulutuksen alueelle.

Konferenssin kieli oli englanti. Osa puheenvuoroista tulkattiin korviimme,

Siveco Romanian Euroopan projektien johtaja Monica Florea (oikealla) ja Suomen suurlähettiläs Bukarestissa Ulla Väistö (vasemmalla).

Sivecon kehittämä historiapeli, jota voi pelata neljässä joukkueessa. Peli rakentuu kosketusnäytölliselle pöydälle, jossa toimitaan kartan, infotekstien ja videoiden avulla.

Tilaisuuteen oli kutsuttu suomalainen Sanako oy, joka on toteuttanut kielilaboratorioita eri puolille maailmaa. Kuvassa Kimmo Kärpijoki Sanakosta

Virtuaalikampusta kehittämässä

Osallistuin Aalto-yliopiston järjestämään Aalto Camp for Societal Innovations (ACSI) 2011 tapahtumaan, jossa seitsemän päivän ajan kehitettiin työpajoissa hankkeita globaaliin levitykseen. Meidän ryhmämme kehitti virtuaalikampusta. Konkreettisena kehityskohteena oli Hämeen ammattikorkeakoulun, Lahden ammattikorkeakoulun ja Laurean yhteinen virtuaalikampus, mutta tuloksia voidaan hyödyntää missä tahansa kampuksella. Virtuaalikampusten rakentaminen on ajankohtaista eri puolilla maailmaa. Halutaan edistää joustavan opiskelun mahdollisuuksia, kasvattaa opiskelijavolyymeja ja yhdistää organisaatioiden toimintoja. Hankkeita löytyy sekä yrityksistä että koulutusorganisaatioista.

Virtuaalikampus-ryhmämme tuotoksia voi lukea kaikille avoimesta wikistä sekä Facebookista. Päädyimme näkemykseen, että virtuaalikampus tukee parhaiten e-oppimista, e-työskentelyä ja e-palveluja kun se sisältää seuraavia ominaisuuksia:
1)      Connected to both physical and virtual environments (blended working and learning)
2)      Usable & user driven
3)      Mobile & accessible
4)      Inspirational and attractive
5)      Cost-effective / Value-added
6)      Developing smart region
7)      Interactive
8)      Open, flexible, scalable

ACSI 2011 työpajojen päätösnäyttelyssä pyysimme yleisöä täydentämään määrittelyä vielä omilla näkemyksillään. Työpajassa listasimme kriittisiä tekijöitä, joiden varassa virtuaalikampus menestyy tai epäonnistuu https://wiki.hamk.fi/display/virtuaalikampus/Priorities . Teimme myös käyttäjäskenaarioita: opiskelija, elinikäinen oppija, opettaja, yrityskumppani.

Kuva työpajasta.

Lisää kuvia työryhmästämme http://www.flickr.com/photos/12473254@N02/sets/72157627476696535/

Päätösnäyttelyssä virtuaalikampus esiintyi ständillä, online tapahtumana ja live streaming videona. Kuvassa live streaming videointia Bambuser-ohjelmalla. Online yhteydessä oli osallistujia Dipolista, Belgian Leuvenista, Hämeenlinnasta ja Lahdesta.













Hämeen amk:n, Lahden amk:n ja Laurean strategisesta yhteistyöstä voi lukea osoitteessa www.fuas.fi

Rihvelitaulusta tablettiin

Lapsuuden perheessäni oli tapana tehdä kotiseutukierroksia, jolloin ajettiin autolla vähemmän käytettyjä pikkuteitä lähikyliin katsomaan maisemia, ihmisten elämää ja pieniä nähtävyyksiä. Olen jatkanut perinnettä. Tämän kesän kierroksella kävin mm. Kiskon kotiseutumuseossa http://www.museot.fi/museohaku/index.php?museo_id=21344 . Museosta löytyi kiertokoulun opettajan rihvelitaulu, pieni mustasta kivestä tehty liitutaulu, jossa oli puiset kehykset. Myöhemmässä vaiheessa myös oppilailla on ollut omia rihvelitauluja.

Rihvelitaulu Kiskon kotiseutumuseossa 

Nykypäivän tablettitietokoneet ja e-kirjanlukijat muistuttavat kovasti entisajan rihvelitaulua. iPad ja rihvelitaulu ovat eniten toistensa näköisiä, kokoisia ja painoisia. Esineen käytön ja muotoilun tavoitteet ovat nykypäivänä samat kun entisaikana: kevyesti mukana kuljetettava alusta tiedon levittämistä ja opiskelua varten. Rihvelitaulun aikana tarkoitus oli painaa asiat oppilaan muistiin, kun taas nykyään tiedot tallennetaan koneen tai tietoverkon muistiin. 

iPadin tekstinkäsittelyohjelma

Oma iPadini on ollut kovassa käytössä koko kesän 3G-alueen ulkopuolellakin. Vaikka datayhteys on heikko mökissä, pihapiirissä voi ladata Hesarin tai muuta luettavaa laitteeseen ja jatkaa lukemista riippukeinussa.

Kesäloman viimeistä viikkoa viettämässä

Verkko-opettajan kompetenssit

Jaana Kullaslahti (kuvassa) väitteli 9.6 Hämeenlinnassa ammattikorkeakoulun verkko-opettajan kompetenssista ja kehittymisestä. Kompetenssin hän määritteli kokonaisvaltaiseksi käsitykseksi ihmisen kyvystä vastata työstään ja sen muutoksista nousevista vaatimuksista. Läheisen kollegan väittelyn seuraaminen oli mielenkiintoinen tilaisuus varsinkin, kun aihe oli itselleni hyvin läheinen.


Jaanan tutkimus sijoittuu 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenelle, jolloin verkko-opetus ammattikorkeakouluissa on kehittynyt kohtuullisen hyvää vauhtia. Omassa organisaatiossani verkko-opetus käynnistettiin v. 1999 20 opettajan ja viiden opintojakson voimin. Sitä ennen yksittäiset opettajat olivat oman kiinnostuksensa pohjalta tehneet opetuskokeiluja verkossa. Verkko-opetusta laajennettiin vuosi vuodelta hankkeiden ja opettajien koulutuksen avulla. Virtuaaliammattikorkeakoulu-verkoston perustaminen sekä opetusministeriön rahoitus ja velvoite tieto- ja viestintätekniikan (tvt) opetuskäytön strategian laatimisesta kehittivät omalla panoksellaan verkko-opetusta 2000-luvun alussa.

Jaanan tutkimukseen sisältyy sekä laaja kyselytutkimus, että kokeneiden verkko-opettajien haastattelu. Tutkimuksen perusteella verkko-opettajan kompetenssi muodostuu seuraavista osa-alueista: ammattispesifinen, pedagoginen sekä tieto- ja viestintätekninen osa-alue sekä persoonalliset ominaisuudet. Tutkimuksen avulla tulee ymmärretyksi, että opettaja on parhaimmillaan verkko-opettajana, kun hän on oman alansa asiantuntija sekä pedagogisesti ja tvt-taidoiltaan taitava. Mutta mitä persoonallisia taitoja sitten opettajalta edellytetään? Jaana Kullaslahden tutkimuksen mukaan verkko-opetuksessa korostuvat samanaikainen joustavuus ja jämäkkyys, selkeä ja täsmällinen ilmaisu sekä luotettavuus ja oikeudenmukaisuus. Motivaatio näkyy mm. kiinnostuksena tvt:aa ja sen opetuskäyttöä kohtaan, haluna kehittää omaa työtä sekä työn joustavuudesta, mielekkyydestä, stressittömyydestä, hallittavuudesta ja haasteellisuudesta nauttiminen. Verkko-opetuksen edelläkävijöiltä on vaadittu uskallusta kohdata kritiikkiä ja vastustusta, rohkeutta irrottautua vanhasta sekä kykyjä perustella toimintaansa.

Kiinostavaa on, että väitöstutkimuksen aineistonkeruuajan loppupuolella alkoi tutkimuksen perusteella näkyä merkkejä opetuksen toimintakulttuurin muutoksista: verkko-opettajien yhteisöllisyyden lisääntyminen sosiaalisen median käytöstä kiinnostuneiden keskuudessa, opiskelijoiden henkilökohtaisen oppimisympäristön merkityksen kasvu sekä verkko-opetuksen ja perinteisen opetuksen lähentyminen.

Suosittelen väitöskirjan lukemista kaikille verkko-opetuksen kehittäjille ja opetuksen hallinnon päättäjille.

Omien havaintojeni mukaan kokonaan verkossa toteutettujen amk-tutkintojen runsaat hakijamäärät ja opinnoista saadut hyvät palautteet ovat johtaneet verkkopainotteisten tutkintojen tarjonnan lisääntymiseen Suomessa. Myös korkeakouluverkostojen opetusyhteistyö on lisännyt verkkototeutuksia. Muilta osin kehitys onkin lähtenyt siihen suuntaan, että tvt:sta tulee yhä enemmän osa kaikkea opetusta ja opiskelua. Kaikki opettajat tarvitsevat ammattikorkeakoulussa e-learning ja e-working taitoja. Opetusta toteutetaan monimuotoisesti, verkko-opiskelu ei ole päätarkoitus.


Kullaslahti, Jaana, 2011, Ammattikorkeakoulun verkko-opettajan kompetenssi ja kehittyminen (Competence and development of the online teacher in higher education)
Väitöskirja on ladattavissa osoitteessa http://acta.uta.fi/teos.php?id=11453

Jaanan väitöstilaisuudessa pitämä lectio löytyy hänen blogistaan.

Verkko-opettaja

Vastavalmistuneena opettajana luin innostuneena Riitta Suomisen ja Satu Nurmelan yhdessä kirjoittamaa Verkko-opettaja-kirjaa (2011), joka on juuri ilmestynyt. Verkko-opetus aiheena kiinnostaa minua, koska olen viimeiset puoli vuotta työskennellyt verkko-opiskelupalveluissa, jossa olen perehtynyt erilaisiin verkko-oppimisympäristöihin ja opettanut verkkotyövälineiden käyttöä. Kirjassa lähestytään verkko-opetusta ja verkkokurssien toteuttamista hyvin käytännönläheisesti ja se antaa suunnitteluun hyviä vinkkejä. Kirja on suunnattu sekä aloitteleville että kokeneille verkko-opettajille.

Kirjan tekijät korostavat, että verkko-oppimisessa keskeisintä on toiminta ja vuorovaikutus. Niiden suunnittelu on verkkokurssin onnistumisen kannalta kaikista tärkeintä. Vaikka keskustelu nähdäänkin verkko-oppimisen keskeisimpänä työkaluna, niin käytännössä keskustelua verkossa on ollut vaikea saada toimivaksi. Tekijöiden mukaan ongelmana on usein se, että verkkokurssinkin toiminta suunnitellaan etenemään perinteisen kouluopetuksen mukaan. Opiskelijat lukevat tekstimateriaalin ja tekevät sitten tehtävät. Keskustelu jää vain irralliseksi osaksi, joka ei varsinaisesti tue oppimisprosessia. Keskustelun tulisikin olla selvästi osa toimintaa. Verkkokurssin sisällöt voisi upottaa suoraan tehtäviin ja keskusteluihin sen sijaan, että ne tuotettaisiin erillisiksi oppimateriaaleiksi, jotka ovat yleensä hyvin raskaita ja oppikirjamaisia. Myös opiskelijat voivat itse tuottaa sisältöjä kurssille kuten ääni- ja videotiedostoja. Kirjassa opastetaan käyttäjäystävällisen verkkomateriaalin tekoon, joka on tärkeä osa verkko-opettajan ammattitaitoa.

Verkko-opettaja-kirjan loppuosa painottuu sosiaalisen median käyttöön opetuksessa. Aktiivisena bloggaajana luin innostavista esimerkeistä, miten blogeja on hyödennytty opetuksessa. Blogia voi käytää kurssialustan lisäksi keskustelupalstana, oheisaineistona, verkkoportfoliona, oppimispäiväkirjana tai vaikkapa kurssin lopputuotoksena. Blogien lisäksi kirjassa esitellään muita sosiaalisen median sovelluksia, joista digitaalinen tarinankerronta on uudenlainen työskentelytapa sisältöjen oppimiseen ja samalla itsetuntemuksen kehittymiseen. Digitaalisessa tarinassa luodaan kokonaisuus tekstistä, kuvista, äänistä ja videoista ja tarinankerronnan kautta opiskelijat pystyvät ilmaisemaan itseään paljon monipuolisemmin. Tarinankerronta tukee koko yhteisön oppimista ja jaetuista tarinoista oppivat sekä tekijät että katsojat.

Kirjaa ei tarvitse lukea järjestyksessä alusta loppuun vaan sieltä voi poimia teemoja oman kiinnostuksensa mukaan. Kokonaisuudessaan kirja on hyvä paketti ja opas verkko-opettajalle, joka vasta suunnittelee tai opettaa jo omaa kurssia. Kuten tekijät toteavatkin osuvasti - verkko-opettajaksi opitaan tekemällä. Kirja sisältää myös erinomaisen verkkotoimintaan liittyvän sanaston, joka on sijoitettu näppärästi sivujen marginaaleihin. Käsitteitä avataan helppotajuisesti lukijoille ja sain niistä uusia oivalluksia. Monesti bloggaamista käsittelevissä kirjoissa puhutaan käsitteestä blogosfääri, joka tarkoittaa bloggaajien verkostoa, blogiyhteisöä. Olen kuitenkin nykyään törmännyt bloggaajien itsensä käyttämään käsitteeseen blogistania ja ehdottaisinkin tätä blogosfäärin tilalle. Kiinnostava on myös käsite C-sukupolvi, joka tarkoittaa uutta 2000-luvun verkkosukupolvea. Kun tämä sukupolvi astuu työelämään, niin alkaa uusi viestinnän vallankumous. Merkitseekö se samalla vallankumousta myös verkko-oppimisympäristöille?

Kirjan tekijöistä Satu Nurmela vetää digitaalisen tarinankerronnan työpajoja ja hänellä on omat nettisivut. Kielipoliisina tunnettu Riitta Suominen toimii kouluttajana ja hänet voi bongata vaikkapa facebookista.

Mobiilia mobiilia

Viime vuosina on herätelty toiveita opiskelusta mobiililaitteiden välityksellä. Tekstiviestipohjaiset sovellukset ja pienet kännykkänäytöt eivät kuitenkaan ole saaneet opiskelijoita ja opettajia syttymään asiaan. Viime viikon Mobiilissa kesäkoulussa https://sites.google.com/site/mobiilikesakoulu2011/ Mustialassa mukana kulkevista viestintälaitteista kiinnostuneet opettajat, kehittäjät ja yritysten edustajat kokoontuivat tutkimaan opetuksen sovelluksia. Kesäkoulun järjesti Suomen eOppimiskeskuksen AVO-hanke.

Pasi Silander on suomalaisista kehittänyt ehkä eniten mobiilioppimiseen liittyvää pedagogiikkaa. Mobiilioppimisen lisäarvona Kesäkoulussa nähtiin ainakin autenttisen oppimisen tukeminen sekä oppijan ympäristön ja omien havaintojen huomioiminen. Hyviä kokemuksia on löytynyt työssäoppimisen ohjaamisesta kännykkään lähetettävien kysymyspatteristojen avulla (esim. Sedu, Hämeen amk:n opettajakorkeakoulu). Tosin kännykkäviestit ovat toimineet lähinnä herätteenä, jotta opiskelijat muistavat arvioida oman osaamisensa kehittymistä. Suurin osa opiskelijoista kun on kuitenkin vastannut kyselyihin tietokoneella eikä kännykällä, vaikka se olisi ollut mahdollista.

Myös oppimisympäristöalustoista (Moodle, Optima) on jo jonkun aikaa ollut mahdollista lähettää viestejä kännykkään. Kännykkäviestien maksullisuuden takia on jouduttu tarkkaan harkitsemaan, kuka lähettää tekstiviestejä ja kuka ne maksaa. Kovin paljoa ei vielä ole käytetty mahdollisuutta, että opiskelijat lähettävät ääni- tai videoviestejä omista kännyköistään oppimisympäristöön. Tämä johtuu osaltaan maksukysymyksistä, mutta myös siitä, että monissa sovelluksissa tietojen siirto on vain kahden välistä – eli viestintä jää opiskelijan ja opettajan väliseksi. Jatkossa on syytä kehittää myös yhteisöllisiä sovelluksia tähän tarkoitukseen.

Kesäkoulussa oli esillä laaja kirjo mahdollisuuksia rakentaa mobiilia oppimisympäristöä. Online videot ja mobiilibloggaus odottavat vielä opiskelijoita. Pelit ja 3D-maailma ovat käytettävissämme, kunhan vaan valitaan hyviä käyttökohteita ja ohjataan opiskelijat sinne. eKirjoja alkaa pikkuhiljaa ilmestyä yhä lisää ja korkeakoulut voisivat alkaa itsekin tuottaa oppimateriaaleja ja julkaisuja sähköisille lukulaitteille. Paikkatietojärjestelmät ja Quick Response -tyyppiset nopeat kuvanlukusovellukset tulevat melko varmasti lisääntymään oppimisympäristöissämme.

Itse olen melko toiveikas sen suhteen, että opiskeluun liittyvien tietojärjestelmien käyttö selainpohjaisilla mobiiliversioilla olisi ratkaisu siihen, että opettajan ja opiskelijan ei tarvitsisi ottaa käyttöön taas lisäohjelmia. Mobiiliversioissa on riisuttu kaikki sellainen ylimääräinen ohjelmasta pois, joka haittaa pienellä laitteella ja ehkä hitaalla yhteydellä sisään tulevaa käyttäjää. Se kuitenkin mahdollistaa käyttäjälle palvelun oleellisimpien ominaisuuksien joustavan käytön silloin, kun käyttäjälle itselleen parhaiten sopii. Eli opiskelija henkilökohtainen oppimisympäristö laajenee, kun hän ei ole sidottu pöydällä nököttävään tietokoneeseen ja laajakaistaan.

Mobiilioppiminen tulee lisääntymään, kun kännykät ja tablettilaitteet kehittyvät ja niiden käyttö yleistyy. Mobbilikesäkoulu toteutetaan todennäköisesti myös ensi vuonna. Sitä ennen on tulossa ainakin MyMobileMyLife –tapahtuma lokakuussa http://www.facebook.com/pages/MyMobileMyLife/226034002834

Näyteportfolio opinnäytetyön osana

2011 Kulttuuripääkaupungissa on tällä viikolla tapahtumana Turku Design Festival. Kävin tutustumassa sekä Turun amk:n että Novia-ammattikorkeakoulun muotoilun opiskelijoiden näyttelyihin. Opiskelijoiden opinnäytetyöt olivat kiinnostavasti muotoilun eri alueilta. Tekstiilejä, käyttöesineitä, palvelukonseptin suunnitelmia jne.

Novian opinnäytetöissä kiinnitin huomioni laadukkaisiin näyteportolioihin, jollaisen jokainen opiskelija oli tehnyt prototyypin lisäksi. Näyteportfoliot oli toteutettu laadukkaina painotuotteina, "kirjoina", joissa opiskelija kuvasi koko opinnäytetyön prosessinsa ja esitteli osaamisensa tekstein, piirroksin, 3D-mallein, kuvina jne. Näillä portfolioilla on varmasti käyttöä esim. työnhakutilanteessa, kun opiskelija pystyy esittelemään osaamisensa laajasti. Näyteportfolio kokoaa sen hetkisen ammatillisen osaamisen yhteen pakettiin.

Muut koulutusalat voisivat ottaa oppia tästä Novian muotoilun käytänteestä. Amk:ssa keskustellaan paljon kirjallisen opinnäytetyön vaihtoehdoista ja puhe kääntyy helposti silloin väittelyyn siitä, kuinka paljon tarvitaan esim. toiminnallisen opinnäytetyön tai monimediaisen opinnäytetyön ohessa teoreettista, kirjallista materiaalia. Portfolio-tyyppinen raportti sopisi hyvin tähän tarkoitukseen.

Sähköinen näyteportfolio olisi joustavin ja käytettävin ratkaisu tänä päivänä. Lähetät työnantajalle linkin portfolioosi ja hän pääsee tutustumaan osaamiseesi helposti netin kautta. Maharan käyttö on lisääntynyt Suomessa eri koulutusasteilla e-portfolioiden alustana. Laurea käyttää Kyvyt.fi -palvelua, joka on rakennettu Maharan päälle. Opiskelija voi rakentaa e-portfolioon erilaisia "näkymiä" osaamisestaan, näyteportfolioiden lisäksi opiskelija voi tehdä CV:n ja Europassin sähköiseen muotoon. Sähköisessä muodossa oevan portfolion päivittäminen ja siirtäminen on helpompaa kuin painetun materiaalin.

Novian opiskelijat tallentavat päättötyönsä näyteportfolion Theseus-tietokantaan niin kun muutkin amk-opiskelijat. Sieltä näyteportfoliot ovat tutustuttavissa pdf-muodossa. Pdf-tallenne ei anna täyttä oikeutta töiden ulkoasulle, mutta ovat amkien open access-periatteen mukaisesti käytettävissä. Jos työt tuotettaisiin suoraan sähköiseen muotoon, vaikka e-kirjaksi, ne olisivat vielä käytettävimpiä.

Novian päättötöiden näyttelystä. Näyteportfolioon on kuvattu purjeveneen suunnittelu- ja rakennusprosessi. Opiskelijan rakentama purjevene seisoi näyttelyn pihalla.

Novian päättötöiden näyttelystä. Opiskelija oli suunnitellut sisustus- ja lahjatavaraliikkeen palvelukonseptiin uusia ratkaisuja. Työ löytyy Theseuksesta.

Novian opiskelijoiden päättötöiden näyttelystä. Marimekolle suunniteltuja asuja

Kansainvälistä e-oppimista

IC-SID 2011 on Erasmus IP-ohjelma, jossa opiskelijat Suomesta, Saksasta, Virosta ja Puolasta opiskelevat palvelujen kehittämistä (Service Innovation and Design) 2-viikon intensiivijakson aikana Leicesterissä (UK). Intensiiviohjelman johtaja, Kristina Henriksson neuvotteli etukäteen Leicesteristä yhteistyöyrityksiä, joiden palveluja opiskelijat kehittävät kansaivälisissä tiimeissä opettajiensa johdolla. Yhteistyöyrityksiksi oli valittu mm. kaupungin kirjasto, Intialainen ravintola, kongressikeskus ja lähiöpubi. Intensiiviohjelman jälkeen opiskelijoilla on mahdollisuus osallistua vielä 5 op verkko-opintoihin.

Oli antoisaa olla mukana työskentelemässä viime viikolla Leicesterissä. Tämän viikon seuraan hankkeiden tuloksia verkossa. Opiskelijat tekevät töitä Learning by Developing (LbD) mallilla, eli virittävien asiantuntijaluentojen lisäksi ohjelmassa on monipuolisia osallistavia menetelmiä, joiden avulla opiskelijat kehittävät omaa hankettaan. Opiskelijat neuvottelevat, esittävät, haastattelevat ja raportoivat. He laativat käyttäjäprofiileita, karttoja asiakaskokemuksista ja kehittämisideoiden vaikutuksista sekä projektisuunnitelmia ja blueprinttejä. Koko ajan hanke käy vuoropuhelua yrityksen ja sen asiakkaiden kanssa. Opettajat (joka yhteistyökorkeakoulusta) toimivat sparraajina ja tuovat myös teoreettista tietoa opiskelijoiden saataville.

Leicesterin yliopiston Oadbyn kampus tarjoaa rauhallisen fyysisen oppimisympäristön. Luennot ja ohjaustilanteet pidetään 1900-luvun alussa rakennetuissa entisissä hienostokodeissa. Tiloista pääsee Internet-verkkoon (1-2 laajakaistapiuhaa /huone). Langatonta nettiyhteyttä ei yliopiston puolesta ollut, mutta opettaja jakoi LV53G langattomalla reitittimellä omasta koneestaan langattoman yhteyden opiskelijoiden koneisiin - toimi hyvin. Opiskelijat työstävät tehtäviä sekä fläppitauluille että sähköisesti Optimaan. Kaikista työskentelyn vaiheista he ottavat runsaasti kuvia ja videota, jotka tallennetaan Optimaan. Toinen IC-SID assistenteista videoi intensiiviviikkoa omaa päättötyötään varten. Opiskelijat käyttävät omaan verkostoitumiseensa ja keskinäiseen tiedottamiseensa Facebookia. Opettajat tiedottavat Optimassa ja antavat palautteita töistä Optimassa.

Ryhmien työskentely on luontevasti ja luovalla tavalla monimediaista ja he hyödyntävät toistensa sosiaalisen median osaamista. Hankkeet perustivat mm. Survey Monkeyhin asiakaskyselyn, isot tiedostot jaettiin DropBoxissa, yritykselle suositeltiin xing.com:ia, yritykselle ehdotettiin oman Facebook-tilin avaamista jne. Itse tein opiskelijoille kyselyn heidän verkko-opiskelutaidoistaan ja pidin heille opetustuokion sosiaalisen median hyvistä käytänteistä.

Kaikilla opiskelijoilla on omat kannettavat mukana ja ne ovat olleet ahkerassa opiskelukäytössä. Osalla opiskelijoista ei vielä ole ennestään kokemusta verkko-opiskelusta. IC-SID ohjelman yhteydessä teemme e-learning taitokyselyn sekä opiskelijoille että opettajille ja arvioimme verkko-opiskelun laatua.

IC_SID ohjelman verkkosivuille pääset tästä http://www.sidstudies.com.

Hankkeen raportointia

Asiakaslähtöistä kehittämistä.

Sähköiset työvälineet käytössä

Hankkeen johtaja, lehtori Kristina Henriksson Laureasta (oikealla), SID-kouluttaja lehtori Virpi Kaarti (vasemmalla) ja hankkeen assistentti Hanna Olkanen (keskellä).

Harjoitustöiden tekoa Bruno Taylorin heräteluennon jälkeen

Yksi rakennuksista Oadby kampuksella Leicesterin yliopistossa

Akvaarioelämää sosiaalisessa mediassa?

Moni ihminen liittyy nykypäivänä pelonsekaisin tuntein Facebookiin. "Jospa minä sittenkin uskaltaisin liittyä naamakirjaan, kun kaikki muut jo ovat siellä?" " Miten käy yksityisyyteni?" Nuorilla tilanne näyttää olevan toinen: 13 v iästä ja Facebook-tilin avaamisesta on tullut lähes itsenäistymisriitti.

Jokaisen sosiaalisen median välineen kohdalla käyttäjä törmää ensimmäisenä profiilikuvaukseen. Käyttäjän tulee itse ratkaista kuinka tarkkoja tai oikeellisia tietoja antaa itsestään. Vietänkö synttäreitä verkossa? Julkaisenko oman kuvani? Avaanko profiilin näkyviin kaikille käyttäjille vai vain ystäville? Muutamat käyttäjät toimivat nimimerkin takaa ja välttävät oman nimen ja kasvojen ryvettymistä. Sosiaalisen median palvelun tarjoajalle ei pidä antaa arkaluonteisia tietoja itsestä, sillä peruskäyttäjä ei voi koskaan olla täysin varma siitä, onko palvelu tietoturvallinen tai annetaanko tietoja esim. kolmansille osapuolille markkinointia tai muita vahingollisempiakin tarkoituksia varten. Ainoa, joka voi varmasti vaikuttaa yksittäisen henkilön yksityisyyden turvaamiseen, on käyttäjä itse.

Sosiaalinen mediaosaaminen (Tieke, Tietoyhteiskunnan kansalaistaidot) on nimetty yhdeksi nykyihmisen kansalaistaidoista. Viisas ei lähde suinpäin huutelemaan jokaiseen mediaan, vaan kuuntelee ja seuraa ensin muita. Yksittäinen ihminen voi olla hyvin haavoittuvainen sosiaalisessa mediassa, sillä verkossa asiat säilyvät pitkään ja itseen liittyvät tiedot voivat karata käsistä.

Mika Mannermaa kirjoittaa kirjassaan "JOKUVELI Elämä ja vaikuttaminen ubiikkiyhteiskunnassa" mielenkiintoisesti siitä, miten tieto- ja viestintätekniikan tunkeutuminen jokaiselle yhteiskunnan osa-alueelle voi parhaimmillaan johtaa läpinäkyvään kansalaisyhteiskuntaan, jossa ihmisten hyvinvointi lisääntyy. Pahimillaan voimme joutua elämään akvaarioelämää, jossa meitä valvotaan ja me valvomme muita.

Poliittisille toimijoille sosiaalinen media on tuonut dynaamisen kanavan olla yhteyksissä äänestäjien kanssa. Olen tähän mennessä nähnyt Facebookissa sekä kunnallisvaalit että kirkollisvaalit ja nyt sitten kansanedustajaehdokkaat ja tukiryhmät tekevät vaalityötä sosiaalisessa mediassa. Eu-vaalityötä tehtiin myös Second Lifessa ja online neuvotteluna. Mielestäni poliittinen toiminta sopii hyvin sosiaaliseen mediaan. Voin itse rajata ketä otan ystäväkseni ja mitä sivuja seuraan, joten ainakaan toistaiseksi en ole kokenut pakkosyöttöä.

On tärkeää, että myös asiantuntijat voivat kehittää omaa profiiliaan verkossa. Itse koen paljonkin hyötyneeni avoimesta verkkoelämästä, lähinnä olen päässyt ammatilliseen vuorovaikutukseen hyvin monenlaisten ihmisten kanssa ja pitänyt kontaktia kollegoihin ja ystäviin. Olin laatimassa oman organisaatiomme sosiaalisen median ohjeita viime vuonna ja olen käyttänyt niitä kouluttaesani henkilökuntaa. Vaikka periaatteessa olenkin sitä mieltä, että sosiaalisessa mediassa riittää hyvät real lifen käytöstavat, on se kuitenkin monelle vielä uusi ja vieras ympäristö, jossa liiallinen hyväuskoisuus voi johtaa ongelmiin. Pasi Kiviojalla on hyvä kriittinen kirjoitus some-ohjeista "Herra, ohjeista meitä" (Mikrobitti 2011).

Tämän päivän Turun Sanomat uutisoi, että Afganistanin rauhanturvaajia ohjeistetaan tarkasti sosiaalisen median käytössä. Kesäkuussa valmistuu ohjeistuspaketti, joka on tarkoitettu henkilökunnalle, varusmiehille ja kertausharjoituslaisille. Puolustusvoimat ei aio kieltää sosiaalisen median käyttöä (joka oliskin toivoton tehtävä), vaan opastaa sen käytössä. Hienoa! Tähän päädyimme omassakin organisaatiossa. Korkeakoulu pitää sosiaalisen median avulla ovia auki yhteiskuntaan.

Virtuaalinen matkailu avartaa

Olen opetusharjoitteluni aikana tutustunut käyttäjille ilmaiseen virtuaaliseen maailmaan Second Lifeen ja luonut oman avatar-hahmon, joka edustaa minua virtuaalisessa maailmassa. Tosin avatar-hahmollani on eri sukupuoli kuin minulla, mutta olen jo kovasti kiintynyt tähän virtuaalisen minääni. Tarvittaessa avatarin ulkonäköä voi muokata helposti haluamansa näköiseksi. Pituutta hahmollani on 192 cm ja painoa 84 kg.

Second Lifessa olen osallistunut erilaisiin verkostoitumistilaisuuksiin, tavannut toisia avatareja, kuunnellut luentoja, shoppaillut sekä käynyt meditoimassakin. Ohjaajanani kolmiulotteisessa virtuaalisessa maailmassa on usein toiminut Banana Naxos, joka taitavasti rakentaa ja kehittää Laurean virtuaalista maa-aluetta. Olemme yhdessä matkustaneet ympäri maailmaa ja käyneet jopa avaruudessa. Reaalimaailmaan verrattuna liikkuminen on helppoa. Voin kävellä, juosta, lentää vapaasti tai teleportata eli siirtää itseni paikasta toiseen. Voin myös kommunikoida toisten kanssa chattaamalla tai puhumalla mikrofonin välityksellä. Second Life on globaali, maailmanlaajuinen paikka, jossa voi tavata eri kulttuureista tulevia avatareja. Se ei ole peli vaan sosiaalinen virtuaalinen maailma, jossa ei tunne olevansa yksin.

Vapaa-ajan käytön lisäksi Second Lifea hyödynnytetään esimerkiksi opetuksessa. Useita kymmeniä suomalaisia oppilaitoksia on mukana EduFinlandin virtuaalisessa saaristossa. Se mahdollistaa verkostoitumisen ja yhteistyön eri oppilaitosten ja opettajien välillä. Itse olen aloittamassa virtuaalisen opiskelun yhteistoiminnallisista työskentelytavoista Second Lifessa. Vaikka virtuaalinen maailma viekin oman aikansa, niin odotan innolla uusia oppimiskokemuksia ja esteettisiä elämyksiä. Ehkäpä jonain päivänä osaan luoda uusia sisältöjä toisille käyttäjille.

Lukemisen monia mahdollisuuksia

Osallistuin viime vuoden loppupuolella Laurea-kirjaston järjestämään e-kirjatapahtumaan, jossa esiteltiin mm. e-kirjojen lukulaitteita. Lukulaitteet herättivät osallistujissa paljon kiinnostusta ja pääsimme kokeilemaan Kindleä ja Sonyn e-Readeria sekä Applen iPadia, joka on taas tablet-tietokone. IPad on ollut kansainvälinen menestys ja kiinnostavaa olisikin saada tietoa sen suosiosta Suomessa nyt kun se on tänne vihdoin saatu. Tavalliseltakin kotitietokoneelta on voinut lukea elektronista kirjoja, sähkökirjoja jo pidemmän aikaa. Itselleni on työni kautta tullut tutuksi erilaiset lisensoidut elektroniset aineistot kuten tieteelliset lehdet ja e-kirjat, joita Kansallinen elektroninen kirjasto (FinElib) välittää suomalaisille korkeakoulukirjastoille. Esimerkiksi Ebrary, e-kirjojen kokoelma sisältää kymmeniä tuhansia elektronisia kirjoja eri aihealueista yhteiskuntatieteellisistä tietotekniikkaan. Ebraryn kirjoja onnistuimme tapahtumassa lataamaan myös iPadiin.

Kai Ekholm & Yrjö Repo (2010) pohtivat Kirja tienhaarassa vuonna 2020 kirjan ja lukemisen tulevaisuutta. Se on samalla kiinnostava kartoitus suomalaisen kirja-alan tämänhetkisestä tilanteesta, vahvuuksista ja ongelmista. He näkevät e-kirjan olevan painetun kirjan täydentäjä, ei sen korvaaja. Suomalaisia pidetään yhtenä lukemisen ja kirjallisuuden mallimaista. Kolme neljästä suomalaisesta lukee kirjoja. Nuorten lukeminen on jopa lisääntynyt, koska vielä ei ole tutkimustietoa tietokoneen näytöltä tai verkosta lukemisesta. Aikuiset joutuvat työssään entistä enemmän lukemaan tietokoneen näytöltä oman alansa ammattikirjallisuutta ylläpitääkseen omaa ammattitaitoaan. Ekholm & Repo laajentavat lukemisen käsitettä ja puhuvat medialukutaidosta tasavertaisena lukemisen muotona. Heidän mukaansa sosiaalinen media ja internet muuttaa ihmisten luku- ja kirjoitustottumuksia. Lukemisen (reading) rinnalle on tullut myös verkolle ominainen tapa selailu (viewing).

Koska kunnolliseen syventävään lukemiseen tarvitaan aikaa, niin perinteinen kirja kyllä pitää pintansa ja sitä arvostetaan. Sähköinen kirja ei voi korvata kirjalle ominaista tuoksua, mielenkiintoista kansikuvaa, paperin tuntemusta iholla ja muiden kirjan ulkoisten ominaisuuksen tuomaa nautintoa. E-kirjan ja sähköisten lukulaitteiden etuna on kuitenkin nopeus ja helppous. Omaa satojen kirjojen kirjastoa voi kätevästi kantaa laukussa mukanaan. Itse tällä hetkellä mietin sopivaa ja kevyttä lukulaitetta, jolta voisin näppärästi selata lehtiä ja kirjoja, etsiä tietoa ja jonka näytöltä olisi mukava lukea. Nimenomaan ajattelen lukulaitetta selailun (viewing) näkökulmasta. Toisaalta voisin hyödyntää laitteen muistiinpano-ominaisuuksia jonkin tietokirjan kohdalla. Sitten siellä laukun pohjalla olisi tietenkin se perinteinen kirja, joka vie mukanaan kiireettömään aivan toisenlaiseen maailmaan.

E-kirjoja on kansainvälisesti tarjolla runsaasti ja Amazon verkkokaupassa on myynnissä satojatuhansia e-kirjoja. Tuhansia, ilmaisia tekijänoikeuksista vapaita e-kirjoja löytyy taas Gutenbergin projektista. Ilmaisia sähkökirjoja voi ladata eri formaateissa ja omalta tietokoneeltakin voi lukea esimerkiksi maailmankirjallisuuden klassikoita ja suomalaisia teoksia myös. Suomessa saatavilla olevia e-kirjojen lukulaitteita ja niiden esittelyjä löysin tästä hyvästä linkistä, josta voin mietiskellä itselleni sopivaa. Toinen hyvä vinkki, josta voi lukea sähköisisistä lukulaitteista ja niiden palveluista on Marja Miettusen (2010) tekemä erittäin kattava ja ajankohtainen opinnäytetyö. Se löytyy tietenkin verkosta, Theseuksesta, jonne on tallennettu eri ammattikorkeakoulujen opinnäytetyöt sähköisesti saataville. Niitäkin olisi kätevää lukea lukulaitteella kuin raskaalta tietokoneen näytöltä.

IPadin käyttökokemuksista kirjana on hauskan jutun kirjoittanut Olivia-lehden kirjablogisti Kirjasieppo. Äänikirjoja harrastaville ilmaisia äänitiedostoja voi ladata Librivoxista, jossa suomalaisia teoksia ei vielä juurikaan ole. Librivoxissa vapaaehtoiset osallistujat ympäri maapalloa lukevat ja äänittävät tekijänoikeusvapaita kirjoja. Esimerkiksi klassillisia tyttökirjoja löytyy kyllä ja Montgomeryn Anne of Green Gables (Annan nuoruusvuodet) odottaa minunkin mp3:ssa, kun sitä vaan malttaisin kuunnella.

Puhu puhelimeen

Kävin eilen mielenkiintoisen keskustelun puhelimen osuudesta työviestinnässä. Sähköiset työvälineet ovat syrjäyttäneet puhelimen käyttöä, mutta edelleen puhelin on varmin tapa saada välitön etäkontakti toiseen ihmiseen. Puhelimessa voi nopeasti selvittää asioita, joiden hoitaminen sähköpostilla viivästyisi ja monimutkaistuisi. Melko tavallista nykyään onkin, että kiireiset ihmiset kirjoittavat huolimattomasti tai epätarkasti viestejään. Verkko-opiskelupalvelujen tuessa tarvitaan ajoittain semanttisia taitoja, että pystymme selvittämään viesteistä, mitä ihmiset haluavat meidän tekevän :-)

Puhelujen ja tekstiviestien tehokkuus on säilynyt hyvänä. Puhelut kohdistuvat oikein ja ainakin itselleni tulee hyvin harvoin ”väärä numero”- tyyppisiä puheluita. Mainospuheluita työnumeroon tulee vain harvakseltaan ja tekstiviestinä en ole saanut mainoksia kuin yhden käden sormilla laskettuna. Tekstiviesteillä on jotenkin hyvin henkilökohtainen leima, joten sitä tulee käytettyä vain tarkkaan harkittuna. Skype puheluja käytän niin paljon kun mahdollista – Skype on töissä aina auki. Chat-viesti on usein puhelua nopeampi ja riittää pienten asioiden selvittämiseen.

Puhelimen kannattelu korvalla ei paljoa kiinnosta. Puhun mieluimmin kaiuttimeen tai korvakuulokkeiden kautta. Erilaiset nettineuvottelut ovat minulle arkipäivää ja puhtaasti puhelinneuvotteluja tulee vastaan melko harvoin. Joidenkin yrityskumppaneiden kanssa pidetään hankkeissa puhelinneuvotteluja, koska ihmiset eivät aina ole netin lähettyvillä tai eivät ehdi testata ja opetella uusia verkkotyövälineitä. Pienen vaivan jälkeen kyllä saisi neuvotteluja helpottavia ominaisuuksia ja rahaa säästyisi. Neuvottelupuhelun voi yhdistää omasta kännykästä tai tilata palvelun tarjoajalta. Puhelunneuvottelupalvelujen tulisi olla nopeasti ja helposti käyttöönotettavissa, ja kustannukset pitäisi pystyä helposti kohdistamaan käytön perusteella. Nettineuvottelun ja muutaman puhelinlinjan yhdistäminen on myös silloin tällöin tarpeen.

Kalenteri ja sähköposti kännykässä ovat oleellisesti helpottaneet ihmisten työntekoa. Kunhan kännykkään saadaan vielä verkko-oppimisympäristön ja opiskelijaportaalin mobiilikäyttöliittymät, niin opiskelustakin tulee ihan oikeasti joustavaa. Tekstiviestipalvelut, joilla voidaan lähettää opiskelijoille ja henkilökunnalle täsmäviestejä, esim. aikataulun muutoksia, tärkeitä ohjeita tai hätäviestejä, edellyttävät tekstiviestietiketistä sopimista. Puhelin on osa ihmisten henkilökohtaista elämää eri tavalla kun muut sähköiset viestintävälineet, sillä puhelin kulkee aina mukana ja siitä ei voi sulkea pois työasioita, jos et sitten omista erikseen henkilökohtaista puhelinta ja varjele sen numeron antamista työkavereille. Itselläni on vain yksi puhelinnumero, eri aikaan päivästä minulla on erilaisia rooleja. Oma puhelimeni on myös nettiselain, yhteisöpalvelukanava, mikroblogi, kamera, gps ja musiikkisoitin.

Mutta nyt Joulun Viettoon ja kännykkä vapaa-ajan kanaville!

Verkko-oppimisympäristö mobiiliksi

Online Educa konferenssissa Berliinissä 1 - 3.12 BlackBoard oli ensimmäinen oppimisympäristöalusta (learning managment system), josta esiteltiin aito mobiilikäyttöliittymä. Opiskelija lataa ohjelman puhelimeensa/lukijaansa ja pääsee sen avulla oppimisympäristön resursseihin: kursseittain koottuihin tietovarastoihin, keskustelualueisiin, blogeihin, tehtäviin, arviointeihin ja tiedotteisiin. Nyt opiskelija ei ole enää sidottu tietokoneeseen tai kannettavaan, vaan hän voi opiskella monenlaisilla päätelaitteilla. Kännykkä tai iPad/Galaxy tyyppinen monitoimilaite kulkee luonteavasti mukana matkoilla viestintävälineenä, musiikkilaitteena ja navigaattorina - miksi ei siis myös opiskeluvälineenä.

Älypuhelimissa on nykyään jo valmiina sosiaalisen median työvälineitä (esim. Facebook, Twitter) ja nyt rinnalle on mahdollista ladata opiskelun työvälineitä. Tämä on hyvä kehityssuunta, sillä opiskelu on yhä useammin elinikäistä ja tapahtuu työssäolon ja vapaa-ajan puristuksessa. Opiskelun pitäisi olla mahdollista silloin, kun siihen on itsellä aikaa.

Oppimisympäristöalustoilla on niin runsaasti pedagogisia mahdollisuuksia, että olisi ikävää joutua käyttämään niiden rinnalla joitakin muita ohjelmia vain siksi, että halutaan tarjota mobiilikäyttäjille palveluja. Oppimisympäristöalustat mahdollistavat yhteisöllisen oppimisen ja mobiililaitteella pitää päästä samaan yhteisöön mukaan. iPadin ja iPhonen multitasking-ominaisuuden avulla voi näissä laitteissa avata useita tehtäviä auki samanaikaisesti, mikä mahdollistaa mm. sen, että opettaja voi joustavasti selata opiskelijoiden tehtäviä ja antaa arviointeja.

BlacBoardiin pääsee iPhonella, iPadilla, BlackBerryllä ja android-puhelimilla. http://www.blackboard.com/Mobile/Mobile-Learn/Device-Demos.asp Tammikuussa on luvattu pääsy Nokian puhelimilla.

Odotan innolla Optima Mobilea, johon on luvattu ainakin ilmoitusten ja kalenterin lukeminen, viestien luku ja lähetys sekä teksti- ja mediatiedostojen siirtäminen. Mobiilikäyttöliittymä tulee varmasti lisäämään alustan käyttömukavuutta. iPadilla Optiman peruskäyttö on OK jo tällä hetkellä.