Paljastuksia

Sain Saralta tunnustuksen, jossa kuuluu kertoa kahdeksan asiaa itsestään. Otan haasteen vastaan ja kerron eOppimiseen liittyvistä asioista.

Ensimmäisen verkko-opetuskokeiluni tein vuonna 1996, kun olin tutustunut ammatillisella sähköpostilistalla walesilaiseen opettajaan. Käytimme opiskelijaryhmien kanssa sähköpostia ja faxia. Tapasin kyseisen opettajan face-to-face 2 vuoden yhteisen työskentelyn jälkeen. Ainoa asia, joka tuli minulle yllätyksenä oli puolen metrin parta, muuten vuorovaikutus kasvotusten sujui yhtä luontevasti kuin sähköpostin välityksellä.

Ensimmäiset varsinaiset some-kokemukseni liittyvät Jaikuun (mikroblogipalvelu). Kesälomalla satoi muutamia päiviä perätysten ja aloin pitkästyneenä tutkia mitä puhelimellani voisi tehdä. Ensi vuoden alusta Jaiku on päätetty lopettaa. Jaikun virtualiset Pikkujoulut olivat kivoja.

Internet on ollut intohimoni 90-luvun alkuvuosista lähtien. Nykyään pidän erityisesti mobiilisovelluksista.

Verkossa minua kiinnostaa erityisesti mahdollisuus saada kontakti toisiin ihmisiin. Internetillä ja psykoosilla on paljon yhteisiä piirteitä: alati riittää tutkittavaa ja selvitettävää, asiantuntijat neuvovat loppukäyttäjiä ja päinvastoin. Sekavan pinnan alta löytyy järkeä.

Pidän blogien lukemisesta - avoimella verkkokirjoittamisella voi edistää mitä hienoimpia asioita aina demokratiasta arjen pieniin asioihin asti. Huolissani olen oman lukutyylin muutoksista - parhaalta maistuvat lyhyet tekstit ja selailu. Mahdankohan enää jaksaa keskittyä romaaneihin?!

Verkko-opiskelussa on mielestäni kaksi kolikon puolta. Opettajan näkökulmasta prosessin hallittavus ja opiskelijan näkökulmasta henkilökohtainen oppiminen. Tutkin omassa gradussani verkko-oppimisympäristöä ja sillä tiellä olen edelleen.

Romania kehittää e-oppimista

eduVision 2020 -konferenssi kokosi 15-16.9 Bukarestiin n. 200 osallistujaa. Tapahtuman järjesti Siveco Romania yhdessä yhteistyökumppaneidensa kanssa. Tähän mennessä harvemmin isojen eLearning konferenssien areenoilla esiintyneet maat, kuten Romania, Moldovia, Azerbaizan, Egypti, Cypros, Malta, Serbia, Oman, Arabi emiraatit ja Algeria, esittelivät kansallisia koulutuksen digitalisoimisen strategioitaan ja hankkeitaan. Siveco on toiminut näiden maiden strategisena yhteistyökumppanina ja hankkeiden teknisenä toteuttajana. 

Professori  Mircea Micla Bukarestista nosti omassa esityksessään Romanian koulujen haasteeksi tavoitteen saada koulu kohtaamaan digiajan lasten tarpeet, "need to match school to digital mind". Tuttu asia myös Suomessa. Järjestelmiltä edellytetään, että ne ovat helposti saavutettavissa ja käytettävissä. E-oppimateriaalituotanto, palvelujen personoitavuus, reaaliaikainen yhteydenpito verkon välityksellä sekä nopea palautemahdollisuus ovat tämän hetken ykkösasioita koulutuksessa. Miclan mukaan Romanian tärkeimmät digitalisoinnin kohderyhmät ovat esiopetus, verkko-oppimisympäristöt ja kirjastopalvelut sekä virallisen ja epävirallisen opetuksen laatu. 

Lukutaidottomuus, koulutuksen epätasainen jakautuminen, opettajien koulutuksen vähäisyys, koulutuksen laadun heikkous ym. isot haasteet nousivat esiin useissa esityksissä. Väestön köyhyys ja koulujen infrastruktuurin puute ovat merkittäviä kehityksen esteitä. Kuitenkin esim. Egypti oli asettanut tavoitteeksi hankkia jokaiseen kouluun tietokoneen kymmentä oppilasta kohti vuoteen 2015 mennessä. He arvioivat e-palvelujen olevan ainoa järkevä tapa tarjota isolle väestölle mahdollisuus ajantasaiseen tietoon. 

Konferenssiin osallistuneissa maissa pilottikouluihin oli jo alettu hankkia verkkotyövälineitä: kannettavia, tabletteja, älytauluja, portaaleja, online neuvotteluvälineitä, digitaalista oppimateriaalia jne. Puheenvuoroissa sivuttiin myös digitalisaation mahdollisuuksista edistää rauhaa ja ihmisten hyvinvointia. "Access to knowledge is a fundamental right of every child" kirjoitti eräs osallistujista tapahtuman Facebook-sivulle. 

Konferenssiin osallistujilla oli selvästi halu kehittää väestönsä digitaalisia koulutuspalveluja. Erityisesti isäntämaa Romania haluaa kehittää itseään merkittäväksi Itä-Euroopan it-keskukseksi. Romanialaisten yhdessä esityksessä otettiin reaaliaikainen web-neuvotteluyhteys kahteen oppilaitokseen, jossa opiskelijat ja opettajat esittelivät projektejaan. Tuttuja elementtejä siis meille tvt:n ammattilaisille. Koulutus- ja yritysyhteistyö tulee jatkossa olemaan helpompaa näiden maiden kanssa, kun digitaaliset työvälineet ovat käytettävissä. Todennäköisesti he tulevat kuitenkin vielä kohtaamaan saman haasteen kuin mitä mekin Suomessa: miten saada hyvien pilottien käytänteet leviämään ja juurtumaan koko koulutuksen alueelle.

Konferenssin kieli oli englanti. Osa puheenvuoroista tulkattiin korviimme,

Siveco Romanian Euroopan projektien johtaja Monica Florea (oikealla) ja Suomen suurlähettiläs Bukarestissa Ulla Väistö (vasemmalla).

Sivecon kehittämä historiapeli, jota voi pelata neljässä joukkueessa. Peli rakentuu kosketusnäytölliselle pöydälle, jossa toimitaan kartan, infotekstien ja videoiden avulla.

Tilaisuuteen oli kutsuttu suomalainen Sanako oy, joka on toteuttanut kielilaboratorioita eri puolille maailmaa. Kuvassa Kimmo Kärpijoki Sanakosta

Virtuaalikampusta kehittämässä

Osallistuin Aalto-yliopiston järjestämään Aalto Camp for Societal Innovations (ACSI) 2011 tapahtumaan, jossa seitsemän päivän ajan kehitettiin työpajoissa hankkeita globaaliin levitykseen. Meidän ryhmämme kehitti virtuaalikampusta. Konkreettisena kehityskohteena oli Hämeen ammattikorkeakoulun, Lahden ammattikorkeakoulun ja Laurean yhteinen virtuaalikampus, mutta tuloksia voidaan hyödyntää missä tahansa kampuksella. Virtuaalikampusten rakentaminen on ajankohtaista eri puolilla maailmaa. Halutaan edistää joustavan opiskelun mahdollisuuksia, kasvattaa opiskelijavolyymeja ja yhdistää organisaatioiden toimintoja. Hankkeita löytyy sekä yrityksistä että koulutusorganisaatioista.

Virtuaalikampus-ryhmämme tuotoksia voi lukea kaikille avoimesta wikistä sekä Facebookista. Päädyimme näkemykseen, että virtuaalikampus tukee parhaiten e-oppimista, e-työskentelyä ja e-palveluja kun se sisältää seuraavia ominaisuuksia:
1)      Connected to both physical and virtual environments (blended working and learning)
2)      Usable & user driven
3)      Mobile & accessible
4)      Inspirational and attractive
5)      Cost-effective / Value-added
6)      Developing smart region
7)      Interactive
8)      Open, flexible, scalable

ACSI 2011 työpajojen päätösnäyttelyssä pyysimme yleisöä täydentämään määrittelyä vielä omilla näkemyksillään. Työpajassa listasimme kriittisiä tekijöitä, joiden varassa virtuaalikampus menestyy tai epäonnistuu https://wiki.hamk.fi/display/virtuaalikampus/Priorities . Teimme myös käyttäjäskenaarioita: opiskelija, elinikäinen oppija, opettaja, yrityskumppani.

Kuva työpajasta.

Lisää kuvia työryhmästämme http://www.flickr.com/photos/12473254@N02/sets/72157627476696535/

Päätösnäyttelyssä virtuaalikampus esiintyi ständillä, online tapahtumana ja live streaming videona. Kuvassa live streaming videointia Bambuser-ohjelmalla. Online yhteydessä oli osallistujia Dipolista, Belgian Leuvenista, Hämeenlinnasta ja Lahdesta.













Hämeen amk:n, Lahden amk:n ja Laurean strategisesta yhteistyöstä voi lukea osoitteessa www.fuas.fi

Rihvelitaulusta tablettiin

Lapsuuden perheessäni oli tapana tehdä kotiseutukierroksia, jolloin ajettiin autolla vähemmän käytettyjä pikkuteitä lähikyliin katsomaan maisemia, ihmisten elämää ja pieniä nähtävyyksiä. Olen jatkanut perinnettä. Tämän kesän kierroksella kävin mm. Kiskon kotiseutumuseossa http://www.museot.fi/museohaku/index.php?museo_id=21344 . Museosta löytyi kiertokoulun opettajan rihvelitaulu, pieni mustasta kivestä tehty liitutaulu, jossa oli puiset kehykset. Myöhemmässä vaiheessa myös oppilailla on ollut omia rihvelitauluja.

Rihvelitaulu Kiskon kotiseutumuseossa 

Nykypäivän tablettitietokoneet ja e-kirjanlukijat muistuttavat kovasti entisajan rihvelitaulua. iPad ja rihvelitaulu ovat eniten toistensa näköisiä, kokoisia ja painoisia. Esineen käytön ja muotoilun tavoitteet ovat nykypäivänä samat kun entisaikana: kevyesti mukana kuljetettava alusta tiedon levittämistä ja opiskelua varten. Rihvelitaulun aikana tarkoitus oli painaa asiat oppilaan muistiin, kun taas nykyään tiedot tallennetaan koneen tai tietoverkon muistiin. 

iPadin tekstinkäsittelyohjelma

Oma iPadini on ollut kovassa käytössä koko kesän 3G-alueen ulkopuolellakin. Vaikka datayhteys on heikko mökissä, pihapiirissä voi ladata Hesarin tai muuta luettavaa laitteeseen ja jatkaa lukemista riippukeinussa.

Kesäloman viimeistä viikkoa viettämässä

Verkko-opettajan kompetenssit

Jaana Kullaslahti (kuvassa) väitteli 9.6 Hämeenlinnassa ammattikorkeakoulun verkko-opettajan kompetenssista ja kehittymisestä. Kompetenssin hän määritteli kokonaisvaltaiseksi käsitykseksi ihmisen kyvystä vastata työstään ja sen muutoksista nousevista vaatimuksista. Läheisen kollegan väittelyn seuraaminen oli mielenkiintoinen tilaisuus varsinkin, kun aihe oli itselleni hyvin läheinen.


Jaanan tutkimus sijoittuu 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenelle, jolloin verkko-opetus ammattikorkeakouluissa on kehittynyt kohtuullisen hyvää vauhtia. Omassa organisaatiossani verkko-opetus käynnistettiin v. 1999 20 opettajan ja viiden opintojakson voimin. Sitä ennen yksittäiset opettajat olivat oman kiinnostuksensa pohjalta tehneet opetuskokeiluja verkossa. Verkko-opetusta laajennettiin vuosi vuodelta hankkeiden ja opettajien koulutuksen avulla. Virtuaaliammattikorkeakoulu-verkoston perustaminen sekä opetusministeriön rahoitus ja velvoite tieto- ja viestintätekniikan (tvt) opetuskäytön strategian laatimisesta kehittivät omalla panoksellaan verkko-opetusta 2000-luvun alussa.

Jaanan tutkimukseen sisältyy sekä laaja kyselytutkimus, että kokeneiden verkko-opettajien haastattelu. Tutkimuksen perusteella verkko-opettajan kompetenssi muodostuu seuraavista osa-alueista: ammattispesifinen, pedagoginen sekä tieto- ja viestintätekninen osa-alue sekä persoonalliset ominaisuudet. Tutkimuksen avulla tulee ymmärretyksi, että opettaja on parhaimmillaan verkko-opettajana, kun hän on oman alansa asiantuntija sekä pedagogisesti ja tvt-taidoiltaan taitava. Mutta mitä persoonallisia taitoja sitten opettajalta edellytetään? Jaana Kullaslahden tutkimuksen mukaan verkko-opetuksessa korostuvat samanaikainen joustavuus ja jämäkkyys, selkeä ja täsmällinen ilmaisu sekä luotettavuus ja oikeudenmukaisuus. Motivaatio näkyy mm. kiinnostuksena tvt:aa ja sen opetuskäyttöä kohtaan, haluna kehittää omaa työtä sekä työn joustavuudesta, mielekkyydestä, stressittömyydestä, hallittavuudesta ja haasteellisuudesta nauttiminen. Verkko-opetuksen edelläkävijöiltä on vaadittu uskallusta kohdata kritiikkiä ja vastustusta, rohkeutta irrottautua vanhasta sekä kykyjä perustella toimintaansa.

Kiinostavaa on, että väitöstutkimuksen aineistonkeruuajan loppupuolella alkoi tutkimuksen perusteella näkyä merkkejä opetuksen toimintakulttuurin muutoksista: verkko-opettajien yhteisöllisyyden lisääntyminen sosiaalisen median käytöstä kiinnostuneiden keskuudessa, opiskelijoiden henkilökohtaisen oppimisympäristön merkityksen kasvu sekä verkko-opetuksen ja perinteisen opetuksen lähentyminen.

Suosittelen väitöskirjan lukemista kaikille verkko-opetuksen kehittäjille ja opetuksen hallinnon päättäjille.

Omien havaintojeni mukaan kokonaan verkossa toteutettujen amk-tutkintojen runsaat hakijamäärät ja opinnoista saadut hyvät palautteet ovat johtaneet verkkopainotteisten tutkintojen tarjonnan lisääntymiseen Suomessa. Myös korkeakouluverkostojen opetusyhteistyö on lisännyt verkkototeutuksia. Muilta osin kehitys onkin lähtenyt siihen suuntaan, että tvt:sta tulee yhä enemmän osa kaikkea opetusta ja opiskelua. Kaikki opettajat tarvitsevat ammattikorkeakoulussa e-learning ja e-working taitoja. Opetusta toteutetaan monimuotoisesti, verkko-opiskelu ei ole päätarkoitus.


Kullaslahti, Jaana, 2011, Ammattikorkeakoulun verkko-opettajan kompetenssi ja kehittyminen (Competence and development of the online teacher in higher education)
Väitöskirja on ladattavissa osoitteessa http://acta.uta.fi/teos.php?id=11453

Jaanan väitöstilaisuudessa pitämä lectio löytyy hänen blogistaan.

Verkko-opettaja

Vastavalmistuneena opettajana luin innostuneena Riitta Suomisen ja Satu Nurmelan yhdessä kirjoittamaa Verkko-opettaja-kirjaa (2011), joka on juuri ilmestynyt. Verkko-opetus aiheena kiinnostaa minua, koska olen viimeiset puoli vuotta työskennellyt verkko-opiskelupalveluissa, jossa olen perehtynyt erilaisiin verkko-oppimisympäristöihin ja opettanut verkkotyövälineiden käyttöä. Kirjassa lähestytään verkko-opetusta ja verkkokurssien toteuttamista hyvin käytännönläheisesti ja se antaa suunnitteluun hyviä vinkkejä. Kirja on suunnattu sekä aloitteleville että kokeneille verkko-opettajille.

Kirjan tekijät korostavat, että verkko-oppimisessa keskeisintä on toiminta ja vuorovaikutus. Niiden suunnittelu on verkkokurssin onnistumisen kannalta kaikista tärkeintä. Vaikka keskustelu nähdäänkin verkko-oppimisen keskeisimpänä työkaluna, niin käytännössä keskustelua verkossa on ollut vaikea saada toimivaksi. Tekijöiden mukaan ongelmana on usein se, että verkkokurssinkin toiminta suunnitellaan etenemään perinteisen kouluopetuksen mukaan. Opiskelijat lukevat tekstimateriaalin ja tekevät sitten tehtävät. Keskustelu jää vain irralliseksi osaksi, joka ei varsinaisesti tue oppimisprosessia. Keskustelun tulisikin olla selvästi osa toimintaa. Verkkokurssin sisällöt voisi upottaa suoraan tehtäviin ja keskusteluihin sen sijaan, että ne tuotettaisiin erillisiksi oppimateriaaleiksi, jotka ovat yleensä hyvin raskaita ja oppikirjamaisia. Myös opiskelijat voivat itse tuottaa sisältöjä kurssille kuten ääni- ja videotiedostoja. Kirjassa opastetaan käyttäjäystävällisen verkkomateriaalin tekoon, joka on tärkeä osa verkko-opettajan ammattitaitoa.

Verkko-opettaja-kirjan loppuosa painottuu sosiaalisen median käyttöön opetuksessa. Aktiivisena bloggaajana luin innostavista esimerkeistä, miten blogeja on hyödennytty opetuksessa. Blogia voi käytää kurssialustan lisäksi keskustelupalstana, oheisaineistona, verkkoportfoliona, oppimispäiväkirjana tai vaikkapa kurssin lopputuotoksena. Blogien lisäksi kirjassa esitellään muita sosiaalisen median sovelluksia, joista digitaalinen tarinankerronta on uudenlainen työskentelytapa sisältöjen oppimiseen ja samalla itsetuntemuksen kehittymiseen. Digitaalisessa tarinassa luodaan kokonaisuus tekstistä, kuvista, äänistä ja videoista ja tarinankerronnan kautta opiskelijat pystyvät ilmaisemaan itseään paljon monipuolisemmin. Tarinankerronta tukee koko yhteisön oppimista ja jaetuista tarinoista oppivat sekä tekijät että katsojat.

Kirjaa ei tarvitse lukea järjestyksessä alusta loppuun vaan sieltä voi poimia teemoja oman kiinnostuksensa mukaan. Kokonaisuudessaan kirja on hyvä paketti ja opas verkko-opettajalle, joka vasta suunnittelee tai opettaa jo omaa kurssia. Kuten tekijät toteavatkin osuvasti - verkko-opettajaksi opitaan tekemällä. Kirja sisältää myös erinomaisen verkkotoimintaan liittyvän sanaston, joka on sijoitettu näppärästi sivujen marginaaleihin. Käsitteitä avataan helppotajuisesti lukijoille ja sain niistä uusia oivalluksia. Monesti bloggaamista käsittelevissä kirjoissa puhutaan käsitteestä blogosfääri, joka tarkoittaa bloggaajien verkostoa, blogiyhteisöä. Olen kuitenkin nykyään törmännyt bloggaajien itsensä käyttämään käsitteeseen blogistania ja ehdottaisinkin tätä blogosfäärin tilalle. Kiinnostava on myös käsite C-sukupolvi, joka tarkoittaa uutta 2000-luvun verkkosukupolvea. Kun tämä sukupolvi astuu työelämään, niin alkaa uusi viestinnän vallankumous. Merkitseekö se samalla vallankumousta myös verkko-oppimisympäristöille?

Kirjan tekijöistä Satu Nurmela vetää digitaalisen tarinankerronnan työpajoja ja hänellä on omat nettisivut. Kielipoliisina tunnettu Riitta Suominen toimii kouluttajana ja hänet voi bongata vaikkapa facebookista.

Mobiilia mobiilia

Viime vuosina on herätelty toiveita opiskelusta mobiililaitteiden välityksellä. Tekstiviestipohjaiset sovellukset ja pienet kännykkänäytöt eivät kuitenkaan ole saaneet opiskelijoita ja opettajia syttymään asiaan. Viime viikon Mobiilissa kesäkoulussa https://sites.google.com/site/mobiilikesakoulu2011/ Mustialassa mukana kulkevista viestintälaitteista kiinnostuneet opettajat, kehittäjät ja yritysten edustajat kokoontuivat tutkimaan opetuksen sovelluksia. Kesäkoulun järjesti Suomen eOppimiskeskuksen AVO-hanke.

Pasi Silander on suomalaisista kehittänyt ehkä eniten mobiilioppimiseen liittyvää pedagogiikkaa. Mobiilioppimisen lisäarvona Kesäkoulussa nähtiin ainakin autenttisen oppimisen tukeminen sekä oppijan ympäristön ja omien havaintojen huomioiminen. Hyviä kokemuksia on löytynyt työssäoppimisen ohjaamisesta kännykkään lähetettävien kysymyspatteristojen avulla (esim. Sedu, Hämeen amk:n opettajakorkeakoulu). Tosin kännykkäviestit ovat toimineet lähinnä herätteenä, jotta opiskelijat muistavat arvioida oman osaamisensa kehittymistä. Suurin osa opiskelijoista kun on kuitenkin vastannut kyselyihin tietokoneella eikä kännykällä, vaikka se olisi ollut mahdollista.

Myös oppimisympäristöalustoista (Moodle, Optima) on jo jonkun aikaa ollut mahdollista lähettää viestejä kännykkään. Kännykkäviestien maksullisuuden takia on jouduttu tarkkaan harkitsemaan, kuka lähettää tekstiviestejä ja kuka ne maksaa. Kovin paljoa ei vielä ole käytetty mahdollisuutta, että opiskelijat lähettävät ääni- tai videoviestejä omista kännyköistään oppimisympäristöön. Tämä johtuu osaltaan maksukysymyksistä, mutta myös siitä, että monissa sovelluksissa tietojen siirto on vain kahden välistä – eli viestintä jää opiskelijan ja opettajan väliseksi. Jatkossa on syytä kehittää myös yhteisöllisiä sovelluksia tähän tarkoitukseen.

Kesäkoulussa oli esillä laaja kirjo mahdollisuuksia rakentaa mobiilia oppimisympäristöä. Online videot ja mobiilibloggaus odottavat vielä opiskelijoita. Pelit ja 3D-maailma ovat käytettävissämme, kunhan vaan valitaan hyviä käyttökohteita ja ohjataan opiskelijat sinne. eKirjoja alkaa pikkuhiljaa ilmestyä yhä lisää ja korkeakoulut voisivat alkaa itsekin tuottaa oppimateriaaleja ja julkaisuja sähköisille lukulaitteille. Paikkatietojärjestelmät ja Quick Response -tyyppiset nopeat kuvanlukusovellukset tulevat melko varmasti lisääntymään oppimisympäristöissämme.

Itse olen melko toiveikas sen suhteen, että opiskeluun liittyvien tietojärjestelmien käyttö selainpohjaisilla mobiiliversioilla olisi ratkaisu siihen, että opettajan ja opiskelijan ei tarvitsisi ottaa käyttöön taas lisäohjelmia. Mobiiliversioissa on riisuttu kaikki sellainen ylimääräinen ohjelmasta pois, joka haittaa pienellä laitteella ja ehkä hitaalla yhteydellä sisään tulevaa käyttäjää. Se kuitenkin mahdollistaa käyttäjälle palvelun oleellisimpien ominaisuuksien joustavan käytön silloin, kun käyttäjälle itselleen parhaiten sopii. Eli opiskelija henkilökohtainen oppimisympäristö laajenee, kun hän ei ole sidottu pöydällä nököttävään tietokoneeseen ja laajakaistaan.

Mobiilioppiminen tulee lisääntymään, kun kännykät ja tablettilaitteet kehittyvät ja niiden käyttö yleistyy. Mobbilikesäkoulu toteutetaan todennäköisesti myös ensi vuonna. Sitä ennen on tulossa ainakin MyMobileMyLife –tapahtuma lokakuussa http://www.facebook.com/pages/MyMobileMyLife/226034002834

Näyteportfolio opinnäytetyön osana

2011 Kulttuuripääkaupungissa on tällä viikolla tapahtumana Turku Design Festival. Kävin tutustumassa sekä Turun amk:n että Novia-ammattikorkeakoulun muotoilun opiskelijoiden näyttelyihin. Opiskelijoiden opinnäytetyöt olivat kiinnostavasti muotoilun eri alueilta. Tekstiilejä, käyttöesineitä, palvelukonseptin suunnitelmia jne.

Novian opinnäytetöissä kiinnitin huomioni laadukkaisiin näyteportolioihin, jollaisen jokainen opiskelija oli tehnyt prototyypin lisäksi. Näyteportfoliot oli toteutettu laadukkaina painotuotteina, "kirjoina", joissa opiskelija kuvasi koko opinnäytetyön prosessinsa ja esitteli osaamisensa tekstein, piirroksin, 3D-mallein, kuvina jne. Näillä portfolioilla on varmasti käyttöä esim. työnhakutilanteessa, kun opiskelija pystyy esittelemään osaamisensa laajasti. Näyteportfolio kokoaa sen hetkisen ammatillisen osaamisen yhteen pakettiin.

Muut koulutusalat voisivat ottaa oppia tästä Novian muotoilun käytänteestä. Amk:ssa keskustellaan paljon kirjallisen opinnäytetyön vaihtoehdoista ja puhe kääntyy helposti silloin väittelyyn siitä, kuinka paljon tarvitaan esim. toiminnallisen opinnäytetyön tai monimediaisen opinnäytetyön ohessa teoreettista, kirjallista materiaalia. Portfolio-tyyppinen raportti sopisi hyvin tähän tarkoitukseen.

Sähköinen näyteportfolio olisi joustavin ja käytettävin ratkaisu tänä päivänä. Lähetät työnantajalle linkin portfolioosi ja hän pääsee tutustumaan osaamiseesi helposti netin kautta. Maharan käyttö on lisääntynyt Suomessa eri koulutusasteilla e-portfolioiden alustana. Laurea käyttää Kyvyt.fi -palvelua, joka on rakennettu Maharan päälle. Opiskelija voi rakentaa e-portfolioon erilaisia "näkymiä" osaamisestaan, näyteportfolioiden lisäksi opiskelija voi tehdä CV:n ja Europassin sähköiseen muotoon. Sähköisessä muodossa oevan portfolion päivittäminen ja siirtäminen on helpompaa kuin painetun materiaalin.

Novian opiskelijat tallentavat päättötyönsä näyteportfolion Theseus-tietokantaan niin kun muutkin amk-opiskelijat. Sieltä näyteportfoliot ovat tutustuttavissa pdf-muodossa. Pdf-tallenne ei anna täyttä oikeutta töiden ulkoasulle, mutta ovat amkien open access-periatteen mukaisesti käytettävissä. Jos työt tuotettaisiin suoraan sähköiseen muotoon, vaikka e-kirjaksi, ne olisivat vielä käytettävimpiä.

Novian päättötöiden näyttelystä. Näyteportfolioon on kuvattu purjeveneen suunnittelu- ja rakennusprosessi. Opiskelijan rakentama purjevene seisoi näyttelyn pihalla.

Novian päättötöiden näyttelystä. Opiskelija oli suunnitellut sisustus- ja lahjatavaraliikkeen palvelukonseptiin uusia ratkaisuja. Työ löytyy Theseuksesta.

Novian opiskelijoiden päättötöiden näyttelystä. Marimekolle suunniteltuja asuja

Kansainvälistä e-oppimista

IC-SID 2011 on Erasmus IP-ohjelma, jossa opiskelijat Suomesta, Saksasta, Virosta ja Puolasta opiskelevat palvelujen kehittämistä (Service Innovation and Design) 2-viikon intensiivijakson aikana Leicesterissä (UK). Intensiiviohjelman johtaja, Kristina Henriksson neuvotteli etukäteen Leicesteristä yhteistyöyrityksiä, joiden palveluja opiskelijat kehittävät kansaivälisissä tiimeissä opettajiensa johdolla. Yhteistyöyrityksiksi oli valittu mm. kaupungin kirjasto, Intialainen ravintola, kongressikeskus ja lähiöpubi. Intensiiviohjelman jälkeen opiskelijoilla on mahdollisuus osallistua vielä 5 op verkko-opintoihin.

Oli antoisaa olla mukana työskentelemässä viime viikolla Leicesterissä. Tämän viikon seuraan hankkeiden tuloksia verkossa. Opiskelijat tekevät töitä Learning by Developing (LbD) mallilla, eli virittävien asiantuntijaluentojen lisäksi ohjelmassa on monipuolisia osallistavia menetelmiä, joiden avulla opiskelijat kehittävät omaa hankettaan. Opiskelijat neuvottelevat, esittävät, haastattelevat ja raportoivat. He laativat käyttäjäprofiileita, karttoja asiakaskokemuksista ja kehittämisideoiden vaikutuksista sekä projektisuunnitelmia ja blueprinttejä. Koko ajan hanke käy vuoropuhelua yrityksen ja sen asiakkaiden kanssa. Opettajat (joka yhteistyökorkeakoulusta) toimivat sparraajina ja tuovat myös teoreettista tietoa opiskelijoiden saataville.

Leicesterin yliopiston Oadbyn kampus tarjoaa rauhallisen fyysisen oppimisympäristön. Luennot ja ohjaustilanteet pidetään 1900-luvun alussa rakennetuissa entisissä hienostokodeissa. Tiloista pääsee Internet-verkkoon (1-2 laajakaistapiuhaa /huone). Langatonta nettiyhteyttä ei yliopiston puolesta ollut, mutta opettaja jakoi LV53G langattomalla reitittimellä omasta koneestaan langattoman yhteyden opiskelijoiden koneisiin - toimi hyvin. Opiskelijat työstävät tehtäviä sekä fläppitauluille että sähköisesti Optimaan. Kaikista työskentelyn vaiheista he ottavat runsaasti kuvia ja videota, jotka tallennetaan Optimaan. Toinen IC-SID assistenteista videoi intensiiviviikkoa omaa päättötyötään varten. Opiskelijat käyttävät omaan verkostoitumiseensa ja keskinäiseen tiedottamiseensa Facebookia. Opettajat tiedottavat Optimassa ja antavat palautteita töistä Optimassa.

Ryhmien työskentely on luontevasti ja luovalla tavalla monimediaista ja he hyödyntävät toistensa sosiaalisen median osaamista. Hankkeet perustivat mm. Survey Monkeyhin asiakaskyselyn, isot tiedostot jaettiin DropBoxissa, yritykselle suositeltiin xing.com:ia, yritykselle ehdotettiin oman Facebook-tilin avaamista jne. Itse tein opiskelijoille kyselyn heidän verkko-opiskelutaidoistaan ja pidin heille opetustuokion sosiaalisen median hyvistä käytänteistä.

Kaikilla opiskelijoilla on omat kannettavat mukana ja ne ovat olleet ahkerassa opiskelukäytössä. Osalla opiskelijoista ei vielä ole ennestään kokemusta verkko-opiskelusta. IC-SID ohjelman yhteydessä teemme e-learning taitokyselyn sekä opiskelijoille että opettajille ja arvioimme verkko-opiskelun laatua.

IC_SID ohjelman verkkosivuille pääset tästä http://www.sidstudies.com.

Hankkeen raportointia

Asiakaslähtöistä kehittämistä.

Sähköiset työvälineet käytössä

Hankkeen johtaja, lehtori Kristina Henriksson Laureasta (oikealla), SID-kouluttaja lehtori Virpi Kaarti (vasemmalla) ja hankkeen assistentti Hanna Olkanen (keskellä).

Harjoitustöiden tekoa Bruno Taylorin heräteluennon jälkeen

Yksi rakennuksista Oadby kampuksella Leicesterin yliopistossa

Akvaarioelämää sosiaalisessa mediassa?

Moni ihminen liittyy nykypäivänä pelonsekaisin tuntein Facebookiin. "Jospa minä sittenkin uskaltaisin liittyä naamakirjaan, kun kaikki muut jo ovat siellä?" " Miten käy yksityisyyteni?" Nuorilla tilanne näyttää olevan toinen: 13 v iästä ja Facebook-tilin avaamisesta on tullut lähes itsenäistymisriitti.

Jokaisen sosiaalisen median välineen kohdalla käyttäjä törmää ensimmäisenä profiilikuvaukseen. Käyttäjän tulee itse ratkaista kuinka tarkkoja tai oikeellisia tietoja antaa itsestään. Vietänkö synttäreitä verkossa? Julkaisenko oman kuvani? Avaanko profiilin näkyviin kaikille käyttäjille vai vain ystäville? Muutamat käyttäjät toimivat nimimerkin takaa ja välttävät oman nimen ja kasvojen ryvettymistä. Sosiaalisen median palvelun tarjoajalle ei pidä antaa arkaluonteisia tietoja itsestä, sillä peruskäyttäjä ei voi koskaan olla täysin varma siitä, onko palvelu tietoturvallinen tai annetaanko tietoja esim. kolmansille osapuolille markkinointia tai muita vahingollisempiakin tarkoituksia varten. Ainoa, joka voi varmasti vaikuttaa yksittäisen henkilön yksityisyyden turvaamiseen, on käyttäjä itse.

Sosiaalinen mediaosaaminen (Tieke, Tietoyhteiskunnan kansalaistaidot) on nimetty yhdeksi nykyihmisen kansalaistaidoista. Viisas ei lähde suinpäin huutelemaan jokaiseen mediaan, vaan kuuntelee ja seuraa ensin muita. Yksittäinen ihminen voi olla hyvin haavoittuvainen sosiaalisessa mediassa, sillä verkossa asiat säilyvät pitkään ja itseen liittyvät tiedot voivat karata käsistä.

Mika Mannermaa kirjoittaa kirjassaan "JOKUVELI Elämä ja vaikuttaminen ubiikkiyhteiskunnassa" mielenkiintoisesti siitä, miten tieto- ja viestintätekniikan tunkeutuminen jokaiselle yhteiskunnan osa-alueelle voi parhaimmillaan johtaa läpinäkyvään kansalaisyhteiskuntaan, jossa ihmisten hyvinvointi lisääntyy. Pahimillaan voimme joutua elämään akvaarioelämää, jossa meitä valvotaan ja me valvomme muita.

Poliittisille toimijoille sosiaalinen media on tuonut dynaamisen kanavan olla yhteyksissä äänestäjien kanssa. Olen tähän mennessä nähnyt Facebookissa sekä kunnallisvaalit että kirkollisvaalit ja nyt sitten kansanedustajaehdokkaat ja tukiryhmät tekevät vaalityötä sosiaalisessa mediassa. Eu-vaalityötä tehtiin myös Second Lifessa ja online neuvotteluna. Mielestäni poliittinen toiminta sopii hyvin sosiaaliseen mediaan. Voin itse rajata ketä otan ystäväkseni ja mitä sivuja seuraan, joten ainakaan toistaiseksi en ole kokenut pakkosyöttöä.

On tärkeää, että myös asiantuntijat voivat kehittää omaa profiiliaan verkossa. Itse koen paljonkin hyötyneeni avoimesta verkkoelämästä, lähinnä olen päässyt ammatilliseen vuorovaikutukseen hyvin monenlaisten ihmisten kanssa ja pitänyt kontaktia kollegoihin ja ystäviin. Olin laatimassa oman organisaatiomme sosiaalisen median ohjeita viime vuonna ja olen käyttänyt niitä kouluttaesani henkilökuntaa. Vaikka periaatteessa olenkin sitä mieltä, että sosiaalisessa mediassa riittää hyvät real lifen käytöstavat, on se kuitenkin monelle vielä uusi ja vieras ympäristö, jossa liiallinen hyväuskoisuus voi johtaa ongelmiin. Pasi Kiviojalla on hyvä kriittinen kirjoitus some-ohjeista "Herra, ohjeista meitä" (Mikrobitti 2011).

Tämän päivän Turun Sanomat uutisoi, että Afganistanin rauhanturvaajia ohjeistetaan tarkasti sosiaalisen median käytössä. Kesäkuussa valmistuu ohjeistuspaketti, joka on tarkoitettu henkilökunnalle, varusmiehille ja kertausharjoituslaisille. Puolustusvoimat ei aio kieltää sosiaalisen median käyttöä (joka oliskin toivoton tehtävä), vaan opastaa sen käytössä. Hienoa! Tähän päädyimme omassakin organisaatiossa. Korkeakoulu pitää sosiaalisen median avulla ovia auki yhteiskuntaan.

Virtuaalinen matkailu avartaa

Olen opetusharjoitteluni aikana tutustunut käyttäjille ilmaiseen virtuaaliseen maailmaan Second Lifeen ja luonut oman avatar-hahmon, joka edustaa minua virtuaalisessa maailmassa. Tosin avatar-hahmollani on eri sukupuoli kuin minulla, mutta olen jo kovasti kiintynyt tähän virtuaalisen minääni. Tarvittaessa avatarin ulkonäköä voi muokata helposti haluamansa näköiseksi. Pituutta hahmollani on 192 cm ja painoa 84 kg.

Second Lifessa olen osallistunut erilaisiin verkostoitumistilaisuuksiin, tavannut toisia avatareja, kuunnellut luentoja, shoppaillut sekä käynyt meditoimassakin. Ohjaajanani kolmiulotteisessa virtuaalisessa maailmassa on usein toiminut Banana Naxos, joka taitavasti rakentaa ja kehittää Laurean virtuaalista maa-aluetta. Olemme yhdessä matkustaneet ympäri maailmaa ja käyneet jopa avaruudessa. Reaalimaailmaan verrattuna liikkuminen on helppoa. Voin kävellä, juosta, lentää vapaasti tai teleportata eli siirtää itseni paikasta toiseen. Voin myös kommunikoida toisten kanssa chattaamalla tai puhumalla mikrofonin välityksellä. Second Life on globaali, maailmanlaajuinen paikka, jossa voi tavata eri kulttuureista tulevia avatareja. Se ei ole peli vaan sosiaalinen virtuaalinen maailma, jossa ei tunne olevansa yksin.

Vapaa-ajan käytön lisäksi Second Lifea hyödynnytetään esimerkiksi opetuksessa. Useita kymmeniä suomalaisia oppilaitoksia on mukana EduFinlandin virtuaalisessa saaristossa. Se mahdollistaa verkostoitumisen ja yhteistyön eri oppilaitosten ja opettajien välillä. Itse olen aloittamassa virtuaalisen opiskelun yhteistoiminnallisista työskentelytavoista Second Lifessa. Vaikka virtuaalinen maailma viekin oman aikansa, niin odotan innolla uusia oppimiskokemuksia ja esteettisiä elämyksiä. Ehkäpä jonain päivänä osaan luoda uusia sisältöjä toisille käyttäjille.

Lukemisen monia mahdollisuuksia

Osallistuin viime vuoden loppupuolella Laurea-kirjaston järjestämään e-kirjatapahtumaan, jossa esiteltiin mm. e-kirjojen lukulaitteita. Lukulaitteet herättivät osallistujissa paljon kiinnostusta ja pääsimme kokeilemaan Kindleä ja Sonyn e-Readeria sekä Applen iPadia, joka on taas tablet-tietokone. IPad on ollut kansainvälinen menestys ja kiinnostavaa olisikin saada tietoa sen suosiosta Suomessa nyt kun se on tänne vihdoin saatu. Tavalliseltakin kotitietokoneelta on voinut lukea elektronista kirjoja, sähkökirjoja jo pidemmän aikaa. Itselleni on työni kautta tullut tutuksi erilaiset lisensoidut elektroniset aineistot kuten tieteelliset lehdet ja e-kirjat, joita Kansallinen elektroninen kirjasto (FinElib) välittää suomalaisille korkeakoulukirjastoille. Esimerkiksi Ebrary, e-kirjojen kokoelma sisältää kymmeniä tuhansia elektronisia kirjoja eri aihealueista yhteiskuntatieteellisistä tietotekniikkaan. Ebraryn kirjoja onnistuimme tapahtumassa lataamaan myös iPadiin.

Kai Ekholm & Yrjö Repo (2010) pohtivat Kirja tienhaarassa vuonna 2020 kirjan ja lukemisen tulevaisuutta. Se on samalla kiinnostava kartoitus suomalaisen kirja-alan tämänhetkisestä tilanteesta, vahvuuksista ja ongelmista. He näkevät e-kirjan olevan painetun kirjan täydentäjä, ei sen korvaaja. Suomalaisia pidetään yhtenä lukemisen ja kirjallisuuden mallimaista. Kolme neljästä suomalaisesta lukee kirjoja. Nuorten lukeminen on jopa lisääntynyt, koska vielä ei ole tutkimustietoa tietokoneen näytöltä tai verkosta lukemisesta. Aikuiset joutuvat työssään entistä enemmän lukemaan tietokoneen näytöltä oman alansa ammattikirjallisuutta ylläpitääkseen omaa ammattitaitoaan. Ekholm & Repo laajentavat lukemisen käsitettä ja puhuvat medialukutaidosta tasavertaisena lukemisen muotona. Heidän mukaansa sosiaalinen media ja internet muuttaa ihmisten luku- ja kirjoitustottumuksia. Lukemisen (reading) rinnalle on tullut myös verkolle ominainen tapa selailu (viewing).

Koska kunnolliseen syventävään lukemiseen tarvitaan aikaa, niin perinteinen kirja kyllä pitää pintansa ja sitä arvostetaan. Sähköinen kirja ei voi korvata kirjalle ominaista tuoksua, mielenkiintoista kansikuvaa, paperin tuntemusta iholla ja muiden kirjan ulkoisten ominaisuuksen tuomaa nautintoa. E-kirjan ja sähköisten lukulaitteiden etuna on kuitenkin nopeus ja helppous. Omaa satojen kirjojen kirjastoa voi kätevästi kantaa laukussa mukanaan. Itse tällä hetkellä mietin sopivaa ja kevyttä lukulaitetta, jolta voisin näppärästi selata lehtiä ja kirjoja, etsiä tietoa ja jonka näytöltä olisi mukava lukea. Nimenomaan ajattelen lukulaitetta selailun (viewing) näkökulmasta. Toisaalta voisin hyödyntää laitteen muistiinpano-ominaisuuksia jonkin tietokirjan kohdalla. Sitten siellä laukun pohjalla olisi tietenkin se perinteinen kirja, joka vie mukanaan kiireettömään aivan toisenlaiseen maailmaan.

E-kirjoja on kansainvälisesti tarjolla runsaasti ja Amazon verkkokaupassa on myynnissä satojatuhansia e-kirjoja. Tuhansia, ilmaisia tekijänoikeuksista vapaita e-kirjoja löytyy taas Gutenbergin projektista. Ilmaisia sähkökirjoja voi ladata eri formaateissa ja omalta tietokoneeltakin voi lukea esimerkiksi maailmankirjallisuuden klassikoita ja suomalaisia teoksia myös. Suomessa saatavilla olevia e-kirjojen lukulaitteita ja niiden esittelyjä löysin tästä hyvästä linkistä, josta voin mietiskellä itselleni sopivaa. Toinen hyvä vinkki, josta voi lukea sähköisisistä lukulaitteista ja niiden palveluista on Marja Miettusen (2010) tekemä erittäin kattava ja ajankohtainen opinnäytetyö. Se löytyy tietenkin verkosta, Theseuksesta, jonne on tallennettu eri ammattikorkeakoulujen opinnäytetyöt sähköisesti saataville. Niitäkin olisi kätevää lukea lukulaitteella kuin raskaalta tietokoneen näytöltä.

IPadin käyttökokemuksista kirjana on hauskan jutun kirjoittanut Olivia-lehden kirjablogisti Kirjasieppo. Äänikirjoja harrastaville ilmaisia äänitiedostoja voi ladata Librivoxista, jossa suomalaisia teoksia ei vielä juurikaan ole. Librivoxissa vapaaehtoiset osallistujat ympäri maapalloa lukevat ja äänittävät tekijänoikeusvapaita kirjoja. Esimerkiksi klassillisia tyttökirjoja löytyy kyllä ja Montgomeryn Anne of Green Gables (Annan nuoruusvuodet) odottaa minunkin mp3:ssa, kun sitä vaan malttaisin kuunnella.

Puhu puhelimeen

Kävin eilen mielenkiintoisen keskustelun puhelimen osuudesta työviestinnässä. Sähköiset työvälineet ovat syrjäyttäneet puhelimen käyttöä, mutta edelleen puhelin on varmin tapa saada välitön etäkontakti toiseen ihmiseen. Puhelimessa voi nopeasti selvittää asioita, joiden hoitaminen sähköpostilla viivästyisi ja monimutkaistuisi. Melko tavallista nykyään onkin, että kiireiset ihmiset kirjoittavat huolimattomasti tai epätarkasti viestejään. Verkko-opiskelupalvelujen tuessa tarvitaan ajoittain semanttisia taitoja, että pystymme selvittämään viesteistä, mitä ihmiset haluavat meidän tekevän :-)

Puhelujen ja tekstiviestien tehokkuus on säilynyt hyvänä. Puhelut kohdistuvat oikein ja ainakin itselleni tulee hyvin harvoin ”väärä numero”- tyyppisiä puheluita. Mainospuheluita työnumeroon tulee vain harvakseltaan ja tekstiviestinä en ole saanut mainoksia kuin yhden käden sormilla laskettuna. Tekstiviesteillä on jotenkin hyvin henkilökohtainen leima, joten sitä tulee käytettyä vain tarkkaan harkittuna. Skype puheluja käytän niin paljon kun mahdollista – Skype on töissä aina auki. Chat-viesti on usein puhelua nopeampi ja riittää pienten asioiden selvittämiseen.

Puhelimen kannattelu korvalla ei paljoa kiinnosta. Puhun mieluimmin kaiuttimeen tai korvakuulokkeiden kautta. Erilaiset nettineuvottelut ovat minulle arkipäivää ja puhtaasti puhelinneuvotteluja tulee vastaan melko harvoin. Joidenkin yrityskumppaneiden kanssa pidetään hankkeissa puhelinneuvotteluja, koska ihmiset eivät aina ole netin lähettyvillä tai eivät ehdi testata ja opetella uusia verkkotyövälineitä. Pienen vaivan jälkeen kyllä saisi neuvotteluja helpottavia ominaisuuksia ja rahaa säästyisi. Neuvottelupuhelun voi yhdistää omasta kännykästä tai tilata palvelun tarjoajalta. Puhelunneuvottelupalvelujen tulisi olla nopeasti ja helposti käyttöönotettavissa, ja kustannukset pitäisi pystyä helposti kohdistamaan käytön perusteella. Nettineuvottelun ja muutaman puhelinlinjan yhdistäminen on myös silloin tällöin tarpeen.

Kalenteri ja sähköposti kännykässä ovat oleellisesti helpottaneet ihmisten työntekoa. Kunhan kännykkään saadaan vielä verkko-oppimisympäristön ja opiskelijaportaalin mobiilikäyttöliittymät, niin opiskelustakin tulee ihan oikeasti joustavaa. Tekstiviestipalvelut, joilla voidaan lähettää opiskelijoille ja henkilökunnalle täsmäviestejä, esim. aikataulun muutoksia, tärkeitä ohjeita tai hätäviestejä, edellyttävät tekstiviestietiketistä sopimista. Puhelin on osa ihmisten henkilökohtaista elämää eri tavalla kun muut sähköiset viestintävälineet, sillä puhelin kulkee aina mukana ja siitä ei voi sulkea pois työasioita, jos et sitten omista erikseen henkilökohtaista puhelinta ja varjele sen numeron antamista työkavereille. Itselläni on vain yksi puhelinnumero, eri aikaan päivästä minulla on erilaisia rooleja. Oma puhelimeni on myös nettiselain, yhteisöpalvelukanava, mikroblogi, kamera, gps ja musiikkisoitin.

Mutta nyt Joulun Viettoon ja kännykkä vapaa-ajan kanaville!

Verkko-oppimisympäristö mobiiliksi

Online Educa konferenssissa Berliinissä 1 - 3.12 BlackBoard oli ensimmäinen oppimisympäristöalusta (learning managment system), josta esiteltiin aito mobiilikäyttöliittymä. Opiskelija lataa ohjelman puhelimeensa/lukijaansa ja pääsee sen avulla oppimisympäristön resursseihin: kursseittain koottuihin tietovarastoihin, keskustelualueisiin, blogeihin, tehtäviin, arviointeihin ja tiedotteisiin. Nyt opiskelija ei ole enää sidottu tietokoneeseen tai kannettavaan, vaan hän voi opiskella monenlaisilla päätelaitteilla. Kännykkä tai iPad/Galaxy tyyppinen monitoimilaite kulkee luonteavasti mukana matkoilla viestintävälineenä, musiikkilaitteena ja navigaattorina - miksi ei siis myös opiskeluvälineenä.

Älypuhelimissa on nykyään jo valmiina sosiaalisen median työvälineitä (esim. Facebook, Twitter) ja nyt rinnalle on mahdollista ladata opiskelun työvälineitä. Tämä on hyvä kehityssuunta, sillä opiskelu on yhä useammin elinikäistä ja tapahtuu työssäolon ja vapaa-ajan puristuksessa. Opiskelun pitäisi olla mahdollista silloin, kun siihen on itsellä aikaa.

Oppimisympäristöalustoilla on niin runsaasti pedagogisia mahdollisuuksia, että olisi ikävää joutua käyttämään niiden rinnalla joitakin muita ohjelmia vain siksi, että halutaan tarjota mobiilikäyttäjille palveluja. Oppimisympäristöalustat mahdollistavat yhteisöllisen oppimisen ja mobiililaitteella pitää päästä samaan yhteisöön mukaan. iPadin ja iPhonen multitasking-ominaisuuden avulla voi näissä laitteissa avata useita tehtäviä auki samanaikaisesti, mikä mahdollistaa mm. sen, että opettaja voi joustavasti selata opiskelijoiden tehtäviä ja antaa arviointeja.

BlacBoardiin pääsee iPhonella, iPadilla, BlackBerryllä ja android-puhelimilla. http://www.blackboard.com/Mobile/Mobile-Learn/Device-Demos.asp Tammikuussa on luvattu pääsy Nokian puhelimilla.

Odotan innolla Optima Mobilea, johon on luvattu ainakin ilmoitusten ja kalenterin lukeminen, viestien luku ja lähetys sekä teksti- ja mediatiedostojen siirtäminen. Mobiilikäyttöliittymä tulee varmasti lisäämään alustan käyttömukavuutta. iPadilla Optiman peruskäyttö on OK jo tällä hetkellä.

3D-kirja Second Life ympäristössä

Toimin 4GoodLife-projektissa Laurea-ammattikorkeakoulun tutkimusharjoittelijana ja käytän Second Life 3D-ympäristöä yhtenä työkaluistani projektin tiimoilta. Olen sisällöntuottajana, eli mm. rakennan 4GoodLife aluetta yhdessä toisen avattaren, Tannin kanssa.

Viimeaikaisimmista Second Life maailman sisäisistä ohjelmakokonaisuuksista olen suunnitellut 4GoodLife-alueella jaettavaa virtuaalikirjaa, jota olisi tarkoitus jakaa kaikille alueella kävijöille opaskirjaseksi.
Koska kirjan koodaaminen tarvitsee edistyneen ohjelmointitaidon ja oma osaamistasoni arvioiden saisin kyseisen ohjelman aikaan kuukaudessa päädyin etukäteen koodattuun kirja-alustaan, johon tekisin tarvittavat muutokset, sekä lisäisin sisällön.

Aikani virtuaaliselta markkinapaikalta etsittyäni löysin 3D-kirjaan sopivan scriptialustan, joka käy tarkoitukseen hyvin.
3D-kirja perustoiminnot ovat samat kuin tavallisella reaalimaailman kirjalla. Kun kirja on asetettu näkyviin näyttöscreenille Second Life virtuaaliympäristössä sen sivuja voi kääntää joko viemällä hiiri kirjan sivulle ja klikkaamalla, tai käyttämällä nuolivalikkoa kirjan yläosassa.
Kirjalla on myös kansiosa, sekä sen voi avata ja laittaa kiinni kuin perinteisen kirjan.
Kirjaa voi oman valinnan mukaan myös suurentaa tai pienentää + ja – valikosta, sekä siihen voi liittää Second Life maailman sisäisiä paikkoja joista on otettu osoitteet, eli landmarkit. Näiden landmarkkien avulla käyttäjä voi viedä virtuaalihahmonsa juuri siihen paikaan, johon kirjan tekijä haluaa.
Periaatteessa 3D-kirjaan voi mallintaa sisällöllisesti ja teknisesti kokonaisen romaanin, mutta virtuaalimaailman puitteet huomioon ottaen se ei tule olemaan todennäköisesti suosittu vaihtoehto.
Second Life ympäristönä on visuaalinen ja vuorovaikutteinen ja siksi perinteinen kirjan selaileminen sekä pitkien tekstien lukeminen ei tunnu mielekkäältä vaihtoehdolta.
Lyhytjänteisessä virtuaalimaailmassa 3D-kirjan paras käyttötapa on lyhytmuotoisen informaation tarjoaminen käyttäjälle. Kirjan sisältönä kuvat ja tiiviit tekstipätkät linkkeineen soveltuvat hyvin ympäristöön.
Itse olen suunnitellut 3D-kirjan käyttöönottoa 4GoodLife-alueen esittelyyn. Käyttäjä kirjaa selatessaan saa informaatiota siitä mikä 4GoodLife alue on, mitä toimintoja tai palveluita sekä paikkoja alue pitää sisällään.
Vaikka virtuaalikirjan alkumuoto on suhteellisen perinteinen, niin tulevaisuudessa näkisin 3D-kirjan toimivan interaktiivisena opaskirjasena, jossa olisi mahdollisuudet mm. videokuvan, linkkien ja teleport-painikkeiden käyttöön.



Tässä kuvaa 3D-kirjasta käyttäjän screenillä.

Lisätietoa 4GoodLife-hankkeesta ja Second Lifestä:
http://wiki.laurea.fi/4goodlife

Löydy - Brändää itsesi verkossa

Löydy- Brändää itsesi verkossa (2010) on Tuija Aallon ja Marylka Yoe Uusisaaren yhdessä kirjoittama teos, joka on juuri ilmestynyt. Tekijät ovat aikaisemmin kirjoittaneet yhdessä Nettielämää- Sosiaalisen median maailmat (2009), joka on nykyään myös saatavissa pdf-julkaisuna. Uusimmassa kirjassa kannustetaan oman ammatillisen verkkoidentiteetin, henkilöbrändin luomiseen. Työminän ja yksityisen minän erottamista verkossa pidetään yleensä tarpeellisena, mutta vaikka itse pyrkisikin esiintymään yksityishenkilönä, voi silti tulla nähdyksi työroolissa. Täysin työrooliin liittyvässä verkkoidentiteetissä edustetaan omaa organisaatiota, kun taas yksityinen verkkoidentiteetti on jokaisen omaa, työhön liittymätöntä aluetta. Kirjassa tuodaan kolmas näkökulma asiaan, jolloin näiden identiteettien ympärille voi muodostua yksityisestä verkkoelämästä sekä työroolista irrallaan oleva ammatillinen henkilöbrändi.

Ammatillisen verkkoidentiteetin perusideana on, että toimit oman alasi edustajana, asiantuntijana ja omistat tekijänoikeudet omalla ajallasi tuottamaasi sisältöön. Silloin ammatillinen henkilöbrändisi ei ole työnantaja-sidonnainen vaan työnantajasta riippumaton verkkoidentiteetti. Se antaa sinulle enemmän vapautta ja liikkumavaraa puhua ja toimia oman alan edustajanasi. Rajoitukset on kuitenkin otettava huomioon esimerkiksi sallitaanko oman työpaikan organisaatiokulttuurissa julkinen esiintyminen. Julkinen tässä yhteydessä tarkoittaa, että materiaali on kenen tahansa löydettävissä. Ammatillisen verkkoidentiteetin perustamisen muita motiiveja voivat olla esimerkiksi oman yrityksen tuotteen, oman kirjan tai oman osaamisensa myyminen. Oman ammatti-identiteetin on oltava kuitenkin jo jollain tapaa muodostunut ennen kuin voi lähteä perustamaan ammatillista verkko-persoonaa. Verkkopersoonan rakentaminen vaatii myös systemaattista ja pitkäjänteistä sisällöntuotantoa, löydettävyyttä verkosta sekä verkostoitumista sosiaalisessa mediassa.

Löydy - Brändää itsesi verkossa annetaan käytännön ohjeita ja ideoita verkossa ja verkostoissa toimimiseen sekä verkkoviestintään. Sosiaalinen media on muuttanut merkittävästi työ- ja viestintäkulttuuriamme ja luonut uuden toimintaympäristön. Se vaatii myös organisaatioilta sosiaalisen median strategioiden, toimintaohjeiden laatimista. Tieto- ja viestintätekniikan hallinnasta on tullut lähes kaikilla toimialoilla vaadittava perustaito ja nykyään puhutaankin sosiaalisen median kansalaistaidoista. Kirja sisältää kattavan listan erilaisista verkko(viestintä)työkaluista, joita voi kokeilla omiin tarpeisiin sopiviksi. Itse koin kirjan erittäin antoisana ja hyödyllisenä kuin myös tekijöiden Nettielämää-kirjankin, jossa opastetaan erilaisiin verkon yhteisöllisten palvelujen käyttöön.

Olen aktiivisena kirjabloggarina, facebookkajana ja sivutoimisena yrittäjänä joutunut miettimään omaa verkkoidentiteettiäni ja sen suhdetta yksityiselämän asioihin. Helpottavaa olikin lukea, että täysipainoista ammatillista verkkoelämää voi elää ilman voimakasta yksityiselämänsä tai persoonansa esille tuomista. Nettirooli ei vaadi erityisesti kertomaan itsestään ja omista asioistaan, vaikka rajanveto voi ollakin välillä vaikeaa. Omassa verkkoidentiteetissäni pidän tärkeänä tiedon jakamista ja sisällöllistä asiantuntemusta. Olen myös kokenut aivan uudenlaista ja merkityksellistä sosiaalisten suhteiden luomista verkossa, verkostoituessani toisten kirjabloggareiden kanssa. Voidaan sanoa, että elämme niin sanotussa postmodernissa (tieto)yhteiskunnassa, jolloin meillä voi olla monia, hajautuneita identiteettejä. Ehkä verkkoidentiteettien moninaisuus juuri kuvastaa tätä ilmiötä. Tärkeää mielestäni kuitenkin on, että se oma yksilöllinen ääni yhdessä muiden kanssa on luomassa uutta, avointa ja yhteisöllistä tieto- ja viestintäkulttuuria.

Kirjan tekijöistä Marylka Yoe Uusisaari toimii aivotutkijana Japanissa ja pitää myös omaa blogia. Tuija Aalto on taas digimedian ja verkkoviestinnän asiantuntija ja kirjoittaa Tuhat sanaa-blogia. Naiset tutustuivat toisiinsa, kuinkas muutenkaan bloggaamisen kautta.

Blogi moniäänisemmäksi

Pikkuinen eOppimisen tiimimme on kasvanut 2,2 henkilöstä neljään. Sanna tekee töitä Opiskelijoiden terveyden edistäminen Second Lifessa - hankkeessa ja Sara on mukana kehittämässä palvelujemme käyttötukea sekä sosiaalisen median hyödyntämistä. Nämä naiset bloggavat mielellään: Sannan Banananaxos´s-blogista voit seurata meneillään olevan hankkeen edistymistä ja Saran henkilökohtaisesta Saran kirjat -blogista voit lukea vanhoista tyttökirjoista.

Kutsunkin jatkossa tähän eOppiminen -blogiini vierailevia kirjoittajia. Tavoitteena on monipuolistaa näkökulmaa eOppimisesta Laureassa.

iPad on cool

Pari viikkoa vanha iPadini on toiminut odotusten mukaisesti. Monitoimilaite on ollut helposti opittavissa ja kulkee mukana tietokoneen repussa tai isommassa käsilaukussa.

Ostin iPadin Englannista työmatkalla, kun laite ei vielä ole tullut Suomessa myyntiin. Leicesterin Mac storen nuori myssypäinen myyjä ilahtui jokaisesta vastauksesta, jonka annoin hänelle. Tiedätkö miten iPad toimii? "Tiedän". Cool. Kenelle ostat iPadin? "Itselle". Cool. Mihin aiot käyttää iPadia? "Webbi-surffailuun, kirjojen ja lehtien lukemiseen, valokuvien katseluun ja musiikin kuunteluun". COOL.

iPadissani on muistia 64 gigaa ja sillä pääsee verkkoon joko langattomassa verkossa tai operaattorin dataliittymällä. Kosketusnäyttö toimii hyvin. Klikkaan auki ohjelmia, pyyhkäisen esiin uusia sivuja ja linkkejä sekä kuuntelen musiikkia. Junassa rantaradalla on harmittavan paljon katvealueita, joissa dataverkko pätkii, mutta esim. Spotify osaa jatkaa kappaletta sujuvasti katkoksen jälkeen.

Suomen Kuvalehden ensimmäinen iPadille suunniteltu verkkolehti on hienosti käytettävissä ja videot ja äänet tekevät lukemisesta monipuolisen. iBooks sovelluksella luen pdf-muodossa olevai kirjoja. Minulla ei ole vielä montaa kokemusta kirjojen lataamisesta, mutta bloggaajat ovat raportoineen vaikeuksista (mm. http://kfalck.net/2010/10/14/e-kirjabisnes-tuhon-tiella). Toivottavasti eKirja bisness kuuntelee käyttäjiä!

iPadilla on helppo tehdä muistiinpanoja, esim. SketchPad HD:llä voi myös luonnostella piirroksia. Toimisto-ohjelmia ei ole syytä kiirehtiä siirtämään iPadiin, mutta on kiva, että sillä voi lukea word- ja power point -tiedostoja.

Puutteena on vielä tällä hetkellä Flashin tuki, joten kaikki tiedostot eivät aukea. Slide Sharekaan ei näyttänyt aukeavan. iPadissa ei ole kameraakaan. Mutta mikrofoni on ja voi soittaa Skype puheluita.

iPad osoittaa pilvipalvelujen hyödyn. Kaikkea ei tarvitse olla omalla koneella, vaan tallennan ja haen tietoa eri palvelimilta. Välillä on tarvetta koota jotain yhteenkin, (esim työasiat Optimaan ja wikiin) ja kaikki kriittiset työhön liittyvät asiat pidän organisaation palvelimella tallessa. Oma etäpalvelin henkilökohtaisia asioita varten on myös alkanut kiinnostaa (joululahjatoive esitetty miehelle).

iPad on cool opiskelijan lukulaite ja moniviestin. N 10 euron data-kuukausimaksulla saa jo paljon aikaseksi. Ikävää on laitteen kova hinta, n. 700 puntaa. Jää toistaiseksi hinnan takia vielä monelta ostamatta.

Suomen Kuvalehteä lukemassa

Junassa luen uutiset

Älä pyydä tyttöystävää katsomaan, kun teet maalin tai ammut vihollisen tietokonepelissä

Tietokonepelit eivät ole yleisölajeja, vaan tylsiä seurattavia, jos et itse pelaa. Tämän vinkin ja muita herrasmiesmäisen käyttäytymisen ohjeita löysin T3 aikakauslehdestä (August 2010 Issue 179), joka on erikoistunut pienten teknisten välineiden ja härpäkkeiden myynnin edistämiseen. Lehti on brittiläinen (http://www.t3.com/).

On hyvä, että kuluttajia on alettu opastaa uuteen sosiaaliseen kulttuuriin, joka tosin on koko ajan kehittymässä. On tyhmää kysyä joltakin ”Huomasitko viimeisimmän twiittini?”, puhua kännykkään vessassa tai ”tykätä” omista Facebook päivityksistä. Sähköpostia ei pidä koskaan käyttää niin kiireessä, että ei ole aikaa hyville tavoille. Myös työkaverit ansaitsevan kohteliaan sähköpostin, eikä nopeasti hutaistua raakiletta.

Sosiaalisen median (some) ohjeet ovat hyvin ajankohtaisia kaikissa organisaatioissa tällä hetkellä. Ei vähiten korkeakouluissa. Ohjeita tarvitaan yksityishenkilöille, koulutus- ja yrityskäyttöön sekä markkinointiin.  Ihmiset toimivat tavallaan ja kehittävät itse uusia vuorovaikutuksen tapoja, mutta some-ohjeilla voi helpottaa uusien käyttäjien tietotekniikkaa hyödyntävää verkostoitumista. Omalla työpaikallani ohjeistusta valmistellaan parasta aikaa.

Luin kesällä riippukeinussa Ari Haasion Facebook-opasta ja Maija Haaviston Näin käytät Twitteriä. Uusia sovelluksia oppii käyttämään tietysti itse kokeilemalla ja heittäytymällä vuorovaikutukseen verkossa. Twitter-kirjan parasta antia ovat kuitenkin Twitter-etiketti ja monipuoliset käytännön esimerkit. Haasion kirjassa esitellään perusteellisesti yksityisyyden suojaamiseen liittyvät ominaisuudet. Suosittelen näitä kirjoja varsinkin niille henkilöille, jotka aikovat työssään ottaa käyttöön sosiaalista mediaa.

Tietoturvakysymyksiä olisi syytä käsitellä jokaisessa some-ohjeessa ja -oppaassa mahdollisimman puolueettomasti ja käyttäjälähtöisesti. Jos riskejä korostetaan liikaa, toiminta tyrehtyy. Kuitenkin jokaisen käyttäjän tulisi tietää, miten hän voi omalla toiminnallaan ennaltaehkäistä ongelmia. F-Secure on julkaissut hyvät ohjeet turvallisesta Facebookin käytöstä ja ohjeet soveltuvat hyvin myös muihin välineisiin. Ota siis selvää mikä Facebook tai muu väline on ennen kun liityt siihen, suojaa tietokoneesi viruksilta, käytä kunnollisia salasanoja, älä hyväksy verkostoosi tuntemattomia ystäviä, harkitse mitä linkkejä klikkaat auki ja huolehdi itse omasta yksityisyydestäsi. Näillä F-Securen ohjeilla pääsee jo pitkälle.

Hyvä blogi on

Keskustelimme Laureassa bloggaamisen käytöstä johtamisen ja hankehallinnon välineenä. Huomasin listaavani, millaisia blogeja itse luen mielelläni

• blogit, joissa on itselle hyödyllistä tietoa. Hyötynäkökulma saa minut varmasti palaamaan blogiin
• blogit, joita oman alan asiantuntijat kirjoittavat. Seuraamalla oman alan bloggaajia, tiedän missä mennään juuri nyt. Kommentoimalla tekstejä osallistun keskusteluun ja peilaan omia näkemyksiäni muiden ajatteluun
• hyvin kirjoitetut blogit. Esim. toimittajataustaisten bloggaajien tekstit vain yksikertaisesti ovat nautittavaa luettavaa ja niistä voi oppia jotain sellaista tietoa, jota ei ole tullut itse edes etsineeksi. Blogikirjoituksissa pitää olla naseva otsikko, tiivis teksti ja kuvia niin, että jutusta saa tolkkua silmäilemälläkin
• poliitikkojen blogit. Ne on parhaimmillaan silloin, kun kirjoituksia kommentoidaan paljon ja kirjoittaja antautuu aitoon vuoropuheluun kommentoijien kanssa
• yhteisöllisesti tuotetut blogit, joissa nostetaan esiin tietyn teeman ympäriltä kriittisiä kannanottoja tai hyviä esimerkkejä
• blogit, joissa kirjoittaja antautuu henkilökohtaisella tasolla sisällöntuotantoon. En erityisemmin pidä nettipäiväkirjoista ja liiallisesta minäjournalismista, mutta esim. kun bloggaaja intoutuu esittelemään uusia kenkiään ja joukko lukijoita ilmoittaa hankkivansa samanlaiset, huomaan kenkäkaupassa itsekin miettiväni suhdettani juuri tähän jalkinevalmistajaan. Muotiblogit, matkakuvaukset ja käsityöblogit ovat mukavaa satunnaista luettavaa
• blogit, joissa kirjoittaja kerää kommentteja ja palautetta jonkun asian kehittelemiseen. Arvostan omalla nimellä annettua palautetta, koska se antaa kontekstia näkökulmille ja vähentää roskakirjoittelua.

En lue mitään blogia yhtä säännöllisesti kuin Helsingin Sanomien painettua lehteä. Ainakaan vielä. Yleensä pistäydyn silloin tällöin hyvissä blogeissa, mutta muun ajan luen verkkosivuja siellä täällä verkostoni antamien vinkkien tai esiinnostojen avulla. Omaa blogia luen usein :-). Ensiksikin, on erittäin palkitsevaa, kun saa blogiinsa kommentteja ja toiseksi, jokaiseen kommenttiin on syytä vastata, jotta vuorovaikutus säilyisi. Kolmanneksi, on syytä seurata, että kommenttikentät eivät täyty sinisen pillerin myyntiteksteistä.

Oma tyylilajinsa on bloggaus, jossa kirjoittajan ensisijaisena tavoitteena on nopeus. Netti elää reaaliaikaisen tiedon virrassa, josta osa kirjoittajista poimii pintakuohuja. Pierre Bayard on kirjoittanut kirjan ”Miten puhua kirjoista joita ei ole lukenut” (en ole lukenut kirjaa) ja Hannu Marttilan kolumnin perusteella siitä voisi jo kirjoittaa blogiinsa. Näin tapahtuukin usein, että kirjoittajat vain referoivat toisia kirjoituksia ja rummuttavat tyhjää sisältöä. Ja aiheuttavat lukijalle pettymyksen. Mutta bloggauksen suola on kuitenkin ajankohtaisuus, joten hyvää aihetta ei ole syytä hautoa liian pitkään.