Blogi moniäänisemmäksi

Pikkuinen eOppimisen tiimimme on kasvanut 2,2 henkilöstä neljään. Sanna tekee töitä Opiskelijoiden terveyden edistäminen Second Lifessa - hankkeessa ja Sara on mukana kehittämässä palvelujemme käyttötukea sekä sosiaalisen median hyödyntämistä. Nämä naiset bloggavat mielellään: Sannan Banananaxos´s-blogista voit seurata meneillään olevan hankkeen edistymistä ja Saran henkilökohtaisesta Saran kirjat -blogista voit lukea vanhoista tyttökirjoista.

Kutsunkin jatkossa tähän eOppiminen -blogiini vierailevia kirjoittajia. Tavoitteena on monipuolistaa näkökulmaa eOppimisesta Laureassa.

iPad on cool

Pari viikkoa vanha iPadini on toiminut odotusten mukaisesti. Monitoimilaite on ollut helposti opittavissa ja kulkee mukana tietokoneen repussa tai isommassa käsilaukussa.

Ostin iPadin Englannista työmatkalla, kun laite ei vielä ole tullut Suomessa myyntiin. Leicesterin Mac storen nuori myssypäinen myyjä ilahtui jokaisesta vastauksesta, jonka annoin hänelle. Tiedätkö miten iPad toimii? "Tiedän". Cool. Kenelle ostat iPadin? "Itselle". Cool. Mihin aiot käyttää iPadia? "Webbi-surffailuun, kirjojen ja lehtien lukemiseen, valokuvien katseluun ja musiikin kuunteluun". COOL.

iPadissani on muistia 64 gigaa ja sillä pääsee verkkoon joko langattomassa verkossa tai operaattorin dataliittymällä. Kosketusnäyttö toimii hyvin. Klikkaan auki ohjelmia, pyyhkäisen esiin uusia sivuja ja linkkejä sekä kuuntelen musiikkia. Junassa rantaradalla on harmittavan paljon katvealueita, joissa dataverkko pätkii, mutta esim. Spotify osaa jatkaa kappaletta sujuvasti katkoksen jälkeen.

Suomen Kuvalehden ensimmäinen iPadille suunniteltu verkkolehti on hienosti käytettävissä ja videot ja äänet tekevät lukemisesta monipuolisen. iBooks sovelluksella luen pdf-muodossa olevai kirjoja. Minulla ei ole vielä montaa kokemusta kirjojen lataamisesta, mutta bloggaajat ovat raportoineen vaikeuksista (mm. http://kfalck.net/2010/10/14/e-kirjabisnes-tuhon-tiella). Toivottavasti eKirja bisness kuuntelee käyttäjiä!

iPadilla on helppo tehdä muistiinpanoja, esim. SketchPad HD:llä voi myös luonnostella piirroksia. Toimisto-ohjelmia ei ole syytä kiirehtiä siirtämään iPadiin, mutta on kiva, että sillä voi lukea word- ja power point -tiedostoja.

Puutteena on vielä tällä hetkellä Flashin tuki, joten kaikki tiedostot eivät aukea. Slide Sharekaan ei näyttänyt aukeavan. iPadissa ei ole kameraakaan. Mutta mikrofoni on ja voi soittaa Skype puheluita.

iPad osoittaa pilvipalvelujen hyödyn. Kaikkea ei tarvitse olla omalla koneella, vaan tallennan ja haen tietoa eri palvelimilta. Välillä on tarvetta koota jotain yhteenkin, (esim työasiat Optimaan ja wikiin) ja kaikki kriittiset työhön liittyvät asiat pidän organisaation palvelimella tallessa. Oma etäpalvelin henkilökohtaisia asioita varten on myös alkanut kiinnostaa (joululahjatoive esitetty miehelle).

iPad on cool opiskelijan lukulaite ja moniviestin. N 10 euron data-kuukausimaksulla saa jo paljon aikaseksi. Ikävää on laitteen kova hinta, n. 700 puntaa. Jää toistaiseksi hinnan takia vielä monelta ostamatta.

Suomen Kuvalehteä lukemassa

Junassa luen uutiset

Älä pyydä tyttöystävää katsomaan, kun teet maalin tai ammut vihollisen tietokonepelissä

Tietokonepelit eivät ole yleisölajeja, vaan tylsiä seurattavia, jos et itse pelaa. Tämän vinkin ja muita herrasmiesmäisen käyttäytymisen ohjeita löysin T3 aikakauslehdestä (August 2010 Issue 179), joka on erikoistunut pienten teknisten välineiden ja härpäkkeiden myynnin edistämiseen. Lehti on brittiläinen (http://www.t3.com/).

On hyvä, että kuluttajia on alettu opastaa uuteen sosiaaliseen kulttuuriin, joka tosin on koko ajan kehittymässä. On tyhmää kysyä joltakin ”Huomasitko viimeisimmän twiittini?”, puhua kännykkään vessassa tai ”tykätä” omista Facebook päivityksistä. Sähköpostia ei pidä koskaan käyttää niin kiireessä, että ei ole aikaa hyville tavoille. Myös työkaverit ansaitsevan kohteliaan sähköpostin, eikä nopeasti hutaistua raakiletta.

Sosiaalisen median (some) ohjeet ovat hyvin ajankohtaisia kaikissa organisaatioissa tällä hetkellä. Ei vähiten korkeakouluissa. Ohjeita tarvitaan yksityishenkilöille, koulutus- ja yrityskäyttöön sekä markkinointiin.  Ihmiset toimivat tavallaan ja kehittävät itse uusia vuorovaikutuksen tapoja, mutta some-ohjeilla voi helpottaa uusien käyttäjien tietotekniikkaa hyödyntävää verkostoitumista. Omalla työpaikallani ohjeistusta valmistellaan parasta aikaa.

Luin kesällä riippukeinussa Ari Haasion Facebook-opasta ja Maija Haaviston Näin käytät Twitteriä. Uusia sovelluksia oppii käyttämään tietysti itse kokeilemalla ja heittäytymällä vuorovaikutukseen verkossa. Twitter-kirjan parasta antia ovat kuitenkin Twitter-etiketti ja monipuoliset käytännön esimerkit. Haasion kirjassa esitellään perusteellisesti yksityisyyden suojaamiseen liittyvät ominaisuudet. Suosittelen näitä kirjoja varsinkin niille henkilöille, jotka aikovat työssään ottaa käyttöön sosiaalista mediaa.

Tietoturvakysymyksiä olisi syytä käsitellä jokaisessa some-ohjeessa ja -oppaassa mahdollisimman puolueettomasti ja käyttäjälähtöisesti. Jos riskejä korostetaan liikaa, toiminta tyrehtyy. Kuitenkin jokaisen käyttäjän tulisi tietää, miten hän voi omalla toiminnallaan ennaltaehkäistä ongelmia. F-Secure on julkaissut hyvät ohjeet turvallisesta Facebookin käytöstä ja ohjeet soveltuvat hyvin myös muihin välineisiin. Ota siis selvää mikä Facebook tai muu väline on ennen kun liityt siihen, suojaa tietokoneesi viruksilta, käytä kunnollisia salasanoja, älä hyväksy verkostoosi tuntemattomia ystäviä, harkitse mitä linkkejä klikkaat auki ja huolehdi itse omasta yksityisyydestäsi. Näillä F-Securen ohjeilla pääsee jo pitkälle.

Hyvä blogi on

Keskustelimme Laureassa bloggaamisen käytöstä johtamisen ja hankehallinnon välineenä. Huomasin listaavani, millaisia blogeja itse luen mielelläni

• blogit, joissa on itselle hyödyllistä tietoa. Hyötynäkökulma saa minut varmasti palaamaan blogiin
• blogit, joita oman alan asiantuntijat kirjoittavat. Seuraamalla oman alan bloggaajia, tiedän missä mennään juuri nyt. Kommentoimalla tekstejä osallistun keskusteluun ja peilaan omia näkemyksiäni muiden ajatteluun
• hyvin kirjoitetut blogit. Esim. toimittajataustaisten bloggaajien tekstit vain yksikertaisesti ovat nautittavaa luettavaa ja niistä voi oppia jotain sellaista tietoa, jota ei ole tullut itse edes etsineeksi. Blogikirjoituksissa pitää olla naseva otsikko, tiivis teksti ja kuvia niin, että jutusta saa tolkkua silmäilemälläkin
• poliitikkojen blogit. Ne on parhaimmillaan silloin, kun kirjoituksia kommentoidaan paljon ja kirjoittaja antautuu aitoon vuoropuheluun kommentoijien kanssa
• yhteisöllisesti tuotetut blogit, joissa nostetaan esiin tietyn teeman ympäriltä kriittisiä kannanottoja tai hyviä esimerkkejä
• blogit, joissa kirjoittaja antautuu henkilökohtaisella tasolla sisällöntuotantoon. En erityisemmin pidä nettipäiväkirjoista ja liiallisesta minäjournalismista, mutta esim. kun bloggaaja intoutuu esittelemään uusia kenkiään ja joukko lukijoita ilmoittaa hankkivansa samanlaiset, huomaan kenkäkaupassa itsekin miettiväni suhdettani juuri tähän jalkinevalmistajaan. Muotiblogit, matkakuvaukset ja käsityöblogit ovat mukavaa satunnaista luettavaa
• blogit, joissa kirjoittaja kerää kommentteja ja palautetta jonkun asian kehittelemiseen. Arvostan omalla nimellä annettua palautetta, koska se antaa kontekstia näkökulmille ja vähentää roskakirjoittelua.

En lue mitään blogia yhtä säännöllisesti kuin Helsingin Sanomien painettua lehteä. Ainakaan vielä. Yleensä pistäydyn silloin tällöin hyvissä blogeissa, mutta muun ajan luen verkkosivuja siellä täällä verkostoni antamien vinkkien tai esiinnostojen avulla. Omaa blogia luen usein :-). Ensiksikin, on erittäin palkitsevaa, kun saa blogiinsa kommentteja ja toiseksi, jokaiseen kommenttiin on syytä vastata, jotta vuorovaikutus säilyisi. Kolmanneksi, on syytä seurata, että kommenttikentät eivät täyty sinisen pillerin myyntiteksteistä.

Oma tyylilajinsa on bloggaus, jossa kirjoittajan ensisijaisena tavoitteena on nopeus. Netti elää reaaliaikaisen tiedon virrassa, josta osa kirjoittajista poimii pintakuohuja. Pierre Bayard on kirjoittanut kirjan ”Miten puhua kirjoista joita ei ole lukenut” (en ole lukenut kirjaa) ja Hannu Marttilan kolumnin perusteella siitä voisi jo kirjoittaa blogiinsa. Näin tapahtuukin usein, että kirjoittajat vain referoivat toisia kirjoituksia ja rummuttavat tyhjää sisältöä. Ja aiheuttavat lukijalle pettymyksen. Mutta bloggauksen suola on kuitenkin ajankohtaisuus, joten hyvää aihetta ei ole syytä hautoa liian pitkään.

Komiasti eOppimaan

Seinäjoen amk:n (SeAMK) Ohjauksen kehittäminen etätyövälineillä -hankkeen ohjausryhmä kokoontui Seinäjoella viime viikolla. Ohjausryhmä on koontunut sekä online että f-to-f . Tällä kertaa kokouksen lisäksi tutustuimme SeAMKin oppimisympäristöön ja hankkeisiin.

Komia alueellinen yhteistyö näkyi mm. Opinlakeuden ja Webanetin esittelyissä.

Jouni Jouppila esitteli Webanetiä.

Webanet on verkkosivusto, johon Seinäjoen yliopistokeskus ja Seamk tuottavat videoita, jotka keskittyvät tieteen popularisointiin. Videot ovat laadukkaita ja helposti katsottavissa. Tieto videon pituudesta ja mahdollisuus jakaa se yhteisöpalveluissa (FB, Twitter) lisäisivät vielä tiedon leviämistä. Esim. Karis Salon videoesitys Sähköpostiviestinnästä on mieleenkiintoinen ja herättää katsojansa videon keskivaiheilla :-) Trissa.tv puolestaan on Etelä-Pohjalainen nettitv, jossa Seamk on myös mukana.

Tekniikan koulutusohjelman Cave (cave automated virtual environment) - virtuaalilaboratorion esittely herätti keskustelun 3-mallintamisen ja simulaatioiden tarpeesta koulutuksessa sekä työelämän kehittämisessä.

Cavessa käytetään 3D-laseja samalla tavalla kun 3D-elokuvissa ja tv:n katselussa. Virtuaalinen elämys on hyvin voimakas. Laboratoriossa voidaan suunnitella palveluja, rakentaa virtuaalipelejä ja tuottaa monipuolisia visuaalisia elämyksiä. Cave on tekniikaltaan vakuuttava, mutta se ei ole ainakaan tällä hetekellä vielä ole integroitavissa nettipalveluihin.

Sosiaalinen media ammattikorkeakoulun työssä herätti runsaasti keskustelua. Jotta voidaan komiasti toimia verkossa, pitää luoda oma käsitys sosiaalisesta mediasta ja tunnistaa sen mahdollisuudet. Myös SeAMK on luomassa sosiaalisen median ohjeita henkilökunnalle ja opiskelijoille.

Osallistu etäältä, mutta ole läsnä

Työpaikoilla ja oppilaitoksessa tulee usein vastaan tilanteita, joissa ei ole mahdollista tai järkevää matkustaa pitkiä matkoja tapaamaan toisia ihmisiä. Viime päivien lentokiellot nostivat video- ja verkkokokoukset, pikaviestimet ja puhelimen tärkeään asemaan. Nyt viimeistään on aika opetella kokousten pito, ohjaus ja luennointi verkon välityksellä!

Itse osallistuin viime viikolla etänä Leicesterin yliopiston opetusteknologiayksikön avajaisiin. Osa ihmisistä osallistui avajaisiin paikanpäällä, osa web-konferessin avulla ja muutamat myös Second Lifen kautta. Etäosallistujat saivat katsella ja kuunnella avajaisia videokuvasta sekä huudella halutessaan terveisiä tutuille. Etäosallistujat rupattelivat Wimban chatin kautta toisilleen ja Second Lifessa chattaili myös muutama avatar. Parhaiten todennäköisesti viihtyivät paikalla olijat varsinkin kun tarjolla oli syötävää ja juotavaa, mutta myös etäosallistuja koki kuuluvansa joukkoon kun tarjolla oli puhe- ja chat-yhteys

Mua vit***taa toi tietojärjestelmä

Avoimilla keskustelufoorumeilla näyttää siltä, että huono käytös ja vihamieliset mielenilmaukset ovat lisääntyneen. Himanen vertasi Helsingin Sanomien haastattelussa avoimia keskustelupalstoja kirjoituksiin yleisten käymälöiden seinillä. Törky voi johtua kirjoittajan ajattelemattomuudesta tai sitten se on tiettyjen henkilöiden masinoimaa tahallista häiriköintiä. Fleimausta on aina tapahtunut keskustelupalstoilla, mutta nyt kun valvomattomia foorumeita perustetaan kiihtyvällä tahdilla, epäasiallinen viestintä jää roikkumaan nettiin lukijoiden harmiksi.

Vielä muutama vuosi sitten ei ollut tavatonta, että joku opiskelija lähetti kiivaan sähköpostin opettajalle, tukipalveluihin tai hallinnon henkilöstölle. Viesti oli syyttävä, kirjoitettu todennäköisesti pahimmassa tunnekuohussa ja lähetä –nappulaa oli painettu ilman sensuuria. Oman kokemukseni mukaan opiskelijoiden sähköpostien sisällöt ovat kuitenkin tulleet sävyltään asiallisimmiksi ja huonosti muotoiltuja kiukun ilmaisuja on harvoin. Olisiko tässä nähtävissä merkkejä medialukutaidon kehittymisestä? Opiskelijoita on opastettu sähköpostien kirjoittamisessa jo pidemmän aikaa.

Nyt pitäisi valistaa opiskelijoita myös avoimiin foorumeihin kirjoittamisen hyvistä tavoista. Huonoa käytöstä esiintyy erityisesti keskustelupalstoilla, joihin ei tarvitse kirjautua omalla nimellä. Mutta myös Facebook ja muut yhteisöalustat vilisevät ajattelemattomia lausuntoja toisista ihmistä todennäköisesti johtuen siitä, että ”mopo on karannut käsistä” ja kirjoittaja on unohtanut, että huonot uutiset leviävät nopeasti. Epävirallisessa viestintäympäristössä hyvät tavat näyttävät unohtuvan helpommin kuin organisaation tarjoamissa oppimisympäristössä (opettajan valvova silmä paikalla?). Esimerkiksi toisen henkilön nimen mainitseminen julkisessa foorumissa pitää aina tapahtua harkiten. Aktiivisesti eri medioissa esiintyvien henkilöiden puheisiin ja teksteihin on melko turvallista viitata, kunhan sen tekee rakentavassa hengessä. Mutta esim. opettajat, jotka kyllä tekevät julkista työtä, eivät kaikki halua, että he tai heidän työnsä tulee julkisesti arvioitua avoimilla nettisivuilla omalla nimellään.

Korkeakouluissa on syytä laatia opiskelijoille ja henkilökunnalle ohjeet kuinka kirjoittaa avoimeen tietoverkkoon. Tällaista taitoa ei ihmisillä vielä ole. Jokaisen pitäisi pitää aina kirkkaana mielessä, että viestin lähettäjä ja vastaanottaja ovat molemmat ihmisiä, ei koneita. Ja ihminen se parhaansa mukaan niitä tietojärjestelmiäkin rakentaa ja ylläpitää :D

Meissä jokaisessa elää pieni toimittaja?

Reaaliaikaisen tiedon välittäminen on tyyppillistä sosiaaliselle medialle. Tieto pitää saada levitettyä nopeasti silloin, kun se on ajankohtaista. Ilmaiset videonjakopalvelut, kuten Bambuser, mahdollistavat live videon lähettämisen kännykästä tai web-kameralla. Kuvan ja äänen laatu on heikko, mutta autenttisesta tilanteesta välittyy nopeasti haluttu tilanne ja tunnelma. Live videona voi toteuttaa haastatteluja, tiedottaa tai jakaa ryhmän yhteisiä kokemuksia.


Kansainvälisen toiminnan johtaja Arja Majakulma esittelee vieraille Otaniemen Laurean Business Ventures -opiskelijoiden oppimisympäristöä - Caribia ja Manhattan ovat avoimia kohtaamistiloja.

Benchmarking verkkokokouksena

Pidimme Jyväskylän ammattikorkeakoulun kollegojen kanssa verkkokokouksen, jossa benchmarkattiin toistemme eOppimisen tukipalveluja. Aika saatiin sovittua helposti, kun 1 - 1,5 tunnin kokoukseen ei tarvinnut varata matkustusaikaa. Kokoukseen osallistui ihmisiä (yhteensä 4) Hyvinkäältä, Turusta ja Jyväskylästä. Matkakilometreja säästyi 1290 km, matkustusaikaa säästyi 16,5 tuntia. Säästimme luontoa 206 kg CO2 määrältä, mikä olisi tuotettu henkilöautolla liikuttaessa.

Tässä kokouksessa ihmiset tunsivat toisensa ennestään, joten kokouksessa päästiin suoraan asiaan. Äänen ja videokuvan avulla kokouksesta tuli hyvinkin aito ja luonteva. Verkkotapaaminen sopii hyvin bechmarking toimintaan: osallistujat voivat keskustella, pitää esityksiä ja näyttää kuvia ja videoita. Esittäjä voi havainnollistaa asioita myös oman tietokoneen näytöltä. Tarvittaessa verkkokokouksen voi nauhoittaa, jos halutaan palata saatuihin tietoihin vielä myöhemmin uudestaan.

Erilaiset verkkokokoukset, online ohjaus- ja opetustilanteet sekä webinaarit ovatkin koko ajan lisääntyneet korkeakouluissa. Yhä useammin online istuntoihin osallistutaan myös ulkomailta ja kansainväliset yhteistyöhankkeet hyötyvät hyvistä internet-yhteyksistä.



Kuva bencmarking istunnosta Connect pro-järjestelmässä. (Tosin puolet osallistuista ehti jo poistua ennen kuvan ottamista).

Opettaja on viisaampi kuin Google

Toisen henkilön tai henkilöiden kirjoittaman tekstin julkaiseminen omana on väärin sekä tekstin tekijää kohtaan että haitaksi omalle oppimisprosessille. Luvaton tekstin lainaaminen eli plagionti näyttää lisääntyvän yhtä nopealla vauhdilla, kuin digitaalisessa muodossa olevat sisällöt. Aiemminkin tekstejä varastettiin kirjoista kopioimalla, mutta nyt tekstin tuottaminen muutamalla hiiren klikkauksella on nopeaa.

Ammattikorkeakoulussa on kaksi erityistä kohderyhmää - aloittavat opiskelijat ja opinnäytetyötä tekevät opiskelijat, joita erityisesti kannattaa ohjata hyvään tieteelliseen kirjoittamiseen. Alkuvaiheen opinnoissa korostuu erityisesti palgioinnin ennaltaehkäisevä toiminta, mutta myös opintojen loppuvaiheessa olevat opiskelijat tarvitsevat ohjausta mm. plagioinnin tunnistamisessa.

Huijareita on liikkeellä yllättävän paljon. Tekstiä kopioidaan surutta kirjoitusvirheineen päivineen. Selitykset ovat moninaiset: en ehtinyt stilisoida tekstiä, luulin että kyseessä on ryhmätyö, professorin tekstiä ei saa mennä muuttamaan jne.

Plagioinnin paljastavat ohjelmat (esim. Urkund) eivät ole täydellisiä - ne hakevat tekstejä vain sähköisistä materiaaleista, joihin niillä on pääsy, ja tietojen esittäminen erilaisista tietokannoista voi olla vaikeaa, jos teksti on syvällä tietokannassa. Googlen hakukone on aika ylivoimainen tietojen etsijä tällä hetkellä. Plagioinnin paljastavan ohjelman avulla opettaja saa kuitenkin kerralla analyysin koko opiskelijan työstä ja Googlella voi täydentää tarkastusta. Kokenut opettaja on viisaampi kuin Google - opettaja muistaa oman alan sisältöjä ja pystyy yhdistelemään monesta lähteestä tulevaa informaatiota. Opettaja suhteuttaa opiskelijan tuotoksen hänen aikaisempiin teksteihinsä ja huomaa, jos tekstien luonne oleellisesti muuttuu.

Kuvien käyttöön palgioinnin paljastavat ohjelmat eivät ota kantaa. Kuviin pitää käyttäjällä olla aina oikeudet, koska niihin ei voi siteerata samalla tavalla kun tekstiin. Kuvienkin tekijänoikeuksia rikotaan sekä tarkoituksellisesti että tietämättömyydestä johtuen.

Yhteisöllinen kirjoittaminen voi ehkäistä plagiointia, jos ryhmä "ihan oikeasti" tuottaa yhdessä uutta tietoa eikä vain liitä yksilöiden tuottamia palasia yhteen. Laurean Learning by Developing -toimintamallin mukaan saatetaan yhteisö yhdessä kehittämään ja oppimaan sovittuja asioita. Samaan aikaan työskentely face-to-face tai verkossa opettajan ohjauksessa voi varmistaa sen, että kaikki käyttävät omaa päätään eivätkä sorru plagiointiin. Online tapaamiset voi järjestää verkkokokoustyövälineellä (esim. Connect pro) ja yhteisöllisesti voi kirjoittaa wikiin. Haasteeksi jää, miten varmistetaan oma ajattelu ja oman tekstin tuottaminen eri aikaan verkossa työskenneltäessä.


Posteri: Laurean kampanja plagiointia vastaan

Luovuus irti

Oman ammattitaidon ylläpitäminen ja kehittäminen ovat jatkuva prosessi. Opettajalla on haasteena pitää itsensä ajantasalla sekä opetuksen sisällössä että pedagogiikassa. Novia ammattikorkeakoulun muotoilun opettajat rakensivat oman näyttelyn teemalla Hejdlöst- Hulvatonta! Näyttely (14.1.-13.2.2010 Turku) on mielenkiintoinen ja varmasti haastanut opettajat miettimään taas henkilökohtaisesta näkökulmasta omaa opettamaansa aineista.


Hiilijalanjälki, Eeva Dahlberg. Grafiikkaa suihkumyssyjen koteloihin


Peilikuva, Eeva Dahlberg. Tietokoneella tehtyä grafiikkaa

Ne korutont´ol kertomaa, ne ota vastaan, kallis maa!

Luin junassa Vänrikki Stoolin tarinoita, koska kirjastosta lainaamassani eKirjan lukualustassa (Bookeen) ei ollut tuoreempaa kirjallisuutta. Rajattu sisältö johtuu kirjojen tekijänoikeuksista. Lainaaja ei saa itse ladata sisältöä lukijaan eikä hän voi itse valita mitä lukija sisältää. Huokaus. No tulipa kuitenkin kokeiltua millainen lukijalaite on käyttää junamatkalla. Lukija oli kevyt pidellä ja fonttikokoa pystyi muuttamaan. Ei ollenkaan huono ratkaisu. Ennen oman laitteen hankintaa odotan vielä, että saadaan lisää sisältöjä eKirjoihin.

Amazon verkkokirjakauppa ilmoitti, että se myi joulukuussa enemmän eKirjoja kuin painettuja kirjoja. Amazonin Kindle onkin jo kehittyneempi lukualusta - sillä saa ilmeisesti jatkossa myös nettiyhteyden.

Leicesterin matkasta vielä

Viime viikon Carpe Diem koulutusmatka Leicesterin yliopistoon on vielä mukavasti muistissa. Saimme kutsun osallistua talkoisiin jakamaan avoimesti oppimateriaalia. OTTER projektissa julkaistaan oppimateriaaleja avoimen käyttöön Creative Commons lisensiointia hyödyntäen. Vastaavan tyyppinen suomalaisten käynnistämä hanke on Lemill

CALF projektissa mietitään millaista on tulevaisuuden oppiminen ja korkeakouluopetus. Tämän projektin tuotoksiin kannattaa tutustua kun omassa organisaatiossa suunnitellaan tieto- ja viestintätekniikan ohjelmaa tai strategioita.

Sovimme yliopiston yhteistyökumppaniden kanssa tapaavamme seuraavan kerran Second Lifessa. Brittejä kiinnostaa tulla luistelemaan ja hiihtämään suomalaisten EduFinland saaristoon.


Beyond Distance Research Alliance -yksikkö Leicesterin yliopistossa



"Critical friend" Gabi Witthaus antaa palautetta lehtoreiden Tuula Perätalon ja Ritva Jäättelän verkkototeutuksen suunnitelmasta

Mikä eKirjassa kiinnostaa

Leicesterin yliopiston DUCKLING projektissa tutkitaan eKirjojen käytettävyyttä opiskelussa. Opiskelijoille jaetaan Sonyn eReaderit ja heitä opastetaan siirtämään sähköisessä muodossa olevat oppimateriaalit ja kirjat lukijaan. eKirjat olivat yhtenä teemana myös Suomessa kirjamessuilla ja huomasin, että lukijoita markkinoidaan ainakin lentokentillä matkustajille. Amazonin Kindle lukijalla voi jo ottaa yhteyden nettiin.

Nähtäväksi jää kuinka ihmiset tulevat vastaanottamaan uuden mukana kannettavan laitteen. Onko lukeminen sujuvaa? Kuinka helposti kirjat ja muut teksit saa siirrettyä lukijaan? Kuka haluaa kantaa kännykän ja läppärin lisäksi eKirjan lukijaa laukussaan?

Leicesterin workshopissa kirjasimme ylös asioita eKirjan puolesta ja vastaan.

Carpe Diem

Kahden päivän mittainen workshop työskentely omien projektien kehittelyssä alkaa olla loppusuoralla. Kehitämme verkkoon johtamis- ja turvallisuusopintoja, bisnestä, terveysalan opintoja ja kieliopintoja. Carpe Diem konseptiin kuuluu storyboardin tekoa pienryhmässä, verkkoaktiviteettien tekoa (e-tivities), verkkototeutuksen rakentamista ja ulkopuolisen asiantuntijan palaute. Storyboardiin kirjataan sisällöt, aktiviteetit ja arviointi.

Lyhyessä ajassa opettajat työstivät Leicesterin yliopiston kehittämän mallin mukaisia aktiviteetteja, joiden rakenne on kipinän luominen > aktiviteetin tarkoituksen kuvaus > tehtäväksi anto > vastine. Teimme videoklippejä digikameralla, podcasteja Audacityllä ja Optimalla sekä wikejä Optimaan.



BDRA tutkimusyksikkö hyödyntää säännöllisesti David Hawkridgen asiantuntemusta. Hawkridge on toiminut pitkään avoimen yliopiston it-johtajana




Storyboardia rakentamassa





Yliopettaja Teija-Kaisa Aholaakko ja lehtori Elina Rajalahti tuottamassa podcasteja.

Oppiva yhteisö workshopissa

Luotsaan 10 hengen opettajaryhmää koulutusmatkalla Leicesterin yliopistolla. Ensimmäinen neljästä päivästämme Beyond Distance Research Alliance –yksikössä oli innostava ja ryhmäläiset kokivat sen antoisaksi oman työn kehittämisen kannalta. Yksikössä tehdään tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön tutkimusta ja heidän koulutuksensa perustuu itse tutkittuun tietoon. Koulutus tapahtui workshopissa isossa ryhmässä, jossa vuorotteli projektien ja tutkimustulosten esittely, keskustelu ja kokemusten vaihto sekä pienet pedagogiset tehtävät. Meillä osallistujilla oli omat läppärit esillä ja välillä kuuntelimme podcasteja tai etsimme projektien web-sivuilta tietoja.
Yksikön johtaja professori Gilly Salmon loi välittömän tunnelman esittelemällä toimintaa luontevalla tavallaan. Gilly kertoi olevansa käytettävissä vierailumme ajan myös henkilökohtaisiin keskusteluihin. Koulutuksemme vetäjä on professori Alejandro Armellini. Ensimmäisen päivän aikana asetimme itsellemme henkilökohtaiset ja koko ryhmää koskevat tavoitteet. Itselleni jäi ensimmäisestä päivästä tavoitteeksi ottaa kehittää avointa, oppivaa yhteisöä sekä ottaa käyttöön eKirjat.




Professorit Ale Armellini, Ming Nie ja Palitha Edirisingha




Lehtorit Eva Forssén, Tiina Ranta ja Matti Kurronen workshopissa




Tohtori Samuel Kotei Nikoi kertoo eri opiskelutapojen jättämästä hiilijalanjäljistä




Kindl eKirjojen lukija

Facebook ihastuttaa ja vihastuttaa

Yhteisöpalvelu Facebook kasvattaa suosiotaan Suomessa koko ajan. Yritykset ja organisaatiot ovat strategisen keskustelun edessä - miten suhtautua työntekijöiden verkkokirjoitteluun: Mitä saa kirjoittaa omasta yrityksestä? Saako työajalla kirjoittaa verkkopalveluihin? Voiko työntekijä ilmaista olevansa eri mieltä työnantajan kanssa?

Facebook, Twitter, Second Life ja muu sosiaalinen media ovat alkaneet olla esillä myös valtamedioissa. Mm. Helsingin Sanomat kirjoitti hyvän jutun 31.10 siitä, miten vapaa-aika ja työ menevät Facebookissa helposti sekaisin. Työntekijä voi kokea olevansa aina työnantajan palveluksessa. Ohjeistuksilla ja pelisäännöillä voidaan kuitenkin ennaltaehkäistä ongelmien syntyä ja auttaa työntekijöitä tunnistamaan oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan.

Jos sairaalan työntekijät eivät tee työtehtäviään, vaan kuluttavat aikaansa Facebookissa, on ongelma työnjohdollinen. Jos hoitaja kirjoittaa Facebookiin potilaiden asioita, on häntä ojennettava tietosuojan alaisten tietojen vuotamisesta. Ongelma ei korjaannu Facebookin käytön kieltämisellä. Jos hoitaja puhuu ääneen potilasasioita bussissa työkaverinsa kanssa tai kännykässä (mikä ei ole harvinaista), pitäisi hoitajilta kieltää saman logiikan mukaan julkisten kulkuneuvojen käyttö työmatkoilla.

Monen ammatin harjoittaminen on viimeaikoina siirtynyt yhteisöllisiin medioihin. Verkossa voi tavata poliisin, nuorisotyöntekijän, pankkivirkailijan, lääkärin ja toimittajan. Virkamiehiä kannustetaan verkkoon. Koulutuksen pitää vastata tähän haasteeseen ja kasvattaa opiskelijoita vastuullisiksi netin käyttäjiksi. Sosiaalinen media on jo vaikuttanut opiskeluun monella tavalla ja sillä voi olla yllättäviäkin vaikutuksia koulutusorganisaation eri tasoilla. Esimerkiksi julkinen keskustelu netissä eri oppilaitoksista on vilkasta ja sekaan mahtuu monen tasoisia palautteita.

Oma kokemukseni Facebookista on positiivinen. Välillä olen kyllä nähnyt verkostossani yksittäisten kirjoittajien ylilyöntejäkin, lähinnä omien henkilökohtaisten asioiden liiallisella paljastamisena isolle joukolle. Moni palveluntarjoaja näyttää benchmarkkaavan Facebookia ja kehittävän sen esimerkin mukaista yhteisöllisyyttä. Tällä hetkellä kaipaan lähinnä hyvää mashup palvelua, jolla voisi päivittää omia tietojaan moneen yhteisölliseen alustaan. Facebook ei palvele kaikkia verkostoitumistarpeita.

Etäneuvottelukulttuuria tulee kehittää ja edistää jo opiskeluaikana

Etäneuvotteluissa luottamuksen saavuttaminen ja toisen ihmisen syvällinen ymmärtäminen koetaan vaikeammaksi kun face to face tapaamisissa. Harvard Business Reviewin lukijoilleen tekemän kyselytutkimuksen perustella yritykset luottavat busineksen teossa edelleen eniten fyysisiin kasvokkain tapaamisiin. Web-konferensseihin ja videokonferensseihin luotetaan vähemmän, kun puhelinneuvotteluihin. Tärkeiden sopimusten tekeminen, yrityksen avaintehtäviin hakevien ihmisten haastatteleminen ja tärkeiden asiakkaiden kohtaaminen tehdään edelleen mieluiten kasvokkain samassa tilassa.

Koska etäneuvottelut säästäisivät rahaa, aikaa ja luontoa, pitäisi etäneuvottelukulttuuria opiskella ja kehittää mahdollisimman paljon jo opiskeluaikana. Monet yritykset ilmoittavatkin, että ne aikovat jatkossa lisätä etäneuvottelujen määrää ja supistaa matkustuskuluja. Huolena kuitenkin on kärsiikö busines lähikontaktin puuttuessa.

Managing Across Distance in Today’s Economic Climate:
The Value of Face-to-Face Communication
A report by Harvard Business Review Analytic Services sponsored by British Airways http://www.britishairways.com/cms/global/pdfs/HBRAS_BA_Report_36D1.pdf

Aikuiskoulutusta kehittämässä viestintäleirin keinoin

Neljän ammattikorkeakoulun (Hamk, Lamk, Laurea ja Metropolia) Aikuiskoulutuksen Viestintäleirillä opittiin uutta sosiaalisen median käytöstä ja ladattiin akkuja Evon luonnossa. Workshoppien teemoina olivat wiki yhteisöllisen tiedon tuottamisessa, Second Lifen käyttö sekä podcastit ja videot. Leiriin osallistui 18 aikuiskoulutuksen asiantuntijaa ja 5 kouluttajaa.

Kaksipäiväisen leirin aikana kaikki osallistujat ehtivät saada omakohtaisen kokemuksen uusien verkkotyövälineiden käytöstä ja pohtia menetelmien soveltamista aikuiskoulutukseen ja Ylemmän amk tutkinnon -koulutukseen. Suurinta suosiota taisivat saada videoklippien teko ja wiki. Kuvan merkitys näyttää olevan suurempi kuin pelkän äänen. Vaikka äänitiedostot ovat nopeita tehdä ja niiden käyttettävyys on hyvä, näyttävät opettajat kiinnostuvan enemmän videoista. Äänitiedostoillekin löydettiin kyllä käyttöä esim. opiskelijoiden opinnäytetöiden palautteiden antamisessa. Virtuaalimaailmojen käyttö koulutuksessa tuntui tällä hetkellä kaikkein vieraimmalta. Muutama osallistuja kuitenkin lämpeni myös tälle toteutustavalle ja aikoo jatkossa kokeila omassa toiminnassaan Second Lifea. Samanlaista vastalauseiden myrskyä kuin esim. vielä vuosi sitten kun puhuin SL:sta, ei opettajien keskuudessa noussut.

Lisää tietoja ja tuotoksia löydät Viestintäleirin wikistä



Kuva: Pienryhmäkuva osallistujista Second Lifessa.

Lähellä vai kaukana

Harmittaa, miten vähän ihmiset vielä osaavat valita online tapaamisia matkustamisen sijaan. Kiireisen lukuvuoden alussa ei käytetä riittävästi aikaa sen pohtimiseen, miten asiat kannattaisi toteuttaa, vaan toteutetaan ne entiseen tapaan. Online kokouksia ei myöskään usein ehditä valmistella tai harjoitella, jolloin kiireessä järjestetty verkkokokous voi olla joillekin painajainen.

Toteuttamistapoja voi olla monia riippuen siitä riittääkö, että osallistujat kuulevat ja näkevät kaiken informaation, vai pitääkö heidän myös pystyä antamaan oma panoksensa tilaisuuden sisältöön.

Netin kautta voi seurata elävää lähetystä niin, kun tehtiin esim. Laurean BDI konferenssissa kesäkuussa. Livestream-palvelussa videon lähettäminen nettisivulle on ilmaista 50 katsojaan asti. (Mun oma TV-kanava on http://www.livestream.com/irmatolivechannel)Kun kameramies kuvaa esittäjää ja taulua, etäosallistujat voivat istua missä tahansa netin päässä. Kommentoida ja kysyä voi chatin avulla.

Online luento- ja neuvottelutyövälineitä on jo runsaasti, joku oli päässyt laskuissa jo 35 eri tuotteeseen tällä hetkellä. Laureassa tutuimmat ovat WebEx ja Connect pro. Online kokousvälineillä päästään hyvään vuorovaikutustilanteeseen, jossa puhe, kuva ja yhteinen tekeminen tuovat tunteen läheisestä kanssakäymisestä. Nauhoitteita voi seurata jälkikäteenkin.

Second Life virtuaalimaailmassa vuorovaikutus tapahtuu avattarien välityksellä. Second Lifeen voi yhdistää ääntä ja kuvaa myös todellisista tilanteista esim. välittämällä luento videona Second Lifeen tai soittamalla Second Lifesta Skypellä henkilön kännykkään. Elokuussa osallistuin Oppiminen eri maailmoissa -seminaariin (http://toisessamaailmassa.fi/) Second Lifessa Joensuun yliopiston virtuaali-campuksella. Pystyin seuraamaan kaksipäiväistä seminaaria kotoa käsin ja rupattelemaan toisten avattarien kanssa esitysten sisällöstä. Koneeni suorituskyky oli tosin kovalla koetuksella ja ajoittaiset tekniset ongelmat estivät rupattelun ja avattaren liikkumisen silloin, kun samalle virtuaali-campukselle tuli paljon avattaria. Pystyin kuitenkin kuulemaan ja näkemään lähetyksen luentosalista.

Videostriimaukset ja online neuvottelut alkavat olla melko luotettavaa tekniikkaa, ainakin laajakaistayhteyksien päässä. Virtuaalimaailmat eivät vielä ole käytettävyydeltään parasta mahdollista tasoa ja käyttäjien pitää varautua vielä isoihinkin tekniksiin haasteisiin. Mutta ... kun avattaren avulla voi ilmaista itseään vielä monipuolisemmin ja luovemmin kuin muuten online, niin tekniikan kehitystä kannattaa seurata.