Keskustellaan arvoista

Laureassa on keskusteltu tänä keväänä organisaation arvoista wiki-alustalla. Käynnistyspuheenvuoron ja asiantuntijapuheenvuorojen lisäksi koko henkilökunta on voinut kommentoida ja tuoda oman näkemyksensä yhteiseen keskustelufoorumiin. Keskustelun fasilitaattori on haastanut ihmisiä osallistumaan ja koostanut yhteenvetoja.

Yhteisöllisyys on itselleni läheinen teema jo senkin vuoksi, että se on ollut kasvava trendi eOppimisen alueella. Itse uskon ”ihan oikeasti”, että joukko hyvin valittuja ihmisiä tekee asiat paremmin, kun huippuasiantuntija yksinään. Laureassa voin edistää yhteisöllisyyttä kehittämällä yhdessä henkilökunnan kanssa työtapoja, jotka edistävät verkostomaista työskentelyä ja asioiden jakamista. Hyvin toimivat verkostot syntyvät jäsenten motivaatiosta tehdä asioida yhdessä silloin, kun jokainen hyötyy toiminnasta. Li ja Bernoff (2009, s.25) ovat kehittäneet käsitteen ”verkkovalta” (eng. groundswell), jolla he kuvaavat ihmisten tapaa käyttää verkon tekniikoita saadakseen tarvitsemansa asiat toisiltaan eivätkä yrityksiltä tai perinteisiltä instituutioilta. Mielestäni vastaavaa kehitystä on nähtävissä myös omassa työyhteisössäni – tieto ja yhteistyökumppanit haetaan sieltä, mikä parhaiten vastaa tarvetta. Tämä on ilmiö, joka organisaatiossa pitää tunnistaa ja lähteä tukemaan toimivia yhteisöjä.

Yhteisöllisyyden esteinä ovat yleensä ennakkoluulot ja erilaiset pelot. Esteitä selitetään kiireellä tai luottamuspulalla. Yhteistyöhaluttomuus voidaan esim. peittää tekijänoikeuskysymyksiin tai yrityssalaisuuksien kohtuuttomaan korostamiseen. Avoimuutta aion itse edistää esimerkiksi kirjoittamalla oman näkökulmani avoimeen nettiin :D

Luovuutta voidaan edistää monilla eri tavoilla myös verkon välityksellä. Online tapaamisissa voidaan päästä syvällisiin keskusteluihin ja ideoiden kehittelyyn, vaikka osapuolet olisivat fyysisesti eri puolilla maapalloa. Virtuaalimaailmojen (esim. Second Lifen) avulla läsnäolon tunne voi olla jopa vielä parempi ja ihmiset voivat virtuaalihahmojensa avulla ilmaista luovalla tavalla myös ulkonäön ja liikkeiden avulla itseään. Itse en vierasta face to face –tapaamisia, enkä haluaisi nähdä virtuaalitapaamisia ja kasvokkain kohtaamisia toisiaan poissulkevina käyttäytymistapoina. Rohkaisen opettajia kokeilemaan uusia virtuaalisia työvälineitä ja toivon muilta ennakkoluulotonta halua tutustua uusiin asioihin. Kuten monesti on todettu, verkkotyövälineet (tools) ja leikkikalut (toys) eivät nykypäivänä eroa paljon toisistaan.

Vastuullisuus merkitsee sitä, että olemme vastuullisia työstämme ja lupauksistamme asiakkaille, työkavereille ja itsellemme. Vastuuta on myös vähentää turhaa matkustamista. Online tapaamisilla voimme pienentää hiilijalanjälkeämme sekä matkakustannuksia ja -aikaa. Sosiaalinen vastuullisuus ja eettinen toiminta ovat yhteisöllisyyden edellytyksiä. Mielestäni tiimitoiminnan pitäisi perustua luottamukseen siitä, että jokainen tekee parhaansa. Eräs vaihto-opiskelija kertoi heidän oppilaitoksessaan olevan tapana, että jos joku ei panosta tarpeeksi ryhmässä toimimiseen, passiivinen henkilö voidaan kahden varoituksen jälkeen äänestää ulos ryhmästä. Ihmisten toiminta avoimissa tietoverkoissa voi olla myös kaunisteltua tai muuten valheellista tai vilpillistä. Ammattikorkeakoulun tehtävä on auttaa opiskelijoita kasvamaan vastuullisiksi ammatillisiksi toimijoiksi.

Charlene Li & Josh Bernoff, 2009, Verkkovalta – Voittaminen sosiaalisten teknologioiden maailmassa

Julkinen palaute

Eräs opettaja sai palautetta, että opiskelijan tentti oli mennyt pieleen, koska valvovan opettajan pukeutuminen oli masentanut häntä. Toinen opettaja Googlasi omaa nimeään netissä ja ensimmäinen hakutulos oli opiskelijan julkinen oppimispäiväkirja, jossa opettajan nimi tulee usein esiin opiskelijan epämieluisaksi kokeman oppiaineen yhteydessä.

Palautteen antamista ja vastaanottamista on hyvä opiskella kaikilla koulutusasteilla. Ajattelematon julkinen kirjoittaminen blogeissa, wikeissä ja yhteisöllisillä alustoilla voi aiheuttaa ikäviä jälkivaikutuksia. Siksi tarvittaisiinkin ohjeita tai suosituksia siitä, kuinka kirjoitetaan tietoverkkoon. Liian yksityiskohtaisten tietojen julkaiseminen tai muiden henkilöiden mainitseminen nimellä omissa kirjoituksissa ei ole välttämättä tarpeellista.

Myös oppilaitosten omia palautejärjestelmiä tulee koko ajan kehittää niin, että palautteen antaminen on mahdollisimman helppoa ja että opiskelijat kokevat, että palautteilla on vaikutuista asioihin. Julkisten sivujen palaute voi olla merkki siitä, että opiskelijat eivät ole saaneet ääntään muuten kuuluville.

Suomalaiset nuoret kokeilivat opettajien arviointia avoimella verkkosivustolla (Helsingin Sanomat 16.5.09). Kaikki saivat itse lisätä opettajia ja arviointeja sivustoon. Arviointikohteena oli oikeudenmukaisuus, ammattitaito ja miellyttävyys. Vastaava sivusto löytyy http://www.ratemyprofessors.com/. Tällä sivustolla arvioidaan opetuksen ja opettajan laatua, helppoutta, selkeyttä ja avuliaisuutta.

Pitääköhän tällaiseen jatkossa varautua? Jos netissä tulet mielestäsi väärin arvioiduksi, et pääse korjaamaan muiden kirjoituksia, jos et ole sivuston omistaja. Olen joskus yrittänyt saada netistä pois vanhentunutta tietoa itsestäni, mutta se on kovan työn takana.

Harva ihminen haluaa saada työstään negatiivista palautetta kaiken kansan edessä. Opettaja ei ole ammattia valitessaan tehnyt päätöstä alistua julkiseen arviointiin niin, kun poliitikot tai mediaan pyrkivät julkkikset.

Yksi ratkaisu on lähteä itse mukaan avoimiin tietoverkkoihin ja julkiseen keskusteluun. Sananvapaus turvaa sen, että muiden suita ei voi sulkea, mutta jokainen voi antaa itse oikeaa tietoa ja ohjata opiskelijoita. Suljetuissa verkkoympäristöissä keskustelu ja palautteen antamisen opettelu on turvallista. Sinne opetuksen mikromaailmaan ei kuitenkaan voi lopullisesti jäädä, sillä todellinen, autenttinen oppimisen maailma sijaitsee rajattomassa Internetissä.

Videopuheen voima

Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa -konferenssi keräsi runsaasti kuulijoita Hämeenlinnaan 23 - 24.4. Esityksiä ja puheita pidettiin teemaseminaareissa, foorumeilla ja asiantuntijatapaamisissa. Online ITK:n puheita voi jälkikäteen katsoa ja kuunnella nauhoituksista. Hienoa, kun esittäjien tallenteet ovat vapaasti käytettävissä!

Luin joululomalla lahjaksi saatua Juhana Torkin kirjaa Puhevalta - kuinka kuulijat vakuutetaan ja pidin sen sanomasta. Retoriikalla, puhumalla vaikuttamisella on ikiaikaiset perinteet. Parhaat opit tulevat edelleen antiikin puhujilta. Torkki analysoi poliitikkojen, kansalaisvaikuttajien ja erilaisten julkkisten puheita. Koulutuksen kentällä sekä esitelmän pitämiselle että hyville puheille on tarvetta. Moni opettaja, joka on hyvä luentosalissa puhuja, pelkää, että hänen taitonsa joutuu hukkaan, jos siirrytään toimimaan verkossa. Kuitenkin karismaattinen hahmo välittyy videoltakin, vakuuttava puhe saavuttaa kuulijansa ja nauhoitteiden avulla voidaan saavuttaa suurempi yleisö ja nauhoitteen voi käydä läpi vaikka useamman kerran. Online tilaisuuksissa puhuja pääsee kontaktiin yleisön kanssa chatin ja jaettujen puheenvuorojen avulla.

Laurean viestintäassistentti pyysi minulta haastattelua ITK-konferenssissa pitämästäni esityksestä. Tein tiivistelmän videopuheena Heidin lähettämien kysymysten perusteella ja julkaisin puheen Youtubessa. Puhe on noin 5 min pitkä. Puhe on helppo linkittää intraan tai muhuun sopivaan yhteyteen. Ihan suositeltava tapa boostata omalla äänellä ja kuvalla sanomaansa. Olen ottanut tavaksi vastata silloin tällöin opiskelijoiden sähköpostilla lähettämiin kyselyihin äänitiedostolla - uskon, että se tuo tekstipanotteiseen opiskeluun vaihtelua ja edesauttaa sitä, että opiskelija ei sorru leikkaamaan ja liimaamaan valmista tekstiä vaan joutuu itse ajattelemaan kuulemaansa. Puhuminen on myös nopeampaa kun tekstin tuottaminen.

Hyviä videopuhujia alkaa löytyä verkosta, vaikka niitä ei vielä esim. Torkin kirjassa analysoidakaan. Barack Obama julkaisee joka lauantai videopuheen Youtubessa. Valkoinen talo on ottanut muutenkin sosiaalisen median haltuunsa - Tietokone -lehti uutisoi, että Valkoinen talo löytyy ainakin FaceBookista, Twitteristä ja Myspacesta.



Avattarien avulla kehitetään koulutusta - tiivistelmä Kullaslahden ja Männyn ITK-konferenssissa pitämästä esityksestä

Tietoa haussa

Ymmärrän hyvin opettajien ja informaatikkojen huolen siitä, miten ohjata opiskelijoita kirjoittamaan hyvän tieteellisen tavan mukaisesti ja kunnioittamaan tekijänoikeuksia. Netti on täynnä valmista hyvää tekstiä ja näyttäviä kuvia. Kaikki on vain parin hiiren klikkauksen päässä omalta työpöydältä.

Kirjastojen tietokannat ovat vieläkin työläitä käyttää ja lyhyenkin tauon jälkeen en tahdo muistaa, mikä tietokanta olisi omille hakukohteille paras ja mistä löytyvät esim. kokotekstinä julkaistut artikkelit tai miten ratkaisen asian, jos joudun hakemaan yhden kirjan sieltä ja toisen täältä kirjastosta. Ihmisten blogeista löytyy hyviä lähdevinkkejä, joita usein lähden etsimään. Kavereilta saadut vinkit ovat myös hyviä. Parasta on, kun joku kollega tarjoaa huippu tuoreen artikkelin tai esityksen konferenssimatkansa tuloksena. Tai kaveri vinkkaa lukemastaan jutusta kun tietää, että sinä olet kiinnostunut tietyn laisista jutuista.

On kovin helppoa muuten pitäytyä tutuissa lähteissä tai selailla netistä pikahaulla informaatiota. Ei ole Googlen voittanutta nopeudessa ja käytettävyydessä. Monet työt kirjoitetaan deadlinea vastaan taistellen.

Plagiointiongelmaa vastaan taistellaan nykyään korkeakouluissa ennaltaehkäisevällä työllä, opettamalla eettisesti kestäviä tiedonhankintamenetelmiä ja kirjoittamisen tapoja. Plagioinnin tunnistavien ohjelmien, esim. Urkundin, avulla voidaan paljastaa luvatonta tekstin kopiointia. Tällaisten ohjelmien kattavuus on kuitenkin rajoitettu ja esim. kuvien tunnistamista ne eivät yleensä sisällä.

Laurean informaatikot ovat lähteneet käyttämän sosiaalisen median välineitä asiakkaiden ohjaamisessa. FaceBookissa on ryhmä Laurea-kirjasto ja informaatikot ylläpitävät blogia Hakuammunnasta täysosumiin . No joo, minulla on kyllä tapana myös tarpeen tullen kilauttaa informaatikolle ja saan silloin akuuttiin ongelmaan juuri sen tarvittavan nopean avun. Joskus olen lukenut jopa tiedonhakupalvelun tai tietokantojen käyttöohjeitakin, jos olen oikein hyvällä tuulella.

Mitä työvälineitä käytän

Tutkin vuosi sitten kirjoittamaani Top 10 listaa ohjelmista, joita käytän. Onko tullut muutoksia? Pääosin lista on pysynyt entisen kaltaisena, mutta näillä painotuksilla:
- Jaikun käyttö on vähentynyt ja tilalle on tullut Facebook. Facebookin avaan ainakin pari kertaa päivässä. Kirjoitan itse pieniä kuulumisia siitä mitä teen ja luen muiden kirjoituksia. Jaikua luen silloin tällöin edelleen
- YouTube videoiden katsominen on lisääntynyt paljon sekä vapaa-ajalla että työn merkeissä. Viikonloppuna YouTube saattaa korvata television tuijotuksen kokonaan.
- luen paljon enemmän muiden blogeja kun vuosi sitten. Internet on täynnä fiksujen ihmisten kirjoituksia, jotka ovat nautittavaa ja ajattelua avartavaa luettavaa. Eläköön sanan vapaus ja Web 2.0!
- Second Lifen käyttöni on muuttunut ammatillisemmaksi ja säännölliseksi.
- Verkostoitumisalustojen hyötyjä olen löytänyt vuoden aikana. Olen vakijäsen muutamassa Ningissä ja osallistuin Ning-alustalle tehtyyn virtuaalikonfrenssiin, joka koostui sarjasta online ja offline aktiviteetteja.

Tietoturva-asiat ja tekijänoikeudet pyörivät mielessä kun käytän sosiaalisen median välineitä. Yhtä tärkeä aihe on pohdittavaksi myös sosiaalinen vastuu ja eettisyys yhteisölisessä toiminnassa - nämä kysymykset nousevat oman organisaation arvoista.

Puhalletaan videoclipeillä hehkua oppimateriaaleihin

Videoiden tuottaminen on ollut tavalliselle käyttäjälle melko kryptistä ja työlästä, mikäli haluaisi tuottaa muutakin kun leikkaamatonta pitkää elokuvaa opetustilanteista. Opetusvideoita ei ole pystynyt tuottamaan ilman videotekniikan ammattilaisia, kuvaajia, erikoisvälineitä, valaistusta, hyviä kameroita, mikrofoneja, perusteellisia käsikirjoituksia, rahaa, pitkiä editointisessioita ja jakelukanavia, joista ei ole voinut tehdä päätöksiä kun ei ole ymmärtänyt tarpeeksi formaateista. Kuitenkin tekstivoittoiseen opetusmateriaalitarjontaan kaivataan kovasti ääntä ja liikkuvaa kuvaa.

YouTube ja kännykkäkulttuuri ovat muuttaneet käyttäytymistämme. Jokainen voi tuottaa itse videoita ja jakaa ne muille internetin yli. Video podcasting (tai vodcasting) on videotiedostojen julkaisua verkossa. Osallistuin Maurin (Kantola, Turun AMK) vetämään Videoclipit -workshoppiin http://www.wikicampus.fi/index.php/Videoclipit ja innostuin kovasti tästä yksinkertaisesta perusideasta. Tuotetaan oppimisaihiota tutuilla työvälineillä: kannettava tietokone, webbikamera, liitutaulu tai vastaava. Tehdään peruskäsikirjoitus: alku, esittely, sisältö, lopetus. Tallennetaan video webbikameralla, vaikka yhdellä otoksella, ja siirretään YouTubeen. Videon voi tehdä opettaja tai opiskelija ja videot linkitetään oppimisympäristöön. Pidetään clippi lyhyenä, 2 - 4 min, niin se sopii hyvin klikkailu-kulttuuriin tottuneille netin käyttäjille. Vain ydinasiat viestitetään clipissä. Oppimisaihio voi sisältää haastattelun, asiantuntijan puhetta, livetaltiointia autenttisesta ympäristöstä, tehtäviä jne.

YouTuben sanotaan kasvavan 10 000 videolla päivässä. Tarjonta on varsinainen sekametelisoppa itse tehtyä viihdettä, propagandaa, politiikkaa, uutisia sekä laittomia ja laillisia livetaltiointeja. Oppimisaihiot sopivat hyvin joukkoon ja epävirallisella alustalla ne voivat herättää laajankin yleisön kiinnostuksen. Oppimateriaalissa pääasian pitää olla sisällössä ja sen esittämisessä mahdollisimman opittavassa muodossa. YoTubea on nimitetty "ego castiksi" (mm. prof Norbert Bolz) eli foorumiksi, jossa pääasia on itsensä brandääminen eikä niinkään asiasisältöjen välittäminen. Törmäsin mm yhtenä päivänä videoon, jossa keski-ikäinen henkilö kertoo runsaat 10 min kameralle siitä, mitä hän aikoo mahdollisesti tehdä seuraavaksi elämässään. Miksi hän julkaisi sen koko maailmalle? Mutta ei varmasti olisi pahaksi Laurean brändille, jos jotakin opetusvideota olisi ladattu 3 000 000 kertaa niin kun Michawel Weschin A Vision of Students Today -videota.

YouTube muuttaa videot automaattisesti flash-tiedostoksi, joita kännykät ja kannettavat musiikkisoittimet pyörittävät. Opiskelijat voivat imuroida netin kautta oppimisaihiot itselle ja opiskella kotona, junassa tai vaikka kahvilassa. Olen varma, että edullisilla ja tutuilla työvälineillä pystytään tuottamaan sisällöllisesti hyviä ja jakelukelpoisia oppimateriaaleja ilman raskasta ja aikaa vievää tuotantokoneistoa.

Eka webbikameralla tehty haastatteluni on tässä. Editoin kahden otoksen videota hiukan Windows Movie Makerilla. Lopputulos ei ole säkenöivä, mutta riittää tarkoitukseensa.

Näillä mentiin viime vuonna

Vuoden vaihduttua kirjaan tässä muistiin viime vuonna Laureassa opittua:

1)Korkeakoulujen arviointineuvosto arvioi amkien verkossa tapahtuvaa koulutusta. Kesäkuussa julkaistussa raportissa Leppisaari ym Hyvässä kasvussa Yhdessä kehittäen kohti ammattikorkeakoulujen laadukasta verkko-opetusta Laurean mallityötilat esitellään yhtenä hyvänä esimerkkinä/käytänteenä. Osallistuin asiantuntijoiden delfoi-tutkimukseen, jossa ennakoitiin verkossa tapahtuvan koulutuksen tulevaisuutta. Arviointiprosessiin oli mielekäs osallistua, koska amkien kokemukset ja näkemykset tulivat hyvin kuulluiksi prosessin aikana.

2) Laureaan perustettiin syksyllä 2-vuotinen eOppimisen kehittämisen työryhmä. Ryhmän tehtävänä on eOppimisen ohjelman laatiminen, verkko-opetuksen palautteiden käsittely ja toiminnan kehittäminen sekä opettajien koulutuksen suunnittelu. Työryhmän jäsenet tarttuivat hyvin haasteeseen ja ideoita lähti kehittymään.

3) Laurean virtuaalista oppimisympäristöä kehitettiin Optima ja wiki alustoilla. Wikin yhteyteen perustettiin loppuvuodesta myös Laurea blogit. Second Life virtuaalimaailmaa lähdettiin kehittämään yhteistyössä Hämeen ammattikorkeakoulun kanssa. Sähköisen liiketalouden opintojaksot olivat ensimmäiset laurealaiset opinnot Second Lifessa. Itse pidin lokakuussa ensimmäisen luennon samaan aikaan auditoriossa yleisölle ja Second Lifessa avattarille.

Hienoa huomata, että pitkäjänteinen työ verkko-oppimisympäristöalustan kanssa on johtanut siihen vaiheeseen, että voidaan ottaa uusia verkkotyövälineitä käyttöön perusvälineiden rinnalle.

4)Avoimen ammattikorkeakoulun tarjonnassa painopisteenä oli virtuaalisten opintojen toteuttaminen. Kokonaan verkossa oli mahdollista opiskella kieliopintoja, vuorovaikutusopintoja, juridiikan ja etiikan opintoja sekä ICT-taitoja. Näillä opintojaksoilla kehittyivät online tapaamiset ja luennointi. Esimerkiksi Espanjan kielen opintojaksolla opettaja opetti Saksasta käsin ja opiskelijat osallistuivat online tapaamisiin kerran viikossa omilta tietokoneiltaan, kaukaisin Argentiinasta käsin.

5) ITK-päivillä huhtikuussa Laureasta oli mukana neljä esitystä.

6) Valtakunnallinen Optima-käyttäjäpäivä järjestettiin syksyllä Laureassa. Meiltä oli esittelyssä kolme opetuksen casea ja Optiman käyttäjätutkimuksen esittely.

7) Elokuussa järjestimme 20 hengen italialaiselle opettaja/sosiaalityöntekijäryhmälle kahden viikon eOppimisen koulutuksen Mobile Learning for Social Inclusion. Italialaiset partnerimme olivat hyvin innostuneita aloittamaan verkko-opetuksen ja mm. verkkototeutusten rakentaminen oppimisympäristöalustalle sekä Skypen käyttö lähtivät heillä heti käytäntöön.

8) Sosiaalisen median luovia menetelmiä otettiin käyttöön toimipisteissä. Esimerkiksi SID portaali on yhteisöllinen verkkoportaali Leppävaaran toimipisteessä ja Peer to peer Kerava & Hyvinkää -koulutuksessa on hyödynnetty verkkosivuja, julkisia blogeja, Facebookia ym. Moni Laurean opettaja liittyi viime vuonna Sosiaalinen media opetuksen tukena -verkostoon. Teimme viestinnän toimijoiden kanssa yhteistyössä ohjeistuksia verkkotyövälineiden käytöstä Laurean Intraan.

9)EuroPACE verkoston jäsenenä Laurea osallistui mm. VM-Base Virtual Mobility Before and After Studnt Exchanges - hankkeeseen. Kansainvälisiä eOppimisen näkökulmia kävin hakemassa keväällä Leicesterin yliopistossa ja joulukuussa Online Educassa Berliinissä.

Verkossa on elämää

Elämäni on ollut hyvin vilkasta viime aikoina. Koko ajan pikku hiljaa kasvaa se joukko ihmisiä, jotka käyttävät virtuaalisia työvälineitä. Tässä muutamia esimerkkejä:

Skype nettipuhelimeni soi ja siellä testaa ryhmä opettajia ryhmäpuhelua. Koulutusalajohtaja tilaa WebExin hostauksen verkkokokoukseen, joka käydään opetusministeriön kanssa. Työstän viestintäsuunnittelijan kanssa verkkotyövälineiden kuvauksia ja ohjeita intranettiin ja pohdin sitä, millainen vastuu organisaatiolla on silloin, kun opiskelija tai opettaja tuottaa sisältöjä avoimiin yhteisöllisiin alustoihin. Pelaan tiimitoiminnan ja johtamisen virtuaalipeliä ryhmässä, jossa on mukana opettajia, opetuksen suunnittelijoita ja sovelluskehittäjiä. Osallistun Learning Futures Festival konfrenssiin virtuaalisesti. Toimin kokouksen puheenjohtajana Second Life –virtuaalimaailmassa. Alustan wiki-tilan, jossa organisaation yhteisten palvelujen henkilökunta ryhtyy keskustelemaan verkostomaisesta asiantuntijatyöskentelystä.

Eletään siis mielenkiintoisia aikoja, kun monet opettajat ottavat ensi askeleita synkronisten verkkotyövälineiden käytössä ja ryhtyvät käyttämään muitakin yhteisöllisiä alustoja kuin verkko-oppimisympäristö. Monia kollegoja tapaa jo Second Lifessa ja LinkedIN:ssä. Ollaanko menossa kohti avoimempaa ja yhteisöllisempää oppimiskulttuuria?

Hitaus kasvaa, kärsivällisyys ei

Linnankadun (Turku) kiinteistön seinään on ilmestynyt yksityisajattelijan kannanotto ”Ei ole kiire minnekään. Paitsi kiireestä pois”. Koen odottamisen kaikesta huolimatta kiusallisena, varsinkin, jos en itse voi siihen vaikuttaa.

Tietokoneeni ja sen ohjelmien avautuminen on hidastunut kiusallisella tavalla. Verkkoon pääsy kestää. Petteri Järvinen kirjoitti Tietokonelehdessä (10/2008) siitä, miten kaikkeen tietotekniikkaan on alkanut liittyä viivettä. Koneilta vaaditaan yhä enemmän suorituskykyä, muistia ja ties mitä lie, jotta ne pystyvät käyttämään nykyaikaisia ohjelmia, videota, ääntä jne. Ihmiset jättävät tietokoneet päälle yöksi, jotta töihin voi ryhtyä heti aamulla.

Hanna vinkkasi blogikirjoituksesta, jonka mukaan joukko amerikkalaisia yrityksiä ei suostu maksamaan työntekijöille palkkaa ajalta, joka menee koneiden avautumisen odotteluun. Odottaessa kun kuluu työaikaa rupatteluun, kahvin juontiin ja tupakointiin. Totta onkin, että ainakaan itse en osaa odotteluaikaa käyttää järkevästi, vaan huomaan tuijottavani ruutua ja lasken minuutteja kuinka kauan vielä kestää. Joskus kun olen kiireinen, avaan odotellessa sähköpostin kännykästä ja vastaan siellä posteihin. Ei kai työnteko ennenkään ollut yhdestä kynästä ja kumista kiinni? Asiat hoidetaan, vaikka välineet välillä temppuilevatkin

Luento samaan aikaan Lahdessa ja Second Lifessa

Sain tilaisuuden lahtelaisten Oppiminen eri maailmoissa - Second Life -seminaarissa pitää esityksen samaan aikaan auditoriossa ja Second Lifessa. Mediatekniset tukihenkilöt hoitivat vaivattomasti äänen striimauksen ja avattareni liikuttelun. Yleisöä tilaisuudessa oli 100 henkilöä, joista 20 oli Second Lifessa osallistuen omalta kooneeltaan missä lie sitten fyysisesti istuivatkin. Kokemus oli ehdottomasti rohkaiseva ja innostaa Second Lifen käytön jatkamiseen.

Second Lifen kanssa törmää hyvin usein teknisiin ongelmiin, joihin ei oppimisympäristö/wiki/blogi -maailmamassa ole juurikaan tarvinnut viimeaikoina kokea. Mutta vielä ne eivät ole lannistaneet kuitenkaan. Ihmisten ennakkoluulot kyllä ajoittain vievät jalat alta. Virtuaalisuus ja mixed reality tuntuvat monista ihmisistä pelottavalta, turhanaikaiselta ajanhaaskaukselta ja hörhöilyltä. Itsestäni kyllä vahvasti tuntuu vielä tällä hetkellä, että tätä kautta löydetään yhteisöllisyyteen ja vuorovaikutukseen uusia ilmenemismuotoja, joilla on paljon koulutuksellista annettavaa.

Virtuaalikoulutusta Second Lifessa, esitys Lahdessa 17102008

View SlideShare presentation or Upload your own.

Luento samaan aikaan Lahdessa ja second Lifessa.

Pedagogisia verkkoja

9-10.10.2008 Turussa. Seminaarin kotisivut netissä, markkinointi sähköpostilla ja Facebookissa, vuorovaikutuskanava Jaikussa. Esityksiä nauhoitettiin ja seminaarin lopussa oli mahdollisuus osallistua Second Lifen esittelyyn myös virtuaalimaailmassa. Osa esityksistä tapahtui Connect pron välityksenä etäältä. Jees. Hienoa, että monipuolisesti käytettiin työvälineitä, mutta ajoittain tuli tunne että istutaan testipedillä. Unohdin jo mihin esitykset taltioidaan, joten roikuin turhaan monta päivää FaceBookin sivulla etsimässä materiaaleja. Joka kanavaan pitäisi varmaan lopuksi kirjoittaa, että materiaalit ja palautteet löydät täältä. Ja mihin menivät videot?

Ihmiset ovat vielä arkoja kommentoimaan avoimiin nettiympäristöihin, mikä on harmi. Emme kuule ajatuksia muiden ihmisten päästä, joten jää monta hienoa havaintoa jakamatta. Käytävä- ja lounaskeskustelut olivat antoisia. Itse annoin keskustelukumppaneille ohjeen aloittaa yhdestä välineestä ja arvioida sitten, kun on jo vähän käyttänyt, miten se vaikuttaa omien työtapojen kehittymiseen. Esimerkiksi, jos sinulla on kansainvälisiä yhteistyökumppaneita, joiden kanssa teet ajoittain hyvin intensiivisesti töitä, aloita ilmaisen Skype-nettipuhelimen käytöllä. Skypellä voit koota myös ystäväsi juttelemaan ilman, että teidän pitää matkustaa tapaamaan toisianne. Jos työpaikallasi on hyvin tiukat tietoturvasäännöt, joudut ehkä etsimään keinoja Skypen käyttämiseksi. Sitten kun skypettely jo sujuu (on helposti opittavissa), voit arvioida mitä muuta haluat kehittää työssäsi ja mitä välineitä siihen on netissä tarjolla. Annen ja Jarin esityksestä voi vaikka bongata, että heidän esitys on wikissä ja sitten heillä on omat blogit. Tutki niitä ja pohdi miten niitä välineitä voisit soveltaa työssäsi.

Turkulaisten seminaari on hyvä esimerkki alueen korkeakoulujen ja oppilaitosten yhteistyöstä. eRappu-nimellä kulkeva yhteistyö realisoitui myös Second Lifessa omana maa-alueena http://slurl.com/secondlife/EduFinland/110/184/25 Finnish Education in Second Life –saarella.

Ja mitä muuta opin? Sen, että ihminen joka saarnaa yhteisöllisen oppimisen ja asioiden jakamisen puolesta, ei aina kuitenkaan siihen itse pysty. Edes avoimien materiaalien vinkkaamiseen kaverille. Mutta se on vain elämää ;-)

Viestinnän ammattilaiset ajatusten aallonharjalla

Ammattikorkeakoulujen viestintäpäivillä ”Ajatusten aallonharjalla” 24 -26.9. viestinnästä vastaavat henkilöt keskustelivat sisäisestä ja ulkoisesta tiedottamisesta sekä yhteistyösuhteiden rakentamisesta eri medioiden edustajiin. Workshoppini ”Sosiaalista mediaa ja verkkoyhteisöjä” keräsi yhteen runsaan joukon uusista viestinnän medioista kiinnostuneita viestinnän ammattilaisia. Käytin esityksessäni esimerkkeinä Jaikua, Ningiä ja Second Lifea.

Suurin osa yleisöstä oli uteliaan kiinnostunut ja halukas kokeilemaan verkon tarjoamia verkostoitumismahdollisuuksia. Laurean ryhmät esimerkiksi FaceBookissa, LinkedINissä ja Second Lifessa antavat mahdollisuuden lähestyä ihmisiä myös epävirallisissa ympäristöissä. Markkinointi näiden välineiden kautta on kuitenkin suunniteltava hyvin hienotunteiseksi – ei liian virallista eikä liian usein. Muuten ihmiset kyllästyvät ja viestit torjutaan.

Totesimme yhdessä, että ammattikorkeakoulujen viestinnän pitää toimia läheisessä yhteistyössä opiskelijoiden kanssa. Esimerkiksi opiskelijaharjoittelijoiden ja oppilaskunnan edustajien kanssa löydetään parhaiten opiskelijalähtöiset viestintäkanavat.

Yleisössä oli myös epäilijöitä, jotka kokevat virtuaalisen vuorovaikutuksen vääräksi ja vaaralliseksi. Kasvokkain, samassa tilassa tapahtuva tapaaminen on tutuinta ihmisille ja sitä arvostetaan eniten. Verkkovuorovaikutuksen pelätään lisäävän epäsosiaalisten opiskelijoiden syrjäytymisriskiä. Esimerkiksi Jaiku-pikkujoulujuhla tai SecondLife seminaari, joka toteutetaan osittain verkossa ja osittain läsnä olemalla, pelottaa ajatuksena monia ihmisiä. Mixed reality on vielä hyvin vieras ja outo ilmiö.

Kauhajoen ja Jokelan tragediat toivat Internetin ihmisten tietoisuuteen hyvin pelottavalla tavalla. Mieleltään sairas ihminen kokee verkossa ikään kuin toimivansa kavereiden kanssa, vaikka todellisuudessa kavereita ei olekaan. Lapset ja nuoret voivat olla verkkoyhteisöissä johdateltavissa myös huonoon seuraan tai hyväksikäytettäväksi. Totesimme workshopissa, että on tärkeää herättää ammattikorkeakouluissa sosiaalialan opiskelijoiden ja opettajien kiinnostus verkkoyhteisöjä kohtaan. Sosionomi-opiskelijoiden tulisi mennä mukaan verkkoyhteisöihin, joissa nuoret viettävät aikaansa ja tutkia myös Second Life virtuaalimaailman mahdollisuuksia.

Tytöt tahtoo pitää hauskaa ... verkossa

Veljen tytöt, 9 ja 10 vee, ovat siirtyneet pois pelkkiä pelejä tarjoavilta saiteilta ja käyttävät tytöille suunniteltuja sivustoja, joissa pelaamisen lisäksi on tarjolla nettiyhteisö.

Tämän hetken ykkönen on http://fi.gosupermodel.com Siellä voi muokata oman mallin ulkonäköä, ylläpitää omaa sivua, ladata kuvia, chattailla muiden mallien kanssa, osallistua kilpailuihin ja shoppailla. Muotikuvauksissa voi poseerata tai diivailla - parhaat palkitaan pisteillä, goRahalla tai kunnialla ja maineella. Saavutettu taso (laajin vaatehuone, suosituin, suurin tuhlaaja jne.) ei ole pysyvää vaan koko ajan kilpaillaan muiden mallien kanssa. Huonosta käytöksestä rangaistaan aikalisällä (3 pv ei voi käyttää malliaan) tai pahimmassa tapauksessa malli poistetaan kokonaan sivustolta.

Tukimallitoiminta innosti tyttöjä kovasti. "Kuinka monta tuettavaa kannattaa ottaa? Mitä jos mun tuettava alkaa sanella ehtoja niin kun kaverille kävi? Yks malli alkoi vaatia, että tukimallin pitää olla samaan aikaan verkossa kun se. No nyt se mun tuettavani on jo onlinessa. Nyt se pyytää multa kenkiä - ok, mä annan yhdet kengät. Ja nyt se ei osaa pelata yhtä peliä, tarvii alkaa neuvomaan." Yli 15 vuotiaat pääsevät moderaattoreiksi, mikä on tytöistä hieno tehtävä.

http://www.stardoll.fi on myös tytöistä kiva. Joskin ei yhtä mukava kun edellinen. Stardollissa meikataan ja puetaan julkkisnukkeja sekä sisustetaan huoneita. Pukeminen ja sisustaminen oli heistä jo tylsää, mutta meikkaamisen takia siellä vielä käydään.

Kumpikin sivustoista ovat kansainvälisiä ja chattikavereita tytöt ovat saaneet eri puolilta Suomea. Kaveripyyntöihin suhtaudutaan reippaasti - kaikkia ei hyväksytä ja itsekin on tullut joskus torjutuksi. Poikia ei mallimaailmassa juurikaan tapaa. Poikahahmoa ei GoSuperModelissa edes ole saatavilla, joten pojat ovat tytön hahmossa jos sinne tulevat.

Blogin kirjoittaja lomailee

Moottoripyörän kyydissä pitkin Alppeja ja lähimaita. Maisemat huimaa päätä. Wlania ei ole näkynyt aikoihin (ei ilmaista eikä maksullista)ja gprs-yhteyttä ei uskalla avata kalliiden datasiirtohintojen vuoksi. Kirjoittaisinko matkapäiväkirjaa kännyyn - hyvä idea mutta tapahtumien imu vie kaiken energian. Nyt koetaan real life elämyksiä! Matkaseuruekaan ei ihastu näytön tuijottajasta, joten taas mennään.

Tämä juttu lähtee Garmisch-Partenkirchenistä gasthausin ilmaisesta aulatietsikasta.

Nuoriso tekstailee

Kummipoika (14 vee) käyttää Netlogia vapaa-ajan viettoon ja yhteydenpitoon kavereiden kanssa. Tärkeitä ovat oma sivu, valtava määrä netistä imuroituja kuvia, videot, chat. Nuoriso on tottunut todella upeaan digikuvien maailmaan. Kuvista ja videoista tehdään arvosteluja ja niitä pisteytetään. Omia videoita tehdään miksaamalla peleistä ja muista videoista otoksia, musiikki ladataan omista tai kaverin varastoista. Videoiden editointi opetellaan kotona kavereiden opastuksella ja tarvittavat ohjelmatkin saadaan verkostolta.

Messengeriä poika käyttää chattaamiseen. Tämän avulla myös kauas muuttaneet koulukaverit pysyvät verkostossa. Reaaliaikaista puhetta ei paljon käytetä netissä, chatti on nopeampaa.

Tekstiviestit ovat kuitenkin ehdottomasti nettiä tärkeämpiä ja kännykkäliittymät on valittu tektiviestien määrän perusteella. Soitetut puhelut ovat lyhyitä, mutta sitäkin enemmän lähtee lyhyitä viestejä.

Pikaviestinohjelmien ja netin käyttö opiskelussa on kuitenkin nuorisolle vielä vierasta. Koulumaailma on ihan eri juttu kun tää mun oma henkilökohtainen elämäni.

Toista elämää oppimassa

Maanantaina otin vastaan Laurean vuokraaman maa-alueen Second Lifessa. EduFinland -saarelle on noussut vuokralaisten käyttöön auditorio, kokoustila ja vapaamuotoisempi ryhmäkeskustelualue. Tänään löysin juhannussalon, leirinuotion ja tanssilavan, joten juhannusta ollaan ilmeisesti valmistelemassa. Hiekalle unohtunut hammaslääkärin tuoli voi kenties olla merkki joidenkin professioiden saapumisesta saarelle. Laurean maa-alueen käytön suunnittelu käynnistyy vasta syksyllä kun opiskelijat aloittavat lukuvuotensa syyskuun alussa. Odotan innolla työskentelyä uudessa ympäristössä - kollegojen ja opiskelijoiden tapaamista virtuaalisesti. Aion järjestää kokouksia ja esittelyjä Second Lifessa - yhteistyötä tehdään Hämeen amk:n kanssa.

Tapasin toukokuun lopussa Matthew Wheelerin Leicesterin yliopistosta ja sain häneltä hyviä vinkkejä SL:n käytöstä. Matthew toimii Media Zoon projektipäällikkönä ja on halukas kouluttamaan tarvittaessa SL:n käyttöä koulutuksessa.

Oman jalanjälkeni SL:n hiekkaan aion aloittaa rakentamalla männyn maa-alueelle. Huomenna olisi klo 10 Finnis Education in Second Life -saaren avajaiset, mutta katsotaan ehdikö muilta kiireiltä osallistua! Tässä linkki saarelle
http://slurl.com/secondlife/EduFinland/116/119/22

Osallistavat menetelmät ennen ja jälkeen seminaarin

Sekä Grasping the Future - A Challenge of Learning and Innovation -seminaari (2.4 Wanha satama) että Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa -konferenssi (16-18.4 Hämeenlinna)houkuttelivat ihmisiä vuorovaikutukseen sosiaalisen median keinoin. Kummassakin oli käytössä Dicolen wikipedia-tyyppinen alusta webbisivujen lisäksi. Tarjolla oli blogi, omien aineistojen liittäminen tageilla wikiin, ITK:ssa lisäksi etukäteisalustuksia verkkokokouksina. Esityksien kalvosarjat, videohaastattelut ja kuvat voi käydä jälkikäteen katsomassa sivustoilta. Kaikki aineistot tulivat nopeasti nettiin. Grasping the Futuren kalvosarjat oli viety slideshare.net:iin.

Ihan kivasti ihmiset osallistuivat. Syntyi muutamia mielenkiintoisia keskustelun alkuja ja kaikilla oli mahdollisuus tuoda oma näkökulmansa esiin. Grasping the Futuressa käytettin Learning Cafe -menetelmää. Pöydissä syntyi kyllä vapaamuotoista keskustelua, mutta ainakin meidän pöydässä facilitaattori unohti hommansa uppoutuessaan itse kiinnostavien alustusten syövereihin.

Tällainen seminaariosallistujien aktivointi onnistuu ainakin vielä silloin kun osallistutaan ensimmäisiä kertoja sosiaalisen median välineillä. Mutta onko osallistuminen niin palkitsevaa, että sitä jaksaa tehdä usein? Jos kotimainen ajatustenvaihto ei enää riitä, on syytä avata rajat kansainväliseen vuorovaikutukseen.

Mutta ainakin minusta näiden seminaarien osallistamistavat onnistuivat hyvin ja antoivat uutta potkua seminaarikäytänteille. Hienosti avattiin rajoja osallistujien ja esittäjien välillä, annettiin mahdollisuus valmistautua aiheeseen etukäteen ja olla osa tiedon tuottajia. Ja toki on mahdollista käydä istumassa luennolla entiseen malliin välittämättä blogeista, wikeistä, tarinoista ja kuvista.

https://itk.dicole.net
https://gtf.dicole.net

Minne mennä Second Lifessa?

Vapaapäivän viettoa virtuaalitodellisuudessa.

Aloitin Yoen Kievarista http://slurl.com/secondlife/Rieul/66/95/67 ja kuuntelin sielä yksikseni nettiradiota. Kivalta vaikuttava suomalainen paikka, jossa en tosin ole onnistunut tapaamaan ketään sattumalta. Kerran sovimme ystävän kanssa kievarin tapaamispaikaksi. Kävin kokeilemassa keilaamista, heikoin tuloksin. Ystäväni joutui kantamaan keilapalloa monta päivää kädessään SL:ssa, koska ei osannut riisua sitä. Yhdellä hiiren näpäytyksellä irrotan pallon ja lähden CSI NewYorkiin ja löydän sieltä kivan diskon http://slurl.com/secondlife/CSINY%20North%201/26/144/23. Tanssin pitkän aikaa hyvän musiikin ja kivasti pukeutuneitten avattarien kanssa. Eräs miespuolinen avatar käy kyllä häiritsemässä silloin tällöin meitä, mutta saa kaikilta pakit.



Rami Milena diskossa.


Pääsen hyvin vireeseen, joten lähden Dubliniin ja siellä löydän kartalta ryhmän ihmisiä - kuinkas ollakaan pubista. http://slurl.com/secondlife/Dublin/81/96/25 Irkkupubissa on hyvää musiikkia ja kivaa porukkaa, joka rupattelee ja juo olutta. Tilaan kätevästi oluen hanasta ja pidän sitä hienosti kädessä baaritiskillä istuessani. Olut ei maksa mitään. Chattailen parin ihmisen kanssa niitä näitä englanniksi.

Sitten muistan Kim Holmbergin esitelleen listan mielenkiintoisista SL-paikoista ja teleportaan itseni Åbo Academin kampukselle http://slurl.com/secondlife/Eduisland%20II/130/218/22. Lista löytyy ja valitsen ensin skitsofreenikon hallusinaatioita simuloivan tutkimuskeskuksen http://slurl.com/secondlife/Sedig/26/45/22 ja kuuntelen aikani pahoja ääniharhoja. Sieltä kiiruhdan lontoolaiseen sairaalaan http://slurl.com/secondlife/Second%20Health%20London/127/220/25, jossa katselen jonkun aikaa paikkoja ja esittelyvideoita, mutta koska ihmisiä ei näy, poistun paikalta. Sairaalan ovella törmään miehen hahmossa olevaan avattareen, joka juttelee hetken.

Leuvren museo http://slurl.com/secondlife/Tompson/153/98/100 voisi olla kiinnostava, mutta huomaan olevani liian väsynyt tutkimaan siellä paikkoja. Bongaan Holmbergin listalta vielä SL kirjaston http://slurl.com/secondlife/Info%20Island/194/46/33 mutta koska minulla ei ole mitään erityistä tiedonhakua mielessä, en jaksa klikkaila loputtomia linkkilistoja ja webbisivuja, vaan jään makailemaan 4. kerroksen sohvalle.

Irkkupubista jäi niin hyvä fiilis, että palaan sinne kuuntelemaan musiikkia loppuillaksi.

Huomenna on työpäivä ja aion käydä vilkaisemassa mitä uutta on Media Zoossa http://slurl.com/secondlife/Media%20Zoo/174/151/18. Leisterin yliopiston eLearning hankkeet esitellään eläintarhana SL:ssa ja kaikki hankkeet on nimetty eläinten nimillä. Esim podcasting hanke on Impala. Odotan innolla toukokuista vierailua todellisessa elämässä Leicesteriin, virtuaalimaailmassa olen vieraillut jo monta kertaa.



Luennolla Åbo Academin campuksella syksyllä 2007.

Henkilökohtainen oppiminen ja virtuaalitodellisuus vuosisadan teknisiä haasteita

USA:lainen National Academy of Engineering on nimennyt 14 suurinta tämän vuosisadan teknistä haastetta. Mukana ovat henkilökohtaisen oppimisen ja oppimismetodien kehittäminen, virtuaalitodellisuuden kehittäminen ja tietoverkkojen turvallisuus. Nyt näyttää kyllä todella siltä, että "personalized learning" ja virtuaalimaailmojen hyödyntäminen koulutuksessa eivät ole enää heikkoja signaaleja.

Teknisten haasteiden listan on koonnut 18-henkinen asiantuntijajoukko. Lukekaapa lisää projektin saitilta http://www.engineeringchallenges.org/. Itse bongasin jutun tänään Salon Seudun Sanomista Mikko Kiviluodon toimittamana. Mukavaa että pienissäkin lehdissä on tiede ja tekniikka -palsta.

Top 10 lista eOppimisen työvälineistä

Valmistelen koulutuspäivää Web 2.0: Sosiaaliset työvälineet pedagogisessa käytössä. Aloin miettiä, että mitkä ne minulle parhaat työvälineet ovat tällä hetkellä ja tässä listaa

1. Optima – oman organisaation verkko-oppimisympäristöalusta. Luotettava, opettaja pystyy pitämään opetuksen hallinnassa. Suojattu ympäristö hankkeille, jotka eivät halua jakaa asioita koko maailmalle. Työvälineitä on paljon ja koulutus/tuki on järjestetty. Ryhmien luonti Winha-oppilashallintajärjestelmästä. Suljetun kuoren ongelma
2. del.icio.us (ilmainen) – bookmarksien (kirjanmerkkien) ylläpitoon, jakamiseen, verkostoitumiseen. Suosittelen oman ammatillisen kehittymisen edistämiseen ja opetuskäyttöön
3. Skype (ilmainen) –nettipuhelin, videopuhelut ja chat. Käytössäni joka päivä. Nopea yhteys kollegoihin ja ystäviin. Mobiili chat kännykästä hyvä!
4. Jaiku (ilmainen) – mikroblogi, johon voi kirjoittaa 150 merkin viestejä. Sosiaalinen yhteisö verkossa vailla vertaa. Varo: jää koukkuun. Pikkujoulujuhla ja uuden vuoden vietto online.
5. blogger.com (ilmainen) – oma henkilökohtainen blogini ja parin hankkeen blogit ovat siellä. Voin suositella opiskelijoiden kanssa käytettäväksi silloin, kun tarvitaan avointa blogia. WordPress vaikuttaa yhtä hyvältä. Laurean blogialusta tulossa WordPress alustalle
6. wikit – Laurean wiki on wiki.laurea.fi – prosessikirjoittamisen työväline, avoin sivusto tuottaa yhdessä uutta tietoa ja julkaista nopeasti. Wikipediaa käytän tietolähteenä monta kertaa viikossa.
7. WebEx – webkonferenssityöväline. Verkkokokouksia, luentoja, ohjausta. WebExissä onnistuu tiedostojen ja presentaatioiden jakaminen, vuorovaikutus, ryhmätyöskentely ja videokuvan lähetys hienosti. Luotettavaa, turvallista ja professionaalista. Yhteinen portaali kumppaneiden kanssa
8. Google (ilmainen) – mitä tahansa haluan tietää, aloitan kysymällä Googlelta
9. Gmail (ilmainen) – henkilökohtainen sähköposti jota voi käyttää myös lomilla – lomalla ei työpostia kannata avata. Tavaraa mahtuu sisään runsaasti. Kun kokeilen erilaisia ilmaisia nettipalveluita, laitan aina yhteystietoihin gmailin (ei työsähköpostiin spämmejä)
10. Flickr (ilmainen) – tallenna kuvat ilmaiseksi. Suosittelen opiskelijoiden kanssa käytettäväksi – jokainen voi ylläpitää itse kuviaan ja oppilaitoksen palvelimet eivät täyty.

Lupaavaa: Second Life (ilmainen) virtuaalimaailma innovatiiviseen työskentelyyn, FaceBook (ilmainen) nuorten suosima verkosto, Ning (ilmainen) alusta sosiaalisen verkoston ylläpitoon,

Ja näitä on myös kiva käyttää: Camtasia nauhoittaa näytöltä ja tallentaa äänen esim. ohjeita ja luentoja varten, SnagIt helppo kaapata kuvia näytöltä ja muokata niitä, Audacity (ilmainen) äänitiedostojen nauhoittaminen ja tallentaminen mp 3:ksi, MindManagerilla suunnittelu ja havainnollistaminen miellekarttana, Doodle (ilmainen) voi sopia tapaamisen ajankohdan äänestysperiaatteella http://www.doodle.ch/

Todennäköisesti helpottaa elämää: SlideShare (ilmainen) http://www.slideshare.net/, Netvibes (ilmainen) oma virtuaalinen työpöytä http://www.netvibes.com/, LeMill (ilmainen) avoin ympäristö verkostoitumiseen ja resurssien jakamiseen http://lemill.net/