Mua vit***taa toi tietojärjestelmä

Avoimilla keskustelufoorumeilla näyttää siltä, että huono käytös ja vihamieliset mielenilmaukset ovat lisääntyneen. Himanen vertasi Helsingin Sanomien haastattelussa avoimia keskustelupalstoja kirjoituksiin yleisten käymälöiden seinillä. Törky voi johtua kirjoittajan ajattelemattomuudesta tai sitten se on tiettyjen henkilöiden masinoimaa tahallista häiriköintiä. Fleimausta on aina tapahtunut keskustelupalstoilla, mutta nyt kun valvomattomia foorumeita perustetaan kiihtyvällä tahdilla, epäasiallinen viestintä jää roikkumaan nettiin lukijoiden harmiksi.

Vielä muutama vuosi sitten ei ollut tavatonta, että joku opiskelija lähetti kiivaan sähköpostin opettajalle, tukipalveluihin tai hallinnon henkilöstölle. Viesti oli syyttävä, kirjoitettu todennäköisesti pahimmassa tunnekuohussa ja lähetä –nappulaa oli painettu ilman sensuuria. Oman kokemukseni mukaan opiskelijoiden sähköpostien sisällöt ovat kuitenkin tulleet sävyltään asiallisimmiksi ja huonosti muotoiltuja kiukun ilmaisuja on harvoin. Olisiko tässä nähtävissä merkkejä medialukutaidon kehittymisestä? Opiskelijoita on opastettu sähköpostien kirjoittamisessa jo pidemmän aikaa.

Nyt pitäisi valistaa opiskelijoita myös avoimiin foorumeihin kirjoittamisen hyvistä tavoista. Huonoa käytöstä esiintyy erityisesti keskustelupalstoilla, joihin ei tarvitse kirjautua omalla nimellä. Mutta myös Facebook ja muut yhteisöalustat vilisevät ajattelemattomia lausuntoja toisista ihmistä todennäköisesti johtuen siitä, että ”mopo on karannut käsistä” ja kirjoittaja on unohtanut, että huonot uutiset leviävät nopeasti. Epävirallisessa viestintäympäristössä hyvät tavat näyttävät unohtuvan helpommin kuin organisaation tarjoamissa oppimisympäristössä (opettajan valvova silmä paikalla?). Esimerkiksi toisen henkilön nimen mainitseminen julkisessa foorumissa pitää aina tapahtua harkiten. Aktiivisesti eri medioissa esiintyvien henkilöiden puheisiin ja teksteihin on melko turvallista viitata, kunhan sen tekee rakentavassa hengessä. Mutta esim. opettajat, jotka kyllä tekevät julkista työtä, eivät kaikki halua, että he tai heidän työnsä tulee julkisesti arvioitua avoimilla nettisivuilla omalla nimellään.

Korkeakouluissa on syytä laatia opiskelijoille ja henkilökunnalle ohjeet kuinka kirjoittaa avoimeen tietoverkkoon. Tällaista taitoa ei ihmisillä vielä ole. Jokaisen pitäisi pitää aina kirkkaana mielessä, että viestin lähettäjä ja vastaanottaja ovat molemmat ihmisiä, ei koneita. Ja ihminen se parhaansa mukaan niitä tietojärjestelmiäkin rakentaa ja ylläpitää :D

Meissä jokaisessa elää pieni toimittaja?

Reaaliaikaisen tiedon välittäminen on tyyppillistä sosiaaliselle medialle. Tieto pitää saada levitettyä nopeasti silloin, kun se on ajankohtaista. Ilmaiset videonjakopalvelut, kuten Bambuser, mahdollistavat live videon lähettämisen kännykästä tai web-kameralla. Kuvan ja äänen laatu on heikko, mutta autenttisesta tilanteesta välittyy nopeasti haluttu tilanne ja tunnelma. Live videona voi toteuttaa haastatteluja, tiedottaa tai jakaa ryhmän yhteisiä kokemuksia.


Kansainvälisen toiminnan johtaja Arja Majakulma esittelee vieraille Otaniemen Laurean Business Ventures -opiskelijoiden oppimisympäristöä - Caribia ja Manhattan ovat avoimia kohtaamistiloja.

Benchmarking verkkokokouksena

Pidimme Jyväskylän ammattikorkeakoulun kollegojen kanssa verkkokokouksen, jossa benchmarkattiin toistemme eOppimisen tukipalveluja. Aika saatiin sovittua helposti, kun 1 - 1,5 tunnin kokoukseen ei tarvinnut varata matkustusaikaa. Kokoukseen osallistui ihmisiä (yhteensä 4) Hyvinkäältä, Turusta ja Jyväskylästä. Matkakilometreja säästyi 1290 km, matkustusaikaa säästyi 16,5 tuntia. Säästimme luontoa 206 kg CO2 määrältä, mikä olisi tuotettu henkilöautolla liikuttaessa.

Tässä kokouksessa ihmiset tunsivat toisensa ennestään, joten kokouksessa päästiin suoraan asiaan. Äänen ja videokuvan avulla kokouksesta tuli hyvinkin aito ja luonteva. Verkkotapaaminen sopii hyvin bechmarking toimintaan: osallistujat voivat keskustella, pitää esityksiä ja näyttää kuvia ja videoita. Esittäjä voi havainnollistaa asioita myös oman tietokoneen näytöltä. Tarvittaessa verkkokokouksen voi nauhoittaa, jos halutaan palata saatuihin tietoihin vielä myöhemmin uudestaan.

Erilaiset verkkokokoukset, online ohjaus- ja opetustilanteet sekä webinaarit ovatkin koko ajan lisääntyneet korkeakouluissa. Yhä useammin online istuntoihin osallistutaan myös ulkomailta ja kansainväliset yhteistyöhankkeet hyötyvät hyvistä internet-yhteyksistä.



Kuva bencmarking istunnosta Connect pro-järjestelmässä. (Tosin puolet osallistuista ehti jo poistua ennen kuvan ottamista).

Opettaja on viisaampi kuin Google

Toisen henkilön tai henkilöiden kirjoittaman tekstin julkaiseminen omana on väärin sekä tekstin tekijää kohtaan että haitaksi omalle oppimisprosessille. Luvaton tekstin lainaaminen eli plagionti näyttää lisääntyvän yhtä nopealla vauhdilla, kuin digitaalisessa muodossa olevat sisällöt. Aiemminkin tekstejä varastettiin kirjoista kopioimalla, mutta nyt tekstin tuottaminen muutamalla hiiren klikkauksella on nopeaa.

Ammattikorkeakoulussa on kaksi erityistä kohderyhmää - aloittavat opiskelijat ja opinnäytetyötä tekevät opiskelijat, joita erityisesti kannattaa ohjata hyvään tieteelliseen kirjoittamiseen. Alkuvaiheen opinnoissa korostuu erityisesti palgioinnin ennaltaehkäisevä toiminta, mutta myös opintojen loppuvaiheessa olevat opiskelijat tarvitsevat ohjausta mm. plagioinnin tunnistamisessa.

Huijareita on liikkeellä yllättävän paljon. Tekstiä kopioidaan surutta kirjoitusvirheineen päivineen. Selitykset ovat moninaiset: en ehtinyt stilisoida tekstiä, luulin että kyseessä on ryhmätyö, professorin tekstiä ei saa mennä muuttamaan jne.

Plagioinnin paljastavat ohjelmat (esim. Urkund) eivät ole täydellisiä - ne hakevat tekstejä vain sähköisistä materiaaleista, joihin niillä on pääsy, ja tietojen esittäminen erilaisista tietokannoista voi olla vaikeaa, jos teksti on syvällä tietokannassa. Googlen hakukone on aika ylivoimainen tietojen etsijä tällä hetkellä. Plagioinnin paljastavan ohjelman avulla opettaja saa kuitenkin kerralla analyysin koko opiskelijan työstä ja Googlella voi täydentää tarkastusta. Kokenut opettaja on viisaampi kuin Google - opettaja muistaa oman alan sisältöjä ja pystyy yhdistelemään monesta lähteestä tulevaa informaatiota. Opettaja suhteuttaa opiskelijan tuotoksen hänen aikaisempiin teksteihinsä ja huomaa, jos tekstien luonne oleellisesti muuttuu.

Kuvien käyttöön palgioinnin paljastavat ohjelmat eivät ota kantaa. Kuviin pitää käyttäjällä olla aina oikeudet, koska niihin ei voi siteerata samalla tavalla kun tekstiin. Kuvienkin tekijänoikeuksia rikotaan sekä tarkoituksellisesti että tietämättömyydestä johtuen.

Yhteisöllinen kirjoittaminen voi ehkäistä plagiointia, jos ryhmä "ihan oikeasti" tuottaa yhdessä uutta tietoa eikä vain liitä yksilöiden tuottamia palasia yhteen. Laurean Learning by Developing -toimintamallin mukaan saatetaan yhteisö yhdessä kehittämään ja oppimaan sovittuja asioita. Samaan aikaan työskentely face-to-face tai verkossa opettajan ohjauksessa voi varmistaa sen, että kaikki käyttävät omaa päätään eivätkä sorru plagiointiin. Online tapaamiset voi järjestää verkkokokoustyövälineellä (esim. Connect pro) ja yhteisöllisesti voi kirjoittaa wikiin. Haasteeksi jää, miten varmistetaan oma ajattelu ja oman tekstin tuottaminen eri aikaan verkossa työskenneltäessä.


Posteri: Laurean kampanja plagiointia vastaan

Luovuus irti

Oman ammattitaidon ylläpitäminen ja kehittäminen ovat jatkuva prosessi. Opettajalla on haasteena pitää itsensä ajantasalla sekä opetuksen sisällössä että pedagogiikassa. Novia ammattikorkeakoulun muotoilun opettajat rakensivat oman näyttelyn teemalla Hejdlöst- Hulvatonta! Näyttely (14.1.-13.2.2010 Turku) on mielenkiintoinen ja varmasti haastanut opettajat miettimään taas henkilökohtaisesta näkökulmasta omaa opettamaansa aineista.


Hiilijalanjälki, Eeva Dahlberg. Grafiikkaa suihkumyssyjen koteloihin


Peilikuva, Eeva Dahlberg. Tietokoneella tehtyä grafiikkaa

Ne korutont´ol kertomaa, ne ota vastaan, kallis maa!

Luin junassa Vänrikki Stoolin tarinoita, koska kirjastosta lainaamassani eKirjan lukualustassa (Bookeen) ei ollut tuoreempaa kirjallisuutta. Rajattu sisältö johtuu kirjojen tekijänoikeuksista. Lainaaja ei saa itse ladata sisältöä lukijaan eikä hän voi itse valita mitä lukija sisältää. Huokaus. No tulipa kuitenkin kokeiltua millainen lukijalaite on käyttää junamatkalla. Lukija oli kevyt pidellä ja fonttikokoa pystyi muuttamaan. Ei ollenkaan huono ratkaisu. Ennen oman laitteen hankintaa odotan vielä, että saadaan lisää sisältöjä eKirjoihin.

Amazon verkkokirjakauppa ilmoitti, että se myi joulukuussa enemmän eKirjoja kuin painettuja kirjoja. Amazonin Kindle onkin jo kehittyneempi lukualusta - sillä saa ilmeisesti jatkossa myös nettiyhteyden.

Leicesterin matkasta vielä

Viime viikon Carpe Diem koulutusmatka Leicesterin yliopistoon on vielä mukavasti muistissa. Saimme kutsun osallistua talkoisiin jakamaan avoimesti oppimateriaalia. OTTER projektissa julkaistaan oppimateriaaleja avoimen käyttöön Creative Commons lisensiointia hyödyntäen. Vastaavan tyyppinen suomalaisten käynnistämä hanke on Lemill

CALF projektissa mietitään millaista on tulevaisuuden oppiminen ja korkeakouluopetus. Tämän projektin tuotoksiin kannattaa tutustua kun omassa organisaatiossa suunnitellaan tieto- ja viestintätekniikan ohjelmaa tai strategioita.

Sovimme yliopiston yhteistyökumppaniden kanssa tapaavamme seuraavan kerran Second Lifessa. Brittejä kiinnostaa tulla luistelemaan ja hiihtämään suomalaisten EduFinland saaristoon.


Beyond Distance Research Alliance -yksikkö Leicesterin yliopistossa



"Critical friend" Gabi Witthaus antaa palautetta lehtoreiden Tuula Perätalon ja Ritva Jäättelän verkkototeutuksen suunnitelmasta

Mikä eKirjassa kiinnostaa

Leicesterin yliopiston DUCKLING projektissa tutkitaan eKirjojen käytettävyyttä opiskelussa. Opiskelijoille jaetaan Sonyn eReaderit ja heitä opastetaan siirtämään sähköisessä muodossa olevat oppimateriaalit ja kirjat lukijaan. eKirjat olivat yhtenä teemana myös Suomessa kirjamessuilla ja huomasin, että lukijoita markkinoidaan ainakin lentokentillä matkustajille. Amazonin Kindle lukijalla voi jo ottaa yhteyden nettiin.

Nähtäväksi jää kuinka ihmiset tulevat vastaanottamaan uuden mukana kannettavan laitteen. Onko lukeminen sujuvaa? Kuinka helposti kirjat ja muut teksit saa siirrettyä lukijaan? Kuka haluaa kantaa kännykän ja läppärin lisäksi eKirjan lukijaa laukussaan?

Leicesterin workshopissa kirjasimme ylös asioita eKirjan puolesta ja vastaan.

Carpe Diem

Kahden päivän mittainen workshop työskentely omien projektien kehittelyssä alkaa olla loppusuoralla. Kehitämme verkkoon johtamis- ja turvallisuusopintoja, bisnestä, terveysalan opintoja ja kieliopintoja. Carpe Diem konseptiin kuuluu storyboardin tekoa pienryhmässä, verkkoaktiviteettien tekoa (e-tivities), verkkototeutuksen rakentamista ja ulkopuolisen asiantuntijan palaute. Storyboardiin kirjataan sisällöt, aktiviteetit ja arviointi.

Lyhyessä ajassa opettajat työstivät Leicesterin yliopiston kehittämän mallin mukaisia aktiviteetteja, joiden rakenne on kipinän luominen > aktiviteetin tarkoituksen kuvaus > tehtäväksi anto > vastine. Teimme videoklippejä digikameralla, podcasteja Audacityllä ja Optimalla sekä wikejä Optimaan.



BDRA tutkimusyksikkö hyödyntää säännöllisesti David Hawkridgen asiantuntemusta. Hawkridge on toiminut pitkään avoimen yliopiston it-johtajana




Storyboardia rakentamassa





Yliopettaja Teija-Kaisa Aholaakko ja lehtori Elina Rajalahti tuottamassa podcasteja.

Oppiva yhteisö workshopissa

Luotsaan 10 hengen opettajaryhmää koulutusmatkalla Leicesterin yliopistolla. Ensimmäinen neljästä päivästämme Beyond Distance Research Alliance –yksikössä oli innostava ja ryhmäläiset kokivat sen antoisaksi oman työn kehittämisen kannalta. Yksikössä tehdään tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön tutkimusta ja heidän koulutuksensa perustuu itse tutkittuun tietoon. Koulutus tapahtui workshopissa isossa ryhmässä, jossa vuorotteli projektien ja tutkimustulosten esittely, keskustelu ja kokemusten vaihto sekä pienet pedagogiset tehtävät. Meillä osallistujilla oli omat läppärit esillä ja välillä kuuntelimme podcasteja tai etsimme projektien web-sivuilta tietoja.
Yksikön johtaja professori Gilly Salmon loi välittömän tunnelman esittelemällä toimintaa luontevalla tavallaan. Gilly kertoi olevansa käytettävissä vierailumme ajan myös henkilökohtaisiin keskusteluihin. Koulutuksemme vetäjä on professori Alejandro Armellini. Ensimmäisen päivän aikana asetimme itsellemme henkilökohtaiset ja koko ryhmää koskevat tavoitteet. Itselleni jäi ensimmäisestä päivästä tavoitteeksi ottaa kehittää avointa, oppivaa yhteisöä sekä ottaa käyttöön eKirjat.




Professorit Ale Armellini, Ming Nie ja Palitha Edirisingha




Lehtorit Eva Forssén, Tiina Ranta ja Matti Kurronen workshopissa




Tohtori Samuel Kotei Nikoi kertoo eri opiskelutapojen jättämästä hiilijalanjäljistä




Kindl eKirjojen lukija

Facebook ihastuttaa ja vihastuttaa

Yhteisöpalvelu Facebook kasvattaa suosiotaan Suomessa koko ajan. Yritykset ja organisaatiot ovat strategisen keskustelun edessä - miten suhtautua työntekijöiden verkkokirjoitteluun: Mitä saa kirjoittaa omasta yrityksestä? Saako työajalla kirjoittaa verkkopalveluihin? Voiko työntekijä ilmaista olevansa eri mieltä työnantajan kanssa?

Facebook, Twitter, Second Life ja muu sosiaalinen media ovat alkaneet olla esillä myös valtamedioissa. Mm. Helsingin Sanomat kirjoitti hyvän jutun 31.10 siitä, miten vapaa-aika ja työ menevät Facebookissa helposti sekaisin. Työntekijä voi kokea olevansa aina työnantajan palveluksessa. Ohjeistuksilla ja pelisäännöillä voidaan kuitenkin ennaltaehkäistä ongelmien syntyä ja auttaa työntekijöitä tunnistamaan oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan.

Jos sairaalan työntekijät eivät tee työtehtäviään, vaan kuluttavat aikaansa Facebookissa, on ongelma työnjohdollinen. Jos hoitaja kirjoittaa Facebookiin potilaiden asioita, on häntä ojennettava tietosuojan alaisten tietojen vuotamisesta. Ongelma ei korjaannu Facebookin käytön kieltämisellä. Jos hoitaja puhuu ääneen potilasasioita bussissa työkaverinsa kanssa tai kännykässä (mikä ei ole harvinaista), pitäisi hoitajilta kieltää saman logiikan mukaan julkisten kulkuneuvojen käyttö työmatkoilla.

Monen ammatin harjoittaminen on viimeaikoina siirtynyt yhteisöllisiin medioihin. Verkossa voi tavata poliisin, nuorisotyöntekijän, pankkivirkailijan, lääkärin ja toimittajan. Virkamiehiä kannustetaan verkkoon. Koulutuksen pitää vastata tähän haasteeseen ja kasvattaa opiskelijoita vastuullisiksi netin käyttäjiksi. Sosiaalinen media on jo vaikuttanut opiskeluun monella tavalla ja sillä voi olla yllättäviäkin vaikutuksia koulutusorganisaation eri tasoilla. Esimerkiksi julkinen keskustelu netissä eri oppilaitoksista on vilkasta ja sekaan mahtuu monen tasoisia palautteita.

Oma kokemukseni Facebookista on positiivinen. Välillä olen kyllä nähnyt verkostossani yksittäisten kirjoittajien ylilyöntejäkin, lähinnä omien henkilökohtaisten asioiden liiallisella paljastamisena isolle joukolle. Moni palveluntarjoaja näyttää benchmarkkaavan Facebookia ja kehittävän sen esimerkin mukaista yhteisöllisyyttä. Tällä hetkellä kaipaan lähinnä hyvää mashup palvelua, jolla voisi päivittää omia tietojaan moneen yhteisölliseen alustaan. Facebook ei palvele kaikkia verkostoitumistarpeita.

Etäneuvottelukulttuuria tulee kehittää ja edistää jo opiskeluaikana

Etäneuvotteluissa luottamuksen saavuttaminen ja toisen ihmisen syvällinen ymmärtäminen koetaan vaikeammaksi kun face to face tapaamisissa. Harvard Business Reviewin lukijoilleen tekemän kyselytutkimuksen perustella yritykset luottavat busineksen teossa edelleen eniten fyysisiin kasvokkain tapaamisiin. Web-konferensseihin ja videokonferensseihin luotetaan vähemmän, kun puhelinneuvotteluihin. Tärkeiden sopimusten tekeminen, yrityksen avaintehtäviin hakevien ihmisten haastatteleminen ja tärkeiden asiakkaiden kohtaaminen tehdään edelleen mieluiten kasvokkain samassa tilassa.

Koska etäneuvottelut säästäisivät rahaa, aikaa ja luontoa, pitäisi etäneuvottelukulttuuria opiskella ja kehittää mahdollisimman paljon jo opiskeluaikana. Monet yritykset ilmoittavatkin, että ne aikovat jatkossa lisätä etäneuvottelujen määrää ja supistaa matkustuskuluja. Huolena kuitenkin on kärsiikö busines lähikontaktin puuttuessa.

Managing Across Distance in Today’s Economic Climate:
The Value of Face-to-Face Communication
A report by Harvard Business Review Analytic Services sponsored by British Airways http://www.britishairways.com/cms/global/pdfs/HBRAS_BA_Report_36D1.pdf

Aikuiskoulutusta kehittämässä viestintäleirin keinoin

Neljän ammattikorkeakoulun (Hamk, Lamk, Laurea ja Metropolia) Aikuiskoulutuksen Viestintäleirillä opittiin uutta sosiaalisen median käytöstä ja ladattiin akkuja Evon luonnossa. Workshoppien teemoina olivat wiki yhteisöllisen tiedon tuottamisessa, Second Lifen käyttö sekä podcastit ja videot. Leiriin osallistui 18 aikuiskoulutuksen asiantuntijaa ja 5 kouluttajaa.

Kaksipäiväisen leirin aikana kaikki osallistujat ehtivät saada omakohtaisen kokemuksen uusien verkkotyövälineiden käytöstä ja pohtia menetelmien soveltamista aikuiskoulutukseen ja Ylemmän amk tutkinnon -koulutukseen. Suurinta suosiota taisivat saada videoklippien teko ja wiki. Kuvan merkitys näyttää olevan suurempi kuin pelkän äänen. Vaikka äänitiedostot ovat nopeita tehdä ja niiden käyttettävyys on hyvä, näyttävät opettajat kiinnostuvan enemmän videoista. Äänitiedostoillekin löydettiin kyllä käyttöä esim. opiskelijoiden opinnäytetöiden palautteiden antamisessa. Virtuaalimaailmojen käyttö koulutuksessa tuntui tällä hetkellä kaikkein vieraimmalta. Muutama osallistuja kuitenkin lämpeni myös tälle toteutustavalle ja aikoo jatkossa kokeila omassa toiminnassaan Second Lifea. Samanlaista vastalauseiden myrskyä kuin esim. vielä vuosi sitten kun puhuin SL:sta, ei opettajien keskuudessa noussut.

Lisää tietoja ja tuotoksia löydät Viestintäleirin wikistä



Kuva: Pienryhmäkuva osallistujista Second Lifessa.

Lähellä vai kaukana

Harmittaa, miten vähän ihmiset vielä osaavat valita online tapaamisia matkustamisen sijaan. Kiireisen lukuvuoden alussa ei käytetä riittävästi aikaa sen pohtimiseen, miten asiat kannattaisi toteuttaa, vaan toteutetaan ne entiseen tapaan. Online kokouksia ei myöskään usein ehditä valmistella tai harjoitella, jolloin kiireessä järjestetty verkkokokous voi olla joillekin painajainen.

Toteuttamistapoja voi olla monia riippuen siitä riittääkö, että osallistujat kuulevat ja näkevät kaiken informaation, vai pitääkö heidän myös pystyä antamaan oma panoksensa tilaisuuden sisältöön.

Netin kautta voi seurata elävää lähetystä niin, kun tehtiin esim. Laurean BDI konferenssissa kesäkuussa. Livestream-palvelussa videon lähettäminen nettisivulle on ilmaista 50 katsojaan asti. (Mun oma TV-kanava on http://www.livestream.com/irmatolivechannel)Kun kameramies kuvaa esittäjää ja taulua, etäosallistujat voivat istua missä tahansa netin päässä. Kommentoida ja kysyä voi chatin avulla.

Online luento- ja neuvottelutyövälineitä on jo runsaasti, joku oli päässyt laskuissa jo 35 eri tuotteeseen tällä hetkellä. Laureassa tutuimmat ovat WebEx ja Connect pro. Online kokousvälineillä päästään hyvään vuorovaikutustilanteeseen, jossa puhe, kuva ja yhteinen tekeminen tuovat tunteen läheisestä kanssakäymisestä. Nauhoitteita voi seurata jälkikäteenkin.

Second Life virtuaalimaailmassa vuorovaikutus tapahtuu avattarien välityksellä. Second Lifeen voi yhdistää ääntä ja kuvaa myös todellisista tilanteista esim. välittämällä luento videona Second Lifeen tai soittamalla Second Lifesta Skypellä henkilön kännykkään. Elokuussa osallistuin Oppiminen eri maailmoissa -seminaariin (http://toisessamaailmassa.fi/) Second Lifessa Joensuun yliopiston virtuaali-campuksella. Pystyin seuraamaan kaksipäiväistä seminaaria kotoa käsin ja rupattelemaan toisten avattarien kanssa esitysten sisällöstä. Koneeni suorituskyky oli tosin kovalla koetuksella ja ajoittaiset tekniset ongelmat estivät rupattelun ja avattaren liikkumisen silloin, kun samalle virtuaali-campukselle tuli paljon avattaria. Pystyin kuitenkin kuulemaan ja näkemään lähetyksen luentosalista.

Videostriimaukset ja online neuvottelut alkavat olla melko luotettavaa tekniikkaa, ainakin laajakaistayhteyksien päässä. Virtuaalimaailmat eivät vielä ole käytettävyydeltään parasta mahdollista tasoa ja käyttäjien pitää varautua vielä isoihinkin tekniksiin haasteisiin. Mutta ... kun avattaren avulla voi ilmaista itseään vielä monipuolisemmin ja luovemmin kuin muuten online, niin tekniikan kehitystä kannattaa seurata.

Keskustellaan arvoista

Laureassa on keskusteltu tänä keväänä organisaation arvoista wiki-alustalla. Käynnistyspuheenvuoron ja asiantuntijapuheenvuorojen lisäksi koko henkilökunta on voinut kommentoida ja tuoda oman näkemyksensä yhteiseen keskustelufoorumiin. Keskustelun fasilitaattori on haastanut ihmisiä osallistumaan ja koostanut yhteenvetoja.

Yhteisöllisyys on itselleni läheinen teema jo senkin vuoksi, että se on ollut kasvava trendi eOppimisen alueella. Itse uskon ”ihan oikeasti”, että joukko hyvin valittuja ihmisiä tekee asiat paremmin, kun huippuasiantuntija yksinään. Laureassa voin edistää yhteisöllisyyttä kehittämällä yhdessä henkilökunnan kanssa työtapoja, jotka edistävät verkostomaista työskentelyä ja asioiden jakamista. Hyvin toimivat verkostot syntyvät jäsenten motivaatiosta tehdä asioida yhdessä silloin, kun jokainen hyötyy toiminnasta. Li ja Bernoff (2009, s.25) ovat kehittäneet käsitteen ”verkkovalta” (eng. groundswell), jolla he kuvaavat ihmisten tapaa käyttää verkon tekniikoita saadakseen tarvitsemansa asiat toisiltaan eivätkä yrityksiltä tai perinteisiltä instituutioilta. Mielestäni vastaavaa kehitystä on nähtävissä myös omassa työyhteisössäni – tieto ja yhteistyökumppanit haetaan sieltä, mikä parhaiten vastaa tarvetta. Tämä on ilmiö, joka organisaatiossa pitää tunnistaa ja lähteä tukemaan toimivia yhteisöjä.

Yhteisöllisyyden esteinä ovat yleensä ennakkoluulot ja erilaiset pelot. Esteitä selitetään kiireellä tai luottamuspulalla. Yhteistyöhaluttomuus voidaan esim. peittää tekijänoikeuskysymyksiin tai yrityssalaisuuksien kohtuuttomaan korostamiseen. Avoimuutta aion itse edistää esimerkiksi kirjoittamalla oman näkökulmani avoimeen nettiin :D

Luovuutta voidaan edistää monilla eri tavoilla myös verkon välityksellä. Online tapaamisissa voidaan päästä syvällisiin keskusteluihin ja ideoiden kehittelyyn, vaikka osapuolet olisivat fyysisesti eri puolilla maapalloa. Virtuaalimaailmojen (esim. Second Lifen) avulla läsnäolon tunne voi olla jopa vielä parempi ja ihmiset voivat virtuaalihahmojensa avulla ilmaista luovalla tavalla myös ulkonäön ja liikkeiden avulla itseään. Itse en vierasta face to face –tapaamisia, enkä haluaisi nähdä virtuaalitapaamisia ja kasvokkain kohtaamisia toisiaan poissulkevina käyttäytymistapoina. Rohkaisen opettajia kokeilemaan uusia virtuaalisia työvälineitä ja toivon muilta ennakkoluulotonta halua tutustua uusiin asioihin. Kuten monesti on todettu, verkkotyövälineet (tools) ja leikkikalut (toys) eivät nykypäivänä eroa paljon toisistaan.

Vastuullisuus merkitsee sitä, että olemme vastuullisia työstämme ja lupauksistamme asiakkaille, työkavereille ja itsellemme. Vastuuta on myös vähentää turhaa matkustamista. Online tapaamisilla voimme pienentää hiilijalanjälkeämme sekä matkakustannuksia ja -aikaa. Sosiaalinen vastuullisuus ja eettinen toiminta ovat yhteisöllisyyden edellytyksiä. Mielestäni tiimitoiminnan pitäisi perustua luottamukseen siitä, että jokainen tekee parhaansa. Eräs vaihto-opiskelija kertoi heidän oppilaitoksessaan olevan tapana, että jos joku ei panosta tarpeeksi ryhmässä toimimiseen, passiivinen henkilö voidaan kahden varoituksen jälkeen äänestää ulos ryhmästä. Ihmisten toiminta avoimissa tietoverkoissa voi olla myös kaunisteltua tai muuten valheellista tai vilpillistä. Ammattikorkeakoulun tehtävä on auttaa opiskelijoita kasvamaan vastuullisiksi ammatillisiksi toimijoiksi.

Charlene Li & Josh Bernoff, 2009, Verkkovalta – Voittaminen sosiaalisten teknologioiden maailmassa

Julkinen palaute

Eräs opettaja sai palautetta, että opiskelijan tentti oli mennyt pieleen, koska valvovan opettajan pukeutuminen oli masentanut häntä. Toinen opettaja Googlasi omaa nimeään netissä ja ensimmäinen hakutulos oli opiskelijan julkinen oppimispäiväkirja, jossa opettajan nimi tulee usein esiin opiskelijan epämieluisaksi kokeman oppiaineen yhteydessä.

Palautteen antamista ja vastaanottamista on hyvä opiskella kaikilla koulutusasteilla. Ajattelematon julkinen kirjoittaminen blogeissa, wikeissä ja yhteisöllisillä alustoilla voi aiheuttaa ikäviä jälkivaikutuksia. Siksi tarvittaisiinkin ohjeita tai suosituksia siitä, kuinka kirjoitetaan tietoverkkoon. Liian yksityiskohtaisten tietojen julkaiseminen tai muiden henkilöiden mainitseminen nimellä omissa kirjoituksissa ei ole välttämättä tarpeellista.

Myös oppilaitosten omia palautejärjestelmiä tulee koko ajan kehittää niin, että palautteen antaminen on mahdollisimman helppoa ja että opiskelijat kokevat, että palautteilla on vaikutuista asioihin. Julkisten sivujen palaute voi olla merkki siitä, että opiskelijat eivät ole saaneet ääntään muuten kuuluville.

Suomalaiset nuoret kokeilivat opettajien arviointia avoimella verkkosivustolla (Helsingin Sanomat 16.5.09). Kaikki saivat itse lisätä opettajia ja arviointeja sivustoon. Arviointikohteena oli oikeudenmukaisuus, ammattitaito ja miellyttävyys. Vastaava sivusto löytyy http://www.ratemyprofessors.com/. Tällä sivustolla arvioidaan opetuksen ja opettajan laatua, helppoutta, selkeyttä ja avuliaisuutta.

Pitääköhän tällaiseen jatkossa varautua? Jos netissä tulet mielestäsi väärin arvioiduksi, et pääse korjaamaan muiden kirjoituksia, jos et ole sivuston omistaja. Olen joskus yrittänyt saada netistä pois vanhentunutta tietoa itsestäni, mutta se on kovan työn takana.

Harva ihminen haluaa saada työstään negatiivista palautetta kaiken kansan edessä. Opettaja ei ole ammattia valitessaan tehnyt päätöstä alistua julkiseen arviointiin niin, kun poliitikot tai mediaan pyrkivät julkkikset.

Yksi ratkaisu on lähteä itse mukaan avoimiin tietoverkkoihin ja julkiseen keskusteluun. Sananvapaus turvaa sen, että muiden suita ei voi sulkea, mutta jokainen voi antaa itse oikeaa tietoa ja ohjata opiskelijoita. Suljetuissa verkkoympäristöissä keskustelu ja palautteen antamisen opettelu on turvallista. Sinne opetuksen mikromaailmaan ei kuitenkaan voi lopullisesti jäädä, sillä todellinen, autenttinen oppimisen maailma sijaitsee rajattomassa Internetissä.

Videopuheen voima

Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa -konferenssi keräsi runsaasti kuulijoita Hämeenlinnaan 23 - 24.4. Esityksiä ja puheita pidettiin teemaseminaareissa, foorumeilla ja asiantuntijatapaamisissa. Online ITK:n puheita voi jälkikäteen katsoa ja kuunnella nauhoituksista. Hienoa, kun esittäjien tallenteet ovat vapaasti käytettävissä!

Luin joululomalla lahjaksi saatua Juhana Torkin kirjaa Puhevalta - kuinka kuulijat vakuutetaan ja pidin sen sanomasta. Retoriikalla, puhumalla vaikuttamisella on ikiaikaiset perinteet. Parhaat opit tulevat edelleen antiikin puhujilta. Torkki analysoi poliitikkojen, kansalaisvaikuttajien ja erilaisten julkkisten puheita. Koulutuksen kentällä sekä esitelmän pitämiselle että hyville puheille on tarvetta. Moni opettaja, joka on hyvä luentosalissa puhuja, pelkää, että hänen taitonsa joutuu hukkaan, jos siirrytään toimimaan verkossa. Kuitenkin karismaattinen hahmo välittyy videoltakin, vakuuttava puhe saavuttaa kuulijansa ja nauhoitteiden avulla voidaan saavuttaa suurempi yleisö ja nauhoitteen voi käydä läpi vaikka useamman kerran. Online tilaisuuksissa puhuja pääsee kontaktiin yleisön kanssa chatin ja jaettujen puheenvuorojen avulla.

Laurean viestintäassistentti pyysi minulta haastattelua ITK-konferenssissa pitämästäni esityksestä. Tein tiivistelmän videopuheena Heidin lähettämien kysymysten perusteella ja julkaisin puheen Youtubessa. Puhe on noin 5 min pitkä. Puhe on helppo linkittää intraan tai muhuun sopivaan yhteyteen. Ihan suositeltava tapa boostata omalla äänellä ja kuvalla sanomaansa. Olen ottanut tavaksi vastata silloin tällöin opiskelijoiden sähköpostilla lähettämiin kyselyihin äänitiedostolla - uskon, että se tuo tekstipanotteiseen opiskeluun vaihtelua ja edesauttaa sitä, että opiskelija ei sorru leikkaamaan ja liimaamaan valmista tekstiä vaan joutuu itse ajattelemaan kuulemaansa. Puhuminen on myös nopeampaa kun tekstin tuottaminen.

Hyviä videopuhujia alkaa löytyä verkosta, vaikka niitä ei vielä esim. Torkin kirjassa analysoidakaan. Barack Obama julkaisee joka lauantai videopuheen Youtubessa. Valkoinen talo on ottanut muutenkin sosiaalisen median haltuunsa - Tietokone -lehti uutisoi, että Valkoinen talo löytyy ainakin FaceBookista, Twitteristä ja Myspacesta.



Avattarien avulla kehitetään koulutusta - tiivistelmä Kullaslahden ja Männyn ITK-konferenssissa pitämästä esityksestä

Tietoa haussa

Ymmärrän hyvin opettajien ja informaatikkojen huolen siitä, miten ohjata opiskelijoita kirjoittamaan hyvän tieteellisen tavan mukaisesti ja kunnioittamaan tekijänoikeuksia. Netti on täynnä valmista hyvää tekstiä ja näyttäviä kuvia. Kaikki on vain parin hiiren klikkauksen päässä omalta työpöydältä.

Kirjastojen tietokannat ovat vieläkin työläitä käyttää ja lyhyenkin tauon jälkeen en tahdo muistaa, mikä tietokanta olisi omille hakukohteille paras ja mistä löytyvät esim. kokotekstinä julkaistut artikkelit tai miten ratkaisen asian, jos joudun hakemaan yhden kirjan sieltä ja toisen täältä kirjastosta. Ihmisten blogeista löytyy hyviä lähdevinkkejä, joita usein lähden etsimään. Kavereilta saadut vinkit ovat myös hyviä. Parasta on, kun joku kollega tarjoaa huippu tuoreen artikkelin tai esityksen konferenssimatkansa tuloksena. Tai kaveri vinkkaa lukemastaan jutusta kun tietää, että sinä olet kiinnostunut tietyn laisista jutuista.

On kovin helppoa muuten pitäytyä tutuissa lähteissä tai selailla netistä pikahaulla informaatiota. Ei ole Googlen voittanutta nopeudessa ja käytettävyydessä. Monet työt kirjoitetaan deadlinea vastaan taistellen.

Plagiointiongelmaa vastaan taistellaan nykyään korkeakouluissa ennaltaehkäisevällä työllä, opettamalla eettisesti kestäviä tiedonhankintamenetelmiä ja kirjoittamisen tapoja. Plagioinnin tunnistavien ohjelmien, esim. Urkundin, avulla voidaan paljastaa luvatonta tekstin kopiointia. Tällaisten ohjelmien kattavuus on kuitenkin rajoitettu ja esim. kuvien tunnistamista ne eivät yleensä sisällä.

Laurean informaatikot ovat lähteneet käyttämän sosiaalisen median välineitä asiakkaiden ohjaamisessa. FaceBookissa on ryhmä Laurea-kirjasto ja informaatikot ylläpitävät blogia Hakuammunnasta täysosumiin . No joo, minulla on kyllä tapana myös tarpeen tullen kilauttaa informaatikolle ja saan silloin akuuttiin ongelmaan juuri sen tarvittavan nopean avun. Joskus olen lukenut jopa tiedonhakupalvelun tai tietokantojen käyttöohjeitakin, jos olen oikein hyvällä tuulella.

Mitä työvälineitä käytän

Tutkin vuosi sitten kirjoittamaani Top 10 listaa ohjelmista, joita käytän. Onko tullut muutoksia? Pääosin lista on pysynyt entisen kaltaisena, mutta näillä painotuksilla:
- Jaikun käyttö on vähentynyt ja tilalle on tullut Facebook. Facebookin avaan ainakin pari kertaa päivässä. Kirjoitan itse pieniä kuulumisia siitä mitä teen ja luen muiden kirjoituksia. Jaikua luen silloin tällöin edelleen
- YouTube videoiden katsominen on lisääntynyt paljon sekä vapaa-ajalla että työn merkeissä. Viikonloppuna YouTube saattaa korvata television tuijotuksen kokonaan.
- luen paljon enemmän muiden blogeja kun vuosi sitten. Internet on täynnä fiksujen ihmisten kirjoituksia, jotka ovat nautittavaa ja ajattelua avartavaa luettavaa. Eläköön sanan vapaus ja Web 2.0!
- Second Lifen käyttöni on muuttunut ammatillisemmaksi ja säännölliseksi.
- Verkostoitumisalustojen hyötyjä olen löytänyt vuoden aikana. Olen vakijäsen muutamassa Ningissä ja osallistuin Ning-alustalle tehtyyn virtuaalikonfrenssiin, joka koostui sarjasta online ja offline aktiviteetteja.

Tietoturva-asiat ja tekijänoikeudet pyörivät mielessä kun käytän sosiaalisen median välineitä. Yhtä tärkeä aihe on pohdittavaksi myös sosiaalinen vastuu ja eettisyys yhteisölisessä toiminnassa - nämä kysymykset nousevat oman organisaation arvoista.

Puhalletaan videoclipeillä hehkua oppimateriaaleihin

Videoiden tuottaminen on ollut tavalliselle käyttäjälle melko kryptistä ja työlästä, mikäli haluaisi tuottaa muutakin kun leikkaamatonta pitkää elokuvaa opetustilanteista. Opetusvideoita ei ole pystynyt tuottamaan ilman videotekniikan ammattilaisia, kuvaajia, erikoisvälineitä, valaistusta, hyviä kameroita, mikrofoneja, perusteellisia käsikirjoituksia, rahaa, pitkiä editointisessioita ja jakelukanavia, joista ei ole voinut tehdä päätöksiä kun ei ole ymmärtänyt tarpeeksi formaateista. Kuitenkin tekstivoittoiseen opetusmateriaalitarjontaan kaivataan kovasti ääntä ja liikkuvaa kuvaa.

YouTube ja kännykkäkulttuuri ovat muuttaneet käyttäytymistämme. Jokainen voi tuottaa itse videoita ja jakaa ne muille internetin yli. Video podcasting (tai vodcasting) on videotiedostojen julkaisua verkossa. Osallistuin Maurin (Kantola, Turun AMK) vetämään Videoclipit -workshoppiin http://www.wikicampus.fi/index.php/Videoclipit ja innostuin kovasti tästä yksinkertaisesta perusideasta. Tuotetaan oppimisaihiota tutuilla työvälineillä: kannettava tietokone, webbikamera, liitutaulu tai vastaava. Tehdään peruskäsikirjoitus: alku, esittely, sisältö, lopetus. Tallennetaan video webbikameralla, vaikka yhdellä otoksella, ja siirretään YouTubeen. Videon voi tehdä opettaja tai opiskelija ja videot linkitetään oppimisympäristöön. Pidetään clippi lyhyenä, 2 - 4 min, niin se sopii hyvin klikkailu-kulttuuriin tottuneille netin käyttäjille. Vain ydinasiat viestitetään clipissä. Oppimisaihio voi sisältää haastattelun, asiantuntijan puhetta, livetaltiointia autenttisesta ympäristöstä, tehtäviä jne.

YouTuben sanotaan kasvavan 10 000 videolla päivässä. Tarjonta on varsinainen sekametelisoppa itse tehtyä viihdettä, propagandaa, politiikkaa, uutisia sekä laittomia ja laillisia livetaltiointeja. Oppimisaihiot sopivat hyvin joukkoon ja epävirallisella alustalla ne voivat herättää laajankin yleisön kiinnostuksen. Oppimateriaalissa pääasian pitää olla sisällössä ja sen esittämisessä mahdollisimman opittavassa muodossa. YoTubea on nimitetty "ego castiksi" (mm. prof Norbert Bolz) eli foorumiksi, jossa pääasia on itsensä brandääminen eikä niinkään asiasisältöjen välittäminen. Törmäsin mm yhtenä päivänä videoon, jossa keski-ikäinen henkilö kertoo runsaat 10 min kameralle siitä, mitä hän aikoo mahdollisesti tehdä seuraavaksi elämässään. Miksi hän julkaisi sen koko maailmalle? Mutta ei varmasti olisi pahaksi Laurean brändille, jos jotakin opetusvideota olisi ladattu 3 000 000 kertaa niin kun Michawel Weschin A Vision of Students Today -videota.

YouTube muuttaa videot automaattisesti flash-tiedostoksi, joita kännykät ja kannettavat musiikkisoittimet pyörittävät. Opiskelijat voivat imuroida netin kautta oppimisaihiot itselle ja opiskella kotona, junassa tai vaikka kahvilassa. Olen varma, että edullisilla ja tutuilla työvälineillä pystytään tuottamaan sisällöllisesti hyviä ja jakelukelpoisia oppimateriaaleja ilman raskasta ja aikaa vievää tuotantokoneistoa.

Eka webbikameralla tehty haastatteluni on tässä. Editoin kahden otoksen videota hiukan Windows Movie Makerilla. Lopputulos ei ole säkenöivä, mutta riittää tarkoitukseensa.

Näillä mentiin viime vuonna

Vuoden vaihduttua kirjaan tässä muistiin viime vuonna Laureassa opittua:

1)Korkeakoulujen arviointineuvosto arvioi amkien verkossa tapahtuvaa koulutusta. Kesäkuussa julkaistussa raportissa Leppisaari ym Hyvässä kasvussa Yhdessä kehittäen kohti ammattikorkeakoulujen laadukasta verkko-opetusta Laurean mallityötilat esitellään yhtenä hyvänä esimerkkinä/käytänteenä. Osallistuin asiantuntijoiden delfoi-tutkimukseen, jossa ennakoitiin verkossa tapahtuvan koulutuksen tulevaisuutta. Arviointiprosessiin oli mielekäs osallistua, koska amkien kokemukset ja näkemykset tulivat hyvin kuulluiksi prosessin aikana.

2) Laureaan perustettiin syksyllä 2-vuotinen eOppimisen kehittämisen työryhmä. Ryhmän tehtävänä on eOppimisen ohjelman laatiminen, verkko-opetuksen palautteiden käsittely ja toiminnan kehittäminen sekä opettajien koulutuksen suunnittelu. Työryhmän jäsenet tarttuivat hyvin haasteeseen ja ideoita lähti kehittymään.

3) Laurean virtuaalista oppimisympäristöä kehitettiin Optima ja wiki alustoilla. Wikin yhteyteen perustettiin loppuvuodesta myös Laurea blogit. Second Life virtuaalimaailmaa lähdettiin kehittämään yhteistyössä Hämeen ammattikorkeakoulun kanssa. Sähköisen liiketalouden opintojaksot olivat ensimmäiset laurealaiset opinnot Second Lifessa. Itse pidin lokakuussa ensimmäisen luennon samaan aikaan auditoriossa yleisölle ja Second Lifessa avattarille.

Hienoa huomata, että pitkäjänteinen työ verkko-oppimisympäristöalustan kanssa on johtanut siihen vaiheeseen, että voidaan ottaa uusia verkkotyövälineitä käyttöön perusvälineiden rinnalle.

4)Avoimen ammattikorkeakoulun tarjonnassa painopisteenä oli virtuaalisten opintojen toteuttaminen. Kokonaan verkossa oli mahdollista opiskella kieliopintoja, vuorovaikutusopintoja, juridiikan ja etiikan opintoja sekä ICT-taitoja. Näillä opintojaksoilla kehittyivät online tapaamiset ja luennointi. Esimerkiksi Espanjan kielen opintojaksolla opettaja opetti Saksasta käsin ja opiskelijat osallistuivat online tapaamisiin kerran viikossa omilta tietokoneiltaan, kaukaisin Argentiinasta käsin.

5) ITK-päivillä huhtikuussa Laureasta oli mukana neljä esitystä.

6) Valtakunnallinen Optima-käyttäjäpäivä järjestettiin syksyllä Laureassa. Meiltä oli esittelyssä kolme opetuksen casea ja Optiman käyttäjätutkimuksen esittely.

7) Elokuussa järjestimme 20 hengen italialaiselle opettaja/sosiaalityöntekijäryhmälle kahden viikon eOppimisen koulutuksen Mobile Learning for Social Inclusion. Italialaiset partnerimme olivat hyvin innostuneita aloittamaan verkko-opetuksen ja mm. verkkototeutusten rakentaminen oppimisympäristöalustalle sekä Skypen käyttö lähtivät heillä heti käytäntöön.

8) Sosiaalisen median luovia menetelmiä otettiin käyttöön toimipisteissä. Esimerkiksi SID portaali on yhteisöllinen verkkoportaali Leppävaaran toimipisteessä ja Peer to peer Kerava & Hyvinkää -koulutuksessa on hyödynnetty verkkosivuja, julkisia blogeja, Facebookia ym. Moni Laurean opettaja liittyi viime vuonna Sosiaalinen media opetuksen tukena -verkostoon. Teimme viestinnän toimijoiden kanssa yhteistyössä ohjeistuksia verkkotyövälineiden käytöstä Laurean Intraan.

9)EuroPACE verkoston jäsenenä Laurea osallistui mm. VM-Base Virtual Mobility Before and After Studnt Exchanges - hankkeeseen. Kansainvälisiä eOppimisen näkökulmia kävin hakemassa keväällä Leicesterin yliopistossa ja joulukuussa Online Educassa Berliinissä.

Verkossa on elämää

Elämäni on ollut hyvin vilkasta viime aikoina. Koko ajan pikku hiljaa kasvaa se joukko ihmisiä, jotka käyttävät virtuaalisia työvälineitä. Tässä muutamia esimerkkejä:

Skype nettipuhelimeni soi ja siellä testaa ryhmä opettajia ryhmäpuhelua. Koulutusalajohtaja tilaa WebExin hostauksen verkkokokoukseen, joka käydään opetusministeriön kanssa. Työstän viestintäsuunnittelijan kanssa verkkotyövälineiden kuvauksia ja ohjeita intranettiin ja pohdin sitä, millainen vastuu organisaatiolla on silloin, kun opiskelija tai opettaja tuottaa sisältöjä avoimiin yhteisöllisiin alustoihin. Pelaan tiimitoiminnan ja johtamisen virtuaalipeliä ryhmässä, jossa on mukana opettajia, opetuksen suunnittelijoita ja sovelluskehittäjiä. Osallistun Learning Futures Festival konfrenssiin virtuaalisesti. Toimin kokouksen puheenjohtajana Second Life –virtuaalimaailmassa. Alustan wiki-tilan, jossa organisaation yhteisten palvelujen henkilökunta ryhtyy keskustelemaan verkostomaisesta asiantuntijatyöskentelystä.

Eletään siis mielenkiintoisia aikoja, kun monet opettajat ottavat ensi askeleita synkronisten verkkotyövälineiden käytössä ja ryhtyvät käyttämään muitakin yhteisöllisiä alustoja kuin verkko-oppimisympäristö. Monia kollegoja tapaa jo Second Lifessa ja LinkedIN:ssä. Ollaanko menossa kohti avoimempaa ja yhteisöllisempää oppimiskulttuuria?

Hitaus kasvaa, kärsivällisyys ei

Linnankadun (Turku) kiinteistön seinään on ilmestynyt yksityisajattelijan kannanotto ”Ei ole kiire minnekään. Paitsi kiireestä pois”. Koen odottamisen kaikesta huolimatta kiusallisena, varsinkin, jos en itse voi siihen vaikuttaa.

Tietokoneeni ja sen ohjelmien avautuminen on hidastunut kiusallisella tavalla. Verkkoon pääsy kestää. Petteri Järvinen kirjoitti Tietokonelehdessä (10/2008) siitä, miten kaikkeen tietotekniikkaan on alkanut liittyä viivettä. Koneilta vaaditaan yhä enemmän suorituskykyä, muistia ja ties mitä lie, jotta ne pystyvät käyttämään nykyaikaisia ohjelmia, videota, ääntä jne. Ihmiset jättävät tietokoneet päälle yöksi, jotta töihin voi ryhtyä heti aamulla.

Hanna vinkkasi blogikirjoituksesta, jonka mukaan joukko amerikkalaisia yrityksiä ei suostu maksamaan työntekijöille palkkaa ajalta, joka menee koneiden avautumisen odotteluun. Odottaessa kun kuluu työaikaa rupatteluun, kahvin juontiin ja tupakointiin. Totta onkin, että ainakaan itse en osaa odotteluaikaa käyttää järkevästi, vaan huomaan tuijottavani ruutua ja lasken minuutteja kuinka kauan vielä kestää. Joskus kun olen kiireinen, avaan odotellessa sähköpostin kännykästä ja vastaan siellä posteihin. Ei kai työnteko ennenkään ollut yhdestä kynästä ja kumista kiinni? Asiat hoidetaan, vaikka välineet välillä temppuilevatkin

Luento samaan aikaan Lahdessa ja Second Lifessa

Sain tilaisuuden lahtelaisten Oppiminen eri maailmoissa - Second Life -seminaarissa pitää esityksen samaan aikaan auditoriossa ja Second Lifessa. Mediatekniset tukihenkilöt hoitivat vaivattomasti äänen striimauksen ja avattareni liikuttelun. Yleisöä tilaisuudessa oli 100 henkilöä, joista 20 oli Second Lifessa osallistuen omalta kooneeltaan missä lie sitten fyysisesti istuivatkin. Kokemus oli ehdottomasti rohkaiseva ja innostaa Second Lifen käytön jatkamiseen.

Second Lifen kanssa törmää hyvin usein teknisiin ongelmiin, joihin ei oppimisympäristö/wiki/blogi -maailmamassa ole juurikaan tarvinnut viimeaikoina kokea. Mutta vielä ne eivät ole lannistaneet kuitenkaan. Ihmisten ennakkoluulot kyllä ajoittain vievät jalat alta. Virtuaalisuus ja mixed reality tuntuvat monista ihmisistä pelottavalta, turhanaikaiselta ajanhaaskaukselta ja hörhöilyltä. Itsestäni kyllä vahvasti tuntuu vielä tällä hetkellä, että tätä kautta löydetään yhteisöllisyyteen ja vuorovaikutukseen uusia ilmenemismuotoja, joilla on paljon koulutuksellista annettavaa.

Virtuaalikoulutusta Second Lifessa, esitys Lahdessa 17102008

View SlideShare presentation or Upload your own.

Luento samaan aikaan Lahdessa ja second Lifessa.

Pedagogisia verkkoja

9-10.10.2008 Turussa. Seminaarin kotisivut netissä, markkinointi sähköpostilla ja Facebookissa, vuorovaikutuskanava Jaikussa. Esityksiä nauhoitettiin ja seminaarin lopussa oli mahdollisuus osallistua Second Lifen esittelyyn myös virtuaalimaailmassa. Osa esityksistä tapahtui Connect pron välityksenä etäältä. Jees. Hienoa, että monipuolisesti käytettiin työvälineitä, mutta ajoittain tuli tunne että istutaan testipedillä. Unohdin jo mihin esitykset taltioidaan, joten roikuin turhaan monta päivää FaceBookin sivulla etsimässä materiaaleja. Joka kanavaan pitäisi varmaan lopuksi kirjoittaa, että materiaalit ja palautteet löydät täältä. Ja mihin menivät videot?

Ihmiset ovat vielä arkoja kommentoimaan avoimiin nettiympäristöihin, mikä on harmi. Emme kuule ajatuksia muiden ihmisten päästä, joten jää monta hienoa havaintoa jakamatta. Käytävä- ja lounaskeskustelut olivat antoisia. Itse annoin keskustelukumppaneille ohjeen aloittaa yhdestä välineestä ja arvioida sitten, kun on jo vähän käyttänyt, miten se vaikuttaa omien työtapojen kehittymiseen. Esimerkiksi, jos sinulla on kansainvälisiä yhteistyökumppaneita, joiden kanssa teet ajoittain hyvin intensiivisesti töitä, aloita ilmaisen Skype-nettipuhelimen käytöllä. Skypellä voit koota myös ystäväsi juttelemaan ilman, että teidän pitää matkustaa tapaamaan toisianne. Jos työpaikallasi on hyvin tiukat tietoturvasäännöt, joudut ehkä etsimään keinoja Skypen käyttämiseksi. Sitten kun skypettely jo sujuu (on helposti opittavissa), voit arvioida mitä muuta haluat kehittää työssäsi ja mitä välineitä siihen on netissä tarjolla. Annen ja Jarin esityksestä voi vaikka bongata, että heidän esitys on wikissä ja sitten heillä on omat blogit. Tutki niitä ja pohdi miten niitä välineitä voisit soveltaa työssäsi.

Turkulaisten seminaari on hyvä esimerkki alueen korkeakoulujen ja oppilaitosten yhteistyöstä. eRappu-nimellä kulkeva yhteistyö realisoitui myös Second Lifessa omana maa-alueena http://slurl.com/secondlife/EduFinland/110/184/25 Finnish Education in Second Life –saarella.

Ja mitä muuta opin? Sen, että ihminen joka saarnaa yhteisöllisen oppimisen ja asioiden jakamisen puolesta, ei aina kuitenkaan siihen itse pysty. Edes avoimien materiaalien vinkkaamiseen kaverille. Mutta se on vain elämää ;-)

Viestinnän ammattilaiset ajatusten aallonharjalla

Ammattikorkeakoulujen viestintäpäivillä ”Ajatusten aallonharjalla” 24 -26.9. viestinnästä vastaavat henkilöt keskustelivat sisäisestä ja ulkoisesta tiedottamisesta sekä yhteistyösuhteiden rakentamisesta eri medioiden edustajiin. Workshoppini ”Sosiaalista mediaa ja verkkoyhteisöjä” keräsi yhteen runsaan joukon uusista viestinnän medioista kiinnostuneita viestinnän ammattilaisia. Käytin esityksessäni esimerkkeinä Jaikua, Ningiä ja Second Lifea.

Suurin osa yleisöstä oli uteliaan kiinnostunut ja halukas kokeilemaan verkon tarjoamia verkostoitumismahdollisuuksia. Laurean ryhmät esimerkiksi FaceBookissa, LinkedINissä ja Second Lifessa antavat mahdollisuuden lähestyä ihmisiä myös epävirallisissa ympäristöissä. Markkinointi näiden välineiden kautta on kuitenkin suunniteltava hyvin hienotunteiseksi – ei liian virallista eikä liian usein. Muuten ihmiset kyllästyvät ja viestit torjutaan.

Totesimme yhdessä, että ammattikorkeakoulujen viestinnän pitää toimia läheisessä yhteistyössä opiskelijoiden kanssa. Esimerkiksi opiskelijaharjoittelijoiden ja oppilaskunnan edustajien kanssa löydetään parhaiten opiskelijalähtöiset viestintäkanavat.

Yleisössä oli myös epäilijöitä, jotka kokevat virtuaalisen vuorovaikutuksen vääräksi ja vaaralliseksi. Kasvokkain, samassa tilassa tapahtuva tapaaminen on tutuinta ihmisille ja sitä arvostetaan eniten. Verkkovuorovaikutuksen pelätään lisäävän epäsosiaalisten opiskelijoiden syrjäytymisriskiä. Esimerkiksi Jaiku-pikkujoulujuhla tai SecondLife seminaari, joka toteutetaan osittain verkossa ja osittain läsnä olemalla, pelottaa ajatuksena monia ihmisiä. Mixed reality on vielä hyvin vieras ja outo ilmiö.

Kauhajoen ja Jokelan tragediat toivat Internetin ihmisten tietoisuuteen hyvin pelottavalla tavalla. Mieleltään sairas ihminen kokee verkossa ikään kuin toimivansa kavereiden kanssa, vaikka todellisuudessa kavereita ei olekaan. Lapset ja nuoret voivat olla verkkoyhteisöissä johdateltavissa myös huonoon seuraan tai hyväksikäytettäväksi. Totesimme workshopissa, että on tärkeää herättää ammattikorkeakouluissa sosiaalialan opiskelijoiden ja opettajien kiinnostus verkkoyhteisöjä kohtaan. Sosionomi-opiskelijoiden tulisi mennä mukaan verkkoyhteisöihin, joissa nuoret viettävät aikaansa ja tutkia myös Second Life virtuaalimaailman mahdollisuuksia.

Tytöt tahtoo pitää hauskaa ... verkossa

Veljen tytöt, 9 ja 10 vee, ovat siirtyneet pois pelkkiä pelejä tarjoavilta saiteilta ja käyttävät tytöille suunniteltuja sivustoja, joissa pelaamisen lisäksi on tarjolla nettiyhteisö.

Tämän hetken ykkönen on http://fi.gosupermodel.com Siellä voi muokata oman mallin ulkonäköä, ylläpitää omaa sivua, ladata kuvia, chattailla muiden mallien kanssa, osallistua kilpailuihin ja shoppailla. Muotikuvauksissa voi poseerata tai diivailla - parhaat palkitaan pisteillä, goRahalla tai kunnialla ja maineella. Saavutettu taso (laajin vaatehuone, suosituin, suurin tuhlaaja jne.) ei ole pysyvää vaan koko ajan kilpaillaan muiden mallien kanssa. Huonosta käytöksestä rangaistaan aikalisällä (3 pv ei voi käyttää malliaan) tai pahimmassa tapauksessa malli poistetaan kokonaan sivustolta.

Tukimallitoiminta innosti tyttöjä kovasti. "Kuinka monta tuettavaa kannattaa ottaa? Mitä jos mun tuettava alkaa sanella ehtoja niin kun kaverille kävi? Yks malli alkoi vaatia, että tukimallin pitää olla samaan aikaan verkossa kun se. No nyt se mun tuettavani on jo onlinessa. Nyt se pyytää multa kenkiä - ok, mä annan yhdet kengät. Ja nyt se ei osaa pelata yhtä peliä, tarvii alkaa neuvomaan." Yli 15 vuotiaat pääsevät moderaattoreiksi, mikä on tytöistä hieno tehtävä.

http://www.stardoll.fi on myös tytöistä kiva. Joskin ei yhtä mukava kun edellinen. Stardollissa meikataan ja puetaan julkkisnukkeja sekä sisustetaan huoneita. Pukeminen ja sisustaminen oli heistä jo tylsää, mutta meikkaamisen takia siellä vielä käydään.

Kumpikin sivustoista ovat kansainvälisiä ja chattikavereita tytöt ovat saaneet eri puolilta Suomea. Kaveripyyntöihin suhtaudutaan reippaasti - kaikkia ei hyväksytä ja itsekin on tullut joskus torjutuksi. Poikia ei mallimaailmassa juurikaan tapaa. Poikahahmoa ei GoSuperModelissa edes ole saatavilla, joten pojat ovat tytön hahmossa jos sinne tulevat.

Blogin kirjoittaja lomailee

Moottoripyörän kyydissä pitkin Alppeja ja lähimaita. Maisemat huimaa päätä. Wlania ei ole näkynyt aikoihin (ei ilmaista eikä maksullista)ja gprs-yhteyttä ei uskalla avata kalliiden datasiirtohintojen vuoksi. Kirjoittaisinko matkapäiväkirjaa kännyyn - hyvä idea mutta tapahtumien imu vie kaiken energian. Nyt koetaan real life elämyksiä! Matkaseuruekaan ei ihastu näytön tuijottajasta, joten taas mennään.

Tämä juttu lähtee Garmisch-Partenkirchenistä gasthausin ilmaisesta aulatietsikasta.

Nuoriso tekstailee

Kummipoika (14 vee) käyttää Netlogia vapaa-ajan viettoon ja yhteydenpitoon kavereiden kanssa. Tärkeitä ovat oma sivu, valtava määrä netistä imuroituja kuvia, videot, chat. Nuoriso on tottunut todella upeaan digikuvien maailmaan. Kuvista ja videoista tehdään arvosteluja ja niitä pisteytetään. Omia videoita tehdään miksaamalla peleistä ja muista videoista otoksia, musiikki ladataan omista tai kaverin varastoista. Videoiden editointi opetellaan kotona kavereiden opastuksella ja tarvittavat ohjelmatkin saadaan verkostolta.

Messengeriä poika käyttää chattaamiseen. Tämän avulla myös kauas muuttaneet koulukaverit pysyvät verkostossa. Reaaliaikaista puhetta ei paljon käytetä netissä, chatti on nopeampaa.

Tekstiviestit ovat kuitenkin ehdottomasti nettiä tärkeämpiä ja kännykkäliittymät on valittu tektiviestien määrän perusteella. Soitetut puhelut ovat lyhyitä, mutta sitäkin enemmän lähtee lyhyitä viestejä.

Pikaviestinohjelmien ja netin käyttö opiskelussa on kuitenkin nuorisolle vielä vierasta. Koulumaailma on ihan eri juttu kun tää mun oma henkilökohtainen elämäni.

Toista elämää oppimassa

Maanantaina otin vastaan Laurean vuokraaman maa-alueen Second Lifessa. EduFinland -saarelle on noussut vuokralaisten käyttöön auditorio, kokoustila ja vapaamuotoisempi ryhmäkeskustelualue. Tänään löysin juhannussalon, leirinuotion ja tanssilavan, joten juhannusta ollaan ilmeisesti valmistelemassa. Hiekalle unohtunut hammaslääkärin tuoli voi kenties olla merkki joidenkin professioiden saapumisesta saarelle. Laurean maa-alueen käytön suunnittelu käynnistyy vasta syksyllä kun opiskelijat aloittavat lukuvuotensa syyskuun alussa. Odotan innolla työskentelyä uudessa ympäristössä - kollegojen ja opiskelijoiden tapaamista virtuaalisesti. Aion järjestää kokouksia ja esittelyjä Second Lifessa - yhteistyötä tehdään Hämeen amk:n kanssa.

Tapasin toukokuun lopussa Matthew Wheelerin Leicesterin yliopistosta ja sain häneltä hyviä vinkkejä SL:n käytöstä. Matthew toimii Media Zoon projektipäällikkönä ja on halukas kouluttamaan tarvittaessa SL:n käyttöä koulutuksessa.

Oman jalanjälkeni SL:n hiekkaan aion aloittaa rakentamalla männyn maa-alueelle. Huomenna olisi klo 10 Finnis Education in Second Life -saaren avajaiset, mutta katsotaan ehdikö muilta kiireiltä osallistua! Tässä linkki saarelle
http://slurl.com/secondlife/EduFinland/116/119/22

Osallistavat menetelmät ennen ja jälkeen seminaarin

Sekä Grasping the Future - A Challenge of Learning and Innovation -seminaari (2.4 Wanha satama) että Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa -konferenssi (16-18.4 Hämeenlinna)houkuttelivat ihmisiä vuorovaikutukseen sosiaalisen median keinoin. Kummassakin oli käytössä Dicolen wikipedia-tyyppinen alusta webbisivujen lisäksi. Tarjolla oli blogi, omien aineistojen liittäminen tageilla wikiin, ITK:ssa lisäksi etukäteisalustuksia verkkokokouksina. Esityksien kalvosarjat, videohaastattelut ja kuvat voi käydä jälkikäteen katsomassa sivustoilta. Kaikki aineistot tulivat nopeasti nettiin. Grasping the Futuren kalvosarjat oli viety slideshare.net:iin.

Ihan kivasti ihmiset osallistuivat. Syntyi muutamia mielenkiintoisia keskustelun alkuja ja kaikilla oli mahdollisuus tuoda oma näkökulmansa esiin. Grasping the Futuressa käytettin Learning Cafe -menetelmää. Pöydissä syntyi kyllä vapaamuotoista keskustelua, mutta ainakin meidän pöydässä facilitaattori unohti hommansa uppoutuessaan itse kiinnostavien alustusten syövereihin.

Tällainen seminaariosallistujien aktivointi onnistuu ainakin vielä silloin kun osallistutaan ensimmäisiä kertoja sosiaalisen median välineillä. Mutta onko osallistuminen niin palkitsevaa, että sitä jaksaa tehdä usein? Jos kotimainen ajatustenvaihto ei enää riitä, on syytä avata rajat kansainväliseen vuorovaikutukseen.

Mutta ainakin minusta näiden seminaarien osallistamistavat onnistuivat hyvin ja antoivat uutta potkua seminaarikäytänteille. Hienosti avattiin rajoja osallistujien ja esittäjien välillä, annettiin mahdollisuus valmistautua aiheeseen etukäteen ja olla osa tiedon tuottajia. Ja toki on mahdollista käydä istumassa luennolla entiseen malliin välittämättä blogeista, wikeistä, tarinoista ja kuvista.

https://itk.dicole.net
https://gtf.dicole.net

Minne mennä Second Lifessa?

Vapaapäivän viettoa virtuaalitodellisuudessa.

Aloitin Yoen Kievarista http://slurl.com/secondlife/Rieul/66/95/67 ja kuuntelin sielä yksikseni nettiradiota. Kivalta vaikuttava suomalainen paikka, jossa en tosin ole onnistunut tapaamaan ketään sattumalta. Kerran sovimme ystävän kanssa kievarin tapaamispaikaksi. Kävin kokeilemassa keilaamista, heikoin tuloksin. Ystäväni joutui kantamaan keilapalloa monta päivää kädessään SL:ssa, koska ei osannut riisua sitä. Yhdellä hiiren näpäytyksellä irrotan pallon ja lähden CSI NewYorkiin ja löydän sieltä kivan diskon http://slurl.com/secondlife/CSINY%20North%201/26/144/23. Tanssin pitkän aikaa hyvän musiikin ja kivasti pukeutuneitten avattarien kanssa. Eräs miespuolinen avatar käy kyllä häiritsemässä silloin tällöin meitä, mutta saa kaikilta pakit.



Rami Milena diskossa.


Pääsen hyvin vireeseen, joten lähden Dubliniin ja siellä löydän kartalta ryhmän ihmisiä - kuinkas ollakaan pubista. http://slurl.com/secondlife/Dublin/81/96/25 Irkkupubissa on hyvää musiikkia ja kivaa porukkaa, joka rupattelee ja juo olutta. Tilaan kätevästi oluen hanasta ja pidän sitä hienosti kädessä baaritiskillä istuessani. Olut ei maksa mitään. Chattailen parin ihmisen kanssa niitä näitä englanniksi.

Sitten muistan Kim Holmbergin esitelleen listan mielenkiintoisista SL-paikoista ja teleportaan itseni Åbo Academin kampukselle http://slurl.com/secondlife/Eduisland%20II/130/218/22. Lista löytyy ja valitsen ensin skitsofreenikon hallusinaatioita simuloivan tutkimuskeskuksen http://slurl.com/secondlife/Sedig/26/45/22 ja kuuntelen aikani pahoja ääniharhoja. Sieltä kiiruhdan lontoolaiseen sairaalaan http://slurl.com/secondlife/Second%20Health%20London/127/220/25, jossa katselen jonkun aikaa paikkoja ja esittelyvideoita, mutta koska ihmisiä ei näy, poistun paikalta. Sairaalan ovella törmään miehen hahmossa olevaan avattareen, joka juttelee hetken.

Leuvren museo http://slurl.com/secondlife/Tompson/153/98/100 voisi olla kiinnostava, mutta huomaan olevani liian väsynyt tutkimaan siellä paikkoja. Bongaan Holmbergin listalta vielä SL kirjaston http://slurl.com/secondlife/Info%20Island/194/46/33 mutta koska minulla ei ole mitään erityistä tiedonhakua mielessä, en jaksa klikkaila loputtomia linkkilistoja ja webbisivuja, vaan jään makailemaan 4. kerroksen sohvalle.

Irkkupubista jäi niin hyvä fiilis, että palaan sinne kuuntelemaan musiikkia loppuillaksi.

Huomenna on työpäivä ja aion käydä vilkaisemassa mitä uutta on Media Zoossa http://slurl.com/secondlife/Media%20Zoo/174/151/18. Leisterin yliopiston eLearning hankkeet esitellään eläintarhana SL:ssa ja kaikki hankkeet on nimetty eläinten nimillä. Esim podcasting hanke on Impala. Odotan innolla toukokuista vierailua todellisessa elämässä Leicesteriin, virtuaalimaailmassa olen vieraillut jo monta kertaa.



Luennolla Åbo Academin campuksella syksyllä 2007.

Henkilökohtainen oppiminen ja virtuaalitodellisuus vuosisadan teknisiä haasteita

USA:lainen National Academy of Engineering on nimennyt 14 suurinta tämän vuosisadan teknistä haastetta. Mukana ovat henkilökohtaisen oppimisen ja oppimismetodien kehittäminen, virtuaalitodellisuuden kehittäminen ja tietoverkkojen turvallisuus. Nyt näyttää kyllä todella siltä, että "personalized learning" ja virtuaalimaailmojen hyödyntäminen koulutuksessa eivät ole enää heikkoja signaaleja.

Teknisten haasteiden listan on koonnut 18-henkinen asiantuntijajoukko. Lukekaapa lisää projektin saitilta http://www.engineeringchallenges.org/. Itse bongasin jutun tänään Salon Seudun Sanomista Mikko Kiviluodon toimittamana. Mukavaa että pienissäkin lehdissä on tiede ja tekniikka -palsta.

Top 10 lista eOppimisen työvälineistä

Valmistelen koulutuspäivää Web 2.0: Sosiaaliset työvälineet pedagogisessa käytössä. Aloin miettiä, että mitkä ne minulle parhaat työvälineet ovat tällä hetkellä ja tässä listaa

1. Optima – oman organisaation verkko-oppimisympäristöalusta. Luotettava, opettaja pystyy pitämään opetuksen hallinnassa. Suojattu ympäristö hankkeille, jotka eivät halua jakaa asioita koko maailmalle. Työvälineitä on paljon ja koulutus/tuki on järjestetty. Ryhmien luonti Winha-oppilashallintajärjestelmästä. Suljetun kuoren ongelma
2. del.icio.us (ilmainen) – bookmarksien (kirjanmerkkien) ylläpitoon, jakamiseen, verkostoitumiseen. Suosittelen oman ammatillisen kehittymisen edistämiseen ja opetuskäyttöön
3. Skype (ilmainen) –nettipuhelin, videopuhelut ja chat. Käytössäni joka päivä. Nopea yhteys kollegoihin ja ystäviin. Mobiili chat kännykästä hyvä!
4. Jaiku (ilmainen) – mikroblogi, johon voi kirjoittaa 150 merkin viestejä. Sosiaalinen yhteisö verkossa vailla vertaa. Varo: jää koukkuun. Pikkujoulujuhla ja uuden vuoden vietto online.
5. blogger.com (ilmainen) – oma henkilökohtainen blogini ja parin hankkeen blogit ovat siellä. Voin suositella opiskelijoiden kanssa käytettäväksi silloin, kun tarvitaan avointa blogia. WordPress vaikuttaa yhtä hyvältä. Laurean blogialusta tulossa WordPress alustalle
6. wikit – Laurean wiki on wiki.laurea.fi – prosessikirjoittamisen työväline, avoin sivusto tuottaa yhdessä uutta tietoa ja julkaista nopeasti. Wikipediaa käytän tietolähteenä monta kertaa viikossa.
7. WebEx – webkonferenssityöväline. Verkkokokouksia, luentoja, ohjausta. WebExissä onnistuu tiedostojen ja presentaatioiden jakaminen, vuorovaikutus, ryhmätyöskentely ja videokuvan lähetys hienosti. Luotettavaa, turvallista ja professionaalista. Yhteinen portaali kumppaneiden kanssa
8. Google (ilmainen) – mitä tahansa haluan tietää, aloitan kysymällä Googlelta
9. Gmail (ilmainen) – henkilökohtainen sähköposti jota voi käyttää myös lomilla – lomalla ei työpostia kannata avata. Tavaraa mahtuu sisään runsaasti. Kun kokeilen erilaisia ilmaisia nettipalveluita, laitan aina yhteystietoihin gmailin (ei työsähköpostiin spämmejä)
10. Flickr (ilmainen) – tallenna kuvat ilmaiseksi. Suosittelen opiskelijoiden kanssa käytettäväksi – jokainen voi ylläpitää itse kuviaan ja oppilaitoksen palvelimet eivät täyty.

Lupaavaa: Second Life (ilmainen) virtuaalimaailma innovatiiviseen työskentelyyn, FaceBook (ilmainen) nuorten suosima verkosto, Ning (ilmainen) alusta sosiaalisen verkoston ylläpitoon,

Ja näitä on myös kiva käyttää: Camtasia nauhoittaa näytöltä ja tallentaa äänen esim. ohjeita ja luentoja varten, SnagIt helppo kaapata kuvia näytöltä ja muokata niitä, Audacity (ilmainen) äänitiedostojen nauhoittaminen ja tallentaminen mp 3:ksi, MindManagerilla suunnittelu ja havainnollistaminen miellekarttana, Doodle (ilmainen) voi sopia tapaamisen ajankohdan äänestysperiaatteella http://www.doodle.ch/

Todennäköisesti helpottaa elämää: SlideShare (ilmainen) http://www.slideshare.net/, Netvibes (ilmainen) oma virtuaalinen työpöytä http://www.netvibes.com/, LeMill (ilmainen) avoin ympäristö verkostoitumiseen ja resurssien jakamiseen http://lemill.net/

Online Educa 2007

Parhaat konfan kokemukseni liittyivät ehdottomasti Web 2.0:n sovelluksiin koulutuksessa. Kiistaa käydään paremmuudesta: PLE personal learning environment vai LME learning management environment. Sallia vai hallita. Parhaita innovaatioita tehdään todennäköisesti tällä hetkellä Web 2.0:n sovelluksilla, mutta massojen koulutuksen hallinta on ainakin vielä parasta tehdä hillitysti, hallitusti ja turvallisesti. Kärkevintä kritiikkiä Web 2.0 –kehitystä kohtaan esitti Andrew Keen (The Cult of the Amateur: How Today´s Internet is Killing Truth).

Avoimet virtuaaliset oppimisympäristöt, erityisesti Second Life, olivat esillä monessa esityksessä. Esityksissä oli yleensä kyse käyttäjien ensimmäisistä kokemuksista ja fiiliksistä. Tekniikkaan ja käyttöön liittyviä ongelmia on vielä paljon. Ihmiset luovat itselleen useampia avattaria – työminälle oma julkinen kuva ja pari hahmoa vapaa-aikaan. Mixed reality eli todellisen ja virtuaalisen elämän sekoittaminen on myös tavallista. Suurin osa ryhmästä pitää palaveria (tai juhlii) face to face kun osa ihmistä on läsnä SL:n kautta.

Olemme Laureassa pitäneet palavereja niin, että osa porukasta kokoontuu fyysisesti samaan paikkaan ja osa osallistuu WebExin, Skypen tai puhelimen kautta. Silloin kun suurin osa ihmisistä on face to face tapaamisessa ja virtuaalisesti osallistujia on vain muutama, koko porukalle voi olla vaikea löytää yhteistä säveltä. Yksittäinen etäosallistuja ei saa samalla tavalla ääntään kuuluviin kun paikalla olijat. Tilaisuuden vetäjän pitää huomioida tasapuolisesti kaikki osallistujat. Silloin kun kaikki ovat virtuaalisesti läsnä, tilanne on lähtökohtaisesti tasavertaisempi.

Prof Sugata Mitran esitys ”The Hole in the Wall” Experiments: Self-Oranising Systems in primary Education oli yksi mielenkiintoisimmista alustuksista. Mitra järjesti kokeellisen tutkimuksen eri puolilla Intiaa pienissä, köyhissä kylissä, joissa hän sijoitti kosketusnäytöllä varustetun pc:n lasten leikkipaikalle koulun läheisyyteen. Lapset oppivat täysin itsenäisesti ja toisiaan auttaen www-selaimen käytön, englannin kieltä ja monia vaikeitakin sisältöjä. Mitra heitti kysymyksen: voisivatko lapset oppia itsenäisesti läpi koko koulun? ”Jos emme voi auttaa köyhiä lapsia suoraan, voimme antaa heille mahdollisuuden auttaa itse itseään ja toisiaan”. Opetusmenetelmällisesti itsenäinen oppiminen ja vertaisohjaus soveltuvat täysin myös aikuisten opetukseen ja korkeakouluopintoihin.

Mobiilioppimisen workshop tuotti pettymyksen. Kun puhutaan kämmenmikrojen ja kännyköiden käytöstä opetuksessa, joudutaan edelleen hyvin laite- ja ohjelmariippuvaisiksi. Workshopissa bluetoothilla jaetut ryhmätehtävät saatiin perille vain muutamaan laitteeseen, sillä useimmilla meistä ei ollut kouluttajan kanssa yhteensopivaa ohjelmaa. Piloteissa opiskelijat eivät ole halunneet opetella käyttämään sellaisia laitteita, jotka pitää luovuttaa pois kokeilun jälkeen. Kukaan ei myöskään halua kantaa kahta kännykkää mukanaan. Kevyesti mukana kulkeva kannettava ja wlan ovat tällä hetkellä paras yhdistelmä. Väittäkää vastaan, jos olette eri mieltä!

Laurean LbD mallityötilat hyvä esimerkki verkossa toteutetusta koulutuksesta

Learning by Developing (LbD) eli kehittämispohjainen oppiminen on Laurea-ammattikorkeakoulun pedagoginen toimintamalli, jossa oppimisprosessi on muotoiltu tutkimus- ja kehittämisprosessiksi. Lähtökohtana on aito työelämälähtöinen kehittämishanke sekä opiskelijoiden, opettajien ja työelämän kumppanuus. Kehittämishanke nähdään oppimisympäristönä, jossa on läsnä työelämässä oleva tieto, siitä tutkimuksellisesti saatu tieto ja sille tuotettava uusi osaamistieto.

Laureassa on rakennettu Optima-ympäristöön LbD-mallin mukaisia mallityötiloja, joita voidaan monistaa kokonaisuutena tai osina erilaisten hankkeiden tai oppimiskokonaisuuksien alustaksi.

Lehtori Elina Rajalahti ja sairaanhoidon opiskelija Mari Stolt Lohjan Laureasta esittelivät 23.10 Korkeakoulujen arviointineuvoston tilaisuudessa kokemuksiaan "Kehittämisympäristö" -mallityötilan rakentamisesta ja käytöstä.



"Kehittämisympäristö" koostuu kuudesta osasta: toimintaohjeet työtilassa, hankkeen asiakirjat, viestikeskus, tiedonrakentamisen keskus, tiedonjakamisen keskus ja arviointikeskus. Työtilaa voi muuntaa ja muokata, lisäämällä ja poistamalla kansioita sekä objekteja hankkeen tarpeiden mukaan. Visuaalista ilmettä voi muokata kuvallisten pohjien ja elementtien avulla.

Tiedonrakentamisen keskus on työtilan ydin ja työryhmien työskentelytila. Sen voi monistaa jokaiselle hankkeessa toimivalle työryhmälle. Siellä tuotetaan ja prosessoidaan tietoa LbD-ideologian mukaan etsien ja yhdessä tietoa rakentaen yhteisöllisesti. Tiedonrakentamiskeskuksessa työryhmällä on mahdollisuus jakaa ja tuottaa tietoa, tiedonhakuun liittyviä vinkkejä on tiedonhaku -kansiossa. Tiedonrakentamisen keskuksessa on työryhmälle oma työskentelytila, joka on työryhmäkansiossa.

Tiedon jakamisen keskus kansiossa tehdään näkyväksi hankkeessa syntyneiden tuotteiden tai julkaisujen prosessit. Se jakautuu osioihin julkaisut ja palvelutuotteet.

Arviointikeskus sisältää kolme arviointimetodia; itsearviointi, vertaisarviointi ja hankkeen arviointi. Käytettävät metodit voidaan valita hankkeen tavoitteiden ja tarpeen mukaan.

Elina pohti korkeakoulun näkökulmasta, että pedagogista lähtökohdista suunnitellut mallityötilat edistävät laadukasta työskentelyä, vähentävät virtuaalisten työtilojen rakentamiseen liittyvää työtä ja mahdollistavat yhteistyön työelämän kanssa. Mari on ollut mukana kahdessa Lohjan Laurean hankkeessa, joissa on hyödynnetty "Kehittämisympäristöä". Sekä aivohalvauspotilaiden kuntoutukseen että asiakkaan/potilaan ohjaukseen liittyvissä hankkeissa on Optima toiminut oivallisesti yhteisenä työskentelyalustana. Opiskelijat, opettajat, työelämän edustajat ja muut yhteistyökumppanit ovat tavanneet kasvokkain lähitapaamisissa sekä jatkaneet työskentelyä Optima-ympäristössä. Optimassa on ollut helppo tehdä ryhmätöitä ja tavoittaa muut työryhmän jäsenet. Työelämän edustajat ja ohjaajat ovat voineet käydä ympäristössä silloin kun siihen on itsellä paras aika.

Pohdimme Elinan ja Marin kanssa "Kehittämisympäristön" jatkokehitystarpeita. Yksi keskeisimpiä tarpeita on integroida Optiman käyttöön sellaisia virtuaalisia työvälineitä, jotka mahdollistavat samanaikaisen työskentelyn verkossa. Nyt on lähinnä ollut käytössä vain Optiman chat. Laureassa on tällä hetkellä käytössä Skype ja WebEx, joista voitaisiin tehdä suositukset ja käyttöohjeet mallityötiloihin.

Tässä linkki Korkeakoulujen arviointineuvoston sivuille, joista löydät muita hyviä esimerkkejä.

Mitä mieltä sinä olet mallien käytettävyydestä verkossa tapahtuvassa koulutuksessa? Voit jättää kommenttisi tähän blogiin joko nimellä tai anonyymisti.

PVK-seminaari takana, mitä tuli opittua?

1) Sosiaalisen webin voimaa: Jaiku-yhteisön nopea reagointi asioihin.

2)Osallistuminen etukäteen seminaarin valmisteluun kirjoittamalla esim. omat tavoitteensa ja kokemuksensa workshopin wikiin, orientoi hyvin aiheeseen. Olen silloin motivoituneempi ja ehkä myös kriittisempi osallistuja.

3) Tuli kotona kuunneltua podcastit niistä esityksistä, joita en päässyt seuraamaan. Kannattaa kuunnella heti kun aihe on vielä itsellä ajankohtainen

4) Second Life esimerkki korkeakouluopinnoissa (ÅA) oli ajatuksia herättävä. Törmään myös heti omiin ennakkoluuloihin. Kokeilin asiaa kotona. Eka kerralla ei homma vielä auennut, mutta tuli selväksi että S L on paikka, jossa et voi välttyä vuorovaikutukselta ihmisten kanssa. Ja olet heti kansainvälisessä ympäristössä. Omasta fyysisestä olomuodosta luopuminen voi olla virkistäväkin kokemus.

Raportti syntyi

Tulevaisuuden eOpettaja -hankkeen raportti julkaistu! Löytyy verkosta Tulevaisuuden eOpettaja
Yhteistyöllä malleja ja menetelmiä verkko-opetuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen Kirja tulee painosta parin viikon sisällä.

Kuvaamme neljän amk:n kokemuksia ja ratkaisuja virtuaaliopetuksen kehittämisestä. Kirjoitusprosessissa käytimme oppimisympäristöalustaa, wikiä ja WebExiä.

Yhteistyöllä olemme saaneet hyviä tuloksia jokaisessa osallistuneessa amk:ssa. Halua on vielä jatkaa yhteistyötä ja kehittää edelleen virtuaalisia työtapoja. Hankkeen loppuseminaari on valtakunnallisen Pedagogisia verkkoja kokemassa -seminaarin yhteydessä 11.10 Turussa. Kirjoja on jaossa siellä N määrä, joten kannattaa jo senkin takia tulla paikalle. Ja seminaarissa on hyvä ohjelma, tiätty.

Kotisivun hautajaiset

Olen pitänyt Internetissä 10 vuotta henkilökohtaisia kotisivuja. Matkan varrella sisältö, visuaalinen ilme ja palvelin ovat vaihtuneet, mutta sivut ovat kehittäneet ja ilmaisseet omaa identiteettiäni verkossa.

Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin siltä, että blogi- ja wiki-alustat vastaavat paremmin yksityisen henkilön tarpeita. Kirjoittaminen, kuvien ja videoiden lisääminen sekä kommentointi on nopeaa valmiille alustoille. Voin keskittyä paremmin itse sisältöön.

Tänään, tässä ja nyt poistan kotisivuni netistä. Kohotan maljan menneille ja tuleville vuosille Netissä! Long live Web 2.0

Lokakuussa tulossa Pedagogisia verkkoja kokemassa -seminaari

Pedagogisia verkkoja kokemassa -seminaari
11.-12.10.2007 Turku

Kyseessä tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön valtakunnallinen seminaari, johon suosittelen osallistumista. Ainakin kahtena viime vuonna on esitelty hyviä uusia innovaatioita, joista saa virikkeitä omaan työhön. Ja ihmisten tapaaminen on tietysti huippu tärkeää.
Seminaarin sivulle

Konferenssi Laureassa Learning by Developing - New Ways to Learn

Learning by Developing - New Ways to Learn, International Conference on Innovative Pedagogical Models in Higher Education, will be held at Laurea in Finland on February 6th-7th, 2008.

The First Call for Papers has been released with information on early registration and preliminary programme. Please see the information.

Further information by e-mail: LbDconference@laurea.fi, and from Ms Raisa Saviaho (tel. +358 9 8868 7230) and Ms Elina Pohja (tel. +358 9 8868 7451).

Mobiilichat kännykästä

Pari sateista kesälomapäivää antoivat aikaa käynnykän chat-palvelun selvittämiseen. Chatia käytetään paljonkin verkko-opiskelussa esim. ohjauksessa ja kielten opiskelussa. Käyttäjät istuvat kuitenkin useimmiten tietokoneittensa ääressä riippuvaisena koneestaan ja laajakaistasta.

Soitto operaattorin help deskiin osoitti itselleni, että koska asiakastukihenkilön ja minun tietolähteenä oli sama ohje netissä, on syytä että itse selvitän asiaa. Käyttämälläni operaattorilla ei ole chat-palvelua.
Netistä löytyikin kohtuullisen kaivelun jälkeen ilokseni blogi, jossa kuluttajat keskustelevat Nokian e-sarjan puhelimiin liityvistä asioista. Ja mikä parasta, tätä kautta löytyi ilmainen VoIP-ohjelma Fring, joka tukee mm. Skypeä. Hienoa! Ei olisi mitään järkeä käyttää jotakin toista ohjelmaa, kun kaikki kontaktini käyttävät Skypeä. Saan nyt puhelimeeni Skypen kontaktilistani, näen ketkä ovat online ja voin chattailla ja soittaa puheluja Skypen kautta. Chat sujuu loistavasti, mutta puhelut ovat surkeita (äänen laatu huono ja välittyy viiveellä). Kännykkäni on internet-yhtydessä wlanin tai gprs:n kautta.

Opetuskäytössä mobiilichatilla on varmasti käyttöä. Opiskelijat tarvitsevat kuitenkin älypuhelimen ja käyttötukea. Kun opiskelijat työskentelevät tiivisti jokun hankkeen parissa tai kaipaavat esim. työharjottelussa ohjausta, chat kännykän kautta vapauttaa heidät liikumaan.

eRappu

Turkulaisten opetusteknologian ja pedagogiikan asiantuntijoiden verkosto eRappu kokoontui tänään Cindyllä Aurajoen rannassa. Avoin ja innostava ilmapiiri loi juuri sellaista "rikastavan yhteisön" (Pekka Himasen käsite) vuorovaikutusta, jossa on mahdollista luoda uusia innovaatioita.

Asialistalla oli verkoston toimintasuunnitelma ja syksyn Pedagogisia verkkoja kutomassa - seminaarin sisältö. Sen ohessa vaihdettiin vilkkaasti hyviä kokemuksia ja tutustuttiin toisiimme.

eRapulla on www-sivu http://www.turku.diak.fi/erappu ja intra WebCT:llä. Suunnitteilla on myös wiki Turun ammattikorkeakoulun alustalle.

Web 2.0 on in

Internet innostaa nyt yhä enemmän korkeakouluja oppimisalustana, kun Web 2.0 on tuonut uusia välineitä verkostoitumiseen ja tiedon yhteisölliseen tuottamiseen. Kävimme Laurean opettajien kanssa Leuvenin yliopistossa Belgiassa 27 - 30.3. opiskelemassa videoneuvottelujen hyödyntämistä ja Web 2.0:aa. Tavoitteena on ensi lukuvuonna lisätä virtuaalisia toimintatapoja opetuksessa ja integroida näitä verkko-oppimisympäristöön. Perustimme porukallemme blogin http://laureaelearning.blogspot.com/

Katso video kouluttajamme Steven Verjansin kiteytys siitä, mitä isäarvoa hänen mielestään Web 2.0 tuo koulutukseen.

Web 2.0 oli myös ITK-päivillä yksi suosituimmista teemoista. Ilmaiset ohjelmat ja kehittymässä oleva tekniikka eivät kuitenkaan vielä luo sellaista toimintavarmuutta, jota kouluttaja edellyttää isojen ryhmien kanssa toimiessaan. Pilotteihin ja pienten ryhmien testialaustana ne ovat mitä mainioimpia, mikäli ihmisllä on aikaa kohdata myös pioneerien haasteet: tökkivä tekniikka, muuttuvat aikataulut, monet web-osoitteet , käyttäjätunnus- ja salasanaviihdakko. Kun luennoitsijalla (näin kävi ITK-päivillä) ei ole näkö- eikä kuuloyhteyttä yleisöönsä, slidet kulkevat eri tahtiin kun puhe ja luennoitsijan ääni on epäselvä, on katastrofi valmis. Yleisöä on vaikea saada näillä eväillä vakuuttumaan sisällöstä.

Eli netti-uskovainenkin kohtaa huonot päivänsä. Kaikesta huolimatta Web 2.0 on nostanut Internetin peruslähtökohdat takaisin kunniaan: annan verkostolle käyttöön omat tietoni ja taitoni, ja saan vapaasti käyttööni muiden tuottamaa tietoa. Netissä oppijalla on mahdollisuus kohdata koko maailma (tosin vain internet-verkostossa mukana oleva maailma).

Nyt on oline neuvottelujen aika!

Web-konferenssi ja -viestintäjärjestelmät alkavat olla todellinen vaihtoehto reaaliaikaisen tapaamisen toteuttamiseen. Ohjelmia on useita, mutta mikä parasta - ne toimivat!

Skype nettipuhelin on kokemukseni mukaan edelleen ylivoimainen kahden henkilön tai pienen ryhmän väliseen viestintään. Käytämme sitä Laurean sisällä aktiivisesti, esim. Sarin kanssa hoidetaan työpäivän aikana kaikki keskinäiset puhelut ja chat-viestit Skypessä. Koska olemme samassa sisäverkossa, muiden sovellusten käyttö tapahtuu luontevasti omalta koneelta. Lyhyet viestit chatiin ovat nopeita kirjoittaa, asia tulee välitetyksi ja etäällä toisistaan toimivat henkilöt tuntevat olevansa yhteisössä mukana. Projektien asioita hoidetaan Skypen välityksellä - pienetkin asiat on helppo ja nopea hoitaa, ilman että pitää käyttää sähköpostia ja jäädä odottamaan vastausta. Skype on luontevasti käytössä missä tahansa kun avaan koneeni ja olen päässyt verkkoon. Kontaktilistasta näen ketkä kumppaneista ovat online.

WebEx web-konferenssi ohjelmaan voi osallistua jopa 200 yhtäaikaista linjaa. Käytämme Laureassa WebExiä pilottina niin, että host-lisenssejä on 14 kpl. Tähän mennessä online istuntoina on pidetty koulutuksia, palavereja ja esim. kirjoitettu kollegan kanssa yhteistä paperia jaetun sovelluksen avulla. Tänä keväänä WebExiin mahdollistui jakaa 7:lle hengelle mikrofoni - hyvä uudistus. Vähentää hostin työtä. Järjestelmä on osoittautunut vakaaksi, tekniset ongelmat eivät ainakaan vielä ole kertaakaan keskeyttäneet kokousta.

Adobe Connect pro www-pohjainen viestintäjärjestelmä on herättänyt korkeakoulumaailmassa runsaasti kiinnostusta ja odotuksia. Suorastaan hypeä. Käytämme VirtuaaliAMK:n mentorointihankkeessa Connect prota online neuvotteluihin, yhteisen neuvottelutilan lisäksi jokaisella alaryhmällä on oma työhuone. Toimin hankkeessa mentorina ja minulla on oma huone käytössä puoleksi vuodeksi. Lupaavalta alustan käyttö vaikuttaakin. Ensimmäiset palaverit pidimme tällä viikolla.

TeamSpeakia käytämme VirtuaaliAMK:n sisällöntuotantorenkaiden kokouksissa ja erilaisissa valtakunnallisissa koulutuksissa. TeamSpeakissa välittyy vain ääni, ei kuvaa. Käyttö on kuitenkin helppoa ja chat sekä istuntojen nauhoitus sujuvat hyvin.

FlashMeetingiä käytämme Arjan kanssa kansainvälisessä VMBase hankkeessa, jota koordinoi Europace yhteistyöverkosto. Projektiryhmän kokous on kerran kahdessa viikossa online. Osallistujia on ympäri Eurooppaa. Puheenvuoro vaihtuu kokouksessa sujuvasti henkilöltä toiselle ilman hostia

Huomatkaa siis, että työvälineitä alkaa olla runsain mitoin. Tämä tulee olemaan it-tuelle varsinainen haaste kun käyttäjien määrä kasvaa! Toistaiseksi itse olen selvinnyt vähällä: koneeni tukee sujuvasti näitä alustoja eikä teknisiä ongelmia ole ollut. Java pluginit ja Flash playerit on koneessa ja selaimista uusimmat versiot. Mikrofonin ja kaiuttimien säädöt ovat ainoita mitä on pitänyt itse tehdä.

Verkko-opetuksen mallityötilat

Pidimme lehtori Elina Rajalahden kanssa 17.1. online koulutuksen Laurean verkko-opetuksen mallityötiloista. Katso nauhoite.

Kehitämme Laureassa mallityötiloja tukemaan kehittämispohjaista oppimista (Learning by Developing). Kehittämistyössä on ollut mukana 13 opettajaa. Verkko-opetuksen mallit ovat teemanamme mysö ITK-päivillä 19 - 20.4 . Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan pedagogisten mallien käytöstä!


Katso Tulevaisuuden eOpettaja -hankeen blogi - siellä on mahdollisuus keskustella online koulutusten teemoista.

Äänitiedostojen ja podcastingin käyttö koulutuksessa

Online Educa Berlin 29.11 - 1.12. Osallistuin Gilly Salmonin ja Palitha Edirishingan (Leicesterin yliopisto) workshopiin, jonka teemana oli "Podcasts and e-tivities for enriching eLearning". Workshopin anti oli innostava. Olivat kehittäneet podcastille oman mallin, joka yksinkertaisuudessaan oli seuraava:
- opettaja äänitti viikottain 10 - 15 min mittaisen mp3-tiedoston ja tallensi sen kurssin oppimisympäristöön
- opiskelijat imuroivat ja kuuntelivat tiedoston joko tietokoneella, kannettavalla, kännykällä tai mp3-soittimella
- podcastin tarkoitus oli tukea opiskelijoita viikottaisten opiskelutehtävien tekemisessä
- sisältö oli tehty radiolähetyksen tyylillä, ei niinkään luennointia
- jokainen lähetys oli rakennettu sovitun rungon mukaisesti:
1) Esittely (1 min)
2) Uutiset (2 - 3 min): jokin ajankohtainen uutinen, joka liittyy kurssin sisältöön
3) Palaute (2 - 3 min): lyhyt palaute, hyvien suoritusten huomiointi jne
4) Katse eteenpäin (2 - 3 min): muistutus viikon tehtävästä ja muiden opiskeluun liittyvien asioiden linkitys
5) Loppukevennys (2 - 3 min): vitsi, rappi, laulu, tarina tai muuta huumoria

Opiskelijat kuuntelivat säännöllisesti viikottaisen podcasting ja osan vielä usemapaan kertaan. Tuotannossa ei tarvittu suurta määrää teknikkaa tai rahaa: opettaja nauhoitti itse lähetyksensä Audacity-ohjelmalla.

Audacity on ilmaisohjelma, joka ladattavissa osoitteesta http://audacity.sourceforge.net/ Jotta saat Audacityssä muutettua äänitiedostot mp3-muotoon, tallenna koneellesi lame_enc.dll (löytyy Googlella helposti).

Asensin itse ohjeman koneeseeni jo samana iltana ja tuli todistettua, että nauhoittaminen on todella helppoa!

Jos haluat Leicesterin yo:n ohjeet ko softan käytöstä, laita minulle viesti niin pistän tulemaan.

Tästä linkistä löhytyy eka äänitiedosto, jonka tein Audacityllä. Nauhoitin suoraan kannettavalla, joten äänen laatu ei ole kaksinen kun ei ollut hotellihuoneessa erillistä mikkiä matkassa ;-)

Online luennot

Online -luennot ovat yhtä puuduttavia kun massaluennot auditoriossa, tai vielä pahempia, mikäli osallistujilla ei ole mahdollisuuksia osallistua. Pienikin mahdollisuus olla aktiivinen, esim. chat, tekstiviestit, lisää kuulijan vireystasoa. Tulevaisuuden eOpettajan hankkeessa järjestämme sarjan online-luentoja.
Pedagogisia verkkoja kutomassa-seminaarissa 11. - 12.10. osa luennoista toteutettiin videoneuvotteluna tai seurattiin nauhoitettua luentoa näytöltä. Kaikkiin luentoihin pystyi osallistumaan kysymällä ja kommentoimalla Messengerissä. Tämä tapa piti osallistujan kyllä virkeänä, mutta nettiyhteydessä oleva tietokone houkutteli myös tekemään myös kaikkea muuta kun seuraamaan luentoa.

Wikin käyttö innovaatioalustana

Keravan Laurea järjesti eilen palaverin, jossa ideoitiin wikin käyttöönottoa innovaatioalustana. Wiki arvioitiin käyttökelpoiseksi ainakin hankkeiden, opintojen ja tiimityöskentelyn työvälineenä. Myös viestinnällä ja markkinoinnilla on odotuksia wikistä. Jatkoa suunnitellaan 3 viikon päästä.

Hyviä käytänteitä löytyy verkosta jo monia. Keravalla Uusimaa innovoi -hankkeessa rakennetaan alueellista innovaatiostrategiaa wiki-alustalle. Katso http://velo.laurea.fi/inno/

Tästä on mielenkiintoista lähetä liikkeelle! Wiki sosiaalisesti avoimena foorumina antaa paljon mahdollisuuksia. Koska olen saanut perehtyä useamman tietojärjestelmän ylös nostamiseen ja hallinnointiin, olen kyllä aika varovainen tekijänoikeuskysymysten ja tiedon hallinnan näkökulmasta. Avoimella foorumilla on hurja taipumus paisua ja rönsytä. Itse olen yrittänyt saada internetistä pois vanhentunutta tietoa, joka sijaitsee jonkun toisen palvelimella. Joskus aivan mahdoton tehtävä. Ylläpitäjät eivät reagoi viesteihin. Murr.