eOppimaan

Uusi opetusteknologia messuilla

2012-01-24T14:54:00.002+02:00

Bett Show 2012 -messuilla Lontoossa 11 - 14.1. oli yli 650 näytteilleasettajaa. Messuja on sanottu maailman suurimmiksi opetusteknologiamessuksi. Suosittelen messuja kaikille opetusteknologista kiinnostuneille päättäjille ja suunnittelijoille! Messut sopivat myös opettajille, sillä erilaisten casien myötä saa varmasti uusia ideoita työhönsä.

Messuilla esiteltiin monipuolisia välineitä ja sovelluksia, joita voi käyttää kampuksella, työpaikalla, luennolla tai etäopetuksessa. Kävijät voivat osallistua myös workshoppeihin, joista osa oli maksullisia ja osa ilmaisia.

Suurimmilla opetusteknologiatuottajilla, kuten Microsoftilla, Applella ja Googlella, oli päähallissa isot standit. Kävijöitä riitti kyllä ihan jokaiselle pienemmällekin standille, sillä päivien aikana kävijöitä oli jopa 30 000.

Eniten tarjontaa oli esiopetukseen ja peruskouluille. Suurimman huomion veivät opetustiloihin sijoitettavat välineet ja luokkaopetus. Etäopiskelun rooli oli pienempi.

Esittelijät eivät turhaan rasittaneet kävijöitä paperiesitteillä, vaan tarjolla oli QR-koodeja mobiilikäyttäjille ja asiakkaiden nimilaput skannattiin standeillä. Monet esittelijöistä ovatkin jo lähettäneet esitteensä sähköpostilla meille kävijöille.

Bett-messujen netti-sivut, Facebook, Twitter ja nettiradio olivat tehokkaassa käytössä. Suomalaiset kävijät verkostoituivat myös keskenään Facebookissa ja Twitterissä. Nettiin on saatu monia mielenkiintoisia messukävijöiden raportteja.

Opetusteknologian ytimessä ovat tällä hetkellä ainakin kosketusnäytöt, videot ja musiikki, 3D sovellukset, yhdessä tekeminen ja henkilökohtainen käyttö. Tuttuja opiskelu/opetusvälineitä, kuten pulpetteja, kyniä ja tauluja, on digitalisoitu.

Oppilaitosten palvelujen käytön digitalisointi ja turvallisuus olivat myös esillä messuilla.

Ensi vuoden Bett-messut järjestetään tammi-helmikuun vaihteessa ExCel London -messukeskuksessa http://bettshow.com/ .

e-tiimi aloitti bloggauksen

2012-01-24T13:32:00.000+02:00

Verkko-opiskelupalvelujen e-tiimimme ryhtyi bloggaamaan ajankohtaisista ja vähemmän ajankohtaisista asioista. Alustaksi otimme Posterouksen. Posterousta voi ylläpitää hajautetusti selaimella, sähköpostilla ja mobiilisovelluksilla. Katri ehti ensimmäisenä kirjoittamaan.

Blogiimme pääsee tästä:
http://e-tiimi.posterous.com/

Oppimisympäristöt kehittyvät

2011-12-20T00:52:00.002+02:00

Nykypäivän opiskelija toimii monenlaisissa ympäristöissä ja tiloissa. Hän opiskelee kampuksella, kotona, työpaikalla, kirjastossa ja liikennevälineissä. Moni opiskelee myös ollessaan matkalla kotimaassa tai ulkomailla. Ammattikorkeakoulut kehittävät sekä fyysisiä kampuksiaan että verkko-oppimisympäristöjä kohtaamisen tiloiksi, joissa on mahdollista kehittää työelämälähtöisiä hankkeita yhdessä työelämäkumppaneiden kanssa. Omassa organisaatiossani, Laureassa, perinteisestä luento- ja luokkahuonerakenteesta on irtaannuttu erityisesti Learning by Developing (LbD) mallin mukaan toimivien hanketilojen ("tutkimus- ja kehityslabrojen") ja kohtaamispaikkojen avulla. Myös luentotiloja ja luokkahuoneita tarvitaan edelleen erikokoisia ryhmiä ja erilaisia tilanteita varten. Fyysisistä tiloista tarvitaan yhä useammin yhteyksiä ulkomaailmaan – halutaan suoria lähetyksiä tai tallenteita tilaisuuksista, halutaan osallistujien osallistuvan tilaisuuksiin sosiaalisen median avulla, osa henkilöistä osallistuu etänä verkon välityksellä tilaisuuksiin jne.

Laurean toimintaan pääsee tutustumaan helmikuussa Kauppakeskus Kampissa, kun Laurea avaa siellä showroomin koko kuukaudeksi - siis uusi kampus Helsingin keskustaan. Mielenkiintoisia ovat myös Laurean simulaatioympäristöt. Yksi niistä avattiin tänään virtuaalimaailma Second Lifessa, nimittäin Lohjan Laurean virtuaalikampus, joka on erikoistunut business alan ja terveysalan koulutukseen sekä yrittäjyyden tukemiseen. Laurean verkkolehdestä voi lukea tarkemmin Lohjan satsauksesta virtuaalimaailmaan.

Joustava korkeakouluopiskelu mahdollistaa myös yhä usemmin sen, että opiskelija voi suorittaa opintoja jossakin toisessa korkeakoulussa. Laurea on mukana nk. Fuas- liittoumassa, jossa Fuas virtuaalikampukseksi nimetyssä hankkeessa kehitämme kolmen ammattikorkeakoulun yhteisiä virtuaalipalveluja, e-oppimista ja e-workingiä.

Näkymä Tikkurilan Laurean kampukselta

Tikkurilan Laurean liiketalouden opiskelijoiden hankkeet löytyvät tiedonpuusta

Tikkurilan Laurean liiketalouden opiskelijoiden työskentelytila, jossa opettaja ja ohjaaja ovat aina läsnä. Erillistä opettajanhuonetta ei ole. Ohjausta on saatavilla silloin, kun opiskelija tai ryhmä sitä tarvitsee.

Lohjan Laurean virtuaalikampukselta löytyy sairaala, jossa voi harjoitella esim. lääkkeiden annostelua ja erilaisten potilaiden kohtaamista

Lohjan Laurean virtuaalimaailman yrittäjyyspolulla opiskelija löytää haastavia oppimistehtäviä. 3D-ympäristö tuo oppijoille ainutlaatuisen läsnäolemisen ja osallistumisen kokemuksen.

Oppisen tiloista verkossa ja työpaikalla keskusteltiin myös Suomen eOppimiskeskuksen järjestämässä Digital Competence and Learning -konferenssissa marraskuussa. Hyvän konferenssin aineistot löytyvät tältä sivulta http://www.eoppimiskeskus.fi/dcl

Vuosi elämää iPadin kanssa

2011-11-16T18:50:00.001+02:00

Kokosin listaa ohjelmista, joista on tähän mennessä ollut iPadissa hyötyä. Joidenkin kohdalla peukutan enemmän kun toisten, mutta kaikki nämä toimivat.

- sähköposti (työ, gmail), työkalenteri
- nettiselain Safari. Optiman ja wikin käyttö
- kamera: valokuvat ja video.
- verkkokokoukset ja online yhteys: Connect, Skype
- yhteisöpalvelut: Facebook ja Yammer
- tiedostojen jako pilveen: Flickr, Dropbox, Bambuser
- kirjojen ja artikkeleiden luku: Stanza
- muistiinpanot: Muistio
- muistilista: Tomorrow
- MS Officea vastaavat työkalut: QuickOffice (maksullinen)
- miellekartat: MindJet

- viihde: Booxtv, Yleareena, Tv-kaista (maksullinen)? Angry Birds
- musiikki ja podcastit: Spotify (maksullinen), podcastit iTunes Universitystä

- gmail- tili ja Fb- tili some-välineisiin

iPad kulkee kevyesti mukana ja ohjelmat saa nopeasti auki. Ohjaustilanne voi syntyä käytäväkeskustelussa tai junassa - langaton verkko ja datapaketti varmistaa yhteyden nettiin. Padi ei korvaa tietokonetta, mutta toimii hyvin lukijalaitteena, tietopankkina, pikaviestimenä ja viihdekeskuksena.

Tämän postauksen kirjoitin riskillä iPadilla suoraan Bloggeriin junan epävakaassa wlanissa. Mutta taisi onnistua :)

Paljastuksia

2011-10-20T13:22:00.001+03:00

Sain Saralta tunnustuksen, jossa kuuluu kertoa kahdeksan asiaa itsestään. Otan haasteen vastaan ja kerron eOppimiseen liittyvistä asioista.

Ensimmäisen verkko-opetuskokeiluni tein vuonna 1996, kun olin tutustunut ammatillisella sähköpostilistalla walesilaiseen opettajaan. Käytimme opiskelijaryhmien kanssa sähköpostia ja faxia. Tapasin kyseisen opettajan face-to-face 2 vuoden yhteisen työskentelyn jälkeen. Ainoa asia, joka tuli minulle yllätyksenä oli puolen metrin parta, muuten vuorovaikutus kasvotusten sujui yhtä luontevasti kuin sähköpostin välityksellä.

Ensimmäiset varsinaiset some-kokemukseni liittyvät Jaikuun (mikroblogipalvelu). Kesälomalla satoi muutamia päiviä perätysten ja aloin pitkästyneenä tutkia mitä puhelimellani voisi tehdä. Ensi vuoden alusta Jaiku on päätetty lopettaa. Jaikun virtualiset Pikkujoulut olivat kivoja.

Internet on ollut intohimoni 90-luvun alkuvuosista lähtien. Nykyään pidän erityisesti mobiilisovelluksista.

Verkossa minua kiinnostaa erityisesti mahdollisuus saada kontakti toisiin ihmisiin. Internetillä ja psykoosilla on paljon yhteisiä piirteitä: alati riittää tutkittavaa ja selvitettävää, asiantuntijat neuvovat loppukäyttäjiä ja päinvastoin. Sekavan pinnan alta löytyy järkeä.

Pidän blogien lukemisesta - avoimella verkkokirjoittamisella voi edistää mitä hienoimpia asioita aina demokratiasta arjen pieniin asioihin asti. Huolissani olen oman lukutyylin muutoksista - parhaalta maistuvat lyhyet tekstit ja selailu. Mahdankohan enää jaksaa keskittyä romaaneihin?!

Verkko-opiskelussa on mielestäni kaksi kolikon puolta. Opettajan näkökulmasta prosessin hallittavus ja opiskelijan näkökulmasta henkilökohtainen oppiminen. Tutkin omassa gradussani verkko-oppimisympäristöä ja sillä tiellä olen edelleen.

Romania kehittää e-oppimista

2011-09-19T17:17:00.000+03:00

eduVision 2020 -konferenssi kokosi 15-16.9 Bukarestiin n. 200 osallistujaa. Tapahtuman järjesti Siveco Romania yhdessä yhteistyökumppaneidensa kanssa. Tähän mennessä harvemmin isojen eLearning konferenssien areenoilla esiintyneet maat, kuten Romania, Moldovia, Azerbaizan, Egypti, Cypros, Malta, Serbia, Oman, Arabi emiraatit ja Algeria, esittelivät kansallisia koulutuksen digitalisoimisen strategioitaan ja hankkeitaan. Siveco on toiminut näiden maiden strategisena yhteistyökumppanina ja hankkeiden teknisenä toteuttajana.

Professori Mircea Micla Bukarestista nosti omassa esityksessään Romanian koulujen haasteeksi tavoitteen saada koulu kohtaamaan digiajan lasten tarpeet, "need to match school to digital mind". Tuttu asia myös Suomessa. Järjestelmiltä edellytetään, että ne ovat helposti saavutettavissa ja käytettävissä. E-oppimateriaalituotanto, palvelujen personoitavuus, reaaliaikainen yhteydenpito verkon välityksellä sekä nopea palautemahdollisuus ovat tämän hetken ykkösasioita koulutuksessa. Miclan mukaan Romanian tärkeimmät digitalisoinnin kohderyhmät ovat esiopetus, verkko-oppimisympäristöt ja kirjastopalvelut sekä virallisen ja epävirallisen opetuksen laatu.

Lukutaidottomuus, koulutuksen epätasainen jakautuminen, opettajien koulutuksen vähäisyys, koulutuksen laadun heikkous ym. isot haasteet nousivat esiin useissa esityksissä. Väestön köyhyys ja koulujen infrastruktuurin puute ovat merkittäviä kehityksen esteitä. Kuitenkin esim. Egypti oli asettanut tavoitteeksi hankkia jokaiseen kouluun tietokoneen kymmentä oppilasta kohti vuoteen 2015 mennessä. He arvioivat e-palvelujen olevan ainoa järkevä tapa tarjota isolle väestölle mahdollisuus ajantasaiseen tietoon.

Konferenssiin osallistuneissa maissa pilottikouluihin oli jo alettu hankkia verkkotyövälineitä: kannettavia, tabletteja, älytauluja, portaaleja, online neuvotteluvälineitä, digitaalista oppimateriaalia jne. Puheenvuoroissa sivuttiin myös digitalisaation mahdollisuuksista edistää rauhaa ja ihmisten hyvinvointia. "Access to knowledge is a fundamental right of every child" kirjoitti eräs osallistujista tapahtuman Facebook-sivulle.

Konferenssiin osallistujilla oli selvästi halu kehittää väestönsä digitaalisia koulutuspalveluja. Erityisesti isäntämaa Romania haluaa kehittää itseään merkittäväksi Itä-Euroopan it-keskukseksi. Romanialaisten yhdessä esityksessä otettiin reaaliaikainen web-neuvotteluyhteys kahteen oppilaitokseen, jossa opiskelijat ja opettajat esittelivät projektejaan. Tuttuja elementtejä siis meille tvt:n ammattilaisille. Koulutus- ja yritysyhteistyö tulee jatkossa olemaan helpompaa näiden maiden kanssa, kun digitaaliset työvälineet ovat käytettävissä. Todennäköisesti he tulevat kuitenkin vielä kohtaamaan saman haasteen kuin mitä mekin Suomessa: miten saada hyvien pilottien käytänteet leviämään ja juurtumaan koko koulutuksen alueelle.

Konferenssin kieli oli englanti. Osa puheenvuoroista tulkattiin korviimme,

Siveco Romanian Euroopan projektien johtaja Monica Florea (oikealla) ja Suomen suurlähettiläs Bukarestissa Ulla Väistö (vasemmalla).

Sivecon kehittämä historiapeli, jota voi pelata neljässä joukkueessa. Peli rakentuu kosketusnäytölliselle pöydälle, jossa toimitaan kartan, infotekstien ja videoiden avulla.

Tilaisuuteen oli kutsuttu suomalainen Sanako oy, joka on toteuttanut kielilaboratorioita eri puolille maailmaa. Kuvassa Kimmo Kärpijoki Sanakosta

Virtuaalikampusta kehittämässä

2011-09-05T23:55:00.000+03:00

Osallistuin Aalto-yliopiston järjestämään Aalto Camp for Societal Innovations (ACSI) 2011 tapahtumaan, jossa seitsemän päivän ajan kehitettiin työpajoissa hankkeita globaaliin levitykseen. Meidän ryhmämme kehitti virtuaalikampusta. Konkreettisena kehityskohteena oli Hämeen ammattikorkeakoulun, Lahden ammattikorkeakoulun ja Laurean yhteinen virtuaalikampus, mutta tuloksia voidaan hyödyntää missä tahansa kampuksella. Virtuaalikampusten rakentaminen on ajankohtaista eri puolilla maailmaa. Halutaan edistää joustavan opiskelun mahdollisuuksia, kasvattaa opiskelijavolyymeja ja yhdistää organisaatioiden toimintoja. Hankkeita löytyy sekä yrityksistä että koulutusorganisaatioista.

Virtuaalikampus-ryhmämme tuotoksia voi lukea kaikille avoimesta wikistä sekä Facebookista. Päädyimme näkemykseen, että virtuaalikampus tukee parhaiten e-oppimista, e-työskentelyä ja e-palveluja kun se sisältää seuraavia ominaisuuksia:
1)      Connected to both physical and virtual environments (blended working and learning)
2)      Usable & user driven
3)      Mobile & accessible
4)      Inspirational and attractive
5)      Cost-effective / Value-added
6)      Developing smart region
7)      Interactive
8)      Open, flexible, scalable

ACSI 2011 työpajojen päätösnäyttelyssä pyysimme yleisöä täydentämään määrittelyä vielä omilla näkemyksillään. Työpajassa listasimme kriittisiä tekijöitä, joiden varassa virtuaalikampus menestyy tai epäonnistuu https://wiki.hamk.fi/display/virtuaalikampus/Priorities . Teimme myös käyttäjäskenaarioita: opiskelija, elinikäinen oppija, opettaja, yrityskumppani.

Kuva työpajasta.

Lisää kuvia työryhmästämme http://www.flickr.com/photos/12473254@N02/sets/72157627476696535/

Päätösnäyttelyssä virtuaalikampus esiintyi ständillä, online tapahtumana ja live streaming videona. Kuvassa live streaming videointia Bambuser-ohjelmalla. Online yhteydessä oli osallistujia Dipolista, Belgian Leuvenista, Hämeenlinnasta ja Lahdesta.

Hämeen amk:n, Lahden amk:n ja Laurean strategisesta yhteistyöstä voi lukea osoitteessa www.fuas.fi

Rihvelitaulusta tablettiin

2011-08-05T15:11:00.001+03:00

Lapsuuden perheessäni oli tapana tehdä kotiseutukierroksia, jolloin ajettiin autolla vähemmän käytettyjä pikkuteitä lähikyliin katsomaan maisemia, ihmisten elämää ja pieniä nähtävyyksiä. Olen jatkanut perinnettä. Tämän kesän kierroksella kävin mm. Kiskon kotiseutumuseossa http://www.museot.fi/museohaku/index.php?museo_id=21344 . Museosta löytyi kiertokoulun opettajan rihvelitaulu, pieni mustasta kivestä tehty liitutaulu, jossa oli puiset kehykset. Myöhemmässä vaiheessa myös oppilailla on ollut omia rihvelitauluja.

Rihvelitaulu Kiskon kotiseutumuseossa

Nykypäivän tablettitietokoneet ja e-kirjanlukijat muistuttavat kovasti entisajan rihvelitaulua. iPad ja rihvelitaulu ovat eniten toistensa näköisiä, kokoisia ja painoisia. Esineen käytön ja muotoilun tavoitteet ovat nykypäivänä samat kun entisaikana: kevyesti mukana kuljetettava alusta tiedon levittämistä ja opiskelua varten. Rihvelitaulun aikana tarkoitus oli painaa asiat oppilaan muistiin, kun taas nykyään tiedot tallennetaan koneen tai tietoverkon muistiin.

iPadin tekstinkäsittelyohjelma

Oma iPadini on ollut kovassa käytössä koko kesän 3G-alueen ulkopuolellakin. Vaikka datayhteys on heikko mökissä, pihapiirissä voi ladata Hesarin tai muuta luettavaa laitteeseen ja jatkaa lukemista riippukeinussa.

Kesäloman viimeistä viikkoa viettämässä

Verkko-opettajan kompetenssit

2011-07-04T00:08:00.002+03:00

Jaana Kullaslahti (kuvassa) väitteli 9.6 Hämeenlinnassa ammattikorkeakoulun verkko-opettajan kompetenssista ja kehittymisestä. Kompetenssin hän määritteli kokonaisvaltaiseksi käsitykseksi ihmisen kyvystä vastata työstään ja sen muutoksista nousevista vaatimuksista. Läheisen kollegan väittelyn seuraaminen oli mielenkiintoinen tilaisuus varsinkin, kun aihe oli itselleni hyvin läheinen.

Jaanan tutkimus sijoittuu 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenelle, jolloin verkko-opetus ammattikorkeakouluissa on kehittynyt kohtuullisen hyvää vauhtia. Omassa organisaatiossani verkko-opetus käynnistettiin v. 1999 20 opettajan ja viiden opintojakson voimin. Sitä ennen yksittäiset opettajat olivat oman kiinnostuksensa pohjalta tehneet opetuskokeiluja verkossa. Verkko-opetusta laajennettiin vuosi vuodelta hankkeiden ja opettajien koulutuksen avulla. Virtuaaliammattikorkeakoulu-verkoston perustaminen sekä opetusministeriön rahoitus ja velvoite tieto- ja viestintätekniikan (tvt) opetuskäytön strategian laatimisesta kehittivät omalla panoksellaan verkko-opetusta 2000-luvun alussa.

Jaanan tutkimukseen sisältyy sekä laaja kyselytutkimus, että kokeneiden verkko-opettajien haastattelu. Tutkimuksen perusteella verkko-opettajan kompetenssi muodostuu seuraavista osa-alueista: ammattispesifinen, pedagoginen sekä tieto- ja viestintätekninen osa-alue sekä persoonalliset ominaisuudet. Tutkimuksen avulla tulee ymmärretyksi, että opettaja on parhaimmillaan verkko-opettajana, kun hän on oman alansa asiantuntija sekä pedagogisesti ja tvt-taidoiltaan taitava. Mutta mitä persoonallisia taitoja sitten opettajalta edellytetään? Jaana Kullaslahden tutkimuksen mukaan verkko-opetuksessa korostuvat samanaikainen joustavuus ja jämäkkyys, selkeä ja täsmällinen ilmaisu sekä luotettavuus ja oikeudenmukaisuus. Motivaatio näkyy mm. kiinnostuksena tvt:aa ja sen opetuskäyttöä kohtaan, haluna kehittää omaa työtä sekä työn joustavuudesta, mielekkyydestä, stressittömyydestä, hallittavuudesta ja haasteellisuudesta nauttiminen. Verkko-opetuksen edelläkävijöiltä on vaadittu uskallusta kohdata kritiikkiä ja vastustusta, rohkeutta irrottautua vanhasta sekä kykyjä perustella toimintaansa.

Kiinostavaa on, että väitöstutkimuksen aineistonkeruuajan loppupuolella alkoi tutkimuksen perusteella näkyä merkkejä opetuksen toimintakulttuurin muutoksista: verkko-opettajien yhteisöllisyyden lisääntyminen sosiaalisen median käytöstä kiinnostuneiden keskuudessa, opiskelijoiden henkilökohtaisen oppimisympäristön merkityksen kasvu sekä verkko-opetuksen ja perinteisen opetuksen lähentyminen.

Suosittelen väitöskirjan lukemista kaikille verkko-opetuksen kehittäjille ja opetuksen hallinnon päättäjille.

Omien havaintojeni mukaan kokonaan verkossa toteutettujen amk-tutkintojen runsaat hakijamäärät ja opinnoista saadut hyvät palautteet ovat johtaneet verkkopainotteisten tutkintojen tarjonnan lisääntymiseen Suomessa. Myös korkeakouluverkostojen opetusyhteistyö on lisännyt verkkototeutuksia. Muilta osin kehitys onkin lähtenyt siihen suuntaan, että tvt:sta tulee yhä enemmän osa kaikkea opetusta ja opiskelua. Kaikki opettajat tarvitsevat ammattikorkeakoulussa e-learning ja e-working taitoja. Opetusta toteutetaan monimuotoisesti, verkko-opiskelu ei ole päätarkoitus.

Kullaslahti, Jaana, 2011, Ammattikorkeakoulun verkko-opettajan kompetenssi ja kehittyminen (Competence and development of the online teacher in higher education)
Väitöskirja on ladattavissa osoitteessa http://acta.uta.fi/teos.php?id=11453

Jaanan väitöstilaisuudessa pitämä lectio löytyy hänen blogistaan.

Verkko-opettaja

2011-06-29T15:27:00.035+03:00

Vastavalmistuneena opettajana luin innostuneena Riitta Suomisen ja Satu Nurmelan yhdessä kirjoittamaa Verkko-opettaja-kirjaa (2011), joka on juuri ilmestynyt. Verkko-opetus aiheena kiinnostaa minua, koska olen viimeiset puoli vuotta työskennellyt verkko-opiskelupalveluissa, jossa olen perehtynyt erilaisiin verkko-oppimisympäristöihin ja opettanut verkkotyövälineiden käyttöä. Kirjassa lähestytään verkko-opetusta ja verkkokurssien toteuttamista hyvin käytännönläheisesti ja se antaa suunnitteluun hyviä vinkkejä. Kirja on suunnattu sekä aloitteleville että kokeneille verkko-opettajille.

Kirjan tekijät korostavat, että verkko-oppimisessa keskeisintä on toiminta ja vuorovaikutus. Niiden suunnittelu on verkkokurssin onnistumisen kannalta kaikista tärkeintä. Vaikka keskustelu nähdäänkin verkko-oppimisen keskeisimpänä työkaluna, niin käytännössä keskustelua verkossa on ollut vaikea saada toimivaksi. Tekijöiden mukaan ongelmana on usein se, että verkkokurssinkin toiminta suunnitellaan etenemään perinteisen kouluopetuksen mukaan. Opiskelijat lukevat tekstimateriaalin ja tekevät sitten tehtävät. Keskustelu jää vain irralliseksi osaksi, joka ei varsinaisesti tue oppimisprosessia. Keskustelun tulisikin olla selvästi osa toimintaa. Verkkokurssin sisällöt voisi upottaa suoraan tehtäviin ja keskusteluihin sen sijaan, että ne tuotettaisiin erillisiksi oppimateriaaleiksi, jotka ovat yleensä hyvin raskaita ja oppikirjamaisia. Myös opiskelijat voivat itse tuottaa sisältöjä kurssille kuten ääni- ja videotiedostoja. Kirjassa opastetaan käyttäjäystävällisen verkkomateriaalin tekoon, joka on tärkeä osa verkko-opettajan ammattitaitoa.

Verkko-opettaja-kirjan loppuosa painottuu sosiaalisen median käyttöön opetuksessa. Aktiivisena bloggaajana luin innostavista esimerkeistä, miten blogeja on hyödennytty opetuksessa. Blogia voi käytää kurssialustan lisäksi keskustelupalstana, oheisaineistona, verkkoportfoliona, oppimispäiväkirjana tai vaikkapa kurssin lopputuotoksena. Blogien lisäksi kirjassa esitellään muita sosiaalisen median sovelluksia, joista digitaalinen tarinankerronta on uudenlainen työskentelytapa sisältöjen oppimiseen ja samalla itsetuntemuksen kehittymiseen. Digitaalisessa tarinassa luodaan kokonaisuus tekstistä, kuvista, äänistä ja videoista ja tarinankerronnan kautta opiskelijat pystyvät ilmaisemaan itseään paljon monipuolisemmin. Tarinankerronta tukee koko yhteisön oppimista ja jaetuista tarinoista oppivat sekä tekijät että katsojat.

Kirjaa ei tarvitse lukea järjestyksessä alusta loppuun vaan sieltä voi poimia teemoja oman kiinnostuksensa mukaan. Kokonaisuudessaan kirja on hyvä paketti ja opas verkko-opettajalle, joka vasta suunnittelee tai opettaa jo omaa kurssia. Kuten tekijät toteavatkin osuvasti - verkko-opettajaksi opitaan tekemällä. Kirja sisältää myös erinomaisen verkkotoimintaan liittyvän sanaston, joka on sijoitettu näppärästi sivujen marginaaleihin. Käsitteitä avataan helppotajuisesti lukijoille ja sain niistä uusia oivalluksia. Monesti bloggaamista käsittelevissä kirjoissa puhutaan käsitteestä blogosfääri, joka tarkoittaa bloggaajien verkostoa, blogiyhteisöä. Olen kuitenkin nykyään törmännyt bloggaajien itsensä käyttämään käsitteeseen blogistania ja ehdottaisinkin tätä blogosfäärin tilalle. Kiinnostava on myös käsite C-sukupolvi, joka tarkoittaa uutta 2000-luvun verkkosukupolvea. Kun tämä sukupolvi astuu työelämään, niin alkaa uusi viestinnän vallankumous. Merkitseekö se samalla vallankumousta myös verkko-oppimisympäristöille?

Kirjan tekijöistä Satu Nurmela vetää digitaalisen tarinankerronnan työpajoja ja hänellä on omat nettisivut. Kielipoliisina tunnettu Riitta Suominen toimii kouluttajana ja hänet voi bongata vaikkapa facebookista.

Mobiilia mobiilia

2011-06-03T16:51:00.001+03:00

Viime vuosina on herätelty toiveita opiskelusta mobiililaitteiden välityksellä. Tekstiviestipohjaiset sovellukset ja pienet kännykkänäytöt eivät kuitenkaan ole saaneet opiskelijoita ja opettajia syttymään asiaan. Viime viikon Mobiilissa kesäkoulussa https://sites.google.com/site/mobiilikesakoulu2011/ Mustialassa mukana kulkevista viestintälaitteista kiinnostuneet opettajat, kehittäjät ja yritysten edustajat kokoontuivat tutkimaan opetuksen sovelluksia. Kesäkoulun järjesti Suomen eOppimiskeskuksen AVO-hanke.

Pasi Silander on suomalaisista kehittänyt ehkä eniten mobiilioppimiseen liittyvää pedagogiikkaa. Mobiilioppimisen lisäarvona Kesäkoulussa nähtiin ainakin autenttisen oppimisen tukeminen sekä oppijan ympäristön ja omien havaintojen huomioiminen. Hyviä kokemuksia on löytynyt työssäoppimisen ohjaamisesta kännykkään lähetettävien kysymyspatteristojen avulla (esim. Sedu, Hämeen amk:n opettajakorkeakoulu). Tosin kännykkäviestit ovat toimineet lähinnä herätteenä, jotta opiskelijat muistavat arvioida oman osaamisensa kehittymistä. Suurin osa opiskelijoista kun on kuitenkin vastannut kyselyihin tietokoneella eikä kännykällä, vaikka se olisi ollut mahdollista.

Myös oppimisympäristöalustoista (Moodle, Optima) on jo jonkun aikaa ollut mahdollista lähettää viestejä kännykkään. Kännykkäviestien maksullisuuden takia on jouduttu tarkkaan harkitsemaan, kuka lähettää tekstiviestejä ja kuka ne maksaa. Kovin paljoa ei vielä ole käytetty mahdollisuutta, että opiskelijat lähettävät ääni- tai videoviestejä omista kännyköistään oppimisympäristöön. Tämä johtuu osaltaan maksukysymyksistä, mutta myös siitä, että monissa sovelluksissa tietojen siirto on vain kahden välistä – eli viestintä jää opiskelijan ja opettajan väliseksi. Jatkossa on syytä kehittää myös yhteisöllisiä sovelluksia tähän tarkoitukseen.

Kesäkoulussa oli esillä laaja kirjo mahdollisuuksia rakentaa mobiilia oppimisympäristöä. Online videot ja mobiilibloggaus odottavat vielä opiskelijoita. Pelit ja 3D-maailma ovat käytettävissämme, kunhan vaan valitaan hyviä käyttökohteita ja ohjataan opiskelijat sinne. eKirjoja alkaa pikkuhiljaa ilmestyä yhä lisää ja korkeakoulut voisivat alkaa itsekin tuottaa oppimateriaaleja ja julkaisuja sähköisille lukulaitteille. Paikkatietojärjestelmät ja Quick Response -tyyppiset nopeat kuvanlukusovellukset tulevat melko varmasti lisääntymään oppimisympäristöissämme.

Itse olen melko toiveikas sen suhteen, että opiskeluun liittyvien tietojärjestelmien käyttö selainpohjaisilla mobiiliversioilla olisi ratkaisu siihen, että opettajan ja opiskelijan ei tarvitsisi ottaa käyttöön taas lisäohjelmia. Mobiiliversioissa on riisuttu kaikki sellainen ylimääräinen ohjelmasta pois, joka haittaa pienellä laitteella ja ehkä hitaalla yhteydellä sisään tulevaa käyttäjää. Se kuitenkin mahdollistaa käyttäjälle palvelun oleellisimpien ominaisuuksien joustavan käytön silloin, kun käyttäjälle itselleen parhaiten sopii. Eli opiskelija henkilökohtainen oppimisympäristö laajenee, kun hän ei ole sidottu pöydällä nököttävään tietokoneeseen ja laajakaistaan.

Mobiilioppiminen tulee lisääntymään, kun kännykät ja tablettilaitteet kehittyvät ja niiden käyttö yleistyy. Mobbilikesäkoulu toteutetaan todennäköisesti myös ensi vuonna. Sitä ennen on tulossa ainakin MyMobileMyLife –tapahtuma lokakuussa http://www.facebook.com/pages/MyMobileMyLife/226034002834

Näyteportfolio opinnäytetyön osana

2011-05-14T19:29:00.005+03:00

2011 Kulttuuripääkaupungissa on tällä viikolla tapahtumana Turku Design Festival. Kävin tutustumassa sekä Turun amk:n että Novia-ammattikorkeakoulun muotoilun opiskelijoiden näyttelyihin. Opiskelijoiden opinnäytetyöt olivat kiinnostavasti muotoilun eri alueilta. Tekstiilejä, käyttöesineitä, palvelukonseptin suunnitelmia jne.

Novian opinnäytetöissä kiinnitin huomioni laadukkaisiin näyteportolioihin, jollaisen jokainen opiskelija oli tehnyt prototyypin lisäksi. Näyteportfoliot oli toteutettu laadukkaina painotuotteina, "kirjoina", joissa opiskelija kuvasi koko opinnäytetyön prosessinsa ja esitteli osaamisensa tekstein, piirroksin, 3D-mallein, kuvina jne. Näillä portfolioilla on varmasti käyttöä esim. työnhakutilanteessa, kun opiskelija pystyy esittelemään osaamisensa laajasti. Näyteportfolio kokoaa sen hetkisen ammatillisen osaamisen yhteen pakettiin.

Muut koulutusalat voisivat ottaa oppia tästä Novian muotoilun käytänteestä. Amk:ssa keskustellaan paljon kirjallisen opinnäytetyön vaihtoehdoista ja puhe kääntyy helposti silloin väittelyyn siitä, kuinka paljon tarvitaan esim. toiminnallisen opinnäytetyön tai monimediaisen opinnäytetyön ohessa teoreettista, kirjallista materiaalia. Portfolio-tyyppinen raportti sopisi hyvin tähän tarkoitukseen.

Sähköinen näyteportfolio olisi joustavin ja käytettävin ratkaisu tänä päivänä. Lähetät työnantajalle linkin portfolioosi ja hän pääsee tutustumaan osaamiseesi helposti netin kautta. Maharan käyttö on lisääntynyt Suomessa eri koulutusasteilla e-portfolioiden alustana. Laurea käyttää Kyvyt.fi -palvelua, joka on rakennettu Maharan päälle. Opiskelija voi rakentaa e-portfolioon erilaisia "näkymiä" osaamisestaan, näyteportfolioiden lisäksi opiskelija voi tehdä CV:n ja Europassin sähköiseen muotoon. Sähköisessä muodossa oevan portfolion päivittäminen ja siirtäminen on helpompaa kuin painetun materiaalin.

Novian opiskelijat tallentavat päättötyönsä näyteportfolion Theseus-tietokantaan niin kun muutkin amk-opiskelijat. Sieltä näyteportfoliot ovat tutustuttavissa pdf-muodossa. Pdf-tallenne ei anna täyttä oikeutta töiden ulkoasulle, mutta ovat amkien open access-periatteen mukaisesti käytettävissä. Jos työt tuotettaisiin suoraan sähköiseen muotoon, vaikka e-kirjaksi, ne olisivat vielä käytettävimpiä.

Novian päättötöiden näyttelystä. Näyteportfolioon on kuvattu purjeveneen suunnittelu- ja rakennusprosessi. Opiskelijan rakentama purjevene seisoi näyttelyn pihalla.

Novian päättötöiden näyttelystä. Opiskelija oli suunnitellut sisustus- ja lahjatavaraliikkeen palvelukonseptiin uusia ratkaisuja. Työ löytyy Theseuksesta.

Novian opiskelijoiden päättötöiden näyttelystä. Marimekolle suunniteltuja asuja

Kansainvälistä e-oppimista

2011-04-12T15:49:00.006+03:00

IC-SID 2011 on Erasmus IP-ohjelma, jossa opiskelijat Suomesta, Saksasta, Virosta ja Puolasta opiskelevat palvelujen kehittämistä (Service Innovation and Design) 2-viikon intensiivijakson aikana Leicesterissä (UK). Intensiiviohjelman johtaja, Kristina Henriksson neuvotteli etukäteen Leicesteristä yhteistyöyrityksiä, joiden palveluja opiskelijat kehittävät kansaivälisissä tiimeissä opettajiensa johdolla. Yhteistyöyrityksiksi oli valittu mm. kaupungin kirjasto, Intialainen ravintola, kongressikeskus ja lähiöpubi. Intensiiviohjelman jälkeen opiskelijoilla on mahdollisuus osallistua vielä 5 op verkko-opintoihin.

Oli antoisaa olla mukana työskentelemässä viime viikolla Leicesterissä. Tämän viikon seuraan hankkeiden tuloksia verkossa. Opiskelijat tekevät töitä Learning by Developing (LbD) mallilla, eli virittävien asiantuntijaluentojen lisäksi ohjelmassa on monipuolisia osallistavia menetelmiä, joiden avulla opiskelijat kehittävät omaa hankettaan. Opiskelijat neuvottelevat, esittävät, haastattelevat ja raportoivat. He laativat käyttäjäprofiileita, karttoja asiakaskokemuksista ja kehittämisideoiden vaikutuksista sekä projektisuunnitelmia ja blueprinttejä. Koko ajan hanke käy vuoropuhelua yrityksen ja sen asiakkaiden kanssa. Opettajat (joka yhteistyökorkeakoulusta) toimivat sparraajina ja tuovat myös teoreettista tietoa opiskelijoiden saataville.

Leicesterin yliopiston Oadbyn kampus tarjoaa rauhallisen fyysisen oppimisympäristön. Luennot ja ohjaustilanteet pidetään 1900-luvun alussa rakennetuissa entisissä hienostokodeissa. Tiloista pääsee Internet-verkkoon (1-2 laajakaistapiuhaa /huone). Langatonta nettiyhteyttä ei yliopiston puolesta ollut, mutta opettaja jakoi LV53G langattomalla reitittimellä omasta koneestaan langattoman yhteyden opiskelijoiden koneisiin - toimi hyvin. Opiskelijat työstävät tehtäviä sekä fläppitauluille että sähköisesti Optimaan. Kaikista työskentelyn vaiheista he ottavat runsaasti kuvia ja videota, jotka tallennetaan Optimaan. Toinen IC-SID assistenteista videoi intensiiviviikkoa omaa päättötyötään varten. Opiskelijat käyttävät omaan verkostoitumiseensa ja keskinäiseen tiedottamiseensa Facebookia. Opettajat tiedottavat Optimassa ja antavat palautteita töistä Optimassa.

Ryhmien työskentely on luontevasti ja luovalla tavalla monimediaista ja he hyödyntävät toistensa sosiaalisen median osaamista. Hankkeet perustivat mm. Survey Monkeyhin asiakaskyselyn, isot tiedostot jaettiin DropBoxissa, yritykselle suositeltiin xing.com:ia, yritykselle ehdotettiin oman Facebook-tilin avaamista jne. Itse tein opiskelijoille kyselyn heidän verkko-opiskelutaidoistaan ja pidin heille opetustuokion sosiaalisen median hyvistä käytänteistä.

Kaikilla opiskelijoilla on omat kannettavat mukana ja ne ovat olleet ahkerassa opiskelukäytössä. Osalla opiskelijoista ei vielä ole ennestään kokemusta verkko-opiskelusta. IC-SID ohjelman yhteydessä teemme e-learning taitokyselyn sekä opiskelijoille että opettajille ja arvioimme verkko-opiskelun laatua.

IC_SID ohjelman verkkosivuille pääset tästä http://www.sidstudies.com.

Hankkeen raportointia

Asiakaslähtöistä kehittämistä.

Sähköiset työvälineet käytössä

Hankkeen johtaja, lehtori Kristina Henriksson Laureasta (oikealla), SID-kouluttaja lehtori Virpi Kaarti (vasemmalla) ja hankkeen assistentti Hanna Olkanen (keskellä).

Harjoitustöiden tekoa Bruno Taylorin heräteluennon jälkeen

Yksi rakennuksista Oadby kampuksella Leicesterin yliopistossa

Akvaarioelämää sosiaalisessa mediassa?

2011-03-19T20:04:00.003+02:00

Moni ihminen liittyy nykypäivänä pelonsekaisin tuntein Facebookiin. "Jospa minä sittenkin uskaltaisin liittyä naamakirjaan, kun kaikki muut jo ovat siellä?" " Miten käy yksityisyyteni?" Nuorilla tilanne näyttää olevan toinen: 13 v iästä ja Facebook-tilin avaamisesta on tullut lähes itsenäistymisriitti.

Jokaisen sosiaalisen median välineen kohdalla käyttäjä törmää ensimmäisenä profiilikuvaukseen. Käyttäjän tulee itse ratkaista kuinka tarkkoja tai oikeellisia tietoja antaa itsestään. Vietänkö synttäreitä verkossa? Julkaisenko oman kuvani? Avaanko profiilin näkyviin kaikille käyttäjille vai vain ystäville? Muutamat käyttäjät toimivat nimimerkin takaa ja välttävät oman nimen ja kasvojen ryvettymistä. Sosiaalisen median palvelun tarjoajalle ei pidä antaa arkaluonteisia tietoja itsestä, sillä peruskäyttäjä ei voi koskaan olla täysin varma siitä, onko palvelu tietoturvallinen tai annetaanko tietoja esim. kolmansille osapuolille markkinointia tai muita vahingollisempiakin tarkoituksia varten. Ainoa, joka voi varmasti vaikuttaa yksittäisen henkilön yksityisyyden turvaamiseen, on käyttäjä itse.

Sosiaalinen mediaosaaminen (Tieke, Tietoyhteiskunnan kansalaistaidot) on nimetty yhdeksi nykyihmisen kansalaistaidoista. Viisas ei lähde suinpäin huutelemaan jokaiseen mediaan, vaan kuuntelee ja seuraa ensin muita. Yksittäinen ihminen voi olla hyvin haavoittuvainen sosiaalisessa mediassa, sillä verkossa asiat säilyvät pitkään ja itseen liittyvät tiedot voivat karata käsistä.

Mika Mannermaa kirjoittaa kirjassaan "JOKUVELI Elämä ja vaikuttaminen ubiikkiyhteiskunnassa" mielenkiintoisesti siitä, miten tieto- ja viestintätekniikan tunkeutuminen jokaiselle yhteiskunnan osa-alueelle voi parhaimmillaan johtaa läpinäkyvään kansalaisyhteiskuntaan, jossa ihmisten hyvinvointi lisääntyy. Pahimillaan voimme joutua elämään akvaarioelämää, jossa meitä valvotaan ja me valvomme muita.

Poliittisille toimijoille sosiaalinen media on tuonut dynaamisen kanavan olla yhteyksissä äänestäjien kanssa. Olen tähän mennessä nähnyt Facebookissa sekä kunnallisvaalit että kirkollisvaalit ja nyt sitten kansanedustajaehdokkaat ja tukiryhmät tekevät vaalityötä sosiaalisessa mediassa. Eu-vaalityötä tehtiin myös Second Lifessa ja online neuvotteluna. Mielestäni poliittinen toiminta sopii hyvin sosiaaliseen mediaan. Voin itse rajata ketä otan ystäväkseni ja mitä sivuja seuraan, joten ainakaan toistaiseksi en ole kokenut pakkosyöttöä.

On tärkeää, että myös asiantuntijat voivat kehittää omaa profiiliaan verkossa. Itse koen paljonkin hyötyneeni avoimesta verkkoelämästä, lähinnä olen päässyt ammatilliseen vuorovaikutukseen hyvin monenlaisten ihmisten kanssa ja pitänyt kontaktia kollegoihin ja ystäviin. Olin laatimassa oman organisaatiomme sosiaalisen median ohjeita viime vuonna ja olen käyttänyt niitä kouluttaesani henkilökuntaa. Vaikka periaatteessa olenkin sitä mieltä, että sosiaalisessa mediassa riittää hyvät real lifen käytöstavat, on se kuitenkin monelle vielä uusi ja vieras ympäristö, jossa liiallinen hyväuskoisuus voi johtaa ongelmiin. Pasi Kiviojalla on hyvä kriittinen kirjoitus some-ohjeista "Herra, ohjeista meitä" (Mikrobitti 2011).

Tämän päivän Turun Sanomat uutisoi, että Afganistanin rauhanturvaajia ohjeistetaan tarkasti sosiaalisen median käytössä. Kesäkuussa valmistuu ohjeistuspaketti, joka on tarkoitettu henkilökunnalle, varusmiehille ja kertausharjoituslaisille. Puolustusvoimat ei aio kieltää sosiaalisen median käyttöä (joka oliskin toivoton tehtävä), vaan opastaa sen käytössä. Hienoa! Tähän päädyimme omassakin organisaatiossa. Korkeakoulu pitää sosiaalisen median avulla ovia auki yhteiskuntaan.

Virtuaalinen matkailu avartaa

2011-02-27T03:33:00.019+02:00

Olen opetusharjoitteluni aikana tutustunut käyttäjille ilmaiseen virtuaaliseen maailmaan Second Lifeen ja luonut oman avatar-hahmon, joka edustaa minua virtuaalisessa maailmassa. Tosin avatar-hahmollani on eri sukupuoli kuin minulla, mutta olen jo kovasti kiintynyt tähän virtuaalisen minääni. Tarvittaessa avatarin ulkonäköä voi muokata helposti haluamansa näköiseksi. Pituutta hahmollani on 192 cm ja painoa 84 kg.

Second Lifessa olen osallistunut erilaisiin verkostoitumistilaisuuksiin, tavannut toisia avatareja, kuunnellut luentoja, shoppaillut sekä käynyt meditoimassakin. Ohjaajanani kolmiulotteisessa virtuaalisessa maailmassa on usein toiminut Banana Naxos, joka taitavasti rakentaa ja kehittää Laurean virtuaalista maa-aluetta. Olemme yhdessä matkustaneet ympäri maailmaa ja käyneet jopa avaruudessa. Reaalimaailmaan verrattuna liikkuminen on helppoa. Voin kävellä, juosta, lentää vapaasti tai teleportata eli siirtää itseni paikasta toiseen. Voin myös kommunikoida toisten kanssa chattaamalla tai puhumalla mikrofonin välityksellä. Second Life on globaali, maailmanlaajuinen paikka, jossa voi tavata eri kulttuureista tulevia avatareja. Se ei ole peli vaan sosiaalinen virtuaalinen maailma, jossa ei tunne olevansa yksin.

Vapaa-ajan käytön lisäksi Second Lifea hyödynnytetään esimerkiksi opetuksessa. Useita kymmeniä suomalaisia oppilaitoksia on mukana EduFinlandin virtuaalisessa saaristossa. Se mahdollistaa verkostoitumisen ja yhteistyön eri oppilaitosten ja opettajien välillä. Itse olen aloittamassa virtuaalisen opiskelun yhteistoiminnallisista työskentelytavoista Second Lifessa. Vaikka virtuaalinen maailma viekin oman aikansa, niin odotan innolla uusia oppimiskokemuksia ja esteettisiä elämyksiä. Ehkäpä jonain päivänä osaan luoda uusia sisältöjä toisille käyttäjille.

Lukemisen monia mahdollisuuksia

2011-01-10T13:27:00.000+02:00

Osallistuin viime vuoden loppupuolella Laurea-kirjaston järjestämään e-kirjatapahtumaan, jossa esiteltiin mm. e-kirjojen lukulaitteita. Lukulaitteet herättivät osallistujissa paljon kiinnostusta ja pääsimme kokeilemaan Kindleä ja Sonyn e-Readeria sekä Applen iPadia, joka on taas tablet-tietokone. IPad on ollut kansainvälinen menestys ja kiinnostavaa olisikin saada tietoa sen suosiosta Suomessa nyt kun se on tänne vihdoin saatu. Tavalliseltakin kotitietokoneelta on voinut lukea elektronista kirjoja, sähkökirjoja jo pidemmän aikaa. Itselleni on työni kautta tullut tutuksi erilaiset lisensoidut elektroniset aineistot kuten tieteelliset lehdet ja e-kirjat, joita Kansallinen elektroninen kirjasto (FinElib) välittää suomalaisille korkeakoulukirjastoille. Esimerkiksi Ebrary, e-kirjojen kokoelma sisältää kymmeniä tuhansia elektronisia kirjoja eri aihealueista yhteiskuntatieteellisistä tietotekniikkaan. Ebraryn kirjoja onnistuimme tapahtumassa lataamaan myös iPadiin.

Kai Ekholm & Yrjö Repo (2010) pohtivat Kirja tienhaarassa vuonna 2020 kirjan ja lukemisen tulevaisuutta. Se on samalla kiinnostava kartoitus suomalaisen kirja-alan tämänhetkisestä tilanteesta, vahvuuksista ja ongelmista. He näkevät e-kirjan olevan painetun kirjan täydentäjä, ei sen korvaaja. Suomalaisia pidetään yhtenä lukemisen ja kirjallisuuden mallimaista. Kolme neljästä suomalaisesta lukee kirjoja. Nuorten lukeminen on jopa lisääntynyt, koska vielä ei ole tutkimustietoa tietokoneen näytöltä tai verkosta lukemisesta. Aikuiset joutuvat työssään entistä enemmän lukemaan tietokoneen näytöltä oman alansa ammattikirjallisuutta ylläpitääkseen omaa ammattitaitoaan. Ekholm & Repo laajentavat lukemisen käsitettä ja puhuvat medialukutaidosta tasavertaisena lukemisen muotona. Heidän mukaansa sosiaalinen media ja internet muuttaa ihmisten luku- ja kirjoitustottumuksia. Lukemisen (reading) rinnalle on tullut myös verkolle ominainen tapa selailu (viewing).

Koska kunnolliseen syventävään lukemiseen tarvitaan aikaa, niin perinteinen kirja kyllä pitää pintansa ja sitä arvostetaan. Sähköinen kirja ei voi korvata kirjalle ominaista tuoksua, mielenkiintoista kansikuvaa, paperin tuntemusta iholla ja muiden kirjan ulkoisten ominaisuuksen tuomaa nautintoa. E-kirjan ja sähköisten lukulaitteiden etuna on kuitenkin nopeus ja helppous. Omaa satojen kirjojen kirjastoa voi kätevästi kantaa laukussa mukanaan. Itse tällä hetkellä mietin sopivaa ja kevyttä lukulaitetta, jolta voisin näppärästi selata lehtiä ja kirjoja, etsiä tietoa ja jonka näytöltä olisi mukava lukea. Nimenomaan ajattelen lukulaitetta selailun (viewing) näkökulmasta. Toisaalta voisin hyödyntää laitteen muistiinpano-ominaisuuksia jonkin tietokirjan kohdalla. Sitten siellä laukun pohjalla olisi tietenkin se perinteinen kirja, joka vie mukanaan kiireettömään aivan toisenlaiseen maailmaan.

E-kirjoja on kansainvälisesti tarjolla runsaasti ja Amazon verkkokaupassa on myynnissä satojatuhansia e-kirjoja. Tuhansia, ilmaisia tekijänoikeuksista vapaita e-kirjoja löytyy taas Gutenbergin projektista. Ilmaisia sähkökirjoja voi ladata eri formaateissa ja omalta tietokoneeltakin voi lukea esimerkiksi maailmankirjallisuuden klassikoita ja suomalaisia teoksia myös. Suomessa saatavilla olevia e-kirjojen lukulaitteita ja niiden esittelyjä löysin tästä hyvästä linkistä, josta voin mietiskellä itselleni sopivaa. Toinen hyvä vinkki, josta voi lukea sähköisisistä lukulaitteista ja niiden palveluista on Marja Miettusen (2010) tekemä erittäin kattava ja ajankohtainen opinnäytetyö. Se löytyy tietenkin verkosta, Theseuksesta, jonne on tallennettu eri ammattikorkeakoulujen opinnäytetyöt sähköisesti saataville. Niitäkin olisi kätevää lukea lukulaitteella kuin raskaalta tietokoneen näytöltä.

IPadin käyttökokemuksista kirjana on hauskan jutun kirjoittanut Olivia-lehden kirjablogisti Kirjasieppo. Äänikirjoja harrastaville ilmaisia äänitiedostoja voi ladata Librivoxista, jossa suomalaisia teoksia ei vielä juurikaan ole. Librivoxissa vapaaehtoiset osallistujat ympäri maapalloa lukevat ja äänittävät tekijänoikeusvapaita kirjoja. Esimerkiksi klassillisia tyttökirjoja löytyy kyllä ja Montgomeryn Anne of Green Gables (Annan nuoruusvuodet) odottaa minunkin mp3:ssa, kun sitä vaan malttaisin kuunnella.

Puhu puhelimeen

2010-12-23T13:39:00.000+02:00

Kävin eilen mielenkiintoisen keskustelun puhelimen osuudesta työviestinnässä. Sähköiset työvälineet ovat syrjäyttäneet puhelimen käyttöä, mutta edelleen puhelin on varmin tapa saada välitön etäkontakti toiseen ihmiseen. Puhelimessa voi nopeasti selvittää asioita, joiden hoitaminen sähköpostilla viivästyisi ja monimutkaistuisi. Melko tavallista nykyään onkin, että kiireiset ihmiset kirjoittavat huolimattomasti tai epätarkasti viestejään. Verkko-opiskelupalvelujen tuessa tarvitaan ajoittain semanttisia taitoja, että pystymme selvittämään viesteistä, mitä ihmiset haluavat meidän tekevän :-)

Puhelujen ja tekstiviestien tehokkuus on säilynyt hyvänä. Puhelut kohdistuvat oikein ja ainakin itselleni tulee hyvin harvoin ”väärä numero”- tyyppisiä puheluita. Mainospuheluita työnumeroon tulee vain harvakseltaan ja tekstiviestinä en ole saanut mainoksia kuin yhden käden sormilla laskettuna. Tekstiviesteillä on jotenkin hyvin henkilökohtainen leima, joten sitä tulee käytettyä vain tarkkaan harkittuna. Skype puheluja käytän niin paljon kun mahdollista – Skype on töissä aina auki. Chat-viesti on usein puhelua nopeampi ja riittää pienten asioiden selvittämiseen.

Puhelimen kannattelu korvalla ei paljoa kiinnosta. Puhun mieluimmin kaiuttimeen tai korvakuulokkeiden kautta. Erilaiset nettineuvottelut ovat minulle arkipäivää ja puhtaasti puhelinneuvotteluja tulee vastaan melko harvoin. Joidenkin yrityskumppaneiden kanssa pidetään hankkeissa puhelinneuvotteluja, koska ihmiset eivät aina ole netin lähettyvillä tai eivät ehdi testata ja opetella uusia verkkotyövälineitä. Pienen vaivan jälkeen kyllä saisi neuvotteluja helpottavia ominaisuuksia ja rahaa säästyisi. Neuvottelupuhelun voi yhdistää omasta kännykästä tai tilata palvelun tarjoajalta. Puhelunneuvottelupalvelujen tulisi olla nopeasti ja helposti käyttöönotettavissa, ja kustannukset pitäisi pystyä helposti kohdistamaan käytön perusteella. Nettineuvottelun ja muutaman puhelinlinjan yhdistäminen on myös silloin tällöin tarpeen.

Kalenteri ja sähköposti kännykässä ovat oleellisesti helpottaneet ihmisten työntekoa. Kunhan kännykkään saadaan vielä verkko-oppimisympäristön ja opiskelijaportaalin mobiilikäyttöliittymät, niin opiskelustakin tulee ihan oikeasti joustavaa. Tekstiviestipalvelut, joilla voidaan lähettää opiskelijoille ja henkilökunnalle täsmäviestejä, esim. aikataulun muutoksia, tärkeitä ohjeita tai hätäviestejä, edellyttävät tekstiviestietiketistä sopimista. Puhelin on osa ihmisten henkilökohtaista elämää eri tavalla kun muut sähköiset viestintävälineet, sillä puhelin kulkee aina mukana ja siitä ei voi sulkea pois työasioita, jos et sitten omista erikseen henkilökohtaista puhelinta ja varjele sen numeron antamista työkavereille. Itselläni on vain yksi puhelinnumero, eri aikaan päivästä minulla on erilaisia rooleja. Oma puhelimeni on myös nettiselain, yhteisöpalvelukanava, mikroblogi, kamera, gps ja musiikkisoitin.

Mutta nyt Joulun Viettoon ja kännykkä vapaa-ajan kanaville!

Verkko-oppimisympäristö mobiiliksi

2010-12-04T20:12:00.000+02:00

Online Educa konferenssissa Berliinissä 1 - 3.12 BlackBoard oli ensimmäinen oppimisympäristöalusta (learning managment system), josta esiteltiin aito mobiilikäyttöliittymä. Opiskelija lataa ohjelman puhelimeensa/lukijaansa ja pääsee sen avulla oppimisympäristön resursseihin: kursseittain koottuihin tietovarastoihin, keskustelualueisiin, blogeihin, tehtäviin, arviointeihin ja tiedotteisiin. Nyt opiskelija ei ole enää sidottu tietokoneeseen tai kannettavaan, vaan hän voi opiskella monenlaisilla päätelaitteilla. Kännykkä tai iPad/Galaxy tyyppinen monitoimilaite kulkee luonteavasti mukana matkoilla viestintävälineenä, musiikkilaitteena ja navigaattorina - miksi ei siis myös opiskeluvälineenä.

Älypuhelimissa on nykyään jo valmiina sosiaalisen median työvälineitä (esim. Facebook, Twitter) ja nyt rinnalle on mahdollista ladata opiskelun työvälineitä. Tämä on hyvä kehityssuunta, sillä opiskelu on yhä useammin elinikäistä ja tapahtuu työssäolon ja vapaa-ajan puristuksessa. Opiskelun pitäisi olla mahdollista silloin, kun siihen on itsellä aikaa.

Oppimisympäristöalustoilla on niin runsaasti pedagogisia mahdollisuuksia, että olisi ikävää joutua käyttämään niiden rinnalla joitakin muita ohjelmia vain siksi, että halutaan tarjota mobiilikäyttäjille palveluja. Oppimisympäristöalustat mahdollistavat yhteisöllisen oppimisen ja mobiililaitteella pitää päästä samaan yhteisöön mukaan. iPadin ja iPhonen multitasking-ominaisuuden avulla voi näissä laitteissa avata useita tehtäviä auki samanaikaisesti, mikä mahdollistaa mm. sen, että opettaja voi joustavasti selata opiskelijoiden tehtäviä ja antaa arviointeja.

BlacBoardiin pääsee iPhonella, iPadilla, BlackBerryllä ja android-puhelimilla. http://www.blackboard.com/Mobile/Mobile-Learn/Device-Demos.asp Tammikuussa on luvattu pääsy Nokian puhelimilla.

Odotan innolla Optima Mobilea, johon on luvattu ainakin ilmoitusten ja kalenterin lukeminen, viestien luku ja lähetys sekä teksti- ja mediatiedostojen siirtäminen. Mobiilikäyttöliittymä tulee varmasti lisäämään alustan käyttömukavuutta. iPadilla Optiman peruskäyttö on OK jo tällä hetkellä.

3D-kirja Second Life ympäristössä

2010-11-11T10:42:00.001+02:00

Toimin 4GoodLife-projektissa Laurea-ammattikorkeakoulun tutkimusharjoittelijana ja käytän Second Life 3D-ympäristöä yhtenä työkaluistani projektin tiimoilta. Olen sisällöntuottajana, eli mm. rakennan 4GoodLife aluetta yhdessä toisen avattaren, Tannin kanssa.

Viimeaikaisimmista Second Life maailman sisäisistä ohjelmakokonaisuuksista olen suunnitellut 4GoodLife-alueella jaettavaa virtuaalikirjaa, jota olisi tarkoitus jakaa kaikille alueella kävijöille opaskirjaseksi.
Koska kirjan koodaaminen tarvitsee edistyneen ohjelmointitaidon ja oma osaamistasoni arvioiden saisin kyseisen ohjelman aikaan kuukaudessa päädyin etukäteen koodattuun kirja-alustaan, johon tekisin tarvittavat muutokset, sekä lisäisin sisällön.

Aikani virtuaaliselta markkinapaikalta etsittyäni löysin 3D-kirjaan sopivan scriptialustan, joka käy tarkoitukseen hyvin.
3D-kirja perustoiminnot ovat samat kuin tavallisella reaalimaailman kirjalla. Kun kirja on asetettu näkyviin näyttöscreenille Second Life virtuaaliympäristössä sen sivuja voi kääntää joko viemällä hiiri kirjan sivulle ja klikkaamalla, tai käyttämällä nuolivalikkoa kirjan yläosassa.
Kirjalla on myös kansiosa, sekä sen voi avata ja laittaa kiinni kuin perinteisen kirjan.
Kirjaa voi oman valinnan mukaan myös suurentaa tai pienentää + ja – valikosta, sekä siihen voi liittää Second Life maailman sisäisiä paikkoja joista on otettu osoitteet, eli landmarkit. Näiden landmarkkien avulla käyttäjä voi viedä virtuaalihahmonsa juuri siihen paikaan, johon kirjan tekijä haluaa.
Periaatteessa 3D-kirjaan voi mallintaa sisällöllisesti ja teknisesti kokonaisen romaanin, mutta virtuaalimaailman puitteet huomioon ottaen se ei tule olemaan todennäköisesti suosittu vaihtoehto.
Second Life ympäristönä on visuaalinen ja vuorovaikutteinen ja siksi perinteinen kirjan selaileminen sekä pitkien tekstien lukeminen ei tunnu mielekkäältä vaihtoehdolta.
Lyhytjänteisessä virtuaalimaailmassa 3D-kirjan paras käyttötapa on lyhytmuotoisen informaation tarjoaminen käyttäjälle. Kirjan sisältönä kuvat ja tiiviit tekstipätkät linkkeineen soveltuvat hyvin ympäristöön.
Itse olen suunnitellut 3D-kirjan käyttöönottoa 4GoodLife-alueen esittelyyn. Käyttäjä kirjaa selatessaan saa informaatiota siitä mikä 4GoodLife alue on, mitä toimintoja tai palveluita sekä paikkoja alue pitää sisällään.
Vaikka virtuaalikirjan alkumuoto on suhteellisen perinteinen, niin tulevaisuudessa näkisin 3D-kirjan toimivan interaktiivisena opaskirjasena, jossa olisi mahdollisuudet mm. videokuvan, linkkien ja teleport-painikkeiden käyttöön.

Tässä kuvaa 3D-kirjasta käyttäjän screenillä.

Lisätietoa 4GoodLife-hankkeesta ja Second Lifestä:
http://wiki.laurea.fi/4goodlife

Löydy - Brändää itsesi verkossa

2010-11-08T06:00:00.000+02:00

Löydy- Brändää itsesi verkossa (2010) on Tuija Aallon ja Marylka Yoe Uusisaaren yhdessä kirjoittama teos, joka on juuri ilmestynyt. Tekijät ovat aikaisemmin kirjoittaneet yhdessä Nettielämää- Sosiaalisen median maailmat (2009), joka on nykyään myös saatavissa pdf-julkaisuna. Uusimmassa kirjassa kannustetaan oman ammatillisen verkkoidentiteetin, henkilöbrändin luomiseen. Työminän ja yksityisen minän erottamista verkossa pidetään yleensä tarpeellisena, mutta vaikka itse pyrkisikin esiintymään yksityishenkilönä, voi silti tulla nähdyksi työroolissa. Täysin työrooliin liittyvässä verkkoidentiteetissä edustetaan omaa organisaatiota, kun taas yksityinen verkkoidentiteetti on jokaisen omaa, työhön liittymätöntä aluetta. Kirjassa tuodaan kolmas näkökulma asiaan, jolloin näiden identiteettien ympärille voi muodostua yksityisestä verkkoelämästä sekä työroolista irrallaan oleva ammatillinen henkilöbrändi.

Ammatillisen verkkoidentiteetin perusideana on, että toimit oman alasi edustajana, asiantuntijana ja omistat tekijänoikeudet omalla ajallasi tuottamaasi sisältöön. Silloin ammatillinen henkilöbrändisi ei ole työnantaja-sidonnainen vaan työnantajasta riippumaton verkkoidentiteetti. Se antaa sinulle enemmän vapautta ja liikkumavaraa puhua ja toimia oman alan edustajanasi. Rajoitukset on kuitenkin otettava huomioon esimerkiksi sallitaanko oman työpaikan organisaatiokulttuurissa julkinen esiintyminen. Julkinen tässä yhteydessä tarkoittaa, että materiaali on kenen tahansa löydettävissä. Ammatillisen verkkoidentiteetin perustamisen muita motiiveja voivat olla esimerkiksi oman yrityksen tuotteen, oman kirjan tai oman osaamisensa myyminen. Oman ammatti-identiteetin on oltava kuitenkin jo jollain tapaa muodostunut ennen kuin voi lähteä perustamaan ammatillista verkko-persoonaa. Verkkopersoonan rakentaminen vaatii myös systemaattista ja pitkäjänteistä sisällöntuotantoa, löydettävyyttä verkosta sekä verkostoitumista sosiaalisessa mediassa.

Löydy - Brändää itsesi verkossa annetaan käytännön ohjeita ja ideoita verkossa ja verkostoissa toimimiseen sekä verkkoviestintään. Sosiaalinen media on muuttanut merkittävästi työ- ja viestintäkulttuuriamme ja luonut uuden toimintaympäristön. Se vaatii myös organisaatioilta sosiaalisen median strategioiden, toimintaohjeiden laatimista. Tieto- ja viestintätekniikan hallinnasta on tullut lähes kaikilla toimialoilla vaadittava perustaito ja nykyään puhutaankin sosiaalisen median kansalaistaidoista. Kirja sisältää kattavan listan erilaisista verkko(viestintä)työkaluista, joita voi kokeilla omiin tarpeisiin sopiviksi. Itse koin kirjan erittäin antoisana ja hyödyllisenä kuin myös tekijöiden Nettielämää-kirjankin, jossa opastetaan erilaisiin verkon yhteisöllisten palvelujen käyttöön.

Olen aktiivisena kirjabloggarina, facebookkajana ja sivutoimisena yrittäjänä joutunut miettimään omaa verkkoidentiteettiäni ja sen suhdetta yksityiselämän asioihin. Helpottavaa olikin lukea, että täysipainoista ammatillista verkkoelämää voi elää ilman voimakasta yksityiselämänsä tai persoonansa esille tuomista. Nettirooli ei vaadi erityisesti kertomaan itsestään ja omista asioistaan, vaikka rajanveto voi ollakin välillä vaikeaa. Omassa verkkoidentiteetissäni pidän tärkeänä tiedon jakamista ja sisällöllistä asiantuntemusta. Olen myös kokenut aivan uudenlaista ja merkityksellistä sosiaalisten suhteiden luomista verkossa, verkostoituessani toisten kirjabloggareiden kanssa. Voidaan sanoa, että elämme niin sanotussa postmodernissa (tieto)yhteiskunnassa, jolloin meillä voi olla monia, hajautuneita identiteettejä. Ehkä verkkoidentiteettien moninaisuus juuri kuvastaa tätä ilmiötä. Tärkeää mielestäni kuitenkin on, että se oma yksilöllinen ääni yhdessä muiden kanssa on luomassa uutta, avointa ja yhteisöllistä tieto- ja viestintäkulttuuria.

Kirjan tekijöistä Marylka Yoe Uusisaari toimii aivotutkijana Japanissa ja pitää myös omaa blogia. Tuija Aalto on taas digimedian ja verkkoviestinnän asiantuntija ja kirjoittaa Tuhat sanaa-blogia. Naiset tutustuivat toisiinsa, kuinkas muutenkaan bloggaamisen kautta.

Blogi moniäänisemmäksi

2010-10-31T11:38:00.000+02:00

Pikkuinen eOppimisen tiimimme on kasvanut 2,2 henkilöstä neljään. Sanna tekee töitä Opiskelijoiden terveyden edistäminen Second Lifessa - hankkeessa ja Sara on mukana kehittämässä palvelujemme käyttötukea sekä sosiaalisen median hyödyntämistä. Nämä naiset bloggavat mielellään: Sannan Banananaxos´s-blogista voit seurata meneillään olevan hankkeen edistymistä ja Saran henkilökohtaisesta Saran kirjat -blogista voit lukea vanhoista tyttökirjoista.

Kutsunkin jatkossa tähän eOppiminen -blogiini vierailevia kirjoittajia. Tavoitteena on monipuolistaa näkökulmaa eOppimisesta Laureassa.

iPad on cool

2010-10-18T16:12:00.000+03:00

Pari viikkoa vanha iPadini on toiminut odotusten mukaisesti. Monitoimilaite on ollut helposti opittavissa ja kulkee mukana tietokoneen repussa tai isommassa käsilaukussa.

Ostin iPadin Englannista työmatkalla, kun laite ei vielä ole tullut Suomessa myyntiin. Leicesterin Mac storen nuori myssypäinen myyjä ilahtui jokaisesta vastauksesta, jonka annoin hänelle. Tiedätkö miten iPad toimii? "Tiedän". Cool. Kenelle ostat iPadin? "Itselle". Cool. Mihin aiot käyttää iPadia? "Webbi-surffailuun, kirjojen ja lehtien lukemiseen, valokuvien katseluun ja musiikin kuunteluun". COOL.

iPadissani on muistia 64 gigaa ja sillä pääsee verkkoon joko langattomassa verkossa tai operaattorin dataliittymällä. Kosketusnäyttö toimii hyvin. Klikkaan auki ohjelmia, pyyhkäisen esiin uusia sivuja ja linkkejä sekä kuuntelen musiikkia. Junassa rantaradalla on harmittavan paljon katvealueita, joissa dataverkko pätkii, mutta esim. Spotify osaa jatkaa kappaletta sujuvasti katkoksen jälkeen.

Suomen Kuvalehden ensimmäinen iPadille suunniteltu verkkolehti on hienosti käytettävissä ja videot ja äänet tekevät lukemisesta monipuolisen. iBooks sovelluksella luen pdf-muodossa olevai kirjoja. Minulla ei ole vielä montaa kokemusta kirjojen lataamisesta, mutta bloggaajat ovat raportoineen vaikeuksista (mm. http://kfalck.net/2010/10/14/e-kirjabisnes-tuhon-tiella). Toivottavasti eKirja bisness kuuntelee käyttäjiä!

iPadilla on helppo tehdä muistiinpanoja, esim. SketchPad HD:llä voi myös luonnostella piirroksia. Toimisto-ohjelmia ei ole syytä kiirehtiä siirtämään iPadiin, mutta on kiva, että sillä voi lukea word- ja power point -tiedostoja.

Puutteena on vielä tällä hetkellä Flashin tuki, joten kaikki tiedostot eivät aukea. Slide Sharekaan ei näyttänyt aukeavan. iPadissa ei ole kameraakaan. Mutta mikrofoni on ja voi soittaa Skype puheluita.

iPad osoittaa pilvipalvelujen hyödyn. Kaikkea ei tarvitse olla omalla koneella, vaan tallennan ja haen tietoa eri palvelimilta. Välillä on tarvetta koota jotain yhteenkin, (esim työasiat Optimaan ja wikiin) ja kaikki kriittiset työhön liittyvät asiat pidän organisaation palvelimella tallessa. Oma etäpalvelin henkilökohtaisia asioita varten on myös alkanut kiinnostaa (joululahjatoive esitetty miehelle).

iPad on cool opiskelijan lukulaite ja moniviestin. N 10 euron data-kuukausimaksulla saa jo paljon aikaseksi. Ikävää on laitteen kova hinta, n. 700 puntaa. Jää toistaiseksi hinnan takia vielä monelta ostamatta.

Suomen Kuvalehteä lukemassa

Junassa luen uutiset

Älä pyydä tyttöystävää katsomaan, kun teet maalin tai ammut vihollisen tietokonepelissä

2010-08-10T13:29:00.000+03:00

Tietokonepelit eivät ole yleisölajeja, vaan tylsiä seurattavia, jos et itse pelaa. Tämän vinkin ja muita herrasmiesmäisen käyttäytymisen ohjeita löysin T3 aikakauslehdestä (August 2010 Issue 179), joka on erikoistunut pienten teknisten välineiden ja härpäkkeiden myynnin edistämiseen. Lehti on brittiläinen (http://www.t3.com/).

On hyvä, että kuluttajia on alettu opastaa uuteen sosiaaliseen kulttuuriin, joka tosin on koko ajan kehittymässä. On tyhmää kysyä joltakin ”Huomasitko viimeisimmän twiittini?”, puhua kännykkään vessassa tai ”tykätä” omista Facebook päivityksistä. Sähköpostia ei pidä koskaan käyttää niin kiireessä, että ei ole aikaa hyville tavoille. Myös työkaverit ansaitsevan kohteliaan sähköpostin, eikä nopeasti hutaistua raakiletta.

Sosiaalisen median (some) ohjeet ovat hyvin ajankohtaisia kaikissa organisaatioissa tällä hetkellä. Ei vähiten korkeakouluissa. Ohjeita tarvitaan yksityishenkilöille, koulutus- ja yrityskäyttöön sekä markkinointiin. Ihmiset toimivat tavallaan ja kehittävät itse uusia vuorovaikutuksen tapoja, mutta some-ohjeilla voi helpottaa uusien käyttäjien tietotekniikkaa hyödyntävää verkostoitumista. Omalla työpaikallani ohjeistusta valmistellaan parasta aikaa.

Luin kesällä riippukeinussa Ari Haasion Facebook-opasta ja Maija Haaviston Näin käytät Twitteriä. Uusia sovelluksia oppii käyttämään tietysti itse kokeilemalla ja heittäytymällä vuorovaikutukseen verkossa. Twitter-kirjan parasta antia ovat kuitenkin Twitter-etiketti ja monipuoliset käytännön esimerkit. Haasion kirjassa esitellään perusteellisesti yksityisyyden suojaamiseen liittyvät ominaisuudet. Suosittelen näitä kirjoja varsinkin niille henkilöille, jotka aikovat työssään ottaa käyttöön sosiaalista mediaa.

Tietoturvakysymyksiä olisi syytä käsitellä jokaisessa some-ohjeessa ja -oppaassa mahdollisimman puolueettomasti ja käyttäjälähtöisesti. Jos riskejä korostetaan liikaa, toiminta tyrehtyy. Kuitenkin jokaisen käyttäjän tulisi tietää, miten hän voi omalla toiminnallaan ennaltaehkäistä ongelmia. F-Secure on julkaissut hyvät ohjeet turvallisesta Facebookin käytöstä ja ohjeet soveltuvat hyvin myös muihin välineisiin. Ota siis selvää mikä Facebook tai muu väline on ennen kun liityt siihen, suojaa tietokoneesi viruksilta, käytä kunnollisia salasanoja, älä hyväksy verkostoosi tuntemattomia ystäviä, harkitse mitä linkkejä klikkaat auki ja huolehdi itse omasta yksityisyydestäsi. Näillä F-Securen ohjeilla pääsee jo pitkälle.

Hyvä blogi on

2010-06-14T19:48:00.000+03:00

Keskustelimme Laureassa bloggaamisen käytöstä johtamisen ja hankehallinnon välineenä. Huomasin listaavani, millaisia blogeja itse luen mielelläni

blogit, joissa on itselle hyödyllistä tietoa. Hyötynäkökulma saa minut varmasti palaamaan blogiin
blogit, joita oman alan asiantuntijat kirjoittavat. Seuraamalla oman alan bloggaajia, tiedän missä mennään juuri nyt. Kommentoimalla tekstejä osallistun keskusteluun ja peilaan omia näkemyksiäni muiden ajatteluun
hyvin kirjoitetut blogit. Esim. toimittajataustaisten bloggaajien tekstit vain yksikertaisesti ovat nautittavaa luettavaa ja niistä voi oppia jotain sellaista tietoa, jota ei ole tullut itse edes etsineeksi. Blogikirjoituksissa pitää olla naseva otsikko, tiivis teksti ja kuvia niin, että jutusta saa tolkkua silmäilemälläkin
poliitikkojen blogit. Ne on parhaimmillaan silloin, kun kirjoituksia kommentoidaan paljon ja kirjoittaja antautuu aitoon vuoropuheluun kommentoijien kanssa
yhteisöllisesti tuotetut blogit, joissa nostetaan esiin tietyn teeman ympäriltä kriittisiä kannanottoja tai hyviä esimerkkejä
blogit, joissa kirjoittaja antautuu henkilökohtaisella tasolla sisällöntuotantoon. En erityisemmin pidä nettipäiväkirjoista ja liiallisesta minäjournalismista, mutta esim. kun bloggaaja intoutuu esittelemään uusia kenkiään ja joukko lukijoita ilmoittaa hankkivansa samanlaiset, huomaan kenkäkaupassa itsekin miettiväni suhdettani juuri tähän jalkinevalmistajaan. Muotiblogit, matkakuvaukset ja käsityöblogit ovat mukavaa satunnaista luettavaa
blogit, joissa kirjoittaja kerää kommentteja ja palautetta jonkun asian kehittelemiseen. Arvostan omalla nimellä annettua palautetta, koska se antaa kontekstia näkökulmille ja vähentää roskakirjoittelua.

En lue mitään blogia yhtä säännöllisesti kuin Helsingin Sanomien painettua lehteä. Ainakaan vielä. Yleensä pistäydyn silloin tällöin hyvissä blogeissa, mutta muun ajan luen verkkosivuja siellä täällä verkostoni antamien vinkkien tai esiinnostojen avulla. Omaa blogia luen usein :-). Ensiksikin, on erittäin palkitsevaa, kun saa blogiinsa kommentteja ja toiseksi, jokaiseen kommenttiin on syytä vastata, jotta vuorovaikutus säilyisi. Kolmanneksi, on syytä seurata, että kommenttikentät eivät täyty sinisen pillerin myyntiteksteistä.

Oma tyylilajinsa on bloggaus, jossa kirjoittajan ensisijaisena tavoitteena on nopeus. Netti elää reaaliaikaisen tiedon virrassa, josta osa kirjoittajista poimii pintakuohuja. Pierre Bayard on kirjoittanut kirjan ”Miten puhua kirjoista joita ei ole lukenut” (en ole lukenut kirjaa) ja Hannu Marttilan kolumnin perusteella siitä voisi jo kirjoittaa blogiinsa. Näin tapahtuukin usein, että kirjoittajat vain referoivat toisia kirjoituksia ja rummuttavat tyhjää sisältöä. Ja aiheuttavat lukijalle pettymyksen. Mutta bloggauksen suola on kuitenkin ajankohtaisuus, joten hyvää aihetta ei ole syytä hautoa liian pitkään.

Komiasti eOppimaan

2010-05-24T16:56:00.000+03:00

Seinäjoen amk:n (SeAMK) Ohjauksen kehittäminen etätyövälineillä -hankkeen ohjausryhmä kokoontui Seinäjoella viime viikolla. Ohjausryhmä on koontunut sekä online että f-to-f . Tällä kertaa kokouksen lisäksi tutustuimme SeAMKin oppimisympäristöön ja hankkeisiin.

Komia alueellinen yhteistyö näkyi mm. Opinlakeuden ja Webanetin esittelyissä.

Jouni Jouppila esitteli Webanetiä.

Webanet on verkkosivusto, johon Seinäjoen yliopistokeskus ja Seamk tuottavat videoita, jotka keskittyvät tieteen popularisointiin. Videot ovat laadukkaita ja helposti katsottavissa. Tieto videon pituudesta ja mahdollisuus jakaa se yhteisöpalveluissa (FB, Twitter) lisäisivät vielä tiedon leviämistä. Esim. Karis Salon videoesitys Sähköpostiviestinnästä on mieleenkiintoinen ja herättää katsojansa videon keskivaiheilla :-) Trissa.tv puolestaan on Etelä-Pohjalainen nettitv, jossa Seamk on myös mukana.

Tekniikan koulutusohjelman Cave (cave automated virtual environment) - virtuaalilaboratorion esittely herätti keskustelun 3-mallintamisen ja simulaatioiden tarpeesta koulutuksessa sekä työelämän kehittämisessä.

Cavessa käytetään 3D-laseja samalla tavalla kun 3D-elokuvissa ja tv:n katselussa. Virtuaalinen elämys on hyvin voimakas. Laboratoriossa voidaan suunnitella palveluja, rakentaa virtuaalipelejä ja tuottaa monipuolisia visuaalisia elämyksiä. Cave on tekniikaltaan vakuuttava, mutta se ei ole ainakaan tällä hetekellä vielä ole integroitavissa nettipalveluihin.

Sosiaalinen media ammattikorkeakoulun työssä herätti runsaasti keskustelua. Jotta voidaan komiasti toimia verkossa, pitää luoda oma käsitys sosiaalisesta mediasta ja tunnistaa sen mahdollisuudet. Myös SeAMK on luomassa sosiaalisen median ohjeita henkilökunnalle ja opiskelijoille.

Osallistu etäältä, mutta ole läsnä

2010-04-19T23:44:00.001+03:00

Työpaikoilla ja oppilaitoksessa tulee usein vastaan tilanteita, joissa ei ole mahdollista tai järkevää matkustaa pitkiä matkoja tapaamaan toisia ihmisiä. Viime päivien lentokiellot nostivat video- ja verkkokokoukset, pikaviestimet ja puhelimen tärkeään asemaan. Nyt viimeistään on aika opetella kokousten pito, ohjaus ja luennointi verkon välityksellä!

Itse osallistuin viime viikolla etänä Leicesterin yliopiston opetusteknologiayksikön avajaisiin. Osa ihmisistä osallistui avajaisiin paikanpäällä, osa web-konferessin avulla ja muutamat myös Second Lifen kautta. Etäosallistujat saivat katsella ja kuunnella avajaisia videokuvasta sekä huudella halutessaan terveisiä tutuille. Etäosallistujat rupattelivat Wimban chatin kautta toisilleen ja Second Lifessa chattaili myös muutama avatar. Parhaiten todennäköisesti viihtyivät paikalla olijat varsinkin kun tarjolla oli syötävää ja juotavaa, mutta myös etäosallistuja koki kuuluvansa joukkoon kun tarjolla oli puhe- ja chat-yhteys

Mua vit***taa toi tietojärjestelmä

2010-04-19T23:33:00.000+03:00

Avoimilla keskustelufoorumeilla näyttää siltä, että huono käytös ja vihamieliset mielenilmaukset ovat lisääntyneen. Himanen vertasi Helsingin Sanomien haastattelussa avoimia keskustelupalstoja kirjoituksiin yleisten käymälöiden seinillä. Törky voi johtua kirjoittajan ajattelemattomuudesta tai sitten se on tiettyjen henkilöiden masinoimaa tahallista häiriköintiä. Fleimausta on aina tapahtunut keskustelupalstoilla, mutta nyt kun valvomattomia foorumeita perustetaan kiihtyvällä tahdilla, epäasiallinen viestintä jää roikkumaan nettiin lukijoiden harmiksi.

Vielä muutama vuosi sitten ei ollut tavatonta, että joku opiskelija lähetti kiivaan sähköpostin opettajalle, tukipalveluihin tai hallinnon henkilöstölle. Viesti oli syyttävä, kirjoitettu todennäköisesti pahimmassa tunnekuohussa ja lähetä –nappulaa oli painettu ilman sensuuria. Oman kokemukseni mukaan opiskelijoiden sähköpostien sisällöt ovat kuitenkin tulleet sävyltään asiallisimmiksi ja huonosti muotoiltuja kiukun ilmaisuja on harvoin. Olisiko tässä nähtävissä merkkejä medialukutaidon kehittymisestä? Opiskelijoita on opastettu sähköpostien kirjoittamisessa jo pidemmän aikaa.

Nyt pitäisi valistaa opiskelijoita myös avoimiin foorumeihin kirjoittamisen hyvistä tavoista. Huonoa käytöstä esiintyy erityisesti keskustelupalstoilla, joihin ei tarvitse kirjautua omalla nimellä. Mutta myös Facebook ja muut yhteisöalustat vilisevät ajattelemattomia lausuntoja toisista ihmistä todennäköisesti johtuen siitä, että ”mopo on karannut käsistä” ja kirjoittaja on unohtanut, että huonot uutiset leviävät nopeasti. Epävirallisessa viestintäympäristössä hyvät tavat näyttävät unohtuvan helpommin kuin organisaation tarjoamissa oppimisympäristössä (opettajan valvova silmä paikalla?). Esimerkiksi toisen henkilön nimen mainitseminen julkisessa foorumissa pitää aina tapahtua harkiten. Aktiivisesti eri medioissa esiintyvien henkilöiden puheisiin ja teksteihin on melko turvallista viitata, kunhan sen tekee rakentavassa hengessä. Mutta esim. opettajat, jotka kyllä tekevät julkista työtä, eivät kaikki halua, että he tai heidän työnsä tulee julkisesti arvioitua avoimilla nettisivuilla omalla nimellään.

Korkeakouluissa on syytä laatia opiskelijoille ja henkilökunnalle ohjeet kuinka kirjoittaa avoimeen tietoverkkoon. Tällaista taitoa ei ihmisillä vielä ole. Jokaisen pitäisi pitää aina kirkkaana mielessä, että viestin lähettäjä ja vastaanottaja ovat molemmat ihmisiä, ei koneita. Ja ihminen se parhaansa mukaan niitä tietojärjestelmiäkin rakentaa ja ylläpitää :D

Meissä jokaisessa elää pieni toimittaja?

2010-03-15T20:05:00.000+02:00

Reaaliaikaisen tiedon välittäminen on tyyppillistä sosiaaliselle medialle. Tieto pitää saada levitettyä nopeasti silloin, kun se on ajankohtaista. Ilmaiset videonjakopalvelut, kuten Bambuser, mahdollistavat live videon lähettämisen kännykästä tai web-kameralla. Kuvan ja äänen laatu on heikko, mutta autenttisesta tilanteesta välittyy nopeasti haluttu tilanne ja tunnelma. Live videona voi toteuttaa haastatteluja, tiedottaa tai jakaa ryhmän yhteisiä kokemuksia.

Kansainvälisen toiminnan johtaja Arja Majakulma esittelee vieraille Otaniemen Laurean Business Ventures -opiskelijoiden oppimisympäristöä - Caribia ja Manhattan ovat avoimia kohtaamistiloja.

Benchmarking verkkokokouksena

2010-03-01T21:36:00.001+02:00

Pidimme Jyväskylän ammattikorkeakoulun kollegojen kanssa verkkokokouksen, jossa benchmarkattiin toistemme eOppimisen tukipalveluja. Aika saatiin sovittua helposti, kun 1 - 1,5 tunnin kokoukseen ei tarvinnut varata matkustusaikaa. Kokoukseen osallistui ihmisiä (yhteensä 4) Hyvinkäältä, Turusta ja Jyväskylästä. Matkakilometreja säästyi 1290 km, matkustusaikaa säästyi 16,5 tuntia. Säästimme luontoa 206 kg CO2 määrältä, mikä olisi tuotettu henkilöautolla liikuttaessa.

Tässä kokouksessa ihmiset tunsivat toisensa ennestään, joten kokouksessa päästiin suoraan asiaan. Äänen ja videokuvan avulla kokouksesta tuli hyvinkin aito ja luonteva. Verkkotapaaminen sopii hyvin bechmarking toimintaan: osallistujat voivat keskustella, pitää esityksiä ja näyttää kuvia ja videoita. Esittäjä voi havainnollistaa asioita myös oman tietokoneen näytöltä. Tarvittaessa verkkokokouksen voi nauhoittaa, jos halutaan palata saatuihin tietoihin vielä myöhemmin uudestaan.

Erilaiset verkkokokoukset, online ohjaus- ja opetustilanteet sekä webinaarit ovatkin koko ajan lisääntyneet korkeakouluissa. Yhä useammin online istuntoihin osallistutaan myös ulkomailta ja kansainväliset yhteistyöhankkeet hyötyvät hyvistä internet-yhteyksistä.

Kuva bencmarking istunnosta Connect pro-järjestelmässä. (Tosin puolet osallistuista ehti jo poistua ennen kuvan ottamista).

Opettaja on viisaampi kuin Google

2010-02-22T10:41:00.000+02:00

Toisen henkilön tai henkilöiden kirjoittaman tekstin julkaiseminen omana on väärin sekä tekstin tekijää kohtaan että haitaksi omalle oppimisprosessille. Luvaton tekstin lainaaminen eli plagionti näyttää lisääntyvän yhtä nopealla vauhdilla, kuin digitaalisessa muodossa olevat sisällöt. Aiemminkin tekstejä varastettiin kirjoista kopioimalla, mutta nyt tekstin tuottaminen muutamalla hiiren klikkauksella on nopeaa.

Ammattikorkeakoulussa on kaksi erityistä kohderyhmää - aloittavat opiskelijat ja opinnäytetyötä tekevät opiskelijat, joita erityisesti kannattaa ohjata hyvään tieteelliseen kirjoittamiseen. Alkuvaiheen opinnoissa korostuu erityisesti palgioinnin ennaltaehkäisevä toiminta, mutta myös opintojen loppuvaiheessa olevat opiskelijat tarvitsevat ohjausta mm. plagioinnin tunnistamisessa.

Huijareita on liikkeellä yllättävän paljon. Tekstiä kopioidaan surutta kirjoitusvirheineen päivineen. Selitykset ovat moninaiset: en ehtinyt stilisoida tekstiä, luulin että kyseessä on ryhmätyö, professorin tekstiä ei saa mennä muuttamaan jne.

Plagioinnin paljastavat ohjelmat (esim. Urkund) eivät ole täydellisiä - ne hakevat tekstejä vain sähköisistä materiaaleista, joihin niillä on pääsy, ja tietojen esittäminen erilaisista tietokannoista voi olla vaikeaa, jos teksti on syvällä tietokannassa. Googlen hakukone on aika ylivoimainen tietojen etsijä tällä hetkellä. Plagioinnin paljastavan ohjelman avulla opettaja saa kuitenkin kerralla analyysin koko opiskelijan työstä ja Googlella voi täydentää tarkastusta. Kokenut opettaja on viisaampi kuin Google - opettaja muistaa oman alan sisältöjä ja pystyy yhdistelemään monesta lähteestä tulevaa informaatiota. Opettaja suhteuttaa opiskelijan tuotoksen hänen aikaisempiin teksteihinsä ja huomaa, jos tekstien luonne oleellisesti muuttuu.

Kuvien käyttöön palgioinnin paljastavat ohjelmat eivät ota kantaa. Kuviin pitää käyttäjällä olla aina oikeudet, koska niihin ei voi siteerata samalla tavalla kun tekstiin. Kuvienkin tekijänoikeuksia rikotaan sekä tarkoituksellisesti että tietämättömyydestä johtuen.

Yhteisöllinen kirjoittaminen voi ehkäistä plagiointia, jos ryhmä "ihan oikeasti" tuottaa yhdessä uutta tietoa eikä vain liitä yksilöiden tuottamia palasia yhteen. Laurean Learning by Developing -toimintamallin mukaan saatetaan yhteisö yhdessä kehittämään ja oppimaan sovittuja asioita. Samaan aikaan työskentely face-to-face tai verkossa opettajan ohjauksessa voi varmistaa sen, että kaikki käyttävät omaa päätään eivätkä sorru plagiointiin. Online tapaamiset voi järjestää verkkokokoustyövälineellä (esim. Connect pro) ja yhteisöllisesti voi kirjoittaa wikiin. Haasteeksi jää, miten varmistetaan oma ajattelu ja oman tekstin tuottaminen eri aikaan verkossa työskenneltäessä.

Posteri: Laurean kampanja plagiointia vastaan

Luovuus irti

2010-02-07T22:30:00.001+02:00

Oman ammattitaidon ylläpitäminen ja kehittäminen ovat jatkuva prosessi. Opettajalla on haasteena pitää itsensä ajantasalla sekä opetuksen sisällössä että pedagogiikassa. Novia ammattikorkeakoulun muotoilun opettajat rakensivat oman näyttelyn teemalla Hejdlöst- Hulvatonta! Näyttely (14.1.-13.2.2010 Turku) on mielenkiintoinen ja varmasti haastanut opettajat miettimään taas henkilökohtaisesta näkökulmasta omaa opettamaansa aineista.

Hiilijalanjälki, Eeva Dahlberg. Grafiikkaa suihkumyssyjen koteloihin

Peilikuva, Eeva Dahlberg. Tietokoneella tehtyä grafiikkaa

Ne korutont´ol kertomaa, ne ota vastaan, kallis maa!

2010-01-12T22:41:00.000+02:00

Luin junassa Vänrikki Stoolin tarinoita, koska kirjastosta lainaamassani eKirjan lukualustassa (Bookeen) ei ollut tuoreempaa kirjallisuutta. Rajattu sisältö johtuu kirjojen tekijänoikeuksista. Lainaaja ei saa itse ladata sisältöä lukijaan eikä hän voi itse valita mitä lukija sisältää. Huokaus. No tulipa kuitenkin kokeiltua millainen lukijalaite on käyttää junamatkalla. Lukija oli kevyt pidellä ja fonttikokoa pystyi muuttamaan. Ei ollenkaan huono ratkaisu. Ennen oman laitteen hankintaa odotan vielä, että saadaan lisää sisältöjä eKirjoihin.

Amazon verkkokirjakauppa ilmoitti, että se myi joulukuussa enemmän eKirjoja kuin painettuja kirjoja. Amazonin Kindle onkin jo kehittyneempi lukualusta - sillä saa ilmeisesti jatkossa myös nettiyhteyden.

Leicesterin matkasta vielä

2009-11-17T22:28:00.000+02:00

Viime viikon Carpe Diem koulutusmatka Leicesterin yliopistoon on vielä mukavasti muistissa. Saimme kutsun osallistua talkoisiin jakamaan avoimesti oppimateriaalia. OTTER projektissa julkaistaan oppimateriaaleja avoimen käyttöön Creative Commons lisensiointia hyödyntäen. Vastaavan tyyppinen suomalaisten käynnistämä hanke on Lemill

CALF projektissa mietitään millaista on tulevaisuuden oppiminen ja korkeakouluopetus. Tämän projektin tuotoksiin kannattaa tutustua kun omassa organisaatiossa suunnitellaan tieto- ja viestintätekniikan ohjelmaa tai strategioita.

Sovimme yliopiston yhteistyökumppaniden kanssa tapaavamme seuraavan kerran Second Lifessa. Brittejä kiinnostaa tulla luistelemaan ja hiihtämään suomalaisten EduFinland saaristoon.

Beyond Distance Research Alliance -yksikkö Leicesterin yliopistossa

"Critical friend" Gabi Witthaus antaa palautetta lehtoreiden Tuula Perätalon ja Ritva Jäättelän verkkototeutuksen suunnitelmasta

Mikä eKirjassa kiinnostaa

2009-11-17T22:02:00.000+02:00

Leicesterin yliopiston DUCKLING projektissa tutkitaan eKirjojen käytettävyyttä opiskelussa. Opiskelijoille jaetaan Sonyn eReaderit ja heitä opastetaan siirtämään sähköisessä muodossa olevat oppimateriaalit ja kirjat lukijaan. eKirjat olivat yhtenä teemana myös Suomessa kirjamessuilla ja huomasin, että lukijoita markkinoidaan ainakin lentokentillä matkustajille. Amazonin Kindle lukijalla voi jo ottaa yhteyden nettiin.

Nähtäväksi jää kuinka ihmiset tulevat vastaanottamaan uuden mukana kannettavan laitteen. Onko lukeminen sujuvaa? Kuinka helposti kirjat ja muut teksit saa siirrettyä lukijaan? Kuka haluaa kantaa kännykän ja läppärin lisäksi eKirjan lukijaa laukussaan?

Leicesterin workshopissa kirjasimme ylös asioita eKirjan puolesta ja vastaan.

Carpe Diem

2009-11-11T16:28:00.000+02:00

Kahden päivän mittainen workshop työskentely omien projektien kehittelyssä alkaa olla loppusuoralla. Kehitämme verkkoon johtamis- ja turvallisuusopintoja, bisnestä, terveysalan opintoja ja kieliopintoja. Carpe Diem konseptiin kuuluu storyboardin tekoa pienryhmässä, verkkoaktiviteettien tekoa (e-tivities), verkkototeutuksen rakentamista ja ulkopuolisen asiantuntijan palaute. Storyboardiin kirjataan sisällöt, aktiviteetit ja arviointi.

Lyhyessä ajassa opettajat työstivät Leicesterin yliopiston kehittämän mallin mukaisia aktiviteetteja, joiden rakenne on kipinän luominen > aktiviteetin tarkoituksen kuvaus > tehtäväksi anto > vastine. Teimme videoklippejä digikameralla, podcasteja Audacityllä ja Optimalla sekä wikejä Optimaan.

BDRA tutkimusyksikkö hyödyntää säännöllisesti David Hawkridgen asiantuntemusta. Hawkridge on toiminut pitkään avoimen yliopiston it-johtajana

Storyboardia rakentamassa

Yliopettaja Teija-Kaisa Aholaakko ja lehtori Elina Rajalahti tuottamassa podcasteja.

Oppiva yhteisö workshopissa

2009-11-10T11:31:00.000+02:00

Luotsaan 10 hengen opettajaryhmää koulutusmatkalla Leicesterin yliopistolla. Ensimmäinen neljästä päivästämme Beyond Distance Research Alliance –yksikössä oli innostava ja ryhmäläiset kokivat sen antoisaksi oman työn kehittämisen kannalta. Yksikössä tehdään tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön tutkimusta ja heidän koulutuksensa perustuu itse tutkittuun tietoon. Koulutus tapahtui workshopissa isossa ryhmässä, jossa vuorotteli projektien ja tutkimustulosten esittely, keskustelu ja kokemusten vaihto sekä pienet pedagogiset tehtävät. Meillä osallistujilla oli omat läppärit esillä ja välillä kuuntelimme podcasteja tai etsimme projektien web-sivuilta tietoja.
Yksikön johtaja professori Gilly Salmon loi välittömän tunnelman esittelemällä toimintaa luontevalla tavallaan. Gilly kertoi olevansa käytettävissä vierailumme ajan myös henkilökohtaisiin keskusteluihin. Koulutuksemme vetäjä on professori Alejandro Armellini. Ensimmäisen päivän aikana asetimme itsellemme henkilökohtaiset ja koko ryhmää koskevat tavoitteet. Itselleni jäi ensimmäisestä päivästä tavoitteeksi ottaa kehittää avointa, oppivaa yhteisöä sekä ottaa käyttöön eKirjat.

Professorit Ale Armellini, Ming Nie ja Palitha Edirisingha

Lehtorit Eva Forssén, Tiina Ranta ja Matti Kurronen workshopissa

Tohtori Samuel Kotei Nikoi kertoo eri opiskelutapojen jättämästä hiilijalanjäljistä

Kindl eKirjojen lukija

Facebook ihastuttaa ja vihastuttaa

2009-11-02T22:13:00.000+02:00

Yhteisöpalvelu Facebook kasvattaa suosiotaan Suomessa koko ajan. Yritykset ja organisaatiot ovat strategisen keskustelun edessä - miten suhtautua työntekijöiden verkkokirjoitteluun: Mitä saa kirjoittaa omasta yrityksestä? Saako työajalla kirjoittaa verkkopalveluihin? Voiko työntekijä ilmaista olevansa eri mieltä työnantajan kanssa?

Facebook, Twitter, Second Life ja muu sosiaalinen media ovat alkaneet olla esillä myös valtamedioissa. Mm. Helsingin Sanomat kirjoitti hyvän jutun 31.10 siitä, miten vapaa-aika ja työ menevät Facebookissa helposti sekaisin. Työntekijä voi kokea olevansa aina työnantajan palveluksessa. Ohjeistuksilla ja pelisäännöillä voidaan kuitenkin ennaltaehkäistä ongelmien syntyä ja auttaa työntekijöitä tunnistamaan oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan.

Jos sairaalan työntekijät eivät tee työtehtäviään, vaan kuluttavat aikaansa Facebookissa, on ongelma työnjohdollinen. Jos hoitaja kirjoittaa Facebookiin potilaiden asioita, on häntä ojennettava tietosuojan alaisten tietojen vuotamisesta. Ongelma ei korjaannu Facebookin käytön kieltämisellä. Jos hoitaja puhuu ääneen potilasasioita bussissa työkaverinsa kanssa tai kännykässä (mikä ei ole harvinaista), pitäisi hoitajilta kieltää saman logiikan mukaan julkisten kulkuneuvojen käyttö työmatkoilla.

Monen ammatin harjoittaminen on viimeaikoina siirtynyt yhteisöllisiin medioihin. Verkossa voi tavata poliisin, nuorisotyöntekijän, pankkivirkailijan, lääkärin ja toimittajan. Virkamiehiä kannustetaan verkkoon. Koulutuksen pitää vastata tähän haasteeseen ja kasvattaa opiskelijoita vastuullisiksi netin käyttäjiksi. Sosiaalinen media on jo vaikuttanut opiskeluun monella tavalla ja sillä voi olla yllättäviäkin vaikutuksia koulutusorganisaation eri tasoilla. Esimerkiksi julkinen keskustelu netissä eri oppilaitoksista on vilkasta ja sekaan mahtuu monen tasoisia palautteita.

Oma kokemukseni Facebookista on positiivinen. Välillä olen kyllä nähnyt verkostossani yksittäisten kirjoittajien ylilyöntejäkin, lähinnä omien henkilökohtaisten asioiden liiallisella paljastamisena isolle joukolle. Moni palveluntarjoaja näyttää benchmarkkaavan Facebookia ja kehittävän sen esimerkin mukaista yhteisöllisyyttä. Tällä hetkellä kaipaan lähinnä hyvää mashup palvelua, jolla voisi päivittää omia tietojaan moneen yhteisölliseen alustaan. Facebook ei palvele kaikkia verkostoitumistarpeita.

Etäneuvottelukulttuuria tulee kehittää ja edistää jo opiskeluaikana

2009-10-26T21:55:00.000+02:00

Etäneuvotteluissa luottamuksen saavuttaminen ja toisen ihmisen syvällinen ymmärtäminen koetaan vaikeammaksi kun face to face tapaamisissa. Harvard Business Reviewin lukijoilleen tekemän kyselytutkimuksen perustella yritykset luottavat busineksen teossa edelleen eniten fyysisiin kasvokkain tapaamisiin. Web-konferensseihin ja videokonferensseihin luotetaan vähemmän, kun puhelinneuvotteluihin. Tärkeiden sopimusten tekeminen, yrityksen avaintehtäviin hakevien ihmisten haastatteleminen ja tärkeiden asiakkaiden kohtaaminen tehdään edelleen mieluiten kasvokkain samassa tilassa.

Koska etäneuvottelut säästäisivät rahaa, aikaa ja luontoa, pitäisi etäneuvottelukulttuuria opiskella ja kehittää mahdollisimman paljon jo opiskeluaikana. Monet yritykset ilmoittavatkin, että ne aikovat jatkossa lisätä etäneuvottelujen määrää ja supistaa matkustuskuluja. Huolena kuitenkin on kärsiikö busines lähikontaktin puuttuessa.

Managing Across Distance in Today’s Economic Climate:
The Value of Face-to-Face Communication
A report by Harvard Business Review Analytic Services sponsored by British Airways http://www.britishairways.com/cms/global/pdfs/HBRAS_BA_Report_36D1.pdf

Aikuiskoulutusta kehittämässä viestintäleirin keinoin

2009-09-23T14:17:00.000+03:00

Neljän ammattikorkeakoulun (Hamk, Lamk, Laurea ja Metropolia) Aikuiskoulutuksen Viestintäleirillä opittiin uutta sosiaalisen median käytöstä ja ladattiin akkuja Evon luonnossa. Workshoppien teemoina olivat wiki yhteisöllisen tiedon tuottamisessa, Second Lifen käyttö sekä podcastit ja videot. Leiriin osallistui 18 aikuiskoulutuksen asiantuntijaa ja 5 kouluttajaa.

Kaksipäiväisen leirin aikana kaikki osallistujat ehtivät saada omakohtaisen kokemuksen uusien verkkotyövälineiden käytöstä ja pohtia menetelmien soveltamista aikuiskoulutukseen ja Ylemmän amk tutkinnon -koulutukseen. Suurinta suosiota taisivat saada videoklippien teko ja wiki. Kuvan merkitys näyttää olevan suurempi kuin pelkän äänen. Vaikka äänitiedostot ovat nopeita tehdä ja niiden käyttettävyys on hyvä, näyttävät opettajat kiinnostuvan enemmän videoista. Äänitiedostoillekin löydettiin kyllä käyttöä esim. opiskelijoiden opinnäytetöiden palautteiden antamisessa. Virtuaalimaailmojen käyttö koulutuksessa tuntui tällä hetkellä kaikkein vieraimmalta. Muutama osallistuja kuitenkin lämpeni myös tälle toteutustavalle ja aikoo jatkossa kokeila omassa toiminnassaan Second Lifea. Samanlaista vastalauseiden myrskyä kuin esim. vielä vuosi sitten kun puhuin SL:sta, ei opettajien keskuudessa noussut.

Lisää tietoja ja tuotoksia löydät Viestintäleirin wikistä

Kuva: Pienryhmäkuva osallistujista Second Lifessa.

Lähellä vai kaukana

2009-09-09T14:49:00.000+03:00

Harmittaa, miten vähän ihmiset vielä osaavat valita online tapaamisia matkustamisen sijaan. Kiireisen lukuvuoden alussa ei käytetä riittävästi aikaa sen pohtimiseen, miten asiat kannattaisi toteuttaa, vaan toteutetaan ne entiseen tapaan. Online kokouksia ei myöskään usein ehditä valmistella tai harjoitella, jolloin kiireessä järjestetty verkkokokous voi olla joillekin painajainen.

Toteuttamistapoja voi olla monia riippuen siitä riittääkö, että osallistujat kuulevat ja näkevät kaiken informaation, vai pitääkö heidän myös pystyä antamaan oma panoksensa tilaisuuden sisältöön.

Netin kautta voi seurata elävää lähetystä niin, kun tehtiin esim. Laurean BDI konferenssissa kesäkuussa. Livestream-palvelussa videon lähettäminen nettisivulle on ilmaista 50 katsojaan asti. (Mun oma TV-kanava on http://www.livestream.com/irmatolivechannel)Kun kameramies kuvaa esittäjää ja taulua, etäosallistujat voivat istua missä tahansa netin päässä. Kommentoida ja kysyä voi chatin avulla.

Online luento- ja neuvottelutyövälineitä on jo runsaasti, joku oli päässyt laskuissa jo 35 eri tuotteeseen tällä hetkellä. Laureassa tutuimmat ovat WebEx ja Connect pro. Online kokousvälineillä päästään hyvään vuorovaikutustilanteeseen, jossa puhe, kuva ja yhteinen tekeminen tuovat tunteen läheisestä kanssakäymisestä. Nauhoitteita voi seurata jälkikäteenkin.

Second Life virtuaalimaailmassa vuorovaikutus tapahtuu avattarien välityksellä. Second Lifeen voi yhdistää ääntä ja kuvaa myös todellisista tilanteista esim. välittämällä luento videona Second Lifeen tai soittamalla Second Lifesta Skypellä henkilön kännykkään. Elokuussa osallistuin Oppiminen eri maailmoissa -seminaariin (http://toisessamaailmassa.fi/) Second Lifessa Joensuun yliopiston virtuaali-campuksella. Pystyin seuraamaan kaksipäiväistä seminaaria kotoa käsin ja rupattelemaan toisten avattarien kanssa esitysten sisällöstä. Koneeni suorituskyky oli tosin kovalla koetuksella ja ajoittaiset tekniset ongelmat estivät rupattelun ja avattaren liikkumisen silloin, kun samalle virtuaali-campukselle tuli paljon avattaria. Pystyin kuitenkin kuulemaan ja näkemään lähetyksen luentosalista.

Videostriimaukset ja online neuvottelut alkavat olla melko luotettavaa tekniikkaa, ainakin laajakaistayhteyksien päässä. Virtuaalimaailmat eivät vielä ole käytettävyydeltään parasta mahdollista tasoa ja käyttäjien pitää varautua vielä isoihinkin tekniksiin haasteisiin. Mutta ... kun avattaren avulla voi ilmaista itseään vielä monipuolisemmin ja luovemmin kuin muuten online, niin tekniikan kehitystä kannattaa seurata.

Keskustellaan arvoista

2009-06-01T23:17:00.000+03:00

Laureassa on keskusteltu tänä keväänä organisaation arvoista wiki-alustalla. Käynnistyspuheenvuoron ja asiantuntijapuheenvuorojen lisäksi koko henkilökunta on voinut kommentoida ja tuoda oman näkemyksensä yhteiseen keskustelufoorumiin. Keskustelun fasilitaattori on haastanut ihmisiä osallistumaan ja koostanut yhteenvetoja.

Yhteisöllisyys on itselleni läheinen teema jo senkin vuoksi, että se on ollut kasvava trendi eOppimisen alueella. Itse uskon ”ihan oikeasti”, että joukko hyvin valittuja ihmisiä tekee asiat paremmin, kun huippuasiantuntija yksinään. Laureassa voin edistää yhteisöllisyyttä kehittämällä yhdessä henkilökunnan kanssa työtapoja, jotka edistävät verkostomaista työskentelyä ja asioiden jakamista. Hyvin toimivat verkostot syntyvät jäsenten motivaatiosta tehdä asioida yhdessä silloin, kun jokainen hyötyy toiminnasta. Li ja Bernoff (2009, s.25) ovat kehittäneet käsitteen ”verkkovalta” (eng. groundswell), jolla he kuvaavat ihmisten tapaa käyttää verkon tekniikoita saadakseen tarvitsemansa asiat toisiltaan eivätkä yrityksiltä tai perinteisiltä instituutioilta. Mielestäni vastaavaa kehitystä on nähtävissä myös omassa työyhteisössäni – tieto ja yhteistyökumppanit haetaan sieltä, mikä parhaiten vastaa tarvetta. Tämä on ilmiö, joka organisaatiossa pitää tunnistaa ja lähteä tukemaan toimivia yhteisöjä.

Yhteisöllisyyden esteinä ovat yleensä ennakkoluulot ja erilaiset pelot. Esteitä selitetään kiireellä tai luottamuspulalla. Yhteistyöhaluttomuus voidaan esim. peittää tekijänoikeuskysymyksiin tai yrityssalaisuuksien kohtuuttomaan korostamiseen. Avoimuutta aion itse edistää esimerkiksi kirjoittamalla oman näkökulmani avoimeen nettiin :D

Luovuutta voidaan edistää monilla eri tavoilla myös verkon välityksellä. Online tapaamisissa voidaan päästä syvällisiin keskusteluihin ja ideoiden kehittelyyn, vaikka osapuolet olisivat fyysisesti eri puolilla maapalloa. Virtuaalimaailmojen (esim. Second Lifen) avulla läsnäolon tunne voi olla jopa vielä parempi ja ihmiset voivat virtuaalihahmojensa avulla ilmaista luovalla tavalla myös ulkonäön ja liikkeiden avulla itseään. Itse en vierasta face to face –tapaamisia, enkä haluaisi nähdä virtuaalitapaamisia ja kasvokkain kohtaamisia toisiaan poissulkevina käyttäytymistapoina. Rohkaisen opettajia kokeilemaan uusia virtuaalisia työvälineitä ja toivon muilta ennakkoluulotonta halua tutustua uusiin asioihin. Kuten monesti on todettu, verkkotyövälineet (tools) ja leikkikalut (toys) eivät nykypäivänä eroa paljon toisistaan.

Vastuullisuus merkitsee sitä, että olemme vastuullisia työstämme ja lupauksistamme asiakkaille, työkavereille ja itsellemme. Vastuuta on myös vähentää turhaa matkustamista. Online tapaamisilla voimme pienentää hiilijalanjälkeämme sekä matkakustannuksia ja -aikaa. Sosiaalinen vastuullisuus ja eettinen toiminta ovat yhteisöllisyyden edellytyksiä. Mielestäni tiimitoiminnan pitäisi perustua luottamukseen siitä, että jokainen tekee parhaansa. Eräs vaihto-opiskelija kertoi heidän oppilaitoksessaan olevan tapana, että jos joku ei panosta tarpeeksi ryhmässä toimimiseen, passiivinen henkilö voidaan kahden varoituksen jälkeen äänestää ulos ryhmästä. Ihmisten toiminta avoimissa tietoverkoissa voi olla myös kaunisteltua tai muuten valheellista tai vilpillistä. Ammattikorkeakoulun tehtävä on auttaa opiskelijoita kasvamaan vastuullisiksi ammatillisiksi toimijoiksi.

Charlene Li & Josh Bernoff, 2009, Verkkovalta – Voittaminen sosiaalisten teknologioiden maailmassa

Julkinen palaute

2009-05-19T14:06:00.000+03:00

Eräs opettaja sai palautetta, että opiskelijan tentti oli mennyt pieleen, koska valvovan opettajan pukeutuminen oli masentanut häntä. Toinen opettaja Googlasi omaa nimeään netissä ja ensimmäinen hakutulos oli opiskelijan julkinen oppimispäiväkirja, jossa opettajan nimi tulee usein esiin opiskelijan epämieluisaksi kokeman oppiaineen yhteydessä.

Palautteen antamista ja vastaanottamista on hyvä opiskella kaikilla koulutusasteilla. Ajattelematon julkinen kirjoittaminen blogeissa, wikeissä ja yhteisöllisillä alustoilla voi aiheuttaa ikäviä jälkivaikutuksia. Siksi tarvittaisiinkin ohjeita tai suosituksia siitä, kuinka kirjoitetaan tietoverkkoon. Liian yksityiskohtaisten tietojen julkaiseminen tai muiden henkilöiden mainitseminen nimellä omissa kirjoituksissa ei ole välttämättä tarpeellista.

Myös oppilaitosten omia palautejärjestelmiä tulee koko ajan kehittää niin, että palautteen antaminen on mahdollisimman helppoa ja että opiskelijat kokevat, että palautteilla on vaikutuista asioihin. Julkisten sivujen palaute voi olla merkki siitä, että opiskelijat eivät ole saaneet ääntään muuten kuuluville.

Suomalaiset nuoret kokeilivat opettajien arviointia avoimella verkkosivustolla (Helsingin Sanomat 16.5.09). Kaikki saivat itse lisätä opettajia ja arviointeja sivustoon. Arviointikohteena oli oikeudenmukaisuus, ammattitaito ja miellyttävyys. Vastaava sivusto löytyy http://www.ratemyprofessors.com/. Tällä sivustolla arvioidaan opetuksen ja opettajan laatua, helppoutta, selkeyttä ja avuliaisuutta.

Pitääköhän tällaiseen jatkossa varautua? Jos netissä tulet mielestäsi väärin arvioiduksi, et pääse korjaamaan muiden kirjoituksia, jos et ole sivuston omistaja. Olen joskus yrittänyt saada netistä pois vanhentunutta tietoa itsestäni, mutta se on kovan työn takana.

Harva ihminen haluaa saada työstään negatiivista palautetta kaiken kansan edessä. Opettaja ei ole ammattia valitessaan tehnyt päätöstä alistua julkiseen arviointiin niin, kun poliitikot tai mediaan pyrkivät julkkikset.

Yksi ratkaisu on lähteä itse mukaan avoimiin tietoverkkoihin ja julkiseen keskusteluun. Sananvapaus turvaa sen, että muiden suita ei voi sulkea, mutta jokainen voi antaa itse oikeaa tietoa ja ohjata opiskelijoita. Suljetuissa verkkoympäristöissä keskustelu ja palautteen antamisen opettelu on turvallista. Sinne opetuksen mikromaailmaan ei kuitenkaan voi lopullisesti jäädä, sillä todellinen, autenttinen oppimisen maailma sijaitsee rajattomassa Internetissä.

Videopuheen voima

2009-05-04T22:05:00.000+03:00

Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa -konferenssi keräsi runsaasti kuulijoita Hämeenlinnaan 23 - 24.4. Esityksiä ja puheita pidettiin teemaseminaareissa, foorumeilla ja asiantuntijatapaamisissa. Online ITK:n puheita voi jälkikäteen katsoa ja kuunnella nauhoituksista. Hienoa, kun esittäjien tallenteet ovat vapaasti käytettävissä!

Luin joululomalla lahjaksi saatua Juhana Torkin kirjaa Puhevalta - kuinka kuulijat vakuutetaan ja pidin sen sanomasta. Retoriikalla, puhumalla vaikuttamisella on ikiaikaiset perinteet. Parhaat opit tulevat edelleen antiikin puhujilta. Torkki analysoi poliitikkojen, kansalaisvaikuttajien ja erilaisten julkkisten puheita. Koulutuksen kentällä sekä esitelmän pitämiselle että hyville puheille on tarvetta. Moni opettaja, joka on hyvä luentosalissa puhuja, pelkää, että hänen taitonsa joutuu hukkaan, jos siirrytään toimimaan verkossa. Kuitenkin karismaattinen hahmo välittyy videoltakin, vakuuttava puhe saavuttaa kuulijansa ja nauhoitteiden avulla voidaan saavuttaa suurempi yleisö ja nauhoitteen voi käydä läpi vaikka useamman kerran. Online tilaisuuksissa puhuja pääsee kontaktiin yleisön kanssa chatin ja jaettujen puheenvuorojen avulla.

Laurean viestintäassistentti pyysi minulta haastattelua ITK-konferenssissa pitämästäni esityksestä. Tein tiivistelmän videopuheena Heidin lähettämien kysymysten perusteella ja julkaisin puheen Youtubessa. Puhe on noin 5 min pitkä. Puhe on helppo linkittää intraan tai muhuun sopivaan yhteyteen. Ihan suositeltava tapa boostata omalla äänellä ja kuvalla sanomaansa. Olen ottanut tavaksi vastata silloin tällöin opiskelijoiden sähköpostilla lähettämiin kyselyihin äänitiedostolla - uskon, että se tuo tekstipanotteiseen opiskeluun vaihtelua ja edesauttaa sitä, että opiskelija ei sorru leikkaamaan ja liimaamaan valmista tekstiä vaan joutuu itse ajattelemaan kuulemaansa. Puhuminen on myös nopeampaa kun tekstin tuottaminen.

Hyviä videopuhujia alkaa löytyä verkosta, vaikka niitä ei vielä esim. Torkin kirjassa analysoidakaan. Barack Obama julkaisee joka lauantai videopuheen Youtubessa. Valkoinen talo on ottanut muutenkin sosiaalisen median haltuunsa - Tietokone -lehti uutisoi, että Valkoinen talo löytyy ainakin FaceBookista, Twitteristä ja Myspacesta.

Avattarien avulla kehitetään koulutusta - tiivistelmä Kullaslahden ja Männyn ITK-konferenssissa pitämästä esityksestä

Tietoa haussa

2009-04-29T21:11:00.000+03:00

Ymmärrän hyvin opettajien ja informaatikkojen huolen siitä, miten ohjata opiskelijoita kirjoittamaan hyvän tieteellisen tavan mukaisesti ja kunnioittamaan tekijänoikeuksia. Netti on täynnä valmista hyvää tekstiä ja näyttäviä kuvia. Kaikki on vain parin hiiren klikkauksen päässä omalta työpöydältä.

Kirjastojen tietokannat ovat vieläkin työläitä käyttää ja lyhyenkin tauon jälkeen en tahdo muistaa, mikä tietokanta olisi omille hakukohteille paras ja mistä löytyvät esim. kokotekstinä julkaistut artikkelit tai miten ratkaisen asian, jos joudun hakemaan yhden kirjan sieltä ja toisen täältä kirjastosta. Ihmisten blogeista löytyy hyviä lähdevinkkejä, joita usein lähden etsimään. Kavereilta saadut vinkit ovat myös hyviä. Parasta on, kun joku kollega tarjoaa huippu tuoreen artikkelin tai esityksen konferenssimatkansa tuloksena. Tai kaveri vinkkaa lukemastaan jutusta kun tietää, että sinä olet kiinnostunut tietyn laisista jutuista.

On kovin helppoa muuten pitäytyä tutuissa lähteissä tai selailla netistä pikahaulla informaatiota. Ei ole Googlen voittanutta nopeudessa ja käytettävyydessä. Monet työt kirjoitetaan deadlinea vastaan taistellen.

Plagiointiongelmaa vastaan taistellaan nykyään korkeakouluissa ennaltaehkäisevällä työllä, opettamalla eettisesti kestäviä tiedonhankintamenetelmiä ja kirjoittamisen tapoja. Plagioinnin tunnistavien ohjelmien, esim. Urkundin, avulla voidaan paljastaa luvatonta tekstin kopiointia. Tällaisten ohjelmien kattavuus on kuitenkin rajoitettu ja esim. kuvien tunnistamista ne eivät yleensä sisällä.

Laurean informaatikot ovat lähteneet käyttämän sosiaalisen median välineitä asiakkaiden ohjaamisessa. FaceBookissa on ryhmä Laurea-kirjasto ja informaatikot ylläpitävät blogia Hakuammunnasta täysosumiin . No joo, minulla on kyllä tapana myös tarpeen tullen kilauttaa informaatikolle ja saan silloin akuuttiin ongelmaan juuri sen tarvittavan nopean avun. Joskus olen lukenut jopa tiedonhakupalvelun tai tietokantojen käyttöohjeitakin, jos olen oikein hyvällä tuulella.

Mitä työvälineitä käytän

2009-03-17T21:52:00.000+02:00

Tutkin vuosi sitten kirjoittamaani Top 10 listaa ohjelmista, joita käytän. Onko tullut muutoksia? Pääosin lista on pysynyt entisen kaltaisena, mutta näillä painotuksilla:
- Jaikun käyttö on vähentynyt ja tilalle on tullut Facebook. Facebookin avaan ainakin pari kertaa päivässä. Kirjoitan itse pieniä kuulumisia siitä mitä teen ja luen muiden kirjoituksia. Jaikua luen silloin tällöin edelleen
- YouTube videoiden katsominen on lisääntynyt paljon sekä vapaa-ajalla että työn merkeissä. Viikonloppuna YouTube saattaa korvata television tuijotuksen kokonaan.
- luen paljon enemmän muiden blogeja kun vuosi sitten. Internet on täynnä fiksujen ihmisten kirjoituksia, jotka ovat nautittavaa ja ajattelua avartavaa luettavaa. Eläköön sanan vapaus ja Web 2.0!
- Second Lifen käyttöni on muuttunut ammatillisemmaksi ja säännölliseksi.
- Verkostoitumisalustojen hyötyjä olen löytänyt vuoden aikana. Olen vakijäsen muutamassa Ningissä ja osallistuin Ning-alustalle tehtyyn virtuaalikonfrenssiin, joka koostui sarjasta online ja offline aktiviteetteja.

Tietoturva-asiat ja tekijänoikeudet pyörivät mielessä kun käytän sosiaalisen median välineitä. Yhtä tärkeä aihe on pohdittavaksi myös sosiaalinen vastuu ja eettisyys yhteisölisessä toiminnassa - nämä kysymykset nousevat oman organisaation arvoista.

Puhalletaan videoclipeillä hehkua oppimateriaaleihin

2009-02-22T21:54:00.000+02:00

Videoiden tuottaminen on ollut tavalliselle käyttäjälle melko kryptistä ja työlästä, mikäli haluaisi tuottaa muutakin kun leikkaamatonta pitkää elokuvaa opetustilanteista. Opetusvideoita ei ole pystynyt tuottamaan ilman videotekniikan ammattilaisia, kuvaajia, erikoisvälineitä, valaistusta, hyviä kameroita, mikrofoneja, perusteellisia käsikirjoituksia, rahaa, pitkiä editointisessioita ja jakelukanavia, joista ei ole voinut tehdä päätöksiä kun ei ole ymmärtänyt tarpeeksi formaateista. Kuitenkin tekstivoittoiseen opetusmateriaalitarjontaan kaivataan kovasti ääntä ja liikkuvaa kuvaa.

YouTube ja kännykkäkulttuuri ovat muuttaneet käyttäytymistämme. Jokainen voi tuottaa itse videoita ja jakaa ne muille internetin yli. Video podcasting (tai vodcasting) on videotiedostojen julkaisua verkossa. Osallistuin Maurin (Kantola, Turun AMK) vetämään Videoclipit -workshoppiin http://www.wikicampus.fi/index.php/Videoclipit ja innostuin kovasti tästä yksinkertaisesta perusideasta. Tuotetaan oppimisaihiota tutuilla työvälineillä: kannettava tietokone, webbikamera, liitutaulu tai vastaava. Tehdään peruskäsikirjoitus: alku, esittely, sisältö, lopetus. Tallennetaan video webbikameralla, vaikka yhdellä otoksella, ja siirretään YouTubeen. Videon voi tehdä opettaja tai opiskelija ja videot linkitetään oppimisympäristöön. Pidetään clippi lyhyenä, 2 - 4 min, niin se sopii hyvin klikkailu-kulttuuriin tottuneille netin käyttäjille. Vain ydinasiat viestitetään clipissä. Oppimisaihio voi sisältää haastattelun, asiantuntijan puhetta, livetaltiointia autenttisesta ympäristöstä, tehtäviä jne.

YouTuben sanotaan kasvavan 10 000 videolla päivässä. Tarjonta on varsinainen sekametelisoppa itse tehtyä viihdettä, propagandaa, politiikkaa, uutisia sekä laittomia ja laillisia livetaltiointeja. Oppimisaihiot sopivat hyvin joukkoon ja epävirallisella alustalla ne voivat herättää laajankin yleisön kiinnostuksen. Oppimateriaalissa pääasian pitää olla sisällössä ja sen esittämisessä mahdollisimman opittavassa muodossa. YoTubea on nimitetty "ego castiksi" (mm. prof Norbert Bolz) eli foorumiksi, jossa pääasia on itsensä brandääminen eikä niinkään asiasisältöjen välittäminen. Törmäsin mm yhtenä päivänä videoon, jossa keski-ikäinen henkilö kertoo runsaat 10 min kameralle siitä, mitä hän aikoo mahdollisesti tehdä seuraavaksi elämässään. Miksi hän julkaisi sen koko maailmalle? Mutta ei varmasti olisi pahaksi Laurean brändille, jos jotakin opetusvideota olisi ladattu 3 000 000 kertaa niin kun Michawel Weschin A Vision of Students Today -videota.

YouTube muuttaa videot automaattisesti flash-tiedostoksi, joita kännykät ja kannettavat musiikkisoittimet pyörittävät. Opiskelijat voivat imuroida netin kautta oppimisaihiot itselle ja opiskella kotona, junassa tai vaikka kahvilassa. Olen varma, että edullisilla ja tutuilla työvälineillä pystytään tuottamaan sisällöllisesti hyviä ja jakelukelpoisia oppimateriaaleja ilman raskasta ja aikaa vievää tuotantokoneistoa.

Eka webbikameralla tehty haastatteluni on tässä. Editoin kahden otoksen videota hiukan Windows Movie Makerilla. Lopputulos ei ole säkenöivä, mutta riittää tarkoitukseensa.

Näillä mentiin viime vuonna

2009-01-12T22:20:00.000+02:00

Vuoden vaihduttua kirjaan tässä muistiin viime vuonna Laureassa opittua:

1)Korkeakoulujen arviointineuvosto arvioi amkien verkossa tapahtuvaa koulutusta. Kesäkuussa julkaistussa raportissa Leppisaari ym Hyvässä kasvussa Yhdessä kehittäen kohti ammattikorkeakoulujen laadukasta verkko-opetusta Laurean mallityötilat esitellään yhtenä hyvänä esimerkkinä/käytänteenä. Osallistuin asiantuntijoiden delfoi-tutkimukseen, jossa ennakoitiin verkossa tapahtuvan koulutuksen tulevaisuutta. Arviointiprosessiin oli mielekäs osallistua, koska amkien kokemukset ja näkemykset tulivat hyvin kuulluiksi prosessin aikana.

2) Laureaan perustettiin syksyllä 2-vuotinen eOppimisen kehittämisen työryhmä. Ryhmän tehtävänä on eOppimisen ohjelman laatiminen, verkko-opetuksen palautteiden käsittely ja toiminnan kehittäminen sekä opettajien koulutuksen suunnittelu. Työryhmän jäsenet tarttuivat hyvin haasteeseen ja ideoita lähti kehittymään.

3) Laurean virtuaalista oppimisympäristöä kehitettiin Optima ja wiki alustoilla. Wikin yhteyteen perustettiin loppuvuodesta myös Laurea blogit. Second Life virtuaalimaailmaa lähdettiin kehittämään yhteistyössä Hämeen ammattikorkeakoulun kanssa. Sähköisen liiketalouden opintojaksot olivat ensimmäiset laurealaiset opinnot Second Lifessa. Itse pidin lokakuussa ensimmäisen luennon samaan aikaan auditoriossa yleisölle ja Second Lifessa avattarille.

Hienoa huomata, että pitkäjänteinen työ verkko-oppimisympäristöalustan kanssa on johtanut siihen vaiheeseen, että voidaan ottaa uusia verkkotyövälineitä käyttöön perusvälineiden rinnalle.

4)Avoimen ammattikorkeakoulun tarjonnassa painopisteenä oli virtuaalisten opintojen toteuttaminen. Kokonaan verkossa oli mahdollista opiskella kieliopintoja, vuorovaikutusopintoja, juridiikan ja etiikan opintoja sekä ICT-taitoja. Näillä opintojaksoilla kehittyivät online tapaamiset ja luennointi. Esimerkiksi Espanjan kielen opintojaksolla opettaja opetti Saksasta käsin ja opiskelijat osallistuivat online tapaamisiin kerran viikossa omilta tietokoneiltaan, kaukaisin Argentiinasta käsin.

5) ITK-päivillä huhtikuussa Laureasta oli mukana neljä esitystä.

6) Valtakunnallinen Optima-käyttäjäpäivä järjestettiin syksyllä Laureassa. Meiltä oli esittelyssä kolme opetuksen casea ja Optiman käyttäjätutkimuksen esittely.

7) Elokuussa järjestimme 20 hengen italialaiselle opettaja/sosiaalityöntekijäryhmälle kahden viikon eOppimisen koulutuksen Mobile Learning for Social Inclusion. Italialaiset partnerimme olivat hyvin innostuneita aloittamaan verkko-opetuksen ja mm. verkkototeutusten rakentaminen oppimisympäristöalustalle sekä Skypen käyttö lähtivät heillä heti käytäntöön.

8) Sosiaalisen median luovia menetelmiä otettiin käyttöön toimipisteissä. Esimerkiksi SID portaali on yhteisöllinen verkkoportaali Leppävaaran toimipisteessä ja Peer to peer Kerava & Hyvinkää -koulutuksessa on hyödynnetty verkkosivuja, julkisia blogeja, Facebookia ym. Moni Laurean opettaja liittyi viime vuonna Sosiaalinen media opetuksen tukena -verkostoon. Teimme viestinnän toimijoiden kanssa yhteistyössä ohjeistuksia verkkotyövälineiden käytöstä Laurean Intraan.

9)EuroPACE verkoston jäsenenä Laurea osallistui mm. VM-Base Virtual Mobility Before and After Studnt Exchanges - hankkeeseen. Kansainvälisiä eOppimisen näkökulmia kävin hakemassa keväällä Leicesterin yliopistossa ja joulukuussa Online Educassa Berliinissä.

Verkossa on elämää

2008-11-27T18:06:00.001+02:00

Elämäni on ollut hyvin vilkasta viime aikoina. Koko ajan pikku hiljaa kasvaa se joukko ihmisiä, jotka käyttävät virtuaalisia työvälineitä. Tässä muutamia esimerkkejä:

Skype nettipuhelimeni soi ja siellä testaa ryhmä opettajia ryhmäpuhelua. Koulutusalajohtaja tilaa WebExin hostauksen verkkokokoukseen, joka käydään opetusministeriön kanssa. Työstän viestintäsuunnittelijan kanssa verkkotyövälineiden kuvauksia ja ohjeita intranettiin ja pohdin sitä, millainen vastuu organisaatiolla on silloin, kun opiskelija tai opettaja tuottaa sisältöjä avoimiin yhteisöllisiin alustoihin. Pelaan tiimitoiminnan ja johtamisen virtuaalipeliä ryhmässä, jossa on mukana opettajia, opetuksen suunnittelijoita ja sovelluskehittäjiä. Osallistun Learning Futures Festival konfrenssiin virtuaalisesti. Toimin kokouksen puheenjohtajana Second Life –virtuaalimaailmassa. Alustan wiki-tilan, jossa organisaation yhteisten palvelujen henkilökunta ryhtyy keskustelemaan verkostomaisesta asiantuntijatyöskentelystä.

Eletään siis mielenkiintoisia aikoja, kun monet opettajat ottavat ensi askeleita synkronisten verkkotyövälineiden käytössä ja ryhtyvät käyttämään muitakin yhteisöllisiä alustoja kuin verkko-oppimisympäristö. Monia kollegoja tapaa jo Second Lifessa ja LinkedIN:ssä. Ollaanko menossa kohti avoimempaa ja yhteisöllisempää oppimiskulttuuria?

Hitaus kasvaa, kärsivällisyys ei

2008-11-27T10:26:00.000+02:00

Linnankadun (Turku) kiinteistön seinään on ilmestynyt yksityisajattelijan kannanotto ”Ei ole kiire minnekään. Paitsi kiireestä pois”. Koen odottamisen kaikesta huolimatta kiusallisena, varsinkin, jos en itse voi siihen vaikuttaa.

Tietokoneeni ja sen ohjelmien avautuminen on hidastunut kiusallisella tavalla. Verkkoon pääsy kestää. Petteri Järvinen kirjoitti Tietokonelehdessä (10/2008) siitä, miten kaikkeen tietotekniikkaan on alkanut liittyä viivettä. Koneilta vaaditaan yhä enemmän suorituskykyä, muistia ja ties mitä lie, jotta ne pystyvät käyttämään nykyaikaisia ohjelmia, videota, ääntä jne. Ihmiset jättävät tietokoneet päälle yöksi, jotta töihin voi ryhtyä heti aamulla.

Hanna vinkkasi blogikirjoituksesta, jonka mukaan joukko amerikkalaisia yrityksiä ei suostu maksamaan työntekijöille palkkaa ajalta, joka menee koneiden avautumisen odotteluun. Odottaessa kun kuluu työaikaa rupatteluun, kahvin juontiin ja tupakointiin. Totta onkin, että ainakaan itse en osaa odotteluaikaa käyttää järkevästi, vaan huomaan tuijottavani ruutua ja lasken minuutteja kuinka kauan vielä kestää. Joskus kun olen kiireinen, avaan odotellessa sähköpostin kännykästä ja vastaan siellä posteihin. Ei kai työnteko ennenkään ollut yhdestä kynästä ja kumista kiinni? Asiat hoidetaan, vaikka välineet välillä temppuilevatkin

Luento samaan aikaan Lahdessa ja Second Lifessa

2008-10-21T21:31:00.000+03:00

Sain tilaisuuden lahtelaisten Oppiminen eri maailmoissa - Second Life -seminaarissa pitää esityksen samaan aikaan auditoriossa ja Second Lifessa. Mediatekniset tukihenkilöt hoitivat vaivattomasti äänen striimauksen ja avattareni liikuttelun. Yleisöä tilaisuudessa oli 100 henkilöä, joista 20 oli Second Lifessa osallistuen omalta kooneeltaan missä lie sitten fyysisesti istuivatkin. Kokemus oli ehdottomasti rohkaiseva ja innostaa Second Lifen käytön jatkamiseen.

Second Lifen kanssa törmää hyvin usein teknisiin ongelmiin, joihin ei oppimisympäristö/wiki/blogi -maailmamassa ole juurikaan tarvinnut viimeaikoina kokea. Mutta vielä ne eivät ole lannistaneet kuitenkaan. Ihmisten ennakkoluulot kyllä ajoittain vievät jalat alta. Virtuaalisuus ja mixed reality tuntuvat monista ihmisistä pelottavalta, turhanaikaiselta ajanhaaskaukselta ja hörhöilyltä. Itsestäni kyllä vahvasti tuntuu vielä tällä hetkellä, että tätä kautta löydetään yhteisöllisyyteen ja vuorovaikutukseen uusia ilmenemismuotoja, joilla on paljon koulutuksellista annettavaa.

Virtuaalikoulutusta Second Lifessa, esitys Lahdessa 17102008

View SlideShare presentation or Upload your own.

Luento samaan aikaan Lahdessa ja second Lifessa.

Pedagogisia verkkoja

2008-10-19T15:43:00.000+03:00

9-10.10.2008 Turussa. Seminaarin kotisivut netissä, markkinointi sähköpostilla ja Facebookissa, vuorovaikutuskanava Jaikussa. Esityksiä nauhoitettiin ja seminaarin lopussa oli mahdollisuus osallistua Second Lifen esittelyyn myös virtuaalimaailmassa. Osa esityksistä tapahtui Connect pron välityksenä etäältä. Jees. Hienoa, että monipuolisesti käytettiin työvälineitä, mutta ajoittain tuli tunne että istutaan testipedillä. Unohdin jo mihin esitykset taltioidaan, joten roikuin turhaan monta päivää FaceBookin sivulla etsimässä materiaaleja. Joka kanavaan pitäisi varmaan lopuksi kirjoittaa, että materiaalit ja palautteet löydät täältä. Ja mihin menivät videot?

Ihmiset ovat vielä arkoja kommentoimaan avoimiin nettiympäristöihin, mikä on harmi. Emme kuule ajatuksia muiden ihmisten päästä, joten jää monta hienoa havaintoa jakamatta. Käytävä- ja lounaskeskustelut olivat antoisia. Itse annoin keskustelukumppaneille ohjeen aloittaa yhdestä välineestä ja arvioida sitten, kun on jo vähän käyttänyt, miten se vaikuttaa omien työtapojen kehittymiseen. Esimerkiksi, jos sinulla on kansainvälisiä yhteistyökumppaneita, joiden kanssa teet ajoittain hyvin intensiivisesti töitä, aloita ilmaisen Skype-nettipuhelimen käytöllä. Skypellä voit koota myös ystäväsi juttelemaan ilman, että teidän pitää matkustaa tapaamaan toisianne. Jos työpaikallasi on hyvin tiukat tietoturvasäännöt, joudut ehkä etsimään keinoja Skypen käyttämiseksi. Sitten kun skypettely jo sujuu (on helposti opittavissa), voit arvioida mitä muuta haluat kehittää työssäsi ja mitä välineitä siihen on netissä tarjolla. Annen ja Jarin esityksestä voi vaikka bongata, että heidän esitys on wikissä ja sitten heillä on omat blogit. Tutki niitä ja pohdi miten niitä välineitä voisit soveltaa työssäsi.

Turkulaisten seminaari on hyvä esimerkki alueen korkeakoulujen ja oppilaitosten yhteistyöstä. eRappu-nimellä kulkeva yhteistyö realisoitui myös Second Lifessa omana maa-alueena http://slurl.com/secondlife/EduFinland/110/184/25 Finnish Education in Second Life –saarella.

Ja mitä muuta opin? Sen, että ihminen joka saarnaa yhteisöllisen oppimisen ja asioiden jakamisen puolesta, ei aina kuitenkaan siihen itse pysty. Edes avoimien materiaalien vinkkaamiseen kaverille. Mutta se on vain elämää ;-)

Viestinnän ammattilaiset ajatusten aallonharjalla

2008-09-28T12:20:00.000+03:00

Ammattikorkeakoulujen viestintäpäivillä ”Ajatusten aallonharjalla” 24 -26.9. viestinnästä vastaavat henkilöt keskustelivat sisäisestä ja ulkoisesta tiedottamisesta sekä yhteistyösuhteiden rakentamisesta eri medioiden edustajiin. Workshoppini ”Sosiaalista mediaa ja verkkoyhteisöjä” keräsi yhteen runsaan joukon uusista viestinnän medioista kiinnostuneita viestinnän ammattilaisia. Käytin esityksessäni esimerkkeinä Jaikua, Ningiä ja Second Lifea.

Suurin osa yleisöstä oli uteliaan kiinnostunut ja halukas kokeilemaan verkon tarjoamia verkostoitumismahdollisuuksia. Laurean ryhmät esimerkiksi FaceBookissa, LinkedINissä ja Second Lifessa antavat mahdollisuuden lähestyä ihmisiä myös epävirallisissa ympäristöissä. Markkinointi näiden välineiden kautta on kuitenkin suunniteltava hyvin hienotunteiseksi – ei liian virallista eikä liian usein. Muuten ihmiset kyllästyvät ja viestit torjutaan.

Totesimme yhdessä, että ammattikorkeakoulujen viestinnän pitää toimia läheisessä yhteistyössä opiskelijoiden kanssa. Esimerkiksi opiskelijaharjoittelijoiden ja oppilaskunnan edustajien kanssa löydetään parhaiten opiskelijalähtöiset viestintäkanavat.

Yleisössä oli myös epäilijöitä, jotka kokevat virtuaalisen vuorovaikutuksen vääräksi ja vaaralliseksi. Kasvokkain, samassa tilassa tapahtuva tapaaminen on tutuinta ihmisille ja sitä arvostetaan eniten. Verkkovuorovaikutuksen pelätään lisäävän epäsosiaalisten opiskelijoiden syrjäytymisriskiä. Esimerkiksi Jaiku-pikkujoulujuhla tai SecondLife seminaari, joka toteutetaan osittain verkossa ja osittain läsnä olemalla, pelottaa ajatuksena monia ihmisiä. Mixed reality on vielä hyvin vieras ja outo ilmiö.

Kauhajoen ja Jokelan tragediat toivat Internetin ihmisten tietoisuuteen hyvin pelottavalla tavalla. Mieleltään sairas ihminen kokee verkossa ikään kuin toimivansa kavereiden kanssa, vaikka todellisuudessa kavereita ei olekaan. Lapset ja nuoret voivat olla verkkoyhteisöissä johdateltavissa myös huonoon seuraan tai hyväksikäytettäväksi. Totesimme workshopissa, että on tärkeää herättää ammattikorkeakouluissa sosiaalialan opiskelijoiden ja opettajien kiinnostus verkkoyhteisöjä kohtaan. Sosionomi-opiskelijoiden tulisi mennä mukaan verkkoyhteisöihin, joissa nuoret viettävät aikaansa ja tutkia myös Second Life virtuaalimaailman mahdollisuuksia.

Tytöt tahtoo pitää hauskaa ... verkossa

2008-07-11T16:02:00.000+03:00

Veljen tytöt, 9 ja 10 vee, ovat siirtyneet pois pelkkiä pelejä tarjoavilta saiteilta ja käyttävät tytöille suunniteltuja sivustoja, joissa pelaamisen lisäksi on tarjolla nettiyhteisö.

Tämän hetken ykkönen on http://fi.gosupermodel.com Siellä voi muokata oman mallin ulkonäköä, ylläpitää omaa sivua, ladata kuvia, chattailla muiden mallien kanssa, osallistua kilpailuihin ja shoppailla. Muotikuvauksissa voi poseerata tai diivailla - parhaat palkitaan pisteillä, goRahalla tai kunnialla ja maineella. Saavutettu taso (laajin vaatehuone, suosituin, suurin tuhlaaja jne.) ei ole pysyvää vaan koko ajan kilpaillaan muiden mallien kanssa. Huonosta käytöksestä rangaistaan aikalisällä (3 pv ei voi käyttää malliaan) tai pahimmassa tapauksessa malli poistetaan kokonaan sivustolta.

Tukimallitoiminta innosti tyttöjä kovasti. "Kuinka monta tuettavaa kannattaa ottaa? Mitä jos mun tuettava alkaa sanella ehtoja niin kun kaverille kävi? Yks malli alkoi vaatia, että tukimallin pitää olla samaan aikaan verkossa kun se. No nyt se mun tuettavani on jo onlinessa. Nyt se pyytää multa kenkiä - ok, mä annan yhdet kengät. Ja nyt se ei osaa pelata yhtä peliä, tarvii alkaa neuvomaan." Yli 15 vuotiaat pääsevät moderaattoreiksi, mikä on tytöistä hieno tehtävä.

http://www.stardoll.fi on myös tytöistä kiva. Joskin ei yhtä mukava kun edellinen. Stardollissa meikataan ja puetaan julkkisnukkeja sekä sisustetaan huoneita. Pukeminen ja sisustaminen oli heistä jo tylsää, mutta meikkaamisen takia siellä vielä käydään.

Kumpikin sivustoista ovat kansainvälisiä ja chattikavereita tytöt ovat saaneet eri puolilta Suomea. Kaveripyyntöihin suhtaudutaan reippaasti - kaikkia ei hyväksytä ja itsekin on tullut joskus torjutuksi. Poikia ei mallimaailmassa juurikaan tapaa. Poikahahmoa ei GoSuperModelissa edes ole saatavilla, joten pojat ovat tytön hahmossa jos sinne tulevat.

Blogin kirjoittaja lomailee

2008-06-29T17:34:00.000+03:00

Moottoripyörän kyydissä pitkin Alppeja ja lähimaita. Maisemat huimaa päätä. Wlania ei ole näkynyt aikoihin (ei ilmaista eikä maksullista)ja gprs-yhteyttä ei uskalla avata kalliiden datasiirtohintojen vuoksi. Kirjoittaisinko matkapäiväkirjaa kännyyn - hyvä idea mutta tapahtumien imu vie kaiken energian. Nyt koetaan real life elämyksiä! Matkaseuruekaan ei ihastu näytön tuijottajasta, joten taas mennään.

Tämä juttu lähtee Garmisch-Partenkirchenistä gasthausin ilmaisesta aulatietsikasta.

Nuoriso tekstailee

2008-06-15T23:52:00.000+03:00

Kummipoika (14 vee) käyttää Netlogia vapaa-ajan viettoon ja yhteydenpitoon kavereiden kanssa. Tärkeitä ovat oma sivu, valtava määrä netistä imuroituja kuvia, videot, chat. Nuoriso on tottunut todella upeaan digikuvien maailmaan. Kuvista ja videoista tehdään arvosteluja ja niitä pisteytetään. Omia videoita tehdään miksaamalla peleistä ja muista videoista otoksia, musiikki ladataan omista tai kaverin varastoista. Videoiden editointi opetellaan kotona kavereiden opastuksella ja tarvittavat ohjelmatkin saadaan verkostolta.

Messengeriä poika käyttää chattaamiseen. Tämän avulla myös kauas muuttaneet koulukaverit pysyvät verkostossa. Reaaliaikaista puhetta ei paljon käytetä netissä, chatti on nopeampaa.

Tekstiviestit ovat kuitenkin ehdottomasti nettiä tärkeämpiä ja kännykkäliittymät on valittu tektiviestien määrän perusteella. Soitetut puhelut ovat lyhyitä, mutta sitäkin enemmän lähtee lyhyitä viestejä.

Pikaviestinohjelmien ja netin käyttö opiskelussa on kuitenkin nuorisolle vielä vierasta. Koulumaailma on ihan eri juttu kun tää mun oma henkilökohtainen elämäni.

Toista elämää oppimassa

2008-06-08T22:45:00.000+03:00

Maanantaina otin vastaan Laurean vuokraaman maa-alueen Second Lifessa. EduFinland -saarelle on noussut vuokralaisten käyttöön auditorio, kokoustila ja vapaamuotoisempi ryhmäkeskustelualue. Tänään löysin juhannussalon, leirinuotion ja tanssilavan, joten juhannusta ollaan ilmeisesti valmistelemassa. Hiekalle unohtunut hammaslääkärin tuoli voi kenties olla merkki joidenkin professioiden saapumisesta saarelle. Laurean maa-alueen käytön suunnittelu käynnistyy vasta syksyllä kun opiskelijat aloittavat lukuvuotensa syyskuun alussa. Odotan innolla työskentelyä uudessa ympäristössä - kollegojen ja opiskelijoiden tapaamista virtuaalisesti. Aion järjestää kokouksia ja esittelyjä Second Lifessa - yhteistyötä tehdään Hämeen amk:n kanssa.

Tapasin toukokuun lopussa Matthew Wheelerin Leicesterin yliopistosta ja sain häneltä hyviä vinkkejä SL:n käytöstä. Matthew toimii Media Zoon projektipäällikkönä ja on halukas kouluttamaan tarvittaessa SL:n käyttöä koulutuksessa.

Oman jalanjälkeni SL:n hiekkaan aion aloittaa rakentamalla männyn maa-alueelle. Huomenna olisi klo 10 Finnis Education in Second Life -saaren avajaiset, mutta katsotaan ehdikö muilta kiireiltä osallistua! Tässä linkki saarelle
http://slurl.com/secondlife/EduFinland/116/119/22

Osallistavat menetelmät ennen ja jälkeen seminaarin

2008-04-21T22:41:00.000+03:00

Sekä Grasping the Future - A Challenge of Learning and Innovation -seminaari (2.4 Wanha satama) että Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa -konferenssi (16-18.4 Hämeenlinna)houkuttelivat ihmisiä vuorovaikutukseen sosiaalisen median keinoin. Kummassakin oli käytössä Dicolen wikipedia-tyyppinen alusta webbisivujen lisäksi. Tarjolla oli blogi, omien aineistojen liittäminen tageilla wikiin, ITK:ssa lisäksi etukäteisalustuksia verkkokokouksina. Esityksien kalvosarjat, videohaastattelut ja kuvat voi käydä jälkikäteen katsomassa sivustoilta. Kaikki aineistot tulivat nopeasti nettiin. Grasping the Futuren kalvosarjat oli viety slideshare.net:iin.

Ihan kivasti ihmiset osallistuivat. Syntyi muutamia mielenkiintoisia keskustelun alkuja ja kaikilla oli mahdollisuus tuoda oma näkökulmansa esiin. Grasping the Futuressa käytettin Learning Cafe -menetelmää. Pöydissä syntyi kyllä vapaamuotoista keskustelua, mutta ainakin meidän pöydässä facilitaattori unohti hommansa uppoutuessaan itse kiinnostavien alustusten syövereihin.

Tällainen seminaariosallistujien aktivointi onnistuu ainakin vielä silloin kun osallistutaan ensimmäisiä kertoja sosiaalisen median välineillä. Mutta onko osallistuminen niin palkitsevaa, että sitä jaksaa tehdä usein? Jos kotimainen ajatustenvaihto ei enää riitä, on syytä avata rajat kansainväliseen vuorovaikutukseen.

Mutta ainakin minusta näiden seminaarien osallistamistavat onnistuivat hyvin ja antoivat uutta potkua seminaarikäytänteille. Hienosti avattiin rajoja osallistujien ja esittäjien välillä, annettiin mahdollisuus valmistautua aiheeseen etukäteen ja olla osa tiedon tuottajia. Ja toki on mahdollista käydä istumassa luennolla entiseen malliin välittämättä blogeista, wikeistä, tarinoista ja kuvista.

https://itk.dicole.net
https://gtf.dicole.net

Minne mennä Second Lifessa?

2008-03-30T22:43:00.000+03:00

Vapaapäivän viettoa virtuaalitodellisuudessa.

Aloitin Yoen Kievarista http://slurl.com/secondlife/Rieul/66/95/67 ja kuuntelin sielä yksikseni nettiradiota. Kivalta vaikuttava suomalainen paikka, jossa en tosin ole onnistunut tapaamaan ketään sattumalta. Kerran sovimme ystävän kanssa kievarin tapaamispaikaksi. Kävin kokeilemassa keilaamista, heikoin tuloksin. Ystäväni joutui kantamaan keilapalloa monta päivää kädessään SL:ssa, koska ei osannut riisua sitä. Yhdellä hiiren näpäytyksellä irrotan pallon ja lähden CSI NewYorkiin ja löydän sieltä kivan diskon http://slurl.com/secondlife/CSINY%20North%201/26/144/23. Tanssin pitkän aikaa hyvän musiikin ja kivasti pukeutuneitten avattarien kanssa. Eräs miespuolinen avatar käy kyllä häiritsemässä silloin tällöin meitä, mutta saa kaikilta pakit.

Rami Milena diskossa.

Pääsen hyvin vireeseen, joten lähden Dubliniin ja siellä löydän kartalta ryhmän ihmisiä - kuinkas ollakaan pubista. http://slurl.com/secondlife/Dublin/81/96/25 Irkkupubissa on hyvää musiikkia ja kivaa porukkaa, joka rupattelee ja juo olutta. Tilaan kätevästi oluen hanasta ja pidän sitä hienosti kädessä baaritiskillä istuessani. Olut ei maksa mitään. Chattailen parin ihmisen kanssa niitä näitä englanniksi.

Sitten muistan Kim Holmbergin esitelleen listan mielenkiintoisista SL-paikoista ja teleportaan itseni Åbo Academin kampukselle http://slurl.com/secondlife/Eduisland%20II/130/218/22. Lista löytyy ja valitsen ensin skitsofreenikon hallusinaatioita simuloivan tutkimuskeskuksen http://slurl.com/secondlife/Sedig/26/45/22 ja kuuntelen aikani pahoja ääniharhoja. Sieltä kiiruhdan lontoolaiseen sairaalaan http://slurl.com/secondlife/Second%20Health%20London/127/220/25, jossa katselen jonkun aikaa paikkoja ja esittelyvideoita, mutta koska ihmisiä ei näy, poistun paikalta. Sairaalan ovella törmään miehen hahmossa olevaan avattareen, joka juttelee hetken.

Leuvren museo http://slurl.com/secondlife/Tompson/153/98/100 voisi olla kiinnostava, mutta huomaan olevani liian väsynyt tutkimaan siellä paikkoja. Bongaan Holmbergin listalta vielä SL kirjaston http://slurl.com/secondlife/Info%20Island/194/46/33 mutta koska minulla ei ole mitään erityistä tiedonhakua mielessä, en jaksa klikkaila loputtomia linkkilistoja ja webbisivuja, vaan jään makailemaan 4. kerroksen sohvalle.

Irkkupubista jäi niin hyvä fiilis, että palaan sinne kuuntelemaan musiikkia loppuillaksi.

Huomenna on työpäivä ja aion käydä vilkaisemassa mitä uutta on Media Zoossa http://slurl.com/secondlife/Media%20Zoo/174/151/18. Leisterin yliopiston eLearning hankkeet esitellään eläintarhana SL:ssa ja kaikki hankkeet on nimetty eläinten nimillä. Esim podcasting hanke on Impala. Odotan innolla toukokuista vierailua todellisessa elämässä Leicesteriin, virtuaalimaailmassa olen vieraillut jo monta kertaa.

Luennolla Åbo Academin campuksella syksyllä 2007.

Henkilökohtainen oppiminen ja virtuaalitodellisuus vuosisadan teknisiä haasteita

2008-02-24T22:37:00.000+02:00

USA:lainen National Academy of Engineering on nimennyt 14 suurinta tämän vuosisadan teknistä haastetta. Mukana ovat henkilökohtaisen oppimisen ja oppimismetodien kehittäminen, virtuaalitodellisuuden kehittäminen ja tietoverkkojen turvallisuus. Nyt näyttää kyllä todella siltä, että "personalized learning" ja virtuaalimaailmojen hyödyntäminen koulutuksessa eivät ole enää heikkoja signaaleja.

Teknisten haasteiden listan on koonnut 18-henkinen asiantuntijajoukko. Lukekaapa lisää projektin saitilta http://www.engineeringchallenges.org/. Itse bongasin jutun tänään Salon Seudun Sanomista Mikko Kiviluodon toimittamana. Mukavaa että pienissäkin lehdissä on tiede ja tekniikka -palsta.

Top 10 lista eOppimisen työvälineistä

2008-02-03T12:33:00.000+02:00

Valmistelen koulutuspäivää Web 2.0: Sosiaaliset työvälineet pedagogisessa käytössä. Aloin miettiä, että mitkä ne minulle parhaat työvälineet ovat tällä hetkellä ja tässä listaa

1. Optima – oman organisaation verkko-oppimisympäristöalusta. Luotettava, opettaja pystyy pitämään opetuksen hallinnassa. Suojattu ympäristö hankkeille, jotka eivät halua jakaa asioita koko maailmalle. Työvälineitä on paljon ja koulutus/tuki on järjestetty. Ryhmien luonti Winha-oppilashallintajärjestelmästä. Suljetun kuoren ongelma
2. del.icio.us (ilmainen) – bookmarksien (kirjanmerkkien) ylläpitoon, jakamiseen, verkostoitumiseen. Suosittelen oman ammatillisen kehittymisen edistämiseen ja opetuskäyttöön
3. Skype (ilmainen) –nettipuhelin, videopuhelut ja chat. Käytössäni joka päivä. Nopea yhteys kollegoihin ja ystäviin. Mobiili chat kännykästä hyvä!
4. Jaiku (ilmainen) – mikroblogi, johon voi kirjoittaa 150 merkin viestejä. Sosiaalinen yhteisö verkossa vailla vertaa. Varo: jää koukkuun. Pikkujoulujuhla ja uuden vuoden vietto online.
5. blogger.com (ilmainen) – oma henkilökohtainen blogini ja parin hankkeen blogit ovat siellä. Voin suositella opiskelijoiden kanssa käytettäväksi silloin, kun tarvitaan avointa blogia. WordPress vaikuttaa yhtä hyvältä. Laurean blogialusta tulossa WordPress alustalle
6. wikit – Laurean wiki on wiki.laurea.fi – prosessikirjoittamisen työväline, avoin sivusto tuottaa yhdessä uutta tietoa ja julkaista nopeasti. Wikipediaa käytän tietolähteenä monta kertaa viikossa.
7. WebEx – webkonferenssityöväline. Verkkokokouksia, luentoja, ohjausta. WebExissä onnistuu tiedostojen ja presentaatioiden jakaminen, vuorovaikutus, ryhmätyöskentely ja videokuvan lähetys hienosti. Luotettavaa, turvallista ja professionaalista. Yhteinen portaali kumppaneiden kanssa
8. Google (ilmainen) – mitä tahansa haluan tietää, aloitan kysymällä Googlelta
9. Gmail (ilmainen) – henkilökohtainen sähköposti jota voi käyttää myös lomilla – lomalla ei työpostia kannata avata. Tavaraa mahtuu sisään runsaasti. Kun kokeilen erilaisia ilmaisia nettipalveluita, laitan aina yhteystietoihin gmailin (ei työsähköpostiin spämmejä)
10. Flickr (ilmainen) – tallenna kuvat ilmaiseksi. Suosittelen opiskelijoiden kanssa käytettäväksi – jokainen voi ylläpitää itse kuviaan ja oppilaitoksen palvelimet eivät täyty.

Lupaavaa: Second Life (ilmainen) virtuaalimaailma innovatiiviseen työskentelyyn, FaceBook (ilmainen) nuorten suosima verkosto, Ning (ilmainen) alusta sosiaalisen verkoston ylläpitoon,

Ja näitä on myös kiva käyttää: Camtasia nauhoittaa näytöltä ja tallentaa äänen esim. ohjeita ja luentoja varten, SnagIt helppo kaapata kuvia näytöltä ja muokata niitä, Audacity (ilmainen) äänitiedostojen nauhoittaminen ja tallentaminen mp 3:ksi, MindManagerilla suunnittelu ja havainnollistaminen miellekarttana, Doodle (ilmainen) voi sopia tapaamisen ajankohdan äänestysperiaatteella http://www.doodle.ch/

Todennäköisesti helpottaa elämää: SlideShare (ilmainen) http://www.slideshare.net/, Netvibes (ilmainen) oma virtuaalinen työpöytä http://www.netvibes.com/, LeMill (ilmainen) avoin ympäristö verkostoitumiseen ja resurssien jakamiseen http://lemill.net/

Online Educa 2007

2007-12-11T23:47:00.000+02:00

Parhaat konfan kokemukseni liittyivät ehdottomasti Web 2.0:n sovelluksiin koulutuksessa. Kiistaa käydään paremmuudesta: PLE personal learning environment vai LME learning management environment. Sallia vai hallita. Parhaita innovaatioita tehdään todennäköisesti tällä hetkellä Web 2.0:n sovelluksilla, mutta massojen koulutuksen hallinta on ainakin vielä parasta tehdä hillitysti, hallitusti ja turvallisesti. Kärkevintä kritiikkiä Web 2.0 –kehitystä kohtaan esitti Andrew Keen (The Cult of the Amateur: How Today´s Internet is Killing Truth).

Avoimet virtuaaliset oppimisympäristöt, erityisesti Second Life, olivat esillä monessa esityksessä. Esityksissä oli yleensä kyse käyttäjien ensimmäisistä kokemuksista ja fiiliksistä. Tekniikkaan ja käyttöön liittyviä ongelmia on vielä paljon. Ihmiset luovat itselleen useampia avattaria – työminälle oma julkinen kuva ja pari hahmoa vapaa-aikaan. Mixed reality eli todellisen ja virtuaalisen elämän sekoittaminen on myös tavallista. Suurin osa ryhmästä pitää palaveria (tai juhlii) face to face kun osa ihmistä on läsnä SL:n kautta.

Olemme Laureassa pitäneet palavereja niin, että osa porukasta kokoontuu fyysisesti samaan paikkaan ja osa osallistuu WebExin, Skypen tai puhelimen kautta. Silloin kun suurin osa ihmisistä on face to face tapaamisessa ja virtuaalisesti osallistujia on vain muutama, koko porukalle voi olla vaikea löytää yhteistä säveltä. Yksittäinen etäosallistuja ei saa samalla tavalla ääntään kuuluviin kun paikalla olijat. Tilaisuuden vetäjän pitää huomioida tasapuolisesti kaikki osallistujat. Silloin kun kaikki ovat virtuaalisesti läsnä, tilanne on lähtökohtaisesti tasavertaisempi.

Prof Sugata Mitran esitys ”The Hole in the Wall” Experiments: Self-Oranising Systems in primary Education oli yksi mielenkiintoisimmista alustuksista. Mitra järjesti kokeellisen tutkimuksen eri puolilla Intiaa pienissä, köyhissä kylissä, joissa hän sijoitti kosketusnäytöllä varustetun pc:n lasten leikkipaikalle koulun läheisyyteen. Lapset oppivat täysin itsenäisesti ja toisiaan auttaen www-selaimen käytön, englannin kieltä ja monia vaikeitakin sisältöjä. Mitra heitti kysymyksen: voisivatko lapset oppia itsenäisesti läpi koko koulun? ”Jos emme voi auttaa köyhiä lapsia suoraan, voimme antaa heille mahdollisuuden auttaa itse itseään ja toisiaan”. Opetusmenetelmällisesti itsenäinen oppiminen ja vertaisohjaus soveltuvat täysin myös aikuisten opetukseen ja korkeakouluopintoihin.

Mobiilioppimisen workshop tuotti pettymyksen. Kun puhutaan kämmenmikrojen ja kännyköiden käytöstä opetuksessa, joudutaan edelleen hyvin laite- ja ohjelmariippuvaisiksi. Workshopissa bluetoothilla jaetut ryhmätehtävät saatiin perille vain muutamaan laitteeseen, sillä useimmilla meistä ei ollut kouluttajan kanssa yhteensopivaa ohjelmaa. Piloteissa opiskelijat eivät ole halunneet opetella käyttämään sellaisia laitteita, jotka pitää luovuttaa pois kokeilun jälkeen. Kukaan ei myöskään halua kantaa kahta kännykkää mukanaan. Kevyesti mukana kulkeva kannettava ja wlan ovat tällä hetkellä paras yhdistelmä. Väittäkää vastaan, jos olette eri mieltä!

Laurean LbD mallityötilat hyvä esimerkki verkossa toteutetusta koulutuksesta

2007-10-26T15:59:00.000+03:00

Learning by Developing (LbD) eli kehittämispohjainen oppiminen on Laurea-ammattikorkeakoulun pedagoginen toimintamalli, jossa oppimisprosessi on muotoiltu tutkimus- ja kehittämisprosessiksi. Lähtökohtana on aito työelämälähtöinen kehittämishanke sekä opiskelijoiden, opettajien ja työelämän kumppanuus. Kehittämishanke nähdään oppimisympäristönä, jossa on läsnä työelämässä oleva tieto, siitä tutkimuksellisesti saatu tieto ja sille tuotettava uusi osaamistieto.

Laureassa on rakennettu Optima-ympäristöön LbD-mallin mukaisia mallityötiloja, joita voidaan monistaa kokonaisuutena tai osina erilaisten hankkeiden tai oppimiskokonaisuuksien alustaksi.

Lehtori Elina Rajalahti ja sairaanhoidon opiskelija Mari Stolt Lohjan Laureasta esittelivät 23.10 Korkeakoulujen arviointineuvoston tilaisuudessa kokemuksiaan "Kehittämisympäristö" -mallityötilan rakentamisesta ja käytöstä.

"Kehittämisympäristö" koostuu kuudesta osasta: toimintaohjeet työtilassa, hankkeen asiakirjat, viestikeskus, tiedonrakentamisen keskus, tiedonjakamisen keskus ja arviointikeskus. Työtilaa voi muuntaa ja muokata, lisäämällä ja poistamalla kansioita sekä objekteja hankkeen tarpeiden mukaan. Visuaalista ilmettä voi muokata kuvallisten pohjien ja elementtien avulla.

Tiedonrakentamisen keskus on työtilan ydin ja työryhmien työskentelytila. Sen voi monistaa jokaiselle hankkeessa toimivalle työryhmälle. Siellä tuotetaan ja prosessoidaan tietoa LbD-ideologian mukaan etsien ja yhdessä tietoa rakentaen yhteisöllisesti. Tiedonrakentamiskeskuksessa työryhmällä on mahdollisuus jakaa ja tuottaa tietoa, tiedonhakuun liittyviä vinkkejä on tiedonhaku -kansiossa. Tiedonrakentamisen keskuksessa on työryhmälle oma työskentelytila, joka on työryhmäkansiossa.

Tiedon jakamisen keskus kansiossa tehdään näkyväksi hankkeessa syntyneiden tuotteiden tai julkaisujen prosessit. Se jakautuu osioihin julkaisut ja palvelutuotteet.

Arviointikeskus sisältää kolme arviointimetodia; itsearviointi, vertaisarviointi ja hankkeen arviointi. Käytettävät metodit voidaan valita hankkeen tavoitteiden ja tarpeen mukaan.

Elina pohti korkeakoulun näkökulmasta, että pedagogista lähtökohdista suunnitellut mallityötilat edistävät laadukasta työskentelyä, vähentävät virtuaalisten työtilojen rakentamiseen liittyvää työtä ja mahdollistavat yhteistyön työelämän kanssa. Mari on ollut mukana kahdessa Lohjan Laurean hankkeessa, joissa on hyödynnetty "Kehittämisympäristöä". Sekä aivohalvauspotilaiden kuntoutukseen että asiakkaan/potilaan ohjaukseen liittyvissä hankkeissa on Optima toiminut oivallisesti yhteisenä työskentelyalustana. Opiskelijat, opettajat, työelämän edustajat ja muut yhteistyökumppanit ovat tavanneet kasvokkain lähitapaamisissa sekä jatkaneet työskentelyä Optima-ympäristössä. Optimassa on ollut helppo tehdä ryhmätöitä ja tavoittaa muut työryhmän jäsenet. Työelämän edustajat ja ohjaajat ovat voineet käydä ympäristössä silloin kun siihen on itsellä paras aika.

Pohdimme Elinan ja Marin kanssa "Kehittämisympäristön" jatkokehitystarpeita. Yksi keskeisimpiä tarpeita on integroida Optiman käyttöön sellaisia virtuaalisia työvälineitä, jotka mahdollistavat samanaikaisen työskentelyn verkossa. Nyt on lähinnä ollut käytössä vain Optiman chat. Laureassa on tällä hetkellä käytössä Skype ja WebEx, joista voitaisiin tehdä suositukset ja käyttöohjeet mallityötiloihin.

Tässä linkki Korkeakoulujen arviointineuvoston sivuille, joista löydät muita hyviä esimerkkejä.

Mitä mieltä sinä olet mallien käytettävyydestä verkossa tapahtuvassa koulutuksessa? Voit jättää kommenttisi tähän blogiin joko nimellä tai anonyymisti.

PVK-seminaari takana, mitä tuli opittua?

2007-10-16T22:55:00.000+03:00

1) Sosiaalisen webin voimaa: Jaiku-yhteisön nopea reagointi asioihin.

2)Osallistuminen etukäteen seminaarin valmisteluun kirjoittamalla esim. omat tavoitteensa ja kokemuksensa workshopin wikiin, orientoi hyvin aiheeseen. Olen silloin motivoituneempi ja ehkä myös kriittisempi osallistuja.

3) Tuli kotona kuunneltua podcastit niistä esityksistä, joita en päässyt seuraamaan. Kannattaa kuunnella heti kun aihe on vielä itsellä ajankohtainen

4) Second Life esimerkki korkeakouluopinnoissa (ÅA) oli ajatuksia herättävä. Törmään myös heti omiin ennakkoluuloihin. Kokeilin asiaa kotona. Eka kerralla ei homma vielä auennut, mutta tuli selväksi että S L on paikka, jossa et voi välttyä vuorovaikutukselta ihmisten kanssa. Ja olet heti kansainvälisessä ympäristössä. Omasta fyysisestä olomuodosta luopuminen voi olla virkistäväkin kokemus.

Raportti syntyi

2007-09-18T21:10:00.000+03:00

Tulevaisuuden eOpettaja -hankkeen raportti julkaistu! Löytyy verkosta Tulevaisuuden eOpettaja
Yhteistyöllä malleja ja menetelmiä verkko-opetuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen Kirja tulee painosta parin viikon sisällä.

Kuvaamme neljän amk:n kokemuksia ja ratkaisuja virtuaaliopetuksen kehittämisestä. Kirjoitusprosessissa käytimme oppimisympäristöalustaa, wikiä ja WebExiä.

Yhteistyöllä olemme saaneet hyviä tuloksia jokaisessa osallistuneessa amk:ssa. Halua on vielä jatkaa yhteistyötä ja kehittää edelleen virtuaalisia työtapoja. Hankkeen loppuseminaari on valtakunnallisen Pedagogisia verkkoja kokemassa -seminaarin yhteydessä 11.10 Turussa. Kirjoja on jaossa siellä N määrä, joten kannattaa jo senkin takia tulla paikalle. Ja seminaarissa on hyvä ohjelma, tiätty.

Kotisivun hautajaiset

2007-08-20T23:42:00.000+03:00

Olen pitänyt Internetissä 10 vuotta henkilökohtaisia kotisivuja. Matkan varrella sisältö, visuaalinen ilme ja palvelin ovat vaihtuneet, mutta sivut ovat kehittäneet ja ilmaisseet omaa identiteettiäni verkossa.

Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin siltä, että blogi- ja wiki-alustat vastaavat paremmin yksityisen henkilön tarpeita. Kirjoittaminen, kuvien ja videoiden lisääminen sekä kommentointi on nopeaa valmiille alustoille. Voin keskittyä paremmin itse sisältöön.

Tänään, tässä ja nyt poistan kotisivuni netistä. Kohotan maljan menneille ja tuleville vuosille Netissä! Long live Web 2.0

Lokakuussa tulossa Pedagogisia verkkoja kokemassa -seminaari

2007-08-09T17:26:00.000+03:00

Pedagogisia verkkoja kokemassa -seminaari
11.-12.10.2007 Turku

Kyseessä tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön valtakunnallinen seminaari, johon suosittelen osallistumista. Ainakin kahtena viime vuonna on esitelty hyviä uusia innovaatioita, joista saa virikkeitä omaan työhön. Ja ihmisten tapaaminen on tietysti huippu tärkeää.
Seminaarin sivulle

Konferenssi Laureassa Learning by Developing - New Ways to Learn

2007-08-09T17:15:00.000+03:00

Learning by Developing - New Ways to Learn, International Conference on Innovative Pedagogical Models in Higher Education, will be held at Laurea in Finland on February 6th-7th, 2008.

The First Call for Papers has been released with information on early registration and preliminary programme. Please see the information.

Further information by e-mail: LbDconference@laurea.fi, and from Ms Raisa Saviaho (tel. +358 9 8868 7230) and Ms Elina Pohja (tel. +358 9 8868 7451).

Mobiilichat kännykästä

2007-07-31T23:43:00.000+03:00

Pari sateista kesälomapäivää antoivat aikaa käynnykän chat-palvelun selvittämiseen. Chatia käytetään paljonkin verkko-opiskelussa esim. ohjauksessa ja kielten opiskelussa. Käyttäjät istuvat kuitenkin useimmiten tietokoneittensa ääressä riippuvaisena koneestaan ja laajakaistasta.

Soitto operaattorin help deskiin osoitti itselleni, että koska asiakastukihenkilön ja minun tietolähteenä oli sama ohje netissä, on syytä että itse selvitän asiaa. Käyttämälläni operaattorilla ei ole chat-palvelua.
Netistä löytyikin kohtuullisen kaivelun jälkeen ilokseni blogi, jossa kuluttajat keskustelevat Nokian e-sarjan puhelimiin liityvistä asioista. Ja mikä parasta, tätä kautta löytyi ilmainen VoIP-ohjelma Fring, joka tukee mm. Skypeä. Hienoa! Ei olisi mitään järkeä käyttää jotakin toista ohjelmaa, kun kaikki kontaktini käyttävät Skypeä. Saan nyt puhelimeeni Skypen kontaktilistani, näen ketkä ovat online ja voin chattailla ja soittaa puheluja Skypen kautta. Chat sujuu loistavasti, mutta puhelut ovat surkeita (äänen laatu huono ja välittyy viiveellä). Kännykkäni on internet-yhtydessä wlanin tai gprs:n kautta.

Opetuskäytössä mobiilichatilla on varmasti käyttöä. Opiskelijat tarvitsevat kuitenkin älypuhelimen ja käyttötukea. Kun opiskelijat työskentelevät tiivisti jokun hankkeen parissa tai kaipaavat esim. työharjottelussa ohjausta, chat kännykän kautta vapauttaa heidät liikumaan.

eRappu

2007-06-05T22:55:00.000+03:00

Turkulaisten opetusteknologian ja pedagogiikan asiantuntijoiden verkosto eRappu kokoontui tänään Cindyllä Aurajoen rannassa. Avoin ja innostava ilmapiiri loi juuri sellaista "rikastavan yhteisön" (Pekka Himasen käsite) vuorovaikutusta, jossa on mahdollista luoda uusia innovaatioita.

Asialistalla oli verkoston toimintasuunnitelma ja syksyn Pedagogisia verkkoja kutomassa - seminaarin sisältö. Sen ohessa vaihdettiin vilkkaasti hyviä kokemuksia ja tutustuttiin toisiimme.

eRapulla on www-sivu http://www.turku.diak.fi/erappu ja intra WebCT:llä. Suunnitteilla on myös wiki Turun ammattikorkeakoulun alustalle.

Web 2.0 on in

2007-04-23T11:31:00.000+03:00

Internet innostaa nyt yhä enemmän korkeakouluja oppimisalustana, kun Web 2.0 on tuonut uusia välineitä verkostoitumiseen ja tiedon yhteisölliseen tuottamiseen. Kävimme Laurean opettajien kanssa Leuvenin yliopistossa Belgiassa 27 - 30.3. opiskelemassa videoneuvottelujen hyödyntämistä ja Web 2.0:aa. Tavoitteena on ensi lukuvuonna lisätä virtuaalisia toimintatapoja opetuksessa ja integroida näitä verkko-oppimisympäristöön. Perustimme porukallemme blogin http://laureaelearning.blogspot.com/

Katso video kouluttajamme Steven Verjansin kiteytys siitä, mitä isäarvoa hänen mielestään Web 2.0 tuo koulutukseen.

Web 2.0 oli myös ITK-päivillä yksi suosituimmista teemoista. Ilmaiset ohjelmat ja kehittymässä oleva tekniikka eivät kuitenkaan vielä luo sellaista toimintavarmuutta, jota kouluttaja edellyttää isojen ryhmien kanssa toimiessaan. Pilotteihin ja pienten ryhmien testialaustana ne ovat mitä mainioimpia, mikäli ihmisllä on aikaa kohdata myös pioneerien haasteet: tökkivä tekniikka, muuttuvat aikataulut, monet web-osoitteet , käyttäjätunnus- ja salasanaviihdakko. Kun luennoitsijalla (näin kävi ITK-päivillä) ei ole näkö- eikä kuuloyhteyttä yleisöönsä, slidet kulkevat eri tahtiin kun puhe ja luennoitsijan ääni on epäselvä, on katastrofi valmis. Yleisöä on vaikea saada näillä eväillä vakuuttumaan sisällöstä.

Eli netti-uskovainenkin kohtaa huonot päivänsä. Kaikesta huolimatta Web 2.0 on nostanut Internetin peruslähtökohdat takaisin kunniaan: annan verkostolle käyttöön omat tietoni ja taitoni, ja saan vapaasti käyttööni muiden tuottamaa tietoa. Netissä oppijalla on mahdollisuus kohdata koko maailma (tosin vain internet-verkostossa mukana oleva maailma).

Nyt on oline neuvottelujen aika!

2007-03-17T10:32:00.000+02:00

Web-konferenssi ja -viestintäjärjestelmät alkavat olla todellinen vaihtoehto reaaliaikaisen tapaamisen toteuttamiseen. Ohjelmia on useita, mutta mikä parasta - ne toimivat!

Skype nettipuhelin on kokemukseni mukaan edelleen ylivoimainen kahden henkilön tai pienen ryhmän väliseen viestintään. Käytämme sitä Laurean sisällä aktiivisesti, esim. Sarin kanssa hoidetaan työpäivän aikana kaikki keskinäiset puhelut ja chat-viestit Skypessä. Koska olemme samassa sisäverkossa, muiden sovellusten käyttö tapahtuu luontevasti omalta koneelta. Lyhyet viestit chatiin ovat nopeita kirjoittaa, asia tulee välitetyksi ja etäällä toisistaan toimivat henkilöt tuntevat olevansa yhteisössä mukana. Projektien asioita hoidetaan Skypen välityksellä - pienetkin asiat on helppo ja nopea hoitaa, ilman että pitää käyttää sähköpostia ja jäädä odottamaan vastausta. Skype on luontevasti käytössä missä tahansa kun avaan koneeni ja olen päässyt verkkoon. Kontaktilistasta näen ketkä kumppaneista ovat online.

WebEx web-konferenssi ohjelmaan voi osallistua jopa 200 yhtäaikaista linjaa. Käytämme Laureassa WebExiä pilottina niin, että host-lisenssejä on 14 kpl. Tähän mennessä online istuntoina on pidetty koulutuksia, palavereja ja esim. kirjoitettu kollegan kanssa yhteistä paperia jaetun sovelluksen avulla. Tänä keväänä WebExiin mahdollistui jakaa 7:lle hengelle mikrofoni - hyvä uudistus. Vähentää hostin työtä. Järjestelmä on osoittautunut vakaaksi, tekniset ongelmat eivät ainakaan vielä ole kertaakaan keskeyttäneet kokousta.

Adobe Connect pro www-pohjainen viestintäjärjestelmä on herättänyt korkeakoulumaailmassa runsaasti kiinnostusta ja odotuksia. Suorastaan hypeä. Käytämme VirtuaaliAMK:n mentorointihankkeessa Connect prota online neuvotteluihin, yhteisen neuvottelutilan lisäksi jokaisella alaryhmällä on oma työhuone. Toimin hankkeessa mentorina ja minulla on oma huone käytössä puoleksi vuodeksi. Lupaavalta alustan käyttö vaikuttaakin. Ensimmäiset palaverit pidimme tällä viikolla.

TeamSpeakia käytämme VirtuaaliAMK:n sisällöntuotantorenkaiden kokouksissa ja erilaisissa valtakunnallisissa koulutuksissa. TeamSpeakissa välittyy vain ääni, ei kuvaa. Käyttö on kuitenkin helppoa ja chat sekä istuntojen nauhoitus sujuvat hyvin.

FlashMeetingiä käytämme Arjan kanssa kansainvälisessä VMBase hankkeessa, jota koordinoi Europace yhteistyöverkosto. Projektiryhmän kokous on kerran kahdessa viikossa online. Osallistujia on ympäri Eurooppaa. Puheenvuoro vaihtuu kokouksessa sujuvasti henkilöltä toiselle ilman hostia

Huomatkaa siis, että työvälineitä alkaa olla runsain mitoin. Tämä tulee olemaan it-tuelle varsinainen haaste kun käyttäjien määrä kasvaa! Toistaiseksi itse olen selvinnyt vähällä: koneeni tukee sujuvasti näitä alustoja eikä teknisiä ongelmia ole ollut. Java pluginit ja Flash playerit on koneessa ja selaimista uusimmat versiot. Mikrofonin ja kaiuttimien säädöt ovat ainoita mitä on pitänyt itse tehdä.

Verkko-opetuksen mallityötilat

2007-01-18T23:23:00.000+02:00

Pidimme lehtori Elina Rajalahden kanssa 17.1. online koulutuksen Laurean verkko-opetuksen mallityötiloista. Katso nauhoite.

Kehitämme Laureassa mallityötiloja tukemaan kehittämispohjaista oppimista (Learning by Developing). Kehittämistyössä on ollut mukana 13 opettajaa. Verkko-opetuksen mallit ovat teemanamme mysö ITK-päivillä 19 - 20.4 . Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan pedagogisten mallien käytöstä!

Katso Tulevaisuuden eOpettaja -hankeen blogi - siellä on mahdollisuus keskustella online koulutusten teemoista.

Äänitiedostojen ja podcastingin käyttö koulutuksessa

2006-12-01T00:34:00.000+02:00

Online Educa Berlin 29.11 - 1.12. Osallistuin Gilly Salmonin ja Palitha Edirishingan (Leicesterin yliopisto) workshopiin, jonka teemana oli "Podcasts and e-tivities for enriching eLearning". Workshopin anti oli innostava. Olivat kehittäneet podcastille oman mallin, joka yksinkertaisuudessaan oli seuraava:
- opettaja äänitti viikottain 10 - 15 min mittaisen mp3-tiedoston ja tallensi sen kurssin oppimisympäristöön
- opiskelijat imuroivat ja kuuntelivat tiedoston joko tietokoneella, kannettavalla, kännykällä tai mp3-soittimella
- podcastin tarkoitus oli tukea opiskelijoita viikottaisten opiskelutehtävien tekemisessä
- sisältö oli tehty radiolähetyksen tyylillä, ei niinkään luennointia
- jokainen lähetys oli rakennettu sovitun rungon mukaisesti:
1) Esittely (1 min)
2) Uutiset (2 - 3 min): jokin ajankohtainen uutinen, joka liittyy kurssin sisältöön
3) Palaute (2 - 3 min): lyhyt palaute, hyvien suoritusten huomiointi jne
4) Katse eteenpäin (2 - 3 min): muistutus viikon tehtävästä ja muiden opiskeluun liittyvien asioiden linkitys
5) Loppukevennys (2 - 3 min): vitsi, rappi, laulu, tarina tai muuta huumoria

Opiskelijat kuuntelivat säännöllisesti viikottaisen podcasting ja osan vielä usemapaan kertaan. Tuotannossa ei tarvittu suurta määrää teknikkaa tai rahaa: opettaja nauhoitti itse lähetyksensä Audacity-ohjelmalla.

Audacity on ilmaisohjelma, joka ladattavissa osoitteesta http://audacity.sourceforge.net/ Jotta saat Audacityssä muutettua äänitiedostot mp3-muotoon, tallenna koneellesi lame_enc.dll (löytyy Googlella helposti).

Asensin itse ohjeman koneeseeni jo samana iltana ja tuli todistettua, että nauhoittaminen on todella helppoa!

Jos haluat Leicesterin yo:n ohjeet ko softan käytöstä, laita minulle viesti niin pistän tulemaan.

Tästä linkistä löhytyy eka äänitiedosto, jonka tein Audacityllä. Nauhoitin suoraan kannettavalla, joten äänen laatu ei ole kaksinen kun ei ollut hotellihuoneessa erillistä mikkiä matkassa ;-)

Online luennot

2006-10-12T11:50:00.000+03:00

Online -luennot ovat yhtä puuduttavia kun massaluennot auditoriossa, tai vielä pahempia, mikäli osallistujilla ei ole mahdollisuuksia osallistua. Pienikin mahdollisuus olla aktiivinen, esim. chat, tekstiviestit, lisää kuulijan vireystasoa. Tulevaisuuden eOpettajan hankkeessa järjestämme sarjan online-luentoja.
Pedagogisia verkkoja kutomassa-seminaarissa 11. - 12.10. osa luennoista toteutettiin videoneuvotteluna tai seurattiin nauhoitettua luentoa näytöltä. Kaikkiin luentoihin pystyi osallistumaan kysymällä ja kommentoimalla Messengerissä. Tämä tapa piti osallistujan kyllä virkeänä, mutta nettiyhteydessä oleva tietokone houkutteli myös tekemään myös kaikkea muuta kun seuraamaan luentoa.

Wikin käyttö innovaatioalustana

2006-09-14T15:25:00.000+03:00

Keravan Laurea järjesti eilen palaverin, jossa ideoitiin wikin käyttöönottoa innovaatioalustana. Wiki arvioitiin käyttökelpoiseksi ainakin hankkeiden, opintojen ja tiimityöskentelyn työvälineenä. Myös viestinnällä ja markkinoinnilla on odotuksia wikistä. Jatkoa suunnitellaan 3 viikon päästä.

Hyviä käytänteitä löytyy verkosta jo monia. Keravalla Uusimaa innovoi -hankkeessa rakennetaan alueellista innovaatiostrategiaa wiki-alustalle. Katso http://velo.laurea.fi/inno/

Tästä on mielenkiintoista lähetä liikkeelle! Wiki sosiaalisesti avoimena foorumina antaa paljon mahdollisuuksia. Koska olen saanut perehtyä useamman tietojärjestelmän ylös nostamiseen ja hallinnointiin, olen kyllä aika varovainen tekijänoikeuskysymysten ja tiedon hallinnan näkökulmasta. Avoimella foorumilla on hurja taipumus paisua ja rönsytä. Itse olen yrittänyt saada internetistä pois vanhentunutta tietoa, joka sijaitsee jonkun toisen palvelimella. Joskus aivan mahdoton tehtävä. Ylläpitäjät eivät reagoi viesteihin. Murr.

EU eLearning Conference 2006

2006-07-04T09:46:00.000+03:00

Kesäinen aamu Dipolissa Otaniemessä. eLearning konferenssi alkamassa. Blogien ja Wikin sekä Frappr -kartan avulla mahdollisuus verkostua ja orientoitua jo etukäteen.
http://www.elearning2006.fi

ITK 2006

2006-04-14T17:02:00.000+03:00

Hämeenlinnan ITK-päivät jäivät minulta väliin tänä vuonna. Vietin viikon loman keväisessä Roomassa lataamassa akkuja. ITK:n webbisivuilta pääsin kuitenkin jälkikäteen mukavasti fiilikseen mitkä olivat konfrenssin tunnelmat. Ohjelman foorumien ja seminaarien tiivistelmien lukeminen ei jättänyt kylmäksi. Mutta ne blogit - ne ovat hot! Upeaa, että nyt osallistujat voivat oikeasti päästä mukaan sosiaaliseen verkostoon myös webin välityksellä. Eläköön sosiaalinen web!

Kahlasin läpi monia blogimerkintöjä ja kuuntelin nauhoituksia käydyistä keskusteluista. Kyllä kuvat ja äänitiedostot rikastavat tiedon leviämistä. Teemu Arinan ohjeet bloggauksesta ovat tosi hyvät.

Olisinkohan näin hvyin hyödyntänyt konferenssin www-sivuja, jos olisin osallistunut itse päiviin?

Laureasta oli kolme foorum-esitystä: Nissisen ja Saarnion YARI (Youth at risk)-hanke, Tiirikaisen ja Lepistön terveydenhoitajaopiskelijoiden kouluterveydenhuollon verkkotutor -hanke sekä Vilkin, Luojuksen ja Paasovaaran Living Lab ja muutoslaboratorio. Minulla on kirjoitus Discendumin asiakaslehdessä Laurean ja Discendumin yhteistyöstä eOppimisen kehittämiseksi. Hämeen amk:n, Kemi-Tornion, Laurean ja Turun amk:n yhteinen Tulevaisuuden eOpettaja -hanke esittäytyi Hämeen eLearning Centren Studiossa.

Tutustu itse www.itk.fi

videoneuvotteluun pelisäännöt

2006-03-18T18:52:00.000+02:00

Videoneuvottelulaitteiden käyttöönotto kevät 06: pilotissa mukana 5 Laurean toimipistettä.
Viiden pisteen videoneuvotteluyhteys 13.3 kiinteillä laitteilla. Yhteys muodostui omassa verkossa olevan sillan avulla, mutta ulkoiset osoitteet ei vielä toimineet.

15.3 ensimmäinen etäluento, joka osa Studia Generalia -luentosarjaa. Luento pidettiin Otaniemessä ja lähetettiin Tikkurilaan, Hyvinkäälle, Lohjalle ja Porvooseen. Lähetys sujui hyvin. Studia Generalia luennot tallennetaan Laurean kotisivulle.

Etäluennolle ja videoneuvotteluun tarvitaan pelisäännöt: yksi piste kerrallaan puhuu, muissa on mikrofoni mykistetty. Puheenvuorot pitää pyytää etukäteen sovitulla tavalla ja puhujan tulee esitellä itsensä selkeästi.

Etikettisääntöjä netissä, esim
Kansainvälinen Megakonferenssi
Turun yo täykkäri
Helsingin yo opetusteknlogiakeskus

Miksi blogi

2006-03-12T11:57:00.000+02:00

Päätin kokeilla blogin kirjoittamista saadakseni omakohtaisia kokemuksia muistiinpanojen julkaisemisesta avoimessa verkossa. Tavoitteena:

kokemusten ja näkemysten jakaminen
opittujen asioiden tiivistäminen
vuorovaikutus